Valitse sivu

Ihania ikivihreitä

Ihania ikivihreitä

havuryhmä

Ilman ihania ikivihreitä piha olisi suuren osan vuodesta varsin karu näky. Siksi perennojen, lehtipuiden ja pensaiden lisäksi puutarhassa kannattaa aina olla myös havukasveja. Niiden arvon ymmärtää varsinkin tähän aikaan, kun kaikki muu ympärillä on lakastunutta ja lehdetöntä.

Havuja voi istuttaa monilla eri tavoilla, niin yksilöinä, ryhminä kuin aitoinakin. Eri muotoisilla, korkuisilla ja sävyisillä havukasveilla saa luotua komeita ryhmiä. Kun lajit on valittu oikein, on havuryhmä todella helppohoitoinen pihan tai tien vierustan katseenvangitsija. Yksi asia havujen hoidossa täytyy kuitenkin huomioida: osa havuista on varsinkin alkuvuosinaan huomattavan arkoja kevättalven paahtavalle auringolle. Kevätsuojausta ei siis kannata unohtaa. Tällä kertaa napsin silmääni miellyttäviä havukasvien kuvia lähinaapurustosta.

havuryhma–pyorea1

Pyöreää muotoa keskellä pihaa.

havuistutus2

Vihreää vehreyttä muuten niin harmaalla tienvierustalla.

tuijaistutus2

Tuija-aita vastikään istutettuna.

tuija-aita4

Muutaman vuoden vanha tuija-aita – esimerkkitapaus jämptistä leikkauksesta.

pikkutalvio_kukkii

Maanpeitekasvinakin toimiva pikkutalvio on ikivihreä perenna, joka näyttää kukkivan vielä lokakuun lopussa.

linnunpesä

Täydellinen linnunpesä löytyi kesän jäljiltä halkopinosta.

 

Yritän aina saada kasvini talvehtimaan, jos se suinkin vain on mahdollista. Tämä tarkoittaa syksyistä siirtohommaa ruukuista maaperään ja arimpien kasvien juurien suojaamista esimerkiksi pudonneilla lehdillä. Viherpeukaloilta keväällä hankittu hurmesilkkiheinä on ollut ruukkuistutuksena varsinainen menestys. Heinä viihtyi hienosti mehitähden seurana, kasvoi, levisi ja komistui. Viime viikolla siirsin heinät ja mehitähdet talveksi maaperään. Heinien juurille levittelin vielä kerroksen lehtiä peitoksi. Onneksi sateita ja lämpöä on vielä riittänyt juurtumista vauhdittamaan.

Ihania ikivihreitä

Haasteellisempia tapauksia istutusteni joukossa ovat laventeli ja aloe vera. Laventeli on pihassani vasta tämän kesän tulokas, ja toivon todella, että se säilyisi elävänä talven yli. Olen huolella peitellyt lehdillä maata sen ympärillä, ja saatanpa vielä innostua peittelemään sitä myös havuilla. Olen jossain törmännyt ajatukseen kuplamuovista kasvisuojana, mutta siihen en taida sentään lähteä.

Aloe veran suhteen joudun todennäköisesti pettymään, sillä luin juuri äsken, että se sietää alimmillaan +5 asteen lämpötilaa. Mitään ei siis ole tehtävissä, vaikka kuinka sitä suojaisin. Kriittinen lämpötilakin on jo alitettu. Saattaa olla, etten kestä tätä, vaan kaivan ainakin isomman kasvin vierellä kasvavan ”poikasen” maasta sisätiloihin lämpimään.

laventeli

Laventeli näyttää vielä hyvinvoivalta.

aloe vera

Aloe vera todella nautti kesästä ulkona…ikävä kyllä ehkä viimeisestä kesästään.

viirivehka_kukkii2

Sisälle siirretty viirivehka innostui heti kukkimaan.

lehtikaktus_kukkii3

Lehtikaktus on tyypillinen syksyn kukkija – ulkona vietetyn kesän jälkeen. Hallussani on varmasti lajin vaatimattomin edustaja.

Tietoa kirjoittajasta

Pihatontun päiväkirja

Pihatontun päiväkirjassa havainnoinnin kohteena on kallioinen esikaupunkipiha kuivahkon kangasmetsikön kupeessa Etelä-Suomessa. Havukasvivaltaisella pihalla sijaitsee myös kompakti hyötytarha kääpiöomenapuineen, marjapensaineen ja yrtteineen. Pihatonttu nauttii pihalla oleilusta, istutuskokeiluista ja kasvun seuraamisesta. Haaveena on oppia lisää villivihanneksista ja kompostoinnista. Pihatontun unelmapuutarha on luonnonläheinen. Päiväkirja kuvaa tyypillisen innokasta kotipuutarhuria, jolla on lähtökohtaisesti enemmän intoa kuin tietotaitoa.

Lisää kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot

Pin It on Pinterest

Share This