Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

syksy

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään tyytyväisiä, mutta sisätiloissa lankaköynnökset ovat vaativia primadonnia, jotka tiputtavat helposti lehtensä?

Terhakka isomaksaruoho oli sekin kuin syyskuussa.

Kauempaa tarkasteltuna toki näkyi jäänteitä lumesta. Olimme syyslomaviikon reissussa enkä tiedä, kuinka paksu lumivaippa tänne ehti sillä aikaa sataa, sillä palasimme keskelle vesiloskaa. Kasvulaatikon etureunassa näkyvä sitruunatimjami on muuten yksi sitkeimmistä keittiöpuutarhan kasveista. Se talvehtii ainakin itselläni tavallista timjamia huomattavasti paremmin. Yrttiä voi kaivella käyttöön vaikka lumen alta ja keväällä se tokenee melko aikaisin.

Lehtikaalit eivät kavahda lunta ja pakkasta. Päinvastoin, pieni pakkasen puraisu vain parantaa lehtikaalin makua. Mustakaali ’Black Magic’ on ollut tämän vuoden uusia tuttavuuksia. Kaunis ja koristeellinen, ja muistuttaa hauskasti palmun latvusta

Syyslomalle suunnatessamme puutarhassa oli aurinkoinen ja lämmin lokakuinen päivä. Elättelin vielä toiveita latva-artisokkien kypsymisestä. Vaan nyt nämä pääsivät suoraan kompostiin, latva-artisokka nimittäin ottaa heti nokkiinsa hallasta, lumikerroksesta puhumattakaan!

Onneksi porkkanat ja punajuuret ovat sitkeämpää tekoa. Marraskuun alun kunniaksi nostin loputkin sadosta, ihan kelpo yksilöitä sieltä vielä löytyi. Tarkoitus oli kyllä tehdä kaikki syystyöt ajallaan, mutta ne kiireet, ne kiireet…

Salaatti- ja kesäkurpitsalaatikot sentään pääsivät lepoon hyvissä ajoin ja uinuvat jo kohmeisen pinnan alla. Säleikköilliviini oli reissun aikana pudottanut värikkään syysasunsa, joten seuraavaksi sitten haravan varteen.

Syreenit ja luumupuu viheriöivät näin komeasti marraskuun ensimmäisenä päivänä. Vaan eiköhän tuo heti perässä tullut kipakka pakkanen saa lehdet tippumaan. Toivottavasti leutoja päiviä tulee vielä, jotta paksuimman lehtimassan ehtii haravoida pois. Kohmeista nurmea on tympeää tökkiä, mutta liian paksu lehtikerros ei sekään ole nurmen talvehtimiselle hyväksi.

Kaunis marraskuun aloitus meni perennapenkkejä siistiessä. Kaikkea en sentään kompostiin rahdannut, esimerkiksi varjoliljan veistokselliset siemenkodat ovat mitä kauneimpia talventörröttäjiä.

On se kumma, miten lumi ja pakkanen pääsevät joka vuosi yllättämään. Tässä kohtaa kuuluu tietenkin sanoa, että ensi vuonna teen kyllä kaiken valmiiksi hyvissä ajoin..!

Oikein mukavaa marraskuuta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla.

Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta kaivelen sipuleita maahan viimeisenä mahdollisena hetkenä. Joskus kohmeista maata lapiolla pehmentäen, joskus lumipeitteen alle. Joka vuosi sipulit ovat kuitenkin kukkineet.

En varsinaisesti suosittele istuttamista lumisateessa. Näpit tahtovat jäätyä ja varusteena on usein otsalamppu. Tänä vuonna asettelin sipulit nätisti esille, jotta muistaisin myös istuttaa ne hyvissä ajoin. Usein siirrän puuhaa kun tiedän, ettei aika riitä koko satsin maahan upottamiseen. Nyt olen yrittänyt tehdä hommaa erissä, sipuliastia kerrallaan.

Periaatteessa kukkasipuleita voi istuttaa niin kauan kuin maa on sulana, mutta yleisohjeena sanottakoon, että mitä pienempi sipuli, sen aikaisemmin se tulisi istuttaa. Ja mitä paremmin sipulit ehtivät juurtua, sen varmemmin ne lähtevät kasvuun keväällä.

