Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

Elämämme kallein heräteostos

Huikean aurinkoinen ja lämmin syyskuun viikonloppu muistutti minulle mieleen oman puutarhamme tarinan siitä kuinka se päätyi meille. Päätimme nimittäin ostaa mökkimme puutarhoineen yhtenä lämpimänä elokuun iltana kahdeksan vuotta sitten. Viaton pyörälenkki siirtolapuutarhalle sunnuntain ratoksi oli eskaloitunut järjettömäksi mökkikuumeeksi ja Lue koko kirjoitus

Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla. Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, Lue koko kirjoitus

viherkasvit

Sisäpuutarhan ikivihreät

Palmuvehka_1

Viirivehka

Viherkasvit raikastavat sisutusta ja puhdistavat kodin sisäilmaa. Näyttävän viherkeitaan saa rakennettua jo muutamalla viherkasvilla. Ryhmän perustaksi ja tukipilareiksi kannattaa valita kasveja, jotka ovat helppohoitoisia ja kestäviä. Tällaisia ovat omankin kokemukseni mukaan kaksi tavallisimpiin viherkasveihimme kuuluvaa lajia: palmuvehka ja viirivehka. Ne ilahduttavat kauniin vihreillä lehdillään ja uskomattomalla kasvuvoimallaan läpi vuoden. Palmuvehka työntää uutta vaaleanvihreää lehtivartta käsittämättömän sinnikkäästi jopa keskellä pimeintä talvea. Viirivehka ihastuttaa joka vuosi suloisella valkoisella kukinnallaan, joka kestää viikkojen ajan.

Palmuvehka_lehto

Palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia) on Itä-Afrikasta lähtöisin oleva kasvi, joka sopeutuu niin aurinkoiseen kuin hyvinkin varjoiseen kasvupaikkaan. Kokemuksesta voin sanoa, että kasvi menestyy jopa paikassa, jossa lähimpään ikkunaan on matkaa yli kuusi metriä. Talvenkaan pimeys ei ole saanut palmuvehkaani väsähtämään, päinvastoin. Se on täynnä elämää. Kaamoksen aikana kasvi on kasvattanut lukuisia uusia lehtivarsia, jotka nyt ovat jo pitkiä ja reheviä.

Palmuvehka

Normaali huoneenlämpö on palmuvehkalle ihanteellinen lämpötila läpi vuoden. Keväästä syksyyn sitä kastellaan reilummin, mutta mullan on syytä antaa kuivahtaa välissä. Talvella kastelu on niukkaa. Itse olen huomannut, että sumutinpullolla suihkuttelu tekee lehdille hyvää. Palmuvehka on viherkasveistani ainoa, jota en ole vienyt kesäksi ulos, mikä onkin osoittautunut sille sopivaksi hoidoksi. Ensinnäkin kasvi on turhan suuri ja painava kannettavaksi. Toisena syynä on se, että kasvi on isossa altakasteluruukussa, mitä ei sovi pitää kesälläkään taivasalla. Sateellahan sinne kertyisi liikaa vettä.

Viirihehka_kukkii

Etelä-Amerikasta kotoisin olevaa viirivehkaa (Spathiphyllum alana) pidetään tehokkaana ilmanpuhdistajana, sillä kasvilla on kyky poistaa ilmasta monia epäpuhtauksia. Viirivehkakaan ei edellytä runsasta valoa menestyäkseen, joten sen voi sijoittaa kotona lähes minne tahansa. Kastelussa noudatetaan samaa linjaa kuin palmuvehkan kanssa. Kesällä runsaammin vettä ja talvella niukemmin. Suihkuttelu ja sumuttelu pitää lehdet virkeinä ja näyttävinä. Tasainen huoneenlämpö on viirivehkallekin paras olotila.

Viirivehka_kukka2

Oma yksilöni viettää kesät ulkona, sillä se ruukun pohjassa on oikeaoppisesti reikä. Ulkoilevat kasvit on tärkeää sijoittaa paikkaan, jossa ne ovat suojassa suoralta auringon paahteelta. Puun varjo tai muu puolivarjoisa paikka on paras. Hyvässä hoidossa viirivehka palkitsee hoitajansa kauniin valkoisella kukinnalla. Tyypillisintä kukinta on keväällä, mutta kukat voivat yllättää ihan mihin vuodenaikaan tahansa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Yhdeksän täydellistä kukkaa

orkidea2 copy

Yhdeksän täydellisen kaunista valkeaa kukintoa työhuoneeni ikkunalaudalla ovat yhä hämärämmäksi käyvän marraskuun pieni ihme. Ensimmäinen uudelleen kukittamani orkidea pitää ajatuksia vielä hitusen kiinni menneessä kesässä. Pienet nuput saivat nimittäin alkunsa kesän ulkoilun aikana, ja nyt kukka on komeimmillaan. Pitkään ja sinnikkäästi kukkivana orkidea kurkottelee samalla myös kohti tulevaa kevättä ja uutta kasvukautta. Seitsemän uutta nuppua on vielä odottamassa vuoroaan, joten talviunesta ei ole tietoakaan. Aikamoinen ihmekukka.

