Aurinkokylpyjä ja kukkaenergiaa
Kesä alkoi. Täyteen loistoonsa puhjenneet kukat pyyhkivät tieltään kevään harmauden, eikä haittaa yhtään, vaikka lehtiä ei olekaan vielä puissa. Kunhan on kukkia, eri väreissä, erilaisissa ryhmissä ja mahdollisimman paljon. Huomaan nauttivani vuosi vuodelta yhä enemmän kukkien katselemisesta – niistä saa energiaa. Vaikka kuvan yksilöt eivät olekaan oman puutarhan tuotoksia, ei sekään haittaa.
Alkoi se kesäkausi omallakin pihalla, sillä puutarhakalusteet on nyt nostettu esille pehmusteineen päivineen. Houkuttelevista lekottelupaikoista huolimatta tuli pääsiäisviikonloppuna aurinkokylpyjen lisäksi tehtyä vähän muutakin.
Poistin arkojen kasvien suojana olleet havujen oksat muun muassa viiniköynnös Zilgan juurelta, laventelin ja koristeheinien päältä sekä yrttilaatikon yltä. Aroista yrteistä, rosmariinista ja timjamista, ei näkynyt ikävä kyllä jälkeäkään, mutta ruohosipuli oli lähtenyt havujen suojissa hyvään kasvuun. Vahvistin myös viime keväänä istutetun alppikärhön kiinnityksiä seinämää vasten – tuoreita lehtiä näkyy jo siellä täällä pitkin pitkänhuiskeaa hentoa köynnöstä.
Siistin oksasaksilla kuivia, epäsiistejä alaoksia marjakuusista ja serbiankuusista. Kuuset ovat sen verran tuuheaa tekoa alas saakka, että niiden helmuksiin ei ole tullutkaan katsottua aiemmin näin tarkkaan. Yllättävän paljon kuivia oksia sain saksittua. Uskon, että nyt kuusten alla olevat vuorenkilvet ja pensasmustikat saavat enemmän valoa ja tilaa kasvaa.
Levitin puutarhan kevätlannoitetta kaikille kasveille: koristekasveille, nurmikolle ja hyötykasvimaalle. Lähiaikojen työlistalla on vielä maan kalkitseminen, sillä mäntymetsikköön rajautuva pihamaamme on luonnostaan hapan, mikä näkyy esimerkiksi sammaleen muodostumisena. Maan kalkitseminen tehostaa kasvien ravinteiden saantia, ja erityisen tarpeen se on happamalle maalle.
Viikonlopun touhuihin kuului myös imukärhivilliviinin kiinnittäminen. Tässä olikin pakko ottaa käyttöön epätavalliset konstit, nimittäin ilmastointiteippi. Tietyiltä kohdin pihaamme reunustaa kiviaita, jota pitkin on hienosti kiinnittynyt vihreyttä tuova imukärhivilliviini. No, loppusyksystä kyseisen aidan päälle teetettiin pellitys, minkä vuoksi villiviinit oli aidan päältä irrotettava. Nyt kiinnitin nämä seinämällä roikkuvat villiviinit takaisin aidan päälle teipillä – kun en muuta keinoa keksinyt. Nähtäväksi jää, alkavatko villiviinit uuden kasvun myötä kiinnittymään. Pisteenä iin päälle puhdistin suihkelähdealtaan, pikkulintujen suosiman juoma- ja kylpypaikan.
Pääsiäisruohosta yli jääneet vehnänjyvät voi idättää. Vehnänoras on muuten juuri valittu vuoden 2014 rohdoskasviksi!
Kun ulkona tapahtuu paljon, unohtuvat sisäkasvit oman onnensa nojaan. Uusi nuppu nuupahti raukka kastelun puutteeseen. Kastelu kerran viikossa ei nykyisellä valon märällä näköjään riitä.