Eri aikaan kukkivia, eri korkuisia, eri mallisia ja erivärisiä sipulikukkia on lukematon määrä. Tarkkasilmäinen miettii värisävyt, kasvukorkeudet ja kukinta-ajat ennen istuttamista, boheemimpi puutarhuri heittää sipulit rennosti penkkiin ja istuttaa ne sinne minne sipuli laskeutuu.

Sipulin oikea istutussyvyys on kolme kertaa sipulin koko. Eli isommat sipulit syvemmälle ja pienemmät lähemmäs mullan pintaa. Jos maa on kovin kuiva, muista kastella istutusta. Tänä vuonna tuo huoli näyttää tosin olevan turha.

Normitalvena löydän vielä pari alennusmyynneistä ostettua ja varaston perälle unohtunutta sipulipussia tammikuussa. Silloin olen istuttanut sipulit ruukkuun ja nostanut ruukun lämpimään varastoon. Hukkaan eivät nekään ostokset ole siis menneet. Eikös se Audrey Hepburnilta lainattu sanonta kuulu: ”To plant a garden is to believe in tomorrow”. Sama koskee tietenkin kukkasipuleita. Kevättä kohti siis!

Ps. Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa on auki 20.10.2017 asti ja verkkokaupassa on juuri meneillään Villit Viikot Vielä siis ehtii sipuliostoksille!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Syksyn väripilkut – syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla.

Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä lyhytikäisinä, vähän ehkä tylsinä, jotenkin kuivakukkamaisina. Toisin sanoen niin 80-lukulaisina. Vaan nytpä joudun taas pyörtämään ajatukseni. Onhan tämä nyt ihan tavattoman kaunis! Lisäksi syysasterin sanotaan kestävän jopa pientä pakkasta. Siitä minulla ei vielä ole kokemusta, kiitos kapeakatseisuuteni. Mutta tuokin selvinnee tämän syksyn aikana.

Syysasterista, niin kuin muistakin syyskukista kannattaa nyppiä lakastuneet kukat pois. Syyskosteassa kelissä riittää maltillinen kastelu. Asterit eivät saa kuivahtaa, mutta eivät myöskään lillua vedessä. Asterit viihtyvät parhaiten valoisassa tai puolivarjoisassa paikassa.

Meidän pihassamme ruska on tänä vuonna kovin maltillinen. Syysasterit tuovat täyteläistä väriä ja iloa muuten melko tasaväriseen maisemaan. Ne ovat kauniita ihan omana ryhmänään, mutta sopivat hyvin syysistutuksiin esimerkiksi koristekaalin, hopealehden- tai langan tai vaikka callunoiden kaveriksi.

Syysasterit pysyvät kauniina pidempään, jos pidät istutusta katoksen alla esimerkiksi terassilla tai parvekkeella. Avotaivaan alla syksyn rankkasateet niskassaan mikä tahansa kasvi ottaa nokkiinsa.

Laiskana tein syksyisen pikaistutuksen: sopivan mallinen kori, ruukut koriin ja ruukkujen muovireunat piiloon tuollaisella koristesisalilla. Nopeaa ja nättiä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää yhä sekä kasvihuoneessa että viljelylaatikoissa.

Pensasmustikka ’North Blue’ on tarjonnut tänä vuonna poikkeuksellisen muhkeita marjoja. Satoa saadaan pitkään, sillä mustikat kypsyvät erissä.

Karhunvadelma ’Sonja’ teki tänä vuonna ensimmäisen sadon. Marjat ovat tavattoman kauniita ja käyvät täydellisesti leivonnaisten koristeluun. Niistä tekee myös makoisat marjapiirakat, smoothiesit ja hillot. Karhunvadelma olisi kuulemma mainio marja myös liköörin valmistukseen.

