Chilit pihalle
Kelit senkun paree, ajatellen chilien ulko- sekä kasvihuonekasvatusta. Ensimmäiseksi kannattaa pitää maltti mukana, ettei käy kuin allekirjoittaneelle, joka lahjakkaasti palellutti useamman pikku samurain. Eli silmä kovana katso lämpötilan osoittavaa mittaria ja sääennustuksia jos aiot saada kasvatuksen onnistumaan. Parhaan tuloksen saa, kun yölämpötila alkaa pysytellä yli kahdeksan plusasteen. Kasvihuonetta voi lämmittää (siis jos ei satu omistamaan porvarimallia) esimerkiksi muutamalla niin sanotulla myrskylyhdyllä tai jos lämpöä tarvitsee saada useampi aste, nestekaasulla toimiva säteilijä on suhteellisen halpa ja toimiva ratkaisu. Helpommalla kuitenkin pääsee jos malttaa odottaa.
Toinen sudenkuoppa on aurinko. Vanhemmat kasvit, saati tämänvuotiset taimet eivät kestä suoraa auringonvaloa, vaan niille käy samalla tavalla kuin suomalaiselle turistille aurinkorannoilla, eli palaminen on taattu ja rapujuhlilla ei syöjää syötävästä ainakaan värin perusteella pysty erottelemaan. Palamisen ehkäisyyn paras apu on hallaharso, jota voi omien mieltymysten mukaan viritellä kasvien päälle. Monet alan harrastajat käyttävät alkuun jopa kolmea kerrosta harsoa ja vähentävät viikoittain yhden kerroksen pois, mutta oman kokemuksen mukaan edellä mainittu menee hätävarjelun liioitteluksi. Yksi kerros riittää ja sen voi jättää pois kolmen – neljän viikon jälkeen. Omat chilit majailevat navetan päädyssä, johon aurinko paistaa koko päivän ja yhdellä kerroksella hallaharsoa voivat loistavasti. Harsotuksessa kannattaa panostaa helppokäyttöisyyteen, sillä kastelua joutuu lisäämään samaa tahtia nousevan lämpötilan kanssa. Myös lajikkeiden välillä on suuria eroja, jotkut pärjäävät paremmin suorassa valossa, jopa nauttivat, toiset taas eivät suoraa valoa juurikaan kestä. Tässä pätee vertaus äidistä ja tyttärestä… Kokemuksen kautta tietää parhaiten ja tietoa voi hakea chiliwiki.fi:stä jossa jonkin verran lajikkeista on kerrottu.
Jos kasvi paleltuu, muuttuvat lehdet tummiksi ja nahistuneiksi, aivan kuin olisivat kokeneen ennenaikaisen syksyn. Vaikka kaikki lehdet olisivat tummuneet ja ulkomuoto muistuttaa raatoa, kannattaa chili yrittää pelastaa. Kaverit selviävät todella pahoistakin paleltumisista, jos ne leikataan lyhyiksi, jopa ilman lehden lehteä saattavat virkistyä uudelleen sisällä jo viikossa. Jos kasvi saa liikaa suoraa valoa, alkavat sen lehtien kärjet muuttua vaaleanruskeaksi. Tästä pääsee eroon joko harsottamalla tai siirtämällä kasvi varjoisampaan paikkaan. Jos lehtiä alkaa muuttua kokonaan ruskeaksi, on syynä liika kastelu. Silloin on syytä piilottaa kastelukannu ja vaihtaa ruukun tyyppiä. Näissä kaikessa kolmessa ongelmassa kasvu hidastuu todella raa’asti. Taimella saattaa mennä kuukausi hukkaan tervehtyessä ja se on pitkä aika meirän vihreässä talvessa.
Jos ajattelet kasvattaa chilejä pihalla, kannattaa paikan valintaan kiinnittää huomiota myös siltä kantilta, että esimerkiksi peurat tykkäävät käydä maistamassa, jotta mitä hyvää ne kaksijalkaiset tällä kertaa ovat keksineet kasvattaa. Myös pitkäkorvaiset talttahampaat ymmärtävät hyvän päälle (totuus on kuitenkin se, että sama yksilö ei toista kertaa käy napostelemassa, varsinkaan jos puskassa sattuu olemaan marjoja – sen verran tuliset terveiset ovat ulostullessaan). Eli jonkinlainen aitaus tai muu vastaava este on syytä kyhätä. Linnuista ei ainakaan vielä ole ollut haittaa ja samoin tein koputan puuta. Pihalla kasvatetut chilit saavat yleensä varteensa enemmän paksuutta ja kestävyyttä kuin kasvihuoneessa tai sisällä, johtuen tuulesta. Samoin myös pölyttäminen käy luonnon omilla pörriäisillä. Toki niitä riittää myös kasvihuoneessa ja sisällä, muttei kuitenkaan siinä määrin kuin pihalla. Seinän vierusta on hyvä paikka ajatellen myös rankempaa sadetta, jolloin suurimmat sateet menevät ohi.