Eksotiikkaa puutarhaan
Hankin viime kesänä Viherpeukaloilta banaanin. En tietenkään tutustunut kasvatusohjeisiin sen tarkemmin, tykästyin vain ajatukseen banaanipuusta kasvarissa. Ajattelin kasvin olevan veikeä erikoisuus, josta saisi syksyllä kivan sisäkasvin.
Harmikseni minulla ei ole kuvaa lähtötilanteesta toukokuussa. Banaani oli näppärän kokoinen, sellainen pikkutilaan sopiva ruukkukasvi. Mutta kasvihuoneen kosteudessa ja lämmössä banaani lähti nopeasti hurjaan kasvuun!
Lehdet olivat terveen vihreät ja uusia lehtitötteröitä ilmestyi säännöllisesti.
Ei aikaakaan, kun banaanille varaamani keltainen ruukku kävi aivan liian ahtaaksi.
Siirsin kasvin huomattavasti suurempaan astiaan ja samalla kasvihuone vaihtui terassiksi. Pari päivää banaani möksötti siirrosta, mutta sopeutui sitten nopeasti.
Se vahvisti varttaan ja syyskuussa kasvin tyvelle alkoi ilmestyä pieniä jälkeläisiä. Oli aika alkaa pohtia mitä tehdä ”näppäränkokoiselle pikkukasville”. Sain blogiini paljon ehdotuksia ja niitä makustellessa siirsimme kasvin syyskylmiltä suojaan pesuhuoneeseen. En ollut vielä keksinyt, mihin (ja ennenkaikkea miten) siirtäisin kasvin mahdolliselle uudelle omistajataholle. Meidän kodissa alkoi tulla tila vastaan.
Palattuamme kolmen päivän lomareissulta pesuhuoneessa odotti henkihievereissä ollut banaani. Suurin osa lehdistä oli kuivunut käppyröiksi ja voimakas tuoksu alkoi ärsyttää perheen pienimpiä kylpijöitä. Otin tyveltä kolme suurinta alkua talteen, niistä yksi selvisi pimeästä kaudesta hyväkuntoisena. Nyt näyttää vahvasti siltä, että saamme tänäkin vuonna eksotiikkaa puutarhaan!
Jos haluat todella nopeakasvuisen erikoisuuden, suosittelen kokeilemaan banaania. Varaudu kuitenkin huimaan kasvunopeuteen ja haasteisiin syksyn tullen. Minä jatkan jälkeläisen hoivaamista ja siirrän sen kasvihuoneeseen heti ilmojen sallittua. Melkoinen tuttavuus!