Perunasato on nyt nostettu ja kausi näyttää olleen perunoille suosiollinen. Tässä laatikossa on oma suosikkini, monikäyttöinen vaalea ’Lady Balfour’ sekä hauska violetti ’Shetland Black’. Sen vaaleaa maltoa kiertää violetti raita. Lisäksi perunapenkissä kasvoi tänä vuonna maukasta  ’Puikulaa’ ja uutta ’Jussi’-varhaisperunaa.

Tomaateista odotin eniten tämän ’Olivade’-lajikkeen kypsymistä. Olin nimittäin katsonut siemenpussin tiedot vähän hutaisten ja kuvan perusteella luulin ensin kasvattavani sellaisia pikkuisia luumutomaatteja. Mutta näistä kehkytyikin isoja ja ruokaisia, ja kaksi taimea ovat antaneet hyvän sadon. Muutama vihreä tomaatti odottelee vielä kypsymistä kasvihuoneessa.

Varaston seinustalla kypsyvä violetti ’Indigo Rose’ ja vihreämaltoinen ’Green Zebra’ muodostavat hauskan väriparin.

Alla olevan syysomenan lajike on valitettavasti tuntematon, muuten suosittelisin tätä omenaleivonnaisfaneille. Omenat ovat suuria ja juuri oikealla tavalla kirpsakoita. Lisäksi maku jalostuu kypsennyksen myötä täydelliseksi. Mukaan ripaus kanelia, niin ollaan jo omenataivaassa!

Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia myös latva-artisokka on ehtinyt tehdä satoa. Nämä ovat ehdottomasti puutarhan komistuksia. Kesäisellä Englannin reissulla kiinnitin huomiota, että näitä kasvatettiin hyvin usein kartanopuutarhojen perennapenkeissä. Latva-artisokat tuovatkin näyttävyyttä ja korkeutta mihin tahansa istutukseen.

Täällä sadonkorjuu on siis vielä kesken, toiveena on lempeitä syyssäitä pitkälle lokakuuhun.

Satorikasta syksyä siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Elämämme kallein heräteostos

Huikean aurinkoinen ja lämmin syyskuun viikonloppu muistutti minulle mieleen oman puutarhamme tarinan siitä kuinka se päätyi meille. Päätimme nimittäin ostaa mökkimme puutarhoineen yhtenä lämpimänä elokuun iltana kahdeksan vuotta sitten. Viaton pyörälenkki siirtolapuutarhalle sunnuntain ratoksi oli eskaloitunut järjettömäksi mökkikuumeeksi ja seuraavana maanantai-iltana sitten jo seisoimmekin myytävänä olevan mökin kuistilla ja huomasimme sanovamme omistajalle ”kyllä me tästä tarjous teille tehdään”.

Tuo merkityksellinen sunnuntai on piirtynyt mieleeni hyvin. Lämmin päivä, omenat painoivat raskaina puita. Istuimme miehen serkun mökin pihassa ylätysvisiitillä. Takorautatuoli allani oli asetettu omenapuun varjoon, aurinko siivilöityi oksien lomasta ja siemailin kylmää jääteetä hikisen pyörälenkin päälle. Lipsautimme molemmat huokaisun, että tällainen mökki olisi kyllä… Johon serkku tuumasi, että tuossa on ilmoitustaululla yksi ilmoitus…

Niinpä siinä sitten kävi niin, että eihän me mitään neuvoteltu keskenämme tai näytelty välinpitämättömän harkitsevaa mökin myyjälle. Katsottiin miehen kanssa toisiimme siinä myyjän silmien alla ja sanottiin ääneen ilmeinen ”tämä on ihana, me halutaan tämä”. Joskus on vaan sellaisia asioita, joita ei voi jäädä arpomaan. Tämä oli sellainen. Ja voin luvata, että päivääkään ei olla kaduttu tätä heräteostosta (vaikka rahoituksen järjesteleminen pankin kanssa olikin vähän isompi säätäminen kuin mitä oltiin naivisti oletettu).

Yht’äkkiä olimme vastuussa puutarhasta joka on perustettu jo ennen sotia ja jossa kasvaa vanhoja omenapuita, kirsikkapuu, luumupuita, päärynäpuita, perennoja, marjapensaita (lisää tähän autereinen ilme) ja loputon määrä vuohenputkea (lisää tähän ei autereinen ilme).

Kahdeksan vuoden aikana kaikenlaista on toki muuttunut, mutta perusasiat puutarhassa pysyneet sellaisenaan. Mitään suuria muutoksia emme ole tehneet. Meidän edeltäjämme tällä palstalla ovat rakentaneet viehättävän ja toimivan miljöön, jota me poropeukalot lähinnä yritämme olla tuhoamatta. Sen sijaan mökkiä olemme remontoineet, lisäsiipi rakennettu, kuistin korjaus odottaa (ja tuhat muuta juttua myös), patio rakennettu ja leikkimökki hankittu pojille. Eli on tämä muuttunut. Meitä ennen tässä ei ollut ollut myöskään pitkään aikaan lapsiperhettä, joten totta kai muutosta on tullut luontevasti sitäkin kautta.

Poikien oma valtakunta. Erityisesti kaksivuotias on ottanut tämän haltuun. Kotileikit ovat keskittyneitä ja mamma ylpeä pienestä pojastaan joka niin hienosti osaa jo iltapäiväkaffet tarjoilla omassa tuvassaan.

Leikkimökissä on omat hiirensä. Ne asuvat omassa nurkassaan.

Vieläkin minä muistan sen tunteen kun kauppakirjat oli tehty ja ekan kerran mentiin omilla avaimilla sisään. Se riemun tunne. Ekat viikot melkein juoksin loppumatkan mökille, niin kiire oli päästä ihailemaan omaa pihaa ja mökkiä.

Leikkimökki ja rinne alapihalle. Tuosta puiden ja pensaiden välistä on aivan mahdottoman hyvä vetää täysillä alamäkeen muovimopolla.

Jotenkin minusta tuntuu, että emme ole ainoita joille on tapahtunut tämä ”elämän kallein heräteostos” ja olisipa vaan aika kiva kuulla muidenkin tarinoita siitä, miten päädyitte omistajiksi juuri tuolle omalle mansikkapaikallenne. Oliko se oma pihapiiri rakennuksineen rakkautta ensisilmäyksellä vai järkipäätös joka on vasta myöhemmin osoittautunut kultaakin kalliimmaksi aarteeksi?

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri 2 Kommentit

Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla.

Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, syklaameihin,  pallokrysanteemiin tai vaikka callunoihin. Omissa kesäkukkaruukuissani jatkoaikaa saivat erilaiset koristeheinät, keijunkukat, muratit, hopeaputous ja lankaköynnökset.

Myös osa yrteistä kestää yllättävän pitkään, kuten rosmariini ja hopeanharmaa curry-yrtti. Varsinaisesti curry-yrtti onkin koristekasvi ja vähään tyytyväinen. Se selviää hyvin myös kaatosateessa avotaivaan alla, se tuli todistettua tänä kesänä.

Pallokrysanteemien värikirjo on mukavan monipuolinen, sävyjä löytyy varmasti jokaiseen makuun. Ja vaikka nämä kookkaat syyskukat on näyttäviä jo kaukaa katsottuna, kannattaa kukintaa tarkastella myös ihan läheltä. Yksittäiset pienet kukat ovat ihan huikean kauniita!

Pallokrysanteemit sopivat sekä romanttiseen tyyliin että pelkistettyyn moderniin linjaan. Rottinkinen kori tai suoraviivainen suojaruukku muuttavat kasvin ilmettä ja viimeistelevät ulkoasun.

Jos syksyinen ruukkuistutus sijaitsee katoksen suojassa, iloa riittää hyvinkin pitkään. Kukat jatkavat loistoaan, kunhan niitä muistaa hoitaa. Lannoita säännöllisesti, kastele tarpeen mukaan ja poista kuihtuvia kukkia ja lehtiä sellaisia huomatessasi.

Sitten vain istumaan mukavasti aitiopaikalle ja nauttimaan syksyn väreistä ja tunnelmasta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Sadepäivän mielenrauhaa

 

Kello nakuttaa hyllyn päällä. Välillä ohi kulkeva metro kiinnittää huomioni. Takkatuli rätisee ja humisee. Muuten on hiljaista. Juuri nyt ei sadakaan, mutta koko päivän on kyllä tullut vettä. Pojat lähtivät saunomaan ja minä istun takkatulen ääressä, nyt läppäri sylissä. Uuni on päällä ja miehen hautumaan laittama lihapata valmistuu hiljalleen.

Tällaiset päivät ovat täällä siirtolapuutarhalla aivan ihania. Syyssää ja takkatuli, keinutuoli ja rauha maassa, laiskanpulskeaa syystöiden suunnittelua. Mökillä ollessa ihan vaan sohvalla makaaminenkin palvelee jotain: tietoisena rauhoittumisena ja ajan ottamisena itselleen. Miten sama toiminta voikin tuntua kotona vain, no jumittamiselta ja vetelehtimiseltä?

Paljon puhutaan siitä kuinka puutarhan hoitaminen vaikuttaa suotuisasti mielenterveyteen (kokeile vaikka googlettaa puutarhanhoito ja mielenterveys). En ihmettele, kukkapuskassa möyriessä tulee harvemmin ajateltua muuta kuin edessä näkyvää rikkaruohoa tai aivot raksuttaa uusien puutarhaideoiden parissa. Mutta ei vain se puutarhassa puuhastelu vaan koko tämä ympäristö on minusta se joka tuo rauhaa ja vapauttaa stressistä. Olen huomannut, että jos illalla on vaikea rauhoittua nukkumaan, alan tietoisesti suunnitella puutarhaan uusia kukkapenkkejä tai miettiä milloin ehdittäisiin mökistä se ja tuo kohta kunnostaa nuin ja näin. Sillä kuinka realistisia nämä suunnitelmat ovat, ei ole mitään merkitystä, tärkeintä on keskittyä miettimään puutarhaa ja antaa mielen lentää. Uni tulee helpommin, kiristävä tunne helpottaa ja hengitys tasaantuu.

 

Meillä on täällä siirtolapuutarha-alueella ihmisiä joka lähtöön, lapsiperheitä entistä enemmän, osa jo teinilasten perheitä, on yksin asuvia, on mökin kimppaomistuksia, on eläkeläisiä ja keski-ikäisiä. Pikkulapsiperheissä tappikansalaiset syödä natustavat multaa, hiekkaa, kaikkea vihreää mitä käsiinsä saavat ja isommat pörräävät menemään pitkin aluetta, kiipeillen ja nujakoiden kuin konsanaan ”vanhoina hyvinä aikoina”. Me aikuiset kyykimme kukkapenkeissämme tai nautiskelemme takkatulesta, käymme yhteisillä saunavuoroilla kartanolla ja ostamme elomarkkinoilla omalla alueella tuotettua hunajaa. Kaikille jotain, puuhailu pihalla pitää terveyttä ja mielenterveyttä yllä, mullan syöminen kasvattaa tappikansalaisista kestävämpiä maailman flunssamyrskyjä vastaan ja lapset oppivat kiipeilemään puissa kuin pienet apinat sekä tietävät mistä ruoka tulee.

Vaikka kaikilla täälläkin välillä otsapanta kiristää ja naapurit sapettaa, niin kuitenkin väittäisin, että olemme täällä kaikki niin onnellisia. Sekalainen seurakuntamme eri taustoilla, yhteisenä rakkauden kohteena kuitenkin kaunis siirtolapuutarha.

No menipä sentimentaaliseksi. Mutta kun onni on oma siirtolapuutarha keskellä ruuhkavuosien kaoottisuutta. Niin se vaan on.

 

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Syysihanuuksia

Joku asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella puutarhakauden olevan kohti ohi. Mutta ehei, syksy tarjoaa vielä vaikka mitä ihanuuksia. Ei tarvitse kuin poiketa puutarhamyymälään ja huomaa sesongin pyörivän yhä täysillä.

Hyllyt notkuvat syksyiseen mielentilaan ja puutarhaan sopivia kasveja. Syyskuu on mitä mainioin aika istutuspuuhiin, sillä syksyn kosteus auttaa kasveja juurtumaan. Kohta on myös aika miettiä keväistä kukkaloistoa ja kaivella kukkasipuleita maahan. Hiljalleen nuupahtavat kesäkukkaistutukset piristyvät syyskasveilla uuteen loistoon.

