Ikivihreä alppiruusu

Alppiruusut viettivät meillä viime kesänä välivuotta, mutta tänä vuonna kukinta on taas ollut yltäkylläisen runsasta ja näyttävää. Ikivihreä alppiruusu kukkii touko-kesäkuun vaihteessa. Komea kukinta kestää viileällä kelillä pidempään.

Alppiruusujen lehdistö on tummanvihreä ja kiiltävän vahapintainen. Värejä löytyy hennoista vaaleista loisteliaan kirkkaisiin ja kaikkea siltä väliltä. Alppiruusuissa on jotakin kiehtovan eksoottista. Ne eivät äkkiseltään tunnut perinteisimmiltä suomalaisilta pihakasveilta, mutta ovat täällä kyllä äärettömän suosittuja. Onhan meillä monta alppiruusupuistoa ja erilaisia asiaan vihkiytyneitä seuroja. Alla oleva komea alppiruusurivistö löytyy Lappeenrannasta.

Pihamme vanhin alppiruusu (eikä kauhean vanha ole sekään) on ’Pohjolan Tytär’, joka on nuppuvaiheessa aniliininpunainen.

Kukka vaalenee avautuessaan ensin hennon violetiksi ja kukinnan edetessä lähes valkoiseksi.

Alppiruusut eli rhododendronit eli rhodot viihtyvät parhaiten puolivarjossa ja kosteahkossa maassa. Ne pitävät happamasta kasvualustasta, eli sitä ei tule kalkita. Luontevia seuralaisia alppiruusuille ovat muun muassa erilaiset havukasvit. Juuristo kannattaa peittää esimerkiksi kuorikatteella tai istuttaa rhodon alle maanpeittokasveja. Aurinkoisella kasvupaikalla tulee huolehtia riittävästä kosteudesta sekä kunnollisesta kevätsuojauksesta.

Erilaisista lajikkeista löytyy korkeita, matalia ja leveitä pensaita. Alppiruusut ovat helppohoitoisia ja sopivat useimpiin puutarhoihin. Oikeanlaisella kasvupaikalla ne ilostuttavat upealla kukinnallaan vuodesta toiseen.