Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

SIEMEN

Salkoruusut – viimeisin löytöni

Edellisessä artikkelissa kerroin Malvoista, joiden heimoon salkoruusutkin kuuluvat. Näin ensimmäisen kerran tämän upean kukan kukkivan vasta viime kesänä. Minulla ei ollut aavistustakaan, että jostain löytyisi kilpailija perinteisille ruusuille, joista pidän paljon. Mutta löytyi ja tätähän pitää saada omalle pihalle!

Tarhasalkoruususta käytetään nimeä tukkiruusu, koska sen ruusumaiset kukat kasvavat pitkin tanakkaa keppivartta.

Tarhasalkoruusu_valpun

Salkoruusun kukintoa voi odottaa tulevaksi heinä-elokuussa. Sille on ominaista nämä suuret, näyttävät silkkimäiset kukat. Kasvista vielä sen verran, että se on kaksivuotinen ja kukintoa pystyy odottamaan vasta toisena kesänä. Se talvehtii lehtiruusukkeena. Talvehtimiseen kannattaa varautua jo etukäteen miettimällä salkoruusulle paikka, jossa vesi läpäisee hyvin maan eikä jää seisomaan. Suosittelen myös talvisuojausta salkoruusuille vaikka ilman suojausta olenkin kuullut monen onnistuneen talvehtimisessa. Yksinkertaiseen suojaukseen riittää esimerkiksi sen peitteleminen kuivilla lehdillä tai havuilla sen jälkeen kun routa on tullut maahan, ettei salkoruusu mätäne suojauksen alle. Paikkaa valitessa aurinkoinen paikka on aina plussaa tälle koristekasville.

tarhasalkoruusu_tumma

Lokakuun aikana tehdään helppo toimenpide eli katkaistaan salkoruusun tanakat varrat. Siihen mennessä se on siis ehtinyt kylvää siemenet maahan tiiviistä pallomaisesta muodostelmastaan ja seuraavana kesänä on odotettavissa lehtiruusuke, joka talvehtii ja seuraavana kesänä siis puhkeaa kukkaan.

Salkoruusuja on monen värisinä. Voi valita sellaisen lajikkeen, jonka kukat ovat suuria silkkimäisen yksinkertaisia, jopa 10 cm halkaisijaltaan tai sitten kauniisti kerrottuja ruusuisia rykelmiä.

Tarhasalkoruusunigra

Eräs kaunis vaihtoehto on tämä tummanpuhuva mustahko salkoruusu, johon ihastuin ensi näkemältä. Lajikkeesta nimeltä ”Nigra” saa tällaiset ihanat tummat kukat. Se pitäisi kylvää maalis – heinäkuussa, joten tätäkin voi alkaa lisäämään jo kukkalistalleen ja alkaa etsimään siemeniä, jotta saa kukinnan kesä-syyskuuksi tai toivoa sitä Viherpeukaloille taimimyyntiin tästä!

Ja tämän toisen ihanan, vaaleanpunaisen tarhasalkoruusun toimitukset alkavat jo tässä kuussa eli nyt klikkailemaan pakettia postiin, jotta sinunkin pihalle saataisiin tämä mykistävän herkkä salkoruusu.

Tarhasalkoruusu_vpun_1

Tiesitkö muuten, että tarhasalkoruusun sukulaista rohtosalkoruusua voi käyttää myös omatekoisina makeisina? Ennen vanhaan sen kuivatuista ja jauhetuista juuresta tehtiin makoisia paloja. Siitä käytettiin myös nimeä lääkemalva tai alteenjuuri. Mikäpä estäisi sitä nykyäänkään käyttämästä samaiseen tarkoitukseen. Tulisipa lapsillekin oikeat luomukarkit omasta maasta. Juurta voi myös käyttää salaateissa tai oikein maukasta siitä saa jos sen paistaa voissa.

Rohtosalkoruusun rohtokäytös on todella monipuolista. Sen vaikutus on lähinnä sen sisältämissä lima-aineissa. Nämä suojaavat myös ihmisten limakalvoja. Tätä on käytetty muun muassa ärsytysyskään ja äänen käheyteen. Rohdoksiin voi käyttää juurien lisäksi myös kukkia ja lehtiä. Juuressa olevat polysakkaridit ovat suotuisia myös elimistön vastustuskyvyn lisäämiseen. Sitä voi myös käyttää ulkoisesti, rohtumiin, naarmuihin ja hyttysten pistoihin. Vinkkejä vinkin perään ja nyt pihahommiin!

Kirjoittanut Heidi Roth 1 Kommentti

Malvat ja malvikit pihan koristajina

Malvat kuuluvat malvakasvien (Malvaceae) heimoon. Malvoja käytetään lähinnä koristekasveina, mutta osaa niistä voi myös hyödyntää rohtokasveina, sekä lehtivihanneksina. Erikoiseksi malvojen lehdet tekee niiden sisältämä oksitoniini, joka on monelle synnyttäneelle tuttu kohdun supistajana eli synnytyksen jouduttajana.

Muutamia malvalajeja kasvatetaan lisäksi koristekasveina puutarhoissa. Koristekasveina kasvatettavia malvalajeja ovat muun muassa monivuotiset myski- ja ruusumalvat. Myskimalva lienee saaneen nimensä herkästä myskimäisestä tuoksustaan.

Malvoja voidaan käyttää teehen tai antamaan väriä juomiin. Malvakasveihin kuuluu myös teehibiscus, josta olen kirjoittanut jo