Amarylliksen istuttaminen

Amaryllis eli ritarinkukka on näyttävä joulunajan kukka. Kasvun seuraaminen sipulista pitkänhuiskeaksi kaunottareksi on osa jouluperinteitäni siinä missä pipareiden leipominen. Amarylliksen istuttaminen on helppoa ja onnistuu myös perheen pikkutonttujen kanssa. Minulla oli kaksi amarylliksen sipulia, punainen 'Red Lion' ja valkoinen 'Alfresco'. Lue koko kirjoitus

Ripaus joulua kasvihuoneessa

Nyt kun halloween ja pyhäinmiestenpäivä on ohitettu, voi pikku hiljaa siirtää katseita kohti joulua. Joulu hiipii meillä ensin kasvihuoneeseen ja terassille, ja vasta sitten sisätiloihin. Ripaus joulua kasvihuoneessa piristää marraskuun päiviä ja saa sormet syyhyämään havutöiden pariin. Liian aikaisen jouluähkyn Lue koko kirjoitus

Syyspuuhia puutarhassa

Kelit ovat parin viikon sisällä heitelleet melkoisesti. Hehkuvasta ruskasta on menty monin paikoin ensilumeen ja toisaalta sääennuste lupailee seuraavalle viikolle taas lähes 10 asteen lämpötiloja. Koita tässä nyt sitten pysyä perässä! Meidän puutarhassa riittää vielä kosolti syyspuuhia, vaikka näitä Lue koko kirjoitus

Daalian talvetus (ja daaliahuijaus)

Mainitsin ohimennen syyskuun alussa täällä, miten ostamani valkoinen 'Cafe au lait' daalia paljastui joksikin ihan muuksi. Nooh, kyseisestä kojusta tehdyt messuostokset jatkoivat samalla linjalla loppuun asti. Jokaikinen daaliajuurakko puhkesi kukkaan erilaisena kuin olin sen ostanut. Jospa vihdoin ottaisin opiksi Lue koko kirjoitus

Kalamondiini, pikkuinen sitruspuu

Pikkuinen sitruspuu, kalamondiini, taitaa olla vähän haastavan maineen omaavista sitruspuista se kaikkein helppohoitoisin. Sen lehdet ovat kiiltävän vihreät ja kukat valkoiset. Hedelmät ovat pienet, oranssit ja todella kirpeät. Kalamondiinit viihtyvät kesäaikaan esimerkiksi terassilla tai ihan taivasalla. Se pitää valosta ja Lue koko kirjoitus

freddy krueger

Tulinen Kukkasipuli

 

 


Jaahas..mikäs kukka tämä tällainen oikein…

Tuhannen ja yhden yön tulppaanit.. Se jokin niissä vain on yhä vieläkin, vaikka statussymbolin asemansa ne menettivät jo kauan sitten 1600-luvulla, sen kuuluisan hollantilaisen tulppaanimanian myötä. Alunperinhän tuo Turkin Ottomaanien valtakunnassa suosituksi tullut kukka kannettiin Euroopan Alankomaihin harvojen ja valittujen pöytiä koristamaan, kunnes se sekoitti koko maan, aina inflaatioon asti. Tässä eriskummallisessa maailmassa lienee tarpeetonta edes kysyä, miten aivan tavallinen kukka voi saada aikaan jotain sellaista…


Se Pettämätön Purppuranhohtoinen tunne…

Näin naisen näkökulmasta katsottuna tulppaanien väriloistolla leikittely on vähän kuin kokeilisi uutta kakkureseptiä, tai valitsisi uutta huulipunaa tai kenkäparia useiden kymmenien jännien värien joukosta. Jopa niiden nimet ovat hekumallisia.. Joskus kaupoilla ollessani poikkean esimerkiksi luomivärihyllyllä ja valitsen nopeasti kulloinkin kyseiseen päivään tai tunnelmaan sopivimmalta tuntuvan värin, jonka sitten poimin käteeni katsoakseni ja kokeakseni sen nimen synnyttämän mielikuvan. Ehkä hassuakin, mutta niin totta!  Usein rasian pohjalta löytyy sanoja kuten ”utuinen ilta”, ”pehmeä kosketus”,  ”kiihkeä polte”, tai vaikkapa ”sateinen bulevardi”. Siitä sitten itsekseni hymähdellen lähden jatkamaan matkaa vaikkapa kohti uutta tiskiharjaa tai korvaavaa paria rikkimenneiden puutarhahanskojen tilalle. Mielikuvat pitävät kuitenkin otteessaan, eikä tuo ote tunnu ollenkaan ikävältä..

 


….Hei..! ..Pintaani vasten valuu jotain hidasta ja sakeaa..?!..

Jos miehen näkökulmasta pitäisi ajatella, voisin verrata värien ja mallien runsautta vaikkapa autokaupan ihmeelliseen maailmaan, jossa ne konepellin alaiset asiat painavat kai eniten, mutta ulkonäölläkin on varmasti oma arvonsa. Kyllä oikein vetävän näköinen auto saa helposti naisenkin pään kääntymään. Jälleen kerran, muodon ja värin lumo nousee arvoonsa.. Kukapa nyt pientä piristystä vastustaisi..

 

 

Todellakin, tulppaanin värikäs ja viriili historia on kätkenyt sisäänsä ”salaisuuden” jos toisenkin. Voi vain kuvitella, miten intoa puhkuvat keskieurooppalaiset floristit ovat posket palaen risteyttäneet tulppaaneja kilpaa renessanssin puuteroimissa kaupungeissa tuottaakseen toinen toistaan värikkäämpiä kukkia. Mikä tunne siitä onkaan mahtanut syntyä, kun uusia väri- ja muotomuunnelmia on syntynyt helposti, näppärästi, kuin taikasauvasta! Elettiin suurten löytöjen aikaa ja 1600-luvun kasvitieteilijät ovat ehkä kuvitelleet saaneensa luonnon kiedottua pikkusormensa ympärille suuressa viisaudessaan. Tieteen kehittyessä muunnosten todistettiin johtuvan virusinfektioista.

 


… muista ajovalot? ..:-)

Kaunis, alun perin Keski-Aasian aromailta kotoisin oleva tulppaani on kieltämättä yhden,  jos toisenkin tarinan arvoinen kukka, josta tehtiin aikoinaan kiivasta futuurikauppaa. Toisin sanoen, kukkasipuleita sitouduttiin ostamaan ja myymään tulevaisuudessa johonkin tiettyyn aikaan ja hintaan. Kysyntä ja tarjonta ylikuumenivat 1600-luvun Hollannissa siihen pisteeseen, että kuplan puhjettua tulppaanit unohdettiin siellä jopa yli sadaksi vuodeksi.

Seuraavaksi tuo Kukkien Freddy Krueger nosti päätään myös Ranskassa ja Englannissa, mutta se onkin jo toinen tarina.. Siksi lienee viisainta kumartua kohti multaista maata ja istuttaa sipulit vailla minkäänlaisia illuusioita. Vähän kuin vaalisi omaa maalaisjärkeään, josta sitten huhti-kesäkuussa ponnahtanee ilmoille se iänikuinen, aisti-iloinen tulppaani.

 


Pimeää Kauneutta 🙂

 

Kirjoittanut Flora Fiona 1 Kommentti