orkidea3

Olen vasta alkanut hoitaa orkideaa ”oikeiden oppien mukaan” upottamalla sen juuriston noin kerran viikossa tai parissa viikossa kokonaan veteen reiluksi tunniksi. Kastelutarpeen näkee tiettävästi kuitenkin parhaiten orkidean juurien väristä, siksi orkideoilla onkin läpinäkyvä ruukku. Hopeanharmaat juuret kertovat siitä, että kasvi on kuiva ja tarvitsee vettä, ja vihreät juuret kertovat riittävästä kastelusta. Orkideaa pitää katsella siis myös alhaaltapäin.

Yleensä huonekasveille voin antaa talvihoidon yleisohjeeksi vähentää kastelua juurien kautta, mutta suihkutella niitä ahkerasti lehtien pinnalle. Sumutinpullolla saa ihanteellisen kevyen suihkun. Lehdet kannattaa pitää pölyttöminä, jotta ne saavat täyden tehon irti vähäisestä valosta.

Kasveista kannattaa pitää hyvää huolta, sillä ne pitävät meistä huolta. Visuaalisen ilahduttamisen lisäksi viherkasveilla on monien lähteiden mukaan vaikutusta sisäilman laatuun. Kasvit parantavat ilman laatua tuottamalla happea ja haihduttamalla lehdistään kosteutta. Voit lukea lisää esimerkiksi täältä.

Kotikasveistamme ovat kukintaansa aloittelemassa parhaillaan myös lehtikaktus ja viirivehka.

3.lehtikaktuksen_kukka

Tämän lehtikaktuksen olen jo monta kertaa aikonut heittää pois todella vaatimattoman ulkonäkönsä takia. Joka kerta se aloittaa kukinnan juuri ennen kuin ehdin tehdä sen. Viivytystaistelija.

2.viirivehkan_kukka

1. hurmesilkkiheina_siirretty

Nämä hurmesilkkiheinät siirsin ruukuista maaperään talvehtimaan loka-marraskuun vaihteessa. Vähän lehtiä päälle vielä – ja toivottavasti myös lunta. Lumikerros on pakkasta vastaan paras suoja.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Pihalta sisälle

9.orkidea_tumma

Viilenevät ilmat saavat kotipuutarhurit siirtymään pikku hiljaa sisätiloihin. Onneksi osa puutarhaa tuntuu siirtyneen samaa matkaa kodin seinien sisäpuolelle, kun keittiössä riittää puuhaa muun muassa omenasadon parissa, ja pihalta sisälle nostetut viherkasvit tuovat kotoiluun omanlaistaan viihtyisyyttä.

7.omenat_kulhossa

Kahden oman pihan kääpiöomenapuun sadon lisäksi saamme yleensä runsaan määrän omenaa vanhempieni puutarhasta. Tänä vuonna sadon pääosa koostuu punaisesta ja keltaisesta kaneliomenasta, mitkä ovat mielestäni ehdottomasti parhaat tuoreina syötävät omenalajit. Tällä kertaa niitä vain ei millään ehdi syödä tuoreina, sillä kesälajit eivät säily yhtä pitkään hyvinä kuin myöhäisemmät ns. talviomenalajikkeet.

4.uuniomenat

Uuniomenat on omenaherkuista helpoin.

Tänä syksynä säilön omenat pakastamalla. Joskus on tullut kokeiltua sadon jalostamista tuoremehuksikin, sekä mehuasemalla että mehulingolla. Pakastettavat omenat voi haluttaessa huuhdella, kuoria niitä ei tarvitse eikä kannata. Lohkot teen seuraavasti: omena halkaistaan neljään osaan, jonka jälkeen siemenet ja pieni siemenkota on helppo poistaa veitsellä. Tämän jälkeen osat pilkotaan ohuiksi lohkoiksi/siivuiksi.

6.omenalohkot_kattilassa

Pakastepussiin täytän yleensä yhden leivinpellillisen kokoiseen piirakkaan tarvittavan määrän omenaa. Pussista on helppo ottaa tarvittaessa pienempikin määrä. Huomasin esimerkiksi keväällä, että omenalohkot sopivat mainiosti myös smoothieen. Raikkaan maun lisäksi hieman kohmeiset lohkot tuovat smoothieen hyvää rakennetta.

3.omenat_pehmeä

Soseena omena menee mahdollisimman tiiviiseen muotoon, joten siksi suurin osa tulee säilöttyä soseena. Soseen tekeminen alkaa samalla tavalla lohkomalla omenat neljään osaan ja siemenien poistolla. Isommat omenat voi lohkoa pienempiinkin osiin.

Itse käytän soseen tehtailussa isoa 9 litran kattilaa. Pohjalle lorautan jonkin verran vettä, ehkä reilun desin verran. Sitten kansi päälle ja kattila liedelle. Teho saa olla lyhyen aikaa aluksi täysillä, jonka jälkeen se lasketaan pienelle. Pohjalla oleva vesi alkaa höyrystää ja pehmentää omenoita. Kattila saa olla liedellä reilun tunnin, jonka aikana omenamassaa aika ajoin pyöräytetään ympäri.

2.omenesose

Kun omenat näyttävät pehmenneen riittävästi, ne on helppo soseuttaa sauvasekoittimella.

1.Viherkasvit

Jotkut innokkaista kotipuutarhureista eivät välitä sisätilojen viherkasveista, mutta minusta ne tuovat raikkaan lisän kodin sisustukseen. Omat viherkasvini on vastikään nostettu sisällä, ja nopean suihkutuksen jälkeen ne ovat nyt komeimmillaan.

8.orkidea

Oheinen orkidea on muuten ensimmäinen, jonka olen koskaan saanut kukkimaan uudelleen. Ensimmäinen kukinto oli viime marraskuussa. Hoito-ohjeena on yksinkertaisesti pitkä, ihana kesä raikkaassa ulkoilmassa.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Afrikan kaunotar kuumalla terassilla

2.kliivia_lahi

Trooppisia helleviikkoja eletään. Niinpä terassillamme oleilee parhaillaan lämpimistä oloista nauttiva upea ilmestys, klassinen kaunotar Afrikasta.

Siirsin alkukesällä kaikki sisäkasvit ulos viettämään kesää pihalle. Siellä ne ovat  majailleet ulkoilman hyvää tekevässä energialatauksessa, serbiankuusten alla suojassa liialta paahteelta. Jokin aika sitten huomasin, että kaksi iäkästä kliiviaa olivat juuri aloittamassa kukinnan. Niin nostin kaunokaiset esittelemään parhaita puoliaan terassin paraatipaikalle, missä ne koristavat olemuksellaan koko etupihaa.

Alun perin kliivian (myös punasarja tai isopunasarja) toi eteläisestä Afrikasta huonekasviksi englantilainen Charlotte Clive, jolta kasvi on saanut nimensäkin. 1870-luvulla kliivia alkoi yleistyä huonekasvina Suomessa. Viime vuosina tämä vanhan ajan kaunotar tuntuu jääneen monen uudemman tulokkaan varjoon, mutta miksi ihmeessä? Mikä onkaan sen mukavampaa kuin omistaa yhdessä kasviyksilössä sekä näyttävä viherkasvi että huikean kaunis kesäkukka.

1.kliivia_lahi

3.kliivia

4.kliivia_nuput_keinu

Kliivian kukat tässä vielä osin nupulla. 

Kliivia nauttii runsaasta valosta, eikä kovakaan paahde saa sitä nuutumaan. Hoito-ohjeissakin mainitaan kasvin viihtyvän kesällä ulkona. Kliiviaa voi pitää ulkona jopa lähes pakkasten tuloon saakka – viileä kausi jopa edistää tulevaa kukintaa. Ohjeissa neuvotaan myös, että kliivialle tulisi suoda talvilepo syyskuulta tammikuulle niukalla kastelulla. Hyvin hoidettu kliivia palkitsee hoitajansa kukkimalla maalis–huhtikuussa. Iäkkäillä kliivioilla voi olla useita kukintoja, ja kukkiminen voi kestää jopa muutaman kuukauden!

Omat kliiviani ovat vanhaa kantaa, ja siirtyneet lahjana kodista toiseen. Vaalin niitä vanhan ajan huonekasveina, joissa on historian havinaa. Kliiviaa voi tällä hetkellä toivoa myyntiin Viherpeukaloille, kuten monia muitakin kasveja jotka eivät ole tällä hetkellä myynnissä.

Kotipihan satokuulumisina omenat ja marjat kypsyvät ja kasvavat kohisten…

5.omena

6.mustaherukka

Mustaherukoista osa on jo kypsiä.

7.pansasmustikka

Pensasmustikan raakileet kypsyvät päivä päivältä.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti