Kesää on vielä jäljellä

Tässäkö tämä oli, mietin suojatessani tomaatintaimia keskikesän reippaassa rankkasateessa jostain löytämälläni pleksimuovilevyllä. Yksi peukalonpään kokoinen tomaatti näkyi pilkottavan kasvuston seasta, mutta muita tomaatteja, raakileita tai edes kukkia ei näkynyt.

Juuri tällä hetkellä tomaatti kukkii, mikä ilahduttaa suuresti. Mahtaakohan se vain ehtiä kypsyttää satoa ennen syksyä. Hoidan varmuuden vuoksi mehiläistenkin hommia ja käyn välillä töpsöttelemässä kukkia pullasudilla ja sormin. Harvennan myös lehtiä, että kukat saisivat maksimaalisesti valoa. Kasvuravinnetta lisään mullan pinnalle joka viikko.

Kesäkuun alussa ruukkuun kylvämälläni basilikalla on pituutta noin yksi tai kaksi centtiä. Ruukkuyrtin pistokkaista sain sentään satoa tuottavan basilikan. Ensimmäinen ruukkuyrtti-istutus ei onnistunut, mutta sain pelastettua siitä muutaman oksan ja juurrutettua ne pitämällä niitä alkuun vesilasissa. Toukokuussa kasvimaalle kylvetty salaatti ei näy nousseen, mutta persilja sentään kasvaa hienosti.

No, kotipuutarhurin kesä ei toki ole vielä tässä. Mustaherukkapensaani ovat innostuneet kasvattamaan isoimman sadon ikinä.

Pensasmustikka on täynnä marjaa, joka kypsyy jonkin verran metsämustikkaa myöhemmin, mutta ehtii varmasti. Myös karhunvadelmaa on tulossa paljon, ja omenaakin toiseen puuhun mukavasti.

Ämpäri- ja säkkiperuna kasvaa ja kukoistaa, varresta päätellen ainakin. Vielä en ole kuitenkaan raaskinut nostaa yhtään varsista ylös.

Selleri vihertää kauniisti omassa ruukussaan.

Huonekasveista vehka kukkii jo ties kuinka monetta viikkoa – ja peräti viidellä kukalla.

Kliiviat ovat pian aloittamassa kukintaansa, hieman viime kesää myöhemmin, mutta varmasti. Kukkiva kuva on viime kesältä, mistä tiedän, että odotettavissa on huikeaa kukkaloistoa. Huonekasveja kannattaa ulkoiluttaa sateisenakin kesänä.

Kivenkoloissa kukkiva keltamaksaruoho tuo pihaan auringon, säässä kuin säässä.