Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

viikuna

Viikunasatoa odotellessa

Viikuna pääsi taas talvisäilöstä kasvihuoneeseen ja on herännyt uuteen kasvukauteen vauhdilla. Reilussa parissa viikossa se on kasvattanut valtavan kokoiset lehdet kasvihuoneen lämmöstä nauttien.

Talvetan tämän 3 vuotta sitten Viherpeukaloilta ostamani aitoviikunan varastossa, noin 10 asteen lämpötilassa. En tee sille talven aikana mitään. Kevään tullen viikuna pääsee totuttelemaan päivänvaloon kasvihuoneeseen  ja alkaakin aina nopeasti tehdä uutta lehteä. On hauskaa, miten viikunalle ominainen lehtimuoto on nähtävissä jo heti alusta alkaen.

Tänä vuonna huomasin ilokseni myös pieniä vihreitä palleroita. Viikuna tekee hedelmää!

Hedelmien kehittymistä on erityisen mielenkiintoisesta seurata. Ei tästä sadosta nyt vielä hedelmäsalaattia valmisteta, mutta jospa edes viikunanpuolikas jokaiselle perheenjäsenelle.

Aitoviikuna pudottaa lehtensä talveksi, joten se ei vaadi valoisaa talvetuspaikkaa. Oksien paras leikkuuajankohta on keväällä, mutta olen itse joutunut saksimaan viikunaa välillä myös syksyllä, jotta olen saanut se mahtumaan talvisäilöönsä. Näyttää olevan varsin sitkeä kaveri, joka ei vähästä hätkähdä.

Toivottavasti ihanat pallerot ehtivät kypsyä tämän kesän aikana. Viikunan hedelmiä ei kannata irrottaa puusta raakana, sillä ne eivät jälkikypsy huoneenlämmössä kuten vaikkapa tomaatit.

Lämmintä kesää odotellessa siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kasvihuonekuulumisia

Mitä kuuluu kasvihuoneeseen loppukesän kynnyksellä?

DSC_0154

Kesä on ollut kylmempi ja sateisempi kuin mitä viime kesän jäljiltä odotin. Eikös ne hyvät ja huonot kesäkelit kuuluneet mennä vuorovuosina..? Onneksi heinäkuuhun osui myös tasainen hellejakso, niin kasvihuoneasukit saivat kunnon spurtin.

DSC_0444

Keväällä rajusti leikattu viikuna on kasvanut viime vuotta maltillisemmin, mutta erittäin kauniin malliseksi.

DSC_0470

Erilaiset yrtit, kuten mintut ja rosmariini ovat viihtyneet kasvihuoneen lämmössä aikaisemmin kirjoittamani basilikan lisäksi.

DSC_0007

Meidän perheen suosikkitomaatti, ihanan makea ja mehukas ’Sungold’ on vihdoin suonut satoaan. Tertun ylimmät tomaatit halkeilivat helteessä alimmaisten vielä kerätessä väriä.

DSC_0454

Myös takuuvarmaa, raidallista ’Tigerella’-tomaattia on jo riittänyt leivän päälle ja salaatteihin.

DSC_0452

Sen sijaan pihvitomaatti ’Marmandino One F1’ nautiskelee kesästä kaikessa rauhassa ja antaa nälkäisen puutarhurin odotuttaa itseään.

DSC_0448

Myös hauskanmallinen ’Ildi’ on toistaiseksi vielä täysin vihreänä. Näistä pitäisi tulla keltaisia palleroita.

DSC_9995

Eniten odotan itselleni uuden tuttavuuden, Indigo Rosen kypsymistä. Näissä tomaateissa on huikean kaunis munakoison väri.

DSC_0465

Elokuu on perinteisesti ollut sadonkorjuun juhlaa, joten täällä ollaan keräyskorit valmiina ja ruokailijat pöydässä odottamassa. Toivottavasti aurinko ja lämpö vielä hellivät meitä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Mahdoton tehtävä

Hyvä lukija, rehellinen vastaus: kuinka moni teistä on onnistunut käymään puutarhamyymälässä vain ”ikkunaostoksilla”? Itse yritän sitä toistuvasti. Kotoa lähtiessä vakuutan, että ”käyn vain nappaamassa pari ideaa!”, mutta nappaan aina myös pari kasvia. Viime postauksessani hehkutin muun muassa Viherpeukaloiden puutarhamyymälän pieniä aitoviikunoita ja tupsulaventeleja. No nehän sieltä tarttuivat mukaani. Parin muun kasvin lisäksi…

DSC_0110

Minulla on huikea yhden vuoden kokemus aitoviikunasta. Ostin sellaisen, ihan reilun kokoisen, viime keväänä. Kasvi venytti kokoa huimasti kesän aikana (lähinnä sivusuunnassa) ja tuotti jopa hedelmää.

Toukokuu

Syksyllä siirsin viikunan talvehtimaan varastoon. Leikkasin silloin leveimpiä oksia, jotta sain sen mahtumaan hieman…hmmm…täyteläiseen talvisäilöönsä. Talven kasvi eleli omillaan. Maaliskuussa lisää saksimista ja kelien salliessa siirsin sen kasvihuoneeseen. Nyt viikuna kasvattaa kauniita, hennonvihreitä lehtiä.

DSC_4857

En ole talvettamisen (tai leikkaamisen!) mestari, mutta tämä näyttää olevan sitkeä ja anteeksiantava kasvi. Siksi uskalsin hankkia sille ihanan pikkusiskon, joka sekin nyt elelee kasvihuoneessa.  Ostamani aitoviikuna ’Panache’ näyttää googlen mukaan kasvattavan hauskan raidalliset hedelmät.

DSC_0107

Tupsulaventelit odottavat vielä lopulliselle paikalle pääsyä. Paikka on kuitenkin jo valmiina, laitan ne totuttuun tapaan kasvihuoneen kulmalle.

DSC_0015 14

Siinä laventelia on helppo hipaista kasvariin kulkiessa. Voi sitä tuoksua!

DSC_0019 13

Myös hortensiat odottavat  siirtoa suurempiin ruukkuihin. Kunhan oven pielessä olevat kevätkukkijat ovat antaneet kaikkensa, siirrän ne kukkapenkkiin ja hortensiat tilalle. Hortensiat viihtyvät parhaiten puolivarjossa. Etuovelle paistaa vasta illemmalla, mutta silloin kyllä täydeltä terältä. Hortensia on melko tarkka kastelun suhteen, eikä multa saisi päästä kuivumaan kasteluiden välillä. Katsotaan miten kaunokaiset selviävät.

DSC_4660

Edellisestä puutarhamyymälävisiitistä alkaa olla jo niin monta päivää, että taidan lähteä taas ”ikkunaostoksille”. Lienee mahdoton tehtävä. Kassalla siis tavataan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Eksoottisessa liemessä

Kokeilin tänä kesänä ensimmäistä kertaa banaanin kasvatusta. Nopeasti koottuna kokemus on ollut mielenkiintoinen: pienenä viherkasvina hankittu banaani ehti kesän aikana kasvaa kasvihuoneessa aivan uskomattomiin mittoihin.

banaani_1Elokuussa se piti siirtää kokonsa takia terassille ja nyt lokakuun lähestyessä siirsin koko komeuden sisälle. Olen vakavasti harkinnut kasvin antamista adoptoitavaksi, sillä se on lievästi ilmaistuna melkoisen kookas. Sain banaanipähkäilyihini paljon vinkkejä oman blogini puolella, voit halutessasi lukea lisää sieltä.

banaani_2

Mutta jos sinulla, hyvä lukija, on kokemusta banaanin kasvatuksesta tai tiedät paikan, mihin kasvin voisi lahjoittaa, vinkkaa siitä ihmeessä viestiä jättämällä!

Banaani ei ole tämän kesän ainoa ”ongelma”. Ostin kesän alussa Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä napakan viikunan taimen. Ainoa kokemukseni viikunapuusta (eli aitoviikunasta) on Italiassa suoraan puusta syömäni mehevä ja lähes karkkimaisen makea viikunan hedelmä. Melko lailla erilainen kuin mitä kaupan vihannestiskillä on tarjolla. Lisäksi monessa ruotsalaisessa puutarhablogissa kasvaa viikuna kasvihuoneessa. Näistä innostuneena minäkin halusin kokeilla tuota eksoottista ”paratiisin puuta”.

viikuna_1

Viikuna pääsi kasvihuoneeseen banaanin kaveriksi. Kasvissa oli ostovaiheessa yksi hedelmä, joka on pysynyt mukana matkassa koko kesän. Se ei ole erityisemmin muuttanut väriä eikä kokoa, jossakin välissä minun oli jo pakko testata, onko hedelmä sittenkin muovia. Mutta kyllä tuo aidolta vaikutti!

viikuna_2

Viikuna on saanut kasvaa ansarin nurkassa omassa rauhassaan. Elokuussa huomasin oksahankoihin ilmestyneet pienen pienet vauva-alut, jotka lähtivät kasvamaan vauhdilla. Samaan aikaan viikuna on kasvattanut oksiaan ollen nyt vähintään yhtä leveä kuin korkea. Tarkoituksenani oli talvettaa viikuna alhaisessa lämpötilassa varastossa. Aitoviikuna pudottaa lehtensä syksyllä, joten se ei vaadi valoisaa talvetuspaikkaa. Oksien paras leikkuuajankohta on keväällä, vaan saas nähdä, minne saan tuon leveän kasvin mahtumaan!

viikuna_3

Nyt pohdin, pitäisikö kasvit sittenkin siirtää sisälle taloon. Miten käy hedelmien, ehtivätkö ne kypsyä ja milloin niiden pitäisi kypsyä? Italiassa viikunoita poimittiin syyskuussa. Sen tiedän, että viikunan hedelmät eivät jälkikypsy kuten vaikkapa tomaatit, joten niitä ei kannata irrottaa puusta raakana. Olen siis saanut itseni melko eksoottiseen liemeen tämän kesän aikana. Joten äännyn tässäkin asiassa teidän puoleenne: jos itselläsi on kokemusta viikunan kasvatuksesta, kaikki vinkit ja neuvot otetaan ilolla vastaan!

Lisäksi kokeilin vesimelonin (Sugar Baby) kasvatusta lahjataimesta.

vesimeloni_1

Ohjasin kasvin kasvihuoneessa ylöspäin, sillä se valtaa nopeasti tilaa. Hedelmäalkuja tuli paljon, mutta ne kuivettuivat matkan varrella ja lopuksi vain yksi kasvoi syöntikypsäksi.

vesimeloni_2

Mutta tuohon yhteen hedelmään tiivistyikin sitten koko kasvin makeus, hellä hoiva ja lepertelyt.

Voi että maistui hyvälle!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit