Virikkeitä puistoista, oppia ammattilaisilta
Kun liikkuu silmät auki arkiympäristöä havainnoiden, saa omaan puutarhanhoitoonsa helposti vinkkejä ja virikkeitä ammattitason tekijöiltä. Oman lähialueen ja lähikaupunkien puistoja voi vapaasti käyttää inspiraatio lähteenä. Tässä ideasatoa Helsingin Tähtitorninmäeltä.
Selkeästi rajatut alueet erityyppisille istutuksille, nurmikolle ja kulkukäytäville tekevät alueesta suunnitellun ja viimeistellyn näköisen.
Ryhmässä on voimaa. Suunnitellun näköinen alue syntyy istuttamalla joko vain yhtä lajia tiettyyn paikkaan tai yhdistämällä lajit perennaryhmiksi yhteensopivuusperiaatteella. Lähtökohtana voi olla esim. yhteensopivat ja toisiaan täydentävät värit, kasvien korkeudet tai kukkimisajat.
Yhdessäolo tuo näyttävyyttä myös puuistutuksille. Puistoissakin on syytä huolehtia puiden runkojen suojaamisesta. Peurat, jänikset ja city-kanit syököön muuta kuin istutettuja kasveja.
Vanha puunrunko on kiehtova katseenvangitsija ja jopa veistosmainen yksityiskohta, joka lisää puutarhan monimuotoisuutta. Puunrunkoja voi hyödyntää oivaltavasti myös pihan rakenteissa kuten istumapaikkoina tai lasten leikkipaikkana. Lahoavalle rungolle voi istuttaa myös kukkasia. Lahoava puu tuo pihaan uusia kiinnostavia lajeja kuten kääpiä, sieniä, hauskoja kuoriaisia ja muita hyödyllisiä pölyttäjiä. Runsas lajisto sinällään ylläpitää alueen luonnollista vakautta. Lahopuutarha onkin viime aikoina noussut esiin ehkä jopa pienimuotoisena trendinä.
Kivet ja kalliot kannatta hyödyntää luontevina osina maisemaa. Sopivien kalliokasvien rinnalla kiven kauneus pääsee kukkaansa.
Omalla pihalla kukkivat parhaillaan muiden muassa makea-pihlaja, pensasmustikka, omena ja karhunvadelma. Kunhan pölytys onnistuu, on tiedossa loistava satovuosi.
Iltalenkillä huumaavien kielon ja syreenin tuoksujen keskellä en voi muuta toivoa kuin ajankulun hidastusta tämän hetken näkymiin ja tuoksuihin. Vaan luonnolla on aina kiire eteenpäin, vaikka itse haluaisin vielä pitkään pitää omenankukat kiinni puun oksissa.