Haaveet ja harhat

Lumen alta piti paljastua pienellä muokkauksella idylliseksi hyötypuutarhaksi muuttuva keidas, mutta eipä käyneet haaveet toteen ihan taikaiskusta. Kasvimaan paikkaa on jo viime vuonna valmisteltu taistelemalla siinä kasvaneita vuohenputkia ja muuta vastaan, mutta kivet, kylpyhuoneremontin ja vanhan tulisijan purkujätteet sekä rikkinäiset kattotiilet ovat talven aikana ilmaantuneet pyytämättä (ei tosin kovin yllättäen) juuri siihen missä piti jo kasvaa ensimmäisen kesän sato. No, se sato kasvaa sitten ensi vuonna.

Tältä tämä työmaa näyttää nyt ja päälle hahmoteltuna se, mitä siitä on tarkoitus tulla.

Tältä tämä työmaa näyttää nyt ja päälle hahmoteltuna se, mitä siitä on tarkoitus tulla.

Puutarha on ollut melkein kymmenen vuotta hyvin vähäisellä hoidolla, joten kitkemistä riittää vuosiksi eteen päin. Vuohenputkea on joka paikassa! Marjapensaat ja vadelmat ovat jo saaneet vähän tukea sekä haketta pitämään sekalaiset rikat ja nokkoset poissa, mutta muuten ollaan alkutekijöissä. Ensimmäinen homma on kivien vierittäminen kasvimaa-alueen pengerrykseen, purkujätteiden siivoaminen ja vanhan ovenkarmin raahaaminen tämän vuoden kasvimaan reunukseksi. Kasvikompostit ja kasteluvesitynnyri saadaan myös tällä kasvukaudella paikoilleen, mutta kiertoviljelypenkit ja mansikkamaa ovat ensi kesän hommia.

Vanhassa puutarhassa on ihan hullusti kunnostettavaa, mutta ainakin jotain satoa saadaan jo tänä vuonna. Punaherukoita on perinteisesti tullut yli oman tarpeen samoin kuin karviaisia. Toivottavasti vadelmatkin tuottavat enemmän kuin kolme madotonta marjaa. Mustaviinimarja on ainut, joita toivoisin enemmän. Pihassa on yksi ainut onnettoman pieni pensas, jota yritän epätoivoisesti saada piristymään. Toivottavasti puutarhaan saa mahtumaan toisenkin mustaviinimarjan. Kasvimaa-alueen länsipuolella muurin päällä kasvaa iso lehmus sekä pihlaja, joiden kohtaloa arvotaan jatkuvasti. Molemmat varjostavat tulevaa kasvimaata, mutta ovat kyllä aika komeita kaadettavaksi. Lehmus pitäisi kaiken lisäksi kaulata ja sitä ei nyt ainakaan tänä keväänä tehty. Tulevan kasvimaan etelälaidalla kasvaa epämääräinen sikermä hapankirsikkaa, yksittäisiä vadelmia ja pari saniaista, jotka myös joutavat kaikki pois.

Heti saatavan sadon lisäksi vanhan paikan etu ovat omalta tontilta löytyvät pihan tekemiseen soveltuvat kierrätysmateriaalit. Tämän kesän kasvimaa syntyy talossa tarpeettomaksi jääneen ovenkarmin sisään ja palkokasvien tueksi löytyy parikin vanhaa, ihanasti patinoitunut puista porttia. Tiiliä, kattotiiliä, valmiiksi patinoitunutta puutavaraa, ruosteisia metallijuttuja ja eri kokoisia saviruukkuja on vaikka kuinka paljon. Ehkä raahaan vintiltä pari vanhaa hetekaa ja nipun eri värisiä täkkejä omenapuiden alle ja kitkemisen sijaan keskityn kesän ajan vain valmiista puutarhasta haaveiluun.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Bloggaaja

Paluumuuttajan puutarhassa

Paluumuuttaja yrittää ja erehtyy 15 kaupunkilaisvuoden jälkeen hyötypuutarhan ja kukkien hoidossa. Mahdollisuuksia on lähes rajattomasti, sillä työmaana on 60 vuotta vanha puutarha omena- ja kirsikkapuineen, marjapensaineen ja ruusuineen. Kasvimaa ja parvekeviljely ovat suunnitelmissa ja verannan käyttöä kasvihuoneena ainakin kokeillaan. Puutarha on paluumuuttajan isovanhempien perustama, joten sitä pyritään kohtelemaan arvokkaasti ja alkuperäistä (ainakin jollain tasolla) kunnioittaen. Paluumuuttaja ihailee suurkaupunkien puistoja sekä Alppien viini-, omena- ja aprikoositarhoja. Toivottavasti jotain näiden tunnelmasta onnistutaan imitoimaan omaan puutarhaan.

Jätä kommentti