Köyhän naisen viiniköynnös

Luulin ensinnäkin, että keittiön ikkunasta näkyvä, toissa talven lumikuorman alla painunut kuivakka raaska on luumu. Toisekseen olen pariin otteeseen kesän aikana raapinut olkapään verille vaakatasossa sojottavaan oksaan ja kironnut kaatotuomiota koko käppyrälle. Ja nyt, ihan yht’äkkiä, kypsyvät hedelmät saavat puun jotenkin muistuttamaan viiniköynnöksiä (mielikuvitusta kyllä tarvitaan) ja se alkaakin tuntua jotenkin ihanan hellyyttävältä. Ainakin ehdottoman säästettävältä.

kuva(3)Kyseessä on siis kriikuna (Prunus domestica subsp. insititia), luumun pienenpi alalaji.

Kriikunapuita puutarhassa on kaksi kuten myös luumupuita, jotka tuottavat ihanan makeita keltaisia luumuja. Pääosin sekä kriikunat että luumut ovat edelleen raakoja, joten vielä on pari viikkoa aikaa miettiä miten tulevan sadon hyödyntää. Perheen jälkikasvu vetelee luumut varmasti mielellään, mutta jotain olisi kiva säilöä talveksikin. Hillo- & hyytelöohjeet siis esiin, vai jotain muuta?

kuva(4)Kollegan mielestä muuten tämä raaka luumu näytti sitruunalta. Niin pieleen ei kyllä tämänkään sunnuntaidendrologin lajintunnistus mene, että tästä sitruunamehua puristettaisiin.

Puutarha on isovanhempieni perustama ja sato on aina hyödynnetty tarkkaan. Joskus niinkin tarkkaan, että ihan kaikkia säilykkeitä ja mehuja ei ole käytetty. Niinpä kesän aikan kellaria siivotessa viemärin uumeniin uhrattiin mm. kriikuna-, karviais- ja kirsikkamehua niiden tavanomaisten viinimarjamehujen lisäksi. Reilusti vuosikertaa kasvattanut kriikunamehu oli väriltään ruskehtavan purppuraista ja muistutti vähän tynnyrissä kypsytettyä portviiniä – siis väriltään. Maistaminen ei tullut mieleenkään.

Tuon yhden kriikunan viiniköynnöstä muistuttava olemus ei muutenkaan johda aivan harharaiteille, sillä kriikunoita käytetään paisi viinin, myös maustetun ginin ja vodkan raaka-aineena erityisesti Britteinsaarilla ja Itä-Euroopassa. Viini on lukemani mukaan parhaimmillaan 1-3 vuotiaana ja gini valmistuisi sopivasti jouluksi. Lähipiiri varokoon.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Bloggaaja

Paluumuuttajan puutarhassa

Paluumuuttaja yrittää ja erehtyy 15 kaupunkilaisvuoden jälkeen hyötypuutarhan ja kukkien hoidossa. Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti, sillä työmaana on 60 vuotta vanha puutarha omena- ja kirsikkapuineen, marjapensaineen ja ruusuineen. Kasvimaa ja parvekeviljely ovat suunnitelmissa ja verannan käyttöä kasvihuoneena ainakin kokeillaan. Puutarha on paluumuuttajan isovanhempien perustama, joten sitä pyritään kohtelemaan arvokkaasti ja alkuperäistä (ainakin jollain tasolla) kunnioittaen. Paluumuuttaja ihailee suurkaupunkien puistoja sekä Alppien viini-, omena- ja aprikoositarhoja. Toivottavasti jotain näiden tunnelmasta onnistutaan imitoimaan omaan puutarhaan.

Jätä kommentti