Puutarhan kevät starttaa pinkein kukin

Jo talvella koiralle pihalla palloa heitellessäni katse osui yhden pensaan lukuisiin karvapalleroihin. Hyvänen aika, nehän voisivat olla pajunkissoja, jos tuo pensas nyt olisi paju. Mutta kun ei ollut. Koko kevättalven kävin säännöllisesti tarkistamassa, ovatko nuo pallerot vielä kiinni pensaassa ja odotin, koska mahtaa ensimmäinen kukka aueta. Jossain vaiheessa kuitenkin vähän niinkuin unohdin koko kasvin, kunnes vappuaattona katse osui taas pensaaseen. Ja siellähän niitä kukkia nyt sitten oli.

Siinä kohtaa ei harmittanut yhtään, että ei tullut yhtään vappupalloa puhallettua tai serpentiinejä kotiin laiteltua. Innosta puhkuen raahasin myös muun perheen tätä pientä kasvunihmettä katsomaan. Vaikka kukat herättivät ihastusta myös muissakin perheenjäsenissä, jotenkin minusta tuntui, että tämä kukkahehkuttelu taitaa olla kuitenkin pääsääntöisesti tässä perheessä vain minun juttuni. Heh. Mies katselee huvittuneena päätään pyöritellen omaa möyrimistäni kameran kanssa, kun yritän milloin selällään tai mahallaan löytää mahdollisimman hyviä kuvakulmia kasvien kuvaamiseen.

Olen vuosien saatossa keräillyt omaan puutarhaani kasvin sieltä ja toisen täältä ja erityisesti nämä vähän erikoisemmat pensaat ovat se minun juttuni. Oma pihani on suhteellisen edullinen kasvupaikka aremmillekin kasveille. Asumme vyöhykkeellä II, mutta uskoisin mikroilmaston olevan monessa kohtaa puutarhaani hyvinkin paljon ”trooppisempi”. Suurin osa istutuksista on loivassa rinteessä suojaisella paikalla joko metsän vieressä tai etelän puolella.

Magnolioitakin minun pihastani löytyy viisin kappalein. Tosin tämä nyt kukkiva (Magnolia x loebneri ’Leonard Messel’) on näistä suurin ja ollut aina innokkain kukkimaan. Tulevina vuosina odottelen myös muista pihani magnolioista (Japaninmagnolia (M. kobus), Tähtimagnolia (M. stellata ’Royal Star’), Pensasmagnolia (M. sieboldii), Magnolia ’Susan’ (M. liliiflora) ja josko nekin innostuisivat edes pari kukkaa ilokseni tekemään.

Jotenkin tämä näinkin herkän näköisen kukan kukkiminen näin aikaisin keväällä jaksaa hämmästyttää joka vuosi. Melkein tekisi mieli mennä sanomaan, että malta nyt vähän, kun täällä on vielä niin kylmäkin ja nämä meidän keväät kun tulevat niin keikkuen, että varmasti sataa vielä luntakin. Mutta ei. Joka vuosi ne kilpailevat jouluruusujen kanssa, kumpi kukkii ensimmäisenä. Tänä vuonna taisi tulla aika tasapeli.

Magnoliat olen tarkoituksella istuttanut suojaisiin paikkoihin. Kolme magnolioista asuu syvämultaisessa maassa aivan metsän reunassa, jossa metsän puusto on suojana. Yksi on istutettu etelänpuoleiselle kasvupaikalle erilaisten havujen ja hortensioiden joukkoon. Tämä nyt kukkiva ’Leonard Messel’ taas on löytänyt paikkansa terassin vierestä pihan länsipuolelta. Eli omien empiiristen kokeilujen perusteella voisin suositella magnolian kasvupaikaksi suojaisaa, mutta kuitenkin valoisaa, hieman hapanta, kuohkeaa maata. Ainakaan omat yksilöni eivät ole ottaneet nokkiinsa siitä, että ihan lähinaapurissa kasvaa muitakin kasveja, kuten havuja, hortensioita, euroopansorvaripensas, syriköitä, erilaisia koristeheiniä ja sinihibiskus. Sen kummempaa leikkaamista magnoliat eivät tarvitse. Talvi palelluttaa joskus oksan sieltä tai täältä, jotka leikkelen pois pensaita rumentamasta.

 Itse en ole kokenut, että magnoliat vaatisivat kovinkaan erikoista huolenpitoa. Riski siihen, että kasvupaikka ei olekaan pensaalle otollinen, on tietysti olemassa, mutta kokeilemallahan sekin selviää.

 Kevään ihmeiden kummastelu puutarhassani jatkuu ja mikäs se mahtaa olla tuo alla oleva kiekura?