Amarylliksen istuttaminen

Amaryllis eli ritarinkukka on näyttävä joulunajan kukka. Kasvun seuraaminen sipulista pitkänhuiskeaksi kaunottareksi on osa jouluperinteitäni siinä missä pipareiden leipominen. Amarylliksen istuttaminen on helppoa ja onnistuu myös perheen pikkutonttujen kanssa. Minulla oli kaksi amarylliksen sipulia, punainen 'Red Lion' ja valkoinen 'Alfresco'. Lue koko kirjoitus

Ripaus joulua kasvihuoneessa

Nyt kun halloween ja pyhäinmiestenpäivä on ohitettu, voi pikku hiljaa siirtää katseita kohti joulua. Joulu hiipii meillä ensin kasvihuoneeseen ja terassille, ja vasta sitten sisätiloihin. Ripaus joulua kasvihuoneessa piristää marraskuun päiviä ja saa sormet syyhyämään havutöiden pariin. Liian aikaisen jouluähkyn Lue koko kirjoitus

Syyspuuhia puutarhassa

Kelit ovat parin viikon sisällä heitelleet melkoisesti. Hehkuvasta ruskasta on menty monin paikoin ensilumeen ja toisaalta sääennuste lupailee seuraavalle viikolle taas lähes 10 asteen lämpötiloja. Koita tässä nyt sitten pysyä perässä! Meidän puutarhassa riittää vielä kosolti syyspuuhia, vaikka näitä Lue koko kirjoitus

Daalian talvetus (ja daaliahuijaus)

Mainitsin ohimennen syyskuun alussa täällä, miten ostamani valkoinen 'Cafe au lait' daalia paljastui joksikin ihan muuksi. Nooh, kyseisestä kojusta tehdyt messuostokset jatkoivat samalla linjalla loppuun asti. Jokaikinen daaliajuurakko puhkesi kukkaan erilaisena kuin olin sen ostanut. Jospa vihdoin ottaisin opiksi Lue koko kirjoitus

Kalamondiini, pikkuinen sitruspuu

Pikkuinen sitruspuu, kalamondiini, taitaa olla vähän haastavan maineen omaavista sitruspuista se kaikkein helppohoitoisin. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät ja kukat valkoiset. Hedelmät ovat pienet, oranssit ja todella kirpeät. Kalamondiinit viihtyvät kesäaikaan esimerkiksi terassilla tai ihan taivasalla. Se pitää valosta ja Lue koko kirjoitus

kesä

Mansikkapaikka

Puutarhaan on mukava sijoitella erilaisia taukopaikkoja varsinaisen terassiryhmän lisäksi. Sellaisia, mihin voi istahtaa ihailemaan ilta-aurinkoa tai nauttia aamuauringosta ja kupposesta kahvia juuri siinä kohtaa, mihin säteet sattuvat osumaan.

Jossa levähtää puutarha-askareiden lomassa virkistävää kesäjuomaa hörppien. Jossa uppoutua pääkopassa villinä laukkaaviin puutarhasuunnitelmiin tai vain katsella kaunista maisemaa. Vilvoitella varjossa helteisenä kesäpäivänä tai jonne hakeutua suojaan tuulelta.

Tuoleja, penkkejä ja pieniä pöytäryhmiä voi sijoitella kasvihuoneeseen, ison puun katveeseen, viljelykaatikoiden kupeeseen. Juuri sinne, missä puutarha näyttää parhaat puolensa ja voit nauttia puutarhan tarjoamasta rauhasta. Keskittyä hetkeksi kasvien kauneuteen ja niiden tuoksuihin.

Jos sinulle ei ole mahdollisuutta ripotella yksittäisiä tuoleja tai penkkejä pitkin puutarhaa, valitse kevyt ja siro kaluste. Sitä on helppo siirrellä eri paikkoihin mielialan ja puutarhan kauneimman kohdan mukaan.

Tosiasiahan on, että sen kerran kun alas istahtaa, huomaa välittömästi penkissä rehottavan rikkaruohon. Tai valo osuu juuri kohdilleen ja on kirmattava hakemaan kamera. Kahvi jäähtyy kuppiin ja näitä kupposia saattaa hyvinkin löytyä ympäri puutarhaa erilaisten taukopaikkojen ja istutuspöytien läheisyydestä.

