Eksoottisessa liemessä

Kokeilin tänä kesänä ensimmäistä kertaa banaanin kasvatusta. Nopeasti koottuna kokemus on ollut mielenkiintoinen: pienenä viherkasvina hankittu banaani ehti kesän aikana kasvaa kasvihuoneessa aivan uskomattomiin mittoihin.

Elokuussa se piti siirtää kokonsa takia terassille ja nyt lokakuun lähestyessä siirsin koko komeuden sisälle. Olen vakavasti harkinnut kasvin antamista adoptoitavaksi, sillä se on lievästi ilmaistuna melkoisen kookas. Sain banaanipähkäilyihini paljon vinkkejä oman blogini puolella, voit halutessasi lukea lisää sieltä.

Mutta jos sinulla, hyvä lukija, on kokemusta banaanin kasvatuksesta tai tiedät paikan, mihin kasvin voisi lahjoittaa, vinkkaa siitä ihmeessä viestiä jättämällä!

Banaani ei ole tämän kesän ainoa ”ongelma”. Ostin kesän alussa Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä napakan viikunan taimen. Ainoa kokemukseni viikunapuusta (eli aitoviikunasta) on Italiassa suoraan puusta syömäni mehevä ja lähes karkkimaisen makea viikunan hedelmä. Melko lailla erilainen kuin mitä kaupan vihannestiskillä on tarjolla. Lisäksi monessa ruotsalaisessa puutarhablogissa kasvaa viikuna kasvihuoneessa. Näistä innostuneena minäkin halusin kokeilla tuota eksoottista ”paratiisin puuta”.

Viikuna pääsi kasvihuoneeseen banaanin kaveriksi. Kasvissa oli ostovaiheessa yksi hedelmä, joka on pysynyt mukana matkassa koko kesän. Se ei ole erityisemmin muuttanut väriä eikä kokoa, jossakin välissä minun oli jo pakko testata, onko hedelmä sittenkin muovia. Mutta kyllä tuo aidolta vaikutti!

Viikuna on saanut kasvaa ansarin nurkassa omassa rauhassaan. Elokuussa huomasin oksahankoihin ilmestyneet pienen pienet vauva-alut, jotka lähtivät kasvamaan vauhdilla. Samaan aikaan viikuna on kasvattanut oksiaan ollen nyt vähintään yhtä leveä kuin korkea. Tarkoituksenani oli talvettaa viikuna alhaisessa lämpötilassa varastossa. Aitoviikuna pudottaa lehtensä syksyllä, joten se ei vaadi valoisaa talvetuspaikkaa. Oksien paras leikkuuajankohta on keväällä, vaan saas nähdä, minne saan tuon leveän kasvin mahtumaan!

Nyt pohdin, pitäisikö kasvit sittenkin siirtää sisälle taloon. Miten käy hedelmien, ehtivätkö ne kypsyä ja milloin niiden pitäisi kypsyä? Italiassa viikunoita poimittiin syyskuussa. Sen tiedän, että viikunan hedelmät eivät jälkikypsy kuten vaikkapa tomaatit, joten niitä ei kannata irrottaa puusta raakana. Olen siis saanut itseni melko eksoottiseen liemeen tämän kesän aikana. Joten äännyn tässäkin asiassa teidän puoleenne: jos itselläsi on kokemusta viikunan kasvatuksesta, kaikki vinkit ja neuvot otetaan ilolla vastaan!

Lisäksi kokeilin vesimelonin (Sugar Baby) kasvatusta lahjataimesta.

Ohjasin kasvin kasvihuoneessa ylöspäin, sillä se valtaa nopeasti tilaa. Hedelmäalkuja tuli paljon, mutta ne kuivettuivat matkan varrella ja lopuksi vain yksi kasvoi syöntikypsäksi.

Mutta tuohon yhteen hedelmään tiivistyikin sitten koko kasvin makeus, hellä hoiva ja lepertelyt.

Voi että maistui hyvälle!