Valoa pimeään

Nyt tarvitaan extra-annos valoa, valohoitoa ja vitamiinia elämään. On korkea aika valaista pihat, puutarhat ja parvekkeet valaisimilla ja valosarjoilla. Onneksi vaihtoehtoja riittää, kunhan vain sähköistys ja pistokkeet on ajoissa suunniteltu ja turvallisesti asennettu. Pimeys tarjoaa oikeastaan hienon tilaisuuden nähdä maisemat uudessa valossa ja luoda ympäristöön kiehtovia tunnelmia. Mielestäni vaikuttavin tapa valaista pihaa on suunnata valo tiettyyn kohteeseen tai yksityiskohtaan kuten puuhun, pensaaseen tai kiveen. Esimerkiksi alhaalta ylöspäin valaistu puu näyttää pimeyden keskeltä kuin satukirjan kuvitukselta.

Pihalyhdyissä suosin helpointa ratkaisua: täytän lyhdyn valosarjalla ja lisään pistokkeeseen vielä ajastimen. Näin lyhdyt syttyvät ja sammuvat aina sopivaan aikaan itsekseen, ja saan nauttia valaistujen lyhtyjen tunnelmasta jo töistä kotiin tullessani.

Pihan talvivalmistelut on nyt tehty. Suojasin arimmat kasvit levittämällä juurille suojaksi lehtiä. Laventelin suojasin erityisen huolella vielä männyn ja tuijan oksilla.

Laventeli on vetänyt talveksi lämpimän peiton ylleen.

Hurmesilkkiheinät on siirretty ruukuista talven ajaksi maahan.

Yrttimaan puuttuessa olen alkanut kasvattaa ituja ja versoja. Auringonkukan versot ovat vasta pieniä orastavia alkuja, mutta ituja olen saanut jo useamman satsin. Iduthan eivät juuri valoa kaipaa, vaan itävät hämärässäkin. Idut on helppo tapa kasvattaa itse ravinteikasta ja vitamiinipitoista syötävää pitkin talvea. Hyödynnän viikoittain myös kesän hortoilusatoani eli kuivattua horsmaa, nokkosta ja vuohenputkea pirtelöissä, jugurteissa ja marjarahkoissa. Luonnon villivihannesten terveellisyydestä tulee jatkuvasti uutta tietoa, ja uskon vahvasti niiden suosion nousuun. Lähiravinteita kannattaa tankata.

Kasvattamisen iloa talvikauteen tarjoavat myös erilaiset valaisimen sisältävät sisäpuutarhat. Niiden avulla voi huomattavasti pidentää kaupasta ostettujen yrttien ja salaattien elämää ja nauttia tuoreista vihreistä pitkän aikaa – myös silmänruokana.

Kulhoissa sekalaisia ituja ja vehnää.

Viirivehka avasi komean nuppunsa.

Vaatimatonkin lehtikaktus on täydessä kukassaan kuin koru.

Koristelin sisääntulon ruukut männyn oksilla, joita löytyy syksyisen risusavotan jäljiltä runsain mitoin.