Siitä huolimatta on mahtavaa rakentaa oma mansikkapaikka ilta-aurinkoon, aamuaurinkoon, varjoon, hedelmäpuun alle, tuoksuvan perennapenkin viereen. Juuri sinne missä haluaisi istua, jos joskus malttaisi.

Kun se rauhallinen hetki jonakin päivänä koittaa, on hyvä että tunnelmallinen taukopaikka on jo valmiina!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Ruuhkavuositarhurin unelmat…

… ne ne ovat ainakin minun päässäni valtaisia, mutta ei tässä oltaisi nimimerkin väärttejä, ellei todellisuudessa toteutukset olisi, sanottaisiinko, niukempi, sanottaisiinko ruuhkavuosien realiteetteihin muokkaantuvia tai ajoittain jopa nuupahtavia. Niin. Koska lapset. Työt. Se väitöskirja. Purjeveneen yhteisomistus. Koska reissut. Koska päiväkoti, eskari, maksalaatikko, pikkulegot ja joka ilta pyörivät tiskikone ja pyykinpesukone. Elämässä on kaikenlaista mihin sitä aikaansa saa ihan kiitettävissä määrin hassattua. Mutta yksi niistä on puutarha.

Viime syksynä. Ihana rehevä, vähän räjähtäneen näköinen puutarhamme. No okei, heti ruohonleikkuun jälkeen tilanne näytti taas paljon huolitellummalta… 😉

Ja se puutarha onkin sitten tämä meidän perheen suuri yhteinen rakkauden kohde: siirtolapuutarha. Pieni punainen mökki (jatkuvan remontoinnin kohde, kuinkas muuten?) toimii tukikohtana myös talvisaikaan, mutta kesät, voi pojat, ne ne on kaupunkilaismökkeilijän piehtarointiaikaa. Talvisin asumme muutaman kilometrin päässä mökistämme. Esikoisen kanssa puhumme sujuvasti kotikodista ja mökkikodista. Niin paljon luuhaamme mökillä silloin kun ei kylmimmät kuukaudet ole käsillä. Mökiltä kuljemme töihin ja tarhaan, vieraisille, kauppaan, saunaan ja kaupungille. Pikkuisen mökin pikkuiset puitteet eivät ahdista yhtään. Piha on meidän mittapuulla iso ja möngittävää riittää koko perheelle.

Rouvalla niin muikea ilme. Onnellinen syksyinen viikonloppu 2016. Aurinko paistoi ja hellehattu oli ahkerassa käytössä. Omenat kypsyivät vauhdilla ja pojat söivät niitä suoraan puusta. Myös siis taapero. Alimmat oksat notkuivat pikku-ukonkin ulottuvilla.

Puutarhan hoito on meillä sellaisella amatöörimäisellä rakkaudella hallussa. Ruuhkavuositarhurin rakkaudella. Taistelut valitaan sen mukaan kuinka järki päässä ja analyyttisen viileitä strategeja nyt sillä päähänpistohetkellä satutaan olemaan. (Kröhm.) Suuruudenhulluus kulkee käsi kädessä tietämättömyyden kanssa. Sanokaa minun sanoneen. Me kokeillaan ja tartutaan uhkarohkeudella saksiin, pistosahaan (se on kuin raid. Yllättävän kätevä niin kotona kuin puutarhassakin) tai naapurin moottorisahaan (ai kamala! Vuokko, se tosiaan on vieläkin meillä lainassa!!)

 

Rikkaruohoa on välillä niin, että meinaa hermot mennä. Sitä mukaan kuin saa aseteltua kiviä kivaksi asetelmaksi niin taapero käy ne kieputtamassa omalle mallilleen. Kun yksi kohta saadaan kivaksi on seuraava jo hirmuinen. Mutta silti. Hommia tehdään ja puutarha näyttää kotoisalta, ei romuläjältä, mutta ei myöskään upealta. Vaan sellaiselta kivalta, vähän nuhjuiselta, ehdottomasti vanhalta. Sympaattiselta. Rakastetulta.

Tämä on ensimmäinen tekstini tänne Viherpeukaloihin. Hyvä hetki aloittaa. Uuden kevään, uuden alun kynnyksellä.

Isä ja poika ”kylänraitilla”. Sesonkiaikana kaikki pyrkivät mahdollisuuksien mukaan välttelemään auton tuomista puutarhan porttien sisäpuolelle. Välttelyä helpottaa yhteiskäytössä olevat maitokärryt pääportin luona.

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri 2 Kommentit

Kesän tuoksuja

syreeni_valkoinen

Pihan yllä tuoksuu vahvasti syreeni, sen tuntee heti kotiin tullessa. Kiitos tästä naapurien, sillä omaan pihaan syreeniä en ikävä kyllä ole saanut mahtumaan. Kotikulmia kiertelevällä kävelylenkillä tästä huumaavan ihanasta tuoksusta saa visualisen kauneuden ohella nauttia koko koiran ulkoilutuksen ajan.

syreeni

Omakotipihojen tyypillisimpiin pensaisiin, jopa vakiokalustoon kuuluvan syreenin kukka on ehdottomasti lempituoksujani. Toinen suloisimmista kesän tuoksuista tavoittaa sieraimet, kun poikkean metsäpolulle: kielo! Kielon ja syreenin selkeät tuoksut tuovat mieleen lapsuuden – ja isoäidit. Mahdetaankohan näiltä tuoksuvia saippuoita ja hajuvesiä edelleen valmistaa.

lipstikka

Pihalla on ihana tuoksutella myös kasveja, joista tuoksu vapautuu lehtiä koskettelemalla. Tällaisia voimakastuoksuisia yrttejä ovat muun muassa lipstikka, minttu, basilika ja timjami.

Viinimarja

Myös viinimarjapensaan lehdet tuoksuvat niitä hieraistaessa aivan samalta kuin marjat. Voimakkaimmillaan tuoksu on mustaherukassa, jonka lehtiä voi käyttää myös teenä.

Jarvi_puu

Luonnossa on tuoksuissa selviä alueellisia eroja. Esimerkiksi mäntymetsä tuoksuu erilaiselta kuin kuusimetsä, ja meri tuoksuu erilaiselta kuin järvi. Ajatusleikkinä, kuinkahan tarkkaan ympäristönsä voisi tunnistaa pelkän tuoksun perusteella, silmät kiinni sidottuina?

Tuli

Kesän tuoksusuosikkeihini kuuluvat ehdottomasti myös ulkona kuivatettu puhdas pyykki, sahattu puu, raikas ilma sateen jälkeen, puilla lämpiävä sauna ja koivuvihta. Mistään näistä tuoksuista ei vain voi saada tarpeekseen, vaikka kuinka niitä antaumuksella haistelisi. Miten paljon tylsempää elämä olisikaan ilman nenää.

Tuoksuvaa juhannusviikkoa!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Marian hyötytarhassa

Keväinen tervehdys keittiöpuutarhan kupeesta!

No eihän tuolla ulkona mikään kevät ole, mutta puutarhaharrastajille helmikuu on jo esikevättä. Innokkaimmat ovat laittaneet siemenet itämään tammikuussa, itse vasta keräilen ideoita tulevaan kasvukauteen. Kun tarpoo lumikinoksissa kasvihuoneen ja keittiötarhan tuntumassa, tuntuu uskomattomalta ajatella, että neljän kuukauden päästä näyttää jo tältä!

DSC_0065-003

Kevään odotus tuntuu joka vuosi tuskaisen pitkältä, ja lopulta kaikki kuitenkin etenee hengästyttävällä vauhdilla.

DSC_0138

Alkukesästä kasvihuone keräilee ihanaa lämpöä, toukokuussa kasvimaalle kylvetyt siemenet alkavat tuottaa satoa ja mahtava vehreys ryöpsähtää päälle. Kaiken sen odottelun jälkeen ei enää meinaa pysyä vauhdissa mukana!

DSC_0145-001

Kirjoitan kevään ja kesän aikana Viherpeukaloiden blogiin Vieraskynäilijänä. Postauksissani valmistaudutaan tulevaan kauteen, fiilistellään, vinkataan, kokeillaan. Keskitytään kotipuutarhan hyötytarhaan.

DSC_0082-001

Keittiöpuutarhamme sijaitsee kakkosvyöhykkeellä, uudehkolla asuinalueella. Paljon on siis vielä tehtävää, mutta täällä edetään harrastelijapuutarhurin innokkuudella ja lapsiperheen ehdoilla. Joskus mennään jouhevasti, välillä taas asioita pitää testata kantapään kautta.

DSC_0003-001

 Kihelmöivää kevään odotusta kaikille!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit