Amarylliksen istuttaminen

Amaryllis eli ritarinkukka on näyttävä joulunajan kukka. Kasvun seuraaminen sipulista pitkänhuiskeaksi kaunottareksi on osa jouluperinteitäni siinä missä pipareiden leipominen. Amarylliksen istuttaminen on helppoa ja onnistuu myös perheen pikkutonttujen kanssa. Minulla oli kaksi amarylliksen sipulia, punainen 'Red Lion' ja valkoinen 'Alfresco'. Lue koko kirjoitus

Ripaus joulua kasvihuoneessa

Nyt kun halloween ja pyhäinmiestenpäivä on ohitettu, voi pikku hiljaa siirtää katseita kohti joulua. Joulu hiipii meillä ensin kasvihuoneeseen ja terassille, ja vasta sitten sisätiloihin. Ripaus joulua kasvihuoneessa piristää marraskuun päiviä ja saa sormet syyhyämään havutöiden pariin. Liian aikaisen jouluähkyn Lue koko kirjoitus

Syyspuuhia puutarhassa

Kelit ovat parin viikon sisällä heitelleet melkoisesti. Hehkuvasta ruskasta on menty monin paikoin ensilumeen ja toisaalta sääennuste lupailee seuraavalle viikolle taas lähes 10 asteen lämpötiloja. Koita tässä nyt sitten pysyä perässä! Meidän puutarhassa riittää vielä kosolti syyspuuhia, vaikka näitä Lue koko kirjoitus

Daalian talvetus (ja daaliahuijaus)

Mainitsin ohimennen syyskuun alussa täällä, miten ostamani valkoinen 'Cafe au lait' daalia paljastui joksikin ihan muuksi. Nooh, kyseisestä kojusta tehdyt messuostokset jatkoivat samalla linjalla loppuun asti. Jokaikinen daaliajuurakko puhkesi kukkaan erilaisena kuin olin sen ostanut. Jospa vihdoin ottaisin opiksi Lue koko kirjoitus

Kalamondiini, pikkuinen sitruspuu

Pikkuinen sitruspuu, kalamondiini, taitaa olla vähän haastavan maineen omaavista sitruspuista se kaikkein helppohoitoisin. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät ja kukat valkoiset. Hedelmät ovat pienet, oranssit ja todella kirpeät. Kalamondiinit viihtyvät kesäaikaan esimerkiksi terassilla tai ihan taivasalla. Se pitää valosta ja Lue koko kirjoitus

unikko

Mitä perennapenkkiin – osa 2

Tässä vielä muutama valintani vuodesta toiseen kukkivien koristekasvien joukkoon. Toivottavasti teidän tulevan kesän perennapenkit alkavat jo hahmottua!

Ritarinkannus

Ritarinkannukset ovat perennoiden korkeimmasta päästä. Ne kasvavat jopa puolitoista metriseksi, joten jos näitä sijoittaa perennaryhmään näiden paikka on luonnollisesti kukkaryhmän taustakasvina. Ritarinkannuksen lajeja on useita, muun muassa isoritarinkannus sekä jaloritarinkannus. Näitä sanotaan myös leinikkilajeiksi ja ne ovat myrkyllisiä. Perennoita valittaessa onkin hyvä muistaa myös ottaa selvää kasvien myrkyllisyydestä, varsinkin lapsiperheiden.

Ritarinkannukset voidaan myös helposti sekoittaa toiseen leinikkilajiin, ukonhattuihin. Jaloritarinkannus on nimensä mukaan majesteettinen ryhmäperenna. Kun näin ensi kertaa ritarinkannuksen lumouduin tästä sähkönsinisestä väristä. Se on kertakaikkisen upea kesäisellä pihamaalla. Olen nähnyt tätä perennaa käytettävän perennaryhmissä, mutta myös omana kukkapenkkinään. Olipa paikka missä tahansa, takaan, että tästä korkeasta perennasta saa näyttävän osion puutarhaan.

jaloritarinkannus
Pioni

Pioni huumaa useilla lajikkeillaan ja väreillään monilla pihoilla. Tässä yksi upea perennaksi sopiva pionilajike: Kiinanpioni Bowl of Beauty. Se pitää paljon auringosta ja menestyy myös lähes koko Suomessa. Jokaisella pionilajikkeella on kuitenkin omat vaatimuksensa ja ne kannattaa ottaa hyvin huomioon perennapenkkiä suunnitellessa. Pionin kukat ovat erittäin suurikokoisia, sekä myös hyvältä tuoksuvia.

Muutamia vinkkejä pioneihin liittyen. Parhaimmat paikat pioneille olisi rinteessä tai kohopenkeissä, koska ne eivät pidä seisovasta vedestä. Kalkkia pionille ei myöskään tarvitse antaa. Pioni käy aurinkoisille ja puolivarjoisille paikoille ja kun olet valinnut ja istuttanut pionisi puutarhaan, pyri pitämään niitä samassa paikassa, koska tämä kasvi stressaantuu siirtämisestä. Kirjaimellisesti se haluaa juurtua paikalleensa.

pioni_ja_jalopähkämö

Jalopähkämö

Kuvassa olevan pionin kumppaniksi on valittu violetin väreissä kukkiva jalopähkämö. Se on oikea vanhanajan perenna, joka käy hyvin juuri esimerkiksi pionin kumppaniksi perennapenkkiin. Jalopähkämön näkee kukkivan kesä-heinäkuussa. Jalopähkämö kasvaa korkeutta noin 40-50 cm. Jalopähkämö on hyvin helppohoitoinen ja varmasti kestää hyvin säätä ja talven yli. Parhaiten jalopähkämö sopii esimerkiksi reunuskasviksi. Kasvupaikkaa valittaessa sille sopii parhaiten aurinko tai puolivarjo.

Unikko

En yhtään ihmettele, että Marimekkokin on kuosiinsa valinnut unikon ja se on hurmannut maailmalla. Unikkilajikkeita on niin perennoina kuin yksivuotisina kesäkukkinakin. Unikko kukkii lyhyen aikaa, mutta kuten kuvasta näkyy, tätä kukintoa kannattaa odottaa kuin kuuta nousevaa kesä-heinäkuussa. Idänunikko on yksi suositummista unikon perennalajikkeista. Muita suosittuja unikkolajikkeita ovat monivuotisina jättiunikko ja siperianunikko, yksivuotisina silkkiunikko ja ruisunikko. Mikä ettei, voihan unikkoa ensin kokeilla pihalle esimerkiksi yksivuotisena ja jos siihen oikein tykästyy niin ottaa sitten perennapenkkiin monivuotisen lajikkeen.

Mielestäni puutarhaa on hyvä myös uudistaa vuosi vuodelta ja se onkin yksi tärkeimmistä ajatuksista, joka kantaa puutarhainnostusta eteenpäin. Puutarhassa ja pihalla aikuinenkin voi olla kuin leikkivä lapsi. Hän voi kokeilla eri vaihtoehtoja ja mikä parasta nähdä käsiensä jäljet hyvin konkreettisesti. Puutarha on kuin ihmisen ja luonnon yhteinen taideteos. Luonto hoitaa tehtävänsä, mutta sinun valinnoillasi on myös merkitystä.

unikko

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Ryytimaalta kesä purkkiin

unikko

harakankello–kissankello

Pihatiemme varressa kukkivat sulassa sovussa omilla vakiopaikoillaan kaksi kesän ihastuttavimpiin kuuluvaa sulostuttajaa: unikko ylväänä katseenvangitsija, rinnallaan herkkä harakankello. Puolivilli kaksikko viihtyy vuodesta toiseen toistensa seurassa, ja rennosti omillaan. Soisin unikon kukkivan vain pidempään. Koristeellisia toki ovat nuput ja siemenkodatkin.

Sitten sadonkorjuuasiaan. Ryytimaa ja yrttilaatikko puskevat satoa nyt sellaisella vauhdilla, ettei kaikkea ehdi millään käyttää tuoreena. Satoa kannattaakin säilöä talven varalle vaikka erissä pitkin kesää. Olen todennut, että käytännöllisin säilytysmuoto yrteille on kuivaus. Lasipurkeista niitä on huomattavasti helpompi hyödyntää kuin yrittää löytää pakastimesta juuri oikeaa pussukkaa.

Olen menestyksellä kuivannut uunissa minttua, persiljaa, lipstikkaa, oreganoa ja jopa sitruunamelissaa. Tänä kesänä listalla ovat myös timjami, rosmariini ja ehkä myös basilika. Omia yrttejä tuleekin käytettyä ruuanlaitossa paljon. Ne sopivat tuomaan kesän makua ja aromia melkein mihin tahansa. Erityisen hyviä käyttökohteita ovat tomaattipohjaiset kastikkeet pastalle, uunikasvikset ja keitot. Minttua olen käyttänyt myös sämpylätaikinassa.

Oma reseptini kuivaamiselle on levittää yrttejä uunipellille ja laittaa ne noin 50 asteiseen kiertoilmauuniin niin pitkäksi aikaa, että yrtit ovat täysin kuivia. Kuivausaika riippuu kasvin kosteuspitoisuudesta, mutta yleensä noin tunti riittää. Tavallisella uunilla kuivatessa uunin luukku kannattaa tiettävästi jättää hivenen raolleen, niin kosteus pääsee poistumaan. Rutikuivat yrtit on helppo murustaa käsin hienoksi jauheeksi ja purkittaa jokainen omaan lasipurkkiinsa.

Tämän kesän uusi innostuksen kohteeni ovat villivihanneksista kuivatut viherjauheet, joita kannattaa säilöä erityisesti niiden ravintoarvon vuoksi. Kuivattaviksi sopivat muun muassa nokkonen, vuohenputki, horsma, voikukka… Kuvassa pellillinen nokkosjauhetta. Kuivattaessa nokkosta ei tarvitse edes ryöpätä, sillä polttelu häviää kuivatessa.

nokkonen_kuivattu

Itse tehty pesto on myös mainio tapa hyödyntää tuoreita yrttejä. Klassisen peston pääraaka-aineena on basilika, mutta lisukkeiksi sopivat lähes mitkä tahansa muut yrtit tai jopa villivihannekset. Variaatioita on yhtä monia kuin on makuja ja tekijöitä. Reseptejä löytyy muun muassa netistä.

imukärhivilliviini

Kuvassa imukärhivilliviini, joka sopii hyvin tuomaan vihreyttä ja pehmentämään karuhkoja kivipintoja. Villiviinin punainen syysväri on upea!

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti