Afrikan kaunotar kuumalla terassilla

Trooppisia helleviikkoja eletään. Niinpä terassillamme oleilee parhaillaan lämpimistä oloista nauttiva upea ilmestys, klassinen kaunotar Afrikasta.

Siirsin alkukesällä kaikki sisäkasvit ulos viettämään kesää pihalle. Siellä ne ovat majailleet ulkoilman hyvää tekevässä energialatauksessa, serbiankuusten alla suojassa liialta paahteelta. Jokin aika sitten huomasin, että kaksi iäkästä kliiviaa olivat juuri aloittamassa kukinnan. Niin nostin kaunokaiset esittelemään parhaita puoliaan terassin paraatipaikalle, missä ne koristavat olemuksellaan koko etupihaa.

Alun perin kliivian (myös punasarja tai isopunasarja) toi eteläisestä Afrikasta huonekasviksi englantilainen Charlotte Clive, jolta kasvi on saanut nimensäkin. 1870-luvulla kliivia alkoi yleistyä huonekasvina Suomessa. Viime vuosina tämä vanhan ajan kaunotar tuntuu jääneen monen uudemman tulokkaan varjoon, mutta miksi ihmeessä? Mikä onkaan sen mukavampaa kuin omistaa yhdessä kasviyksilössä sekä näyttävä viherkasvi että huikean kaunis kesäkukka.

Kliivian kukat tässä vielä osin nupulla.

Kliivia nauttii runsaasta valosta, eikä kovakaan paahde saa sitä nuutumaan. Hoito-ohjeissakin mainitaan kasvin viihtyvän kesällä ulkona. Kliiviaa voi pitää ulkona jopa lähes pakkasten tuloon saakka – viileä kausi jopa edistää tulevaa kukintaa. Ohjeissa neuvotaan myös, että kliivialle tulisi suoda talvilepo syyskuulta tammikuulle niukalla kastelulla. Hyvin hoidettu kliivia palkitsee hoitajansa kukkimalla maalis–huhtikuussa. Iäkkäillä kliivioilla voi olla useita kukintoja, ja kukkiminen voi kestää jopa muutaman kuukauden!

Omat kliiviani ovat vanhaa kantaa, ja siirtyneet lahjana kodista toiseen. Vaalin niitä vanhan ajan huonekasveina, joissa on historian havinaa. Kliiviaa voi tällä hetkellä toivoa myyntiin Viherpeukaloille, kuten monia muitakin kasveja jotka eivät ole tällä hetkellä myynnissä.

Kotipihan satokuulumisina omenat ja marjat kypsyvät ja kasvavat kohisten…