Tarjolla on jotakin joka makuun. Seesteisen harmonista tai syksyistä väriloistoa.

Kukonharjat leiskuvat, koristeelliset pensastädykkeet eli hebet kaunistavat minkä tahansa ruukkuistutuksen ja syysasterit tarjoavat hempeitä sävyjä.

Skimmia pysyy kauniina pitkälle syksyyn ja erilaiset keijunkukat leiskuvat ruskan sävyissä.

Tähän pallomereen minäkin haluaisin sukeltaa! Pallokrysanteemit pitävät tasaisesta kosteudesta, mutta menestyvät parhaiten vesisateelta suojassa parvekkeella tai terassilla. Lannoittamalla pallokrysanteemia kesäkukkalannoitteella iloa riittää pitkään.

Aina ihanat mehitähdet sopivat yhtä lailla ruukkuun kuin kukkapenkkiin. Näissä on jotakin tavattoman suloista.

Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä löytyy myös sisäkasveja, kuten herkkiä herttalyhtyjä ja veikeitä ilmakasveja.

Ulkona on vielä tarjolla puita, pensaita ja perennoja. Itse iskin silmäni tähän näyttävään punaperuukkipensaaseen. Huikean värinen vai mitä!

Ja eihän sitä tietenkin tyhjin käsin päässyt poistumaan tällä(kään) kertaa. Pensastädyke, keijunkukkia, kuparisara, ruukkuja, ihan vaan jotain pientä tarttui mukaan…

Värikästä syksyn aloitusta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Upeat hortensiat

Pallohortensioiden kukinta puutarhoissa alkaa olla upeimmillaan. Nuoret kukinnot ovat aluksi limenvihreitä, mutta vaihtavat väriä puhtaan valkoiseen kukintojen muuttuessa suuriksi ja pallomaisiksi. Suuret ja painavat kukinnot saavat oksat usein nuokkumaan, erityisesti sateen jälkeen.

Pallohortensia on näyttävä pensas, joka sopii kasvatettavaksi sekä omana ryhmänään että yhdistettynä muihin kasveihin. Runsaan kukinnan aikaansaamiseksi pallohortensia olisi hyvä leikata keväisin. Se sietää jopa vuosittaisen alasleikkaamisen, sillä kukat kehittyvät saman vuoden versoihin. Toisin sanoen pallohortensia kukkii joka vuosi, vaikka sen leikkaisikin alas keväisin.

Pallohortensia viihtyy happamassa maassa, joten se on luonteva kaveri erilaisten havujen ja rhodojen kanssa. Tässä se antaa ilmettä pitkään penkkiin, jossa on tuijien lisäksi alkukesän kukkijoita: erilaisia angervoja ja syreenejä.

Hortensioiden kukinta ajoittuu heinäkuulta pitkälle syksyyn, lajikkeesta riippuen. Pallohortensia ja mustilanhortensia tuovat ilmettä ja näyttävyyttä kuvan suurehkoon istutusalueeseen. Mustilanhortensian kukinta on pysty, pitsimäinen ja kermanvalkea.  Se kukkii runsaasti eikä tarvitse vuosittaista leikkausta.

Syyshortensia on upea pystykasvuinen pensas, jonka kukinnot ovat kookkaat ja kartiomaiset. Syyshortensia ei vaadi säännöllistä leikkaamista, mutta sitä kannattaa nuorentaa keväisin ennen silmujen puhkeamista. Jos pensaan antaa kasvaa vapaasti leikkaamatta sitä, kukintoja muodostuu enemmän, mutta ne jäävät kooltaan pienemmiksi. Löydät hoito-ohjeita syyshortensialle esimerkiksi täältä.

Syyshortensian kukinta alkaa elokuussa ja jatkuu aina syyspakkasiin asti. Suuret kukkatertut avautuvat ensin valkoisina, mutta muuttuvat hiljalleen syksyn edetessä punertaviksi. Kauniina syksyn lähes burgundinpunaisiksi.

Kaikki hortensiat ovat näyttäviä myös leikkokukkina, joten jos pihaltasi löytyy jonkin sortin hortensia, tuo iloa myös sisätiloihin!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Kylmähermoiset

Marraskuu on tarjonnut poikkeuksellisen talvista menoa. Ihan kunnon lumikerros ja ajoittainen kirpsakka pakkanen toivat talven puutarhaan kertaheitolla. Meitä on hellitty jopa parilla aurinkoisella talvipäivällä.

dsc_2926

Itselläni pihapuuhat jäivät jonkin verran kesken, mutta ihanan armollinen tuo lumikerros kyllä on. Keskeneräinen syyspuutarha ei pistä ihan niin pahasti silmään valkean hunnun alta. Jos se nyt vaan pysyisi maassa…

dsc_1954

Sen verran tuo pakkanen pääsi yllättämään, että osa punajuurista jäätyi kasvulaatikkoon niille sijoilleen. Viimevuotisia kuvia katsellessani huomasin, että satoa nostettiin kasvimaalta vielä pitkälle marraskuuhun.

Nykyisessä Pohjolan talvessa hyötypuutarhuri pääsee iloitsemaan sadosta myöhäiseen syksyyn asti. Osa hyötykasveista sietää kylmää, jopa pientä pakkasta. Muistan napsineeni timjamia kasvimaalta joulupaistiin.

dsc_0016

Jos tykkäät nauttia hyötypuutarhan antimista mahdollisimman pitkään, niin valitse kasvimaalle kylmää sietäviä lajeja. Tällaisia ovat timjamin lisäksi muun muassa mangoldi ja persilja. Parsakaali kestää kylmää kukkakaalia paremmin ja tarjoaakin usein satoa myöhäissyksyyn asti. Myös porkkanalla on hyvä kylmänsieto.

Lehtikaalin maku vain paranee pikkupakkasen myötä. Se kestää hyvin myös pakastusta, joten kohmeiset lehdet voi napsia vaikka suoraan pakastuspusseihin ja kerätä näin satoa talteen myöhempää käyttöä varten.

dsc_1064

Tämän vuoden kokeiluihin kuului palsternakka. Sato tulisi kerätä ennen maan jäätymistä. Tiesin, että hidaskasvuisen palsternakan sadonkorjuu ajoittuu myöhäissyksyyn. Yllätys olikin melkoinen, kun syyskuussa maasta nousi tällainen jättiläinen! Tai eihän se mihinkään noussut, vaan vaati melkoista kiskomista, hellävaraista kaivamista ja ees-taas kitkuttelua, jotta palsternakka-jättiläinen saatiin irti. Vielä suurempi hämmästys oli huomata, että valtavasta koostaan huolimatta juures oli sekä terve että maukas.

dsc_2591

Monenlaisia hyötykasveja voi siis kasvattaa pysyvien pakkasten uhkaan asti. Yksi ehdottomista suosikeistani on maailman helppohoitoisin hyötykasvi, eli maa-artisokka. Satoa voi korjata niin kauan kuin maa on sula. Ja jos maanpinnan peittää jäätymisen estämiseksi paksulla lehtikerroksella, niin herkullisia mukuloita voi kaivaa maasta keskellä talveakin. Sadonkorjuuta voi myös jatkaa sujuvasti heti keväällä roudan sulettua.

dsc_0066

Kun loppukesän sadonkorjuukiireet ovat ohi, sitä arvostaa ihan joka ikistä porkkanaa, punajuurta ja muuta juuresta, jonka saa poimia vielä syksyllä suoraan keittiöön. Kohmeisia juureksia on kuitenkin käsiteltävä varoen. Kylmävauriot heikentävät niiden säilyvyyttä, joten tieten tahtoen ei kannata satoa maassa makuuttaa

dsc_2774

Itse lisään ensi vuoden kasvatuslistaan ehdottomasti lantun. Lanttu kestää hyvin kylmää ja sen sadonkorjuu ajoittuu viimeisimpien juuresten joukkoon. Olisi upeaa tehdä joulun lanttulaatikko oman maan sadosta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti