Amarylliksen istuttaminen

Amaryllis eli ritarinkukka on näyttävä joulunajan kukka. Kasvun seuraaminen sipulista pitkänhuiskeaksi kaunottareksi on osa jouluperinteitäni siinä missä pipareiden leipominen. Amarylliksen istuttaminen on helppoa ja onnistuu myös perheen pikkutonttujen kanssa. Minulla oli kaksi amarylliksen sipulia, punainen 'Red Lion' ja valkoinen 'Alfresco'. Lue koko kirjoitus

Ripaus joulua kasvihuoneessa

Nyt kun halloween ja pyhäinmiestenpäivä on ohitettu, voi pikku hiljaa siirtää katseita kohti joulua. Joulu hiipii meillä ensin kasvihuoneeseen ja terassille, ja vasta sitten sisätiloihin. Ripaus joulua kasvihuoneessa piristää marraskuun päiviä ja saa sormet syyhyämään havutöiden pariin. Liian aikaisen jouluähkyn Lue koko kirjoitus

Syyspuuhia puutarhassa

Kelit ovat parin viikon sisällä heitelleet melkoisesti. Hehkuvasta ruskasta on menty monin paikoin ensilumeen ja toisaalta sääennuste lupailee seuraavalle viikolle taas lähes 10 asteen lämpötiloja. Koita tässä nyt sitten pysyä perässä! Meidän puutarhassa riittää vielä kosolti syyspuuhia, vaikka näitä Lue koko kirjoitus

Daalian talvetus (ja daaliahuijaus)

Mainitsin ohimennen syyskuun alussa täällä, miten ostamani valkoinen 'Cafe au lait' daalia paljastui joksikin ihan muuksi. Nooh, kyseisestä kojusta tehdyt messuostokset jatkoivat samalla linjalla loppuun asti. Jokaikinen daaliajuurakko puhkesi kukkaan erilaisena kuin olin sen ostanut. Jospa vihdoin ottaisin opiksi Lue koko kirjoitus

Kalamondiini, pikkuinen sitruspuu

Pikkuinen sitruspuu, kalamondiini, taitaa olla vähän haastavan maineen omaavista sitruspuista se kaikkein helppohoitoisin. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät ja kukat valkoiset. Hedelmät ovat pienet, oranssit ja todella kirpeät. Kalamondiinit viihtyvät kesäaikaan esimerkiksi terassilla tai ihan taivasalla. Se pitää valosta ja Lue koko kirjoitus

aita

Orapihlaja – uhka vai mahdollisuus?

Meillä pihan ja suureen maailmaan vievän tien välissä on perinteinen orapihlaja-aita. Alue, jolla asumme on pääosiltaan rakennettu heti sotien jälkeen, joten orapihlaja rajaa montaa muutakin pihapiiriä. Olemme lapiomiehen kanssa pohdiskelleet suhtautumistamme aitaan ja itse orapihlajaan. Onko orapihlaja uhka vai mahdollisuus?

Pirulliset piikit repivät kaiken, joka käy lähelläkään aitaa. Aidan leikkausyritykset ovat tuhoon tuomittuja, ellei pukeudu haarniskaan. Mikäli leikkuujätteessä on mukana kovettuneita piikkejä, sen voi luokitella ongelmajätteeksi, sillä esimerkiksi hakettimeen työnnettäessä vammoja tulee varmasti. Ja haketin ei muuten tee niille piikeille mitään.

Mikä tahansa aita vaatii hoitoa. Orapihlajaa pitää leikata säännöllisesti ja meillä se tarkoittaa ainakin kahta leikkuukertaa vuodessa. Jokunen vuosi sitten tehty alas leikkaaminen toteutettiin hieman liian ylhäältä, joten aidan alaosa jäi harvaksi. Täällä vuohenputken taivaassa aidan alustaakin pitää siis kitkeä säännöllisesti. Toisaalta, mitään muuta hoitoa aita ei vaadi.

Ehkä orapihlajaa pidetään myös vanhanaikaisena. Ainakin uusilla omakotialueilla aitakasviksi valitaan usein jotain muuta. Mutta mikä on hienompi raja tontille, kuin siististi leikattu orapihlaja-aita?

aidanleikkuu2Kuva täältä.

Orapihlaja on myös aivan käsittämättömän kestävä. Talvisin aita taipuu lumen ja aura-auton käsittelyssä, mutta kukoistaa entiseen malliin kesän tullen. Orapihlaja kesää kuivuuden, huonon kasvualustan, tuholaiset ja taudit, eikä sitä tarvitse varjella kevättalven auringolta. Orapihlaja kestää voimakasta leikkaamista, joten taitava puutarhuri voi muotoilla sitä mielensä mukaan. Engelin puisto Etelä-Helsingissä on hieno muiltakin osiltaan, mutta myös orapihlaja-aidat ovat mykistäviä.

engelinaukio2Kuva täältä.

Mikäli orapihlajaa ei leikkaa voimakkaasti, se kukkii todella kauniisti valkoisin kukin. Meillä ei kukista päästä nauttimaan, mutta olen miettinyt pitäisikö aidan eteläpään parin pensaan antaa kasvaa rungollisiksi puiksi ja myöhemmin myös kukkia.

DIGITAL CAMERAKuva täältä.

Meillä toteutetaan pientä portin seudun kohennusta tänä keväänä ja siihen liittyen jouduimme hieman siirtämään pienen pätkän aitaa. Parin pensaan siirtäminen viimeistään sinetöi sen, että meillä orapihlaja aita on ja pysyy. Siitä pidetään niin hyvää huolta kuin suinkin ja nautitaan sen perinteisestä kauneudesta. Parinkaan pensaan siirtäminen ei nimittäin ollut ihan vähäpätöinen projekti. Siirrettävässä kohdassa orapihlajan seassa kasvaa myös lumimarjaa ja molemmilla on ihan kunnioitettavat juuret.

IMG_2008Orapihlaja alla, lumimarja yllä. Juuret on molemmilla.

Orapihlaja näyttää vielä tähän aikaa harmaalta risukolta, mutta onneksi kevään ensimmäiset kukkijat tuovat jo väriä puutarhaan.

IMG_2009

IMG_2010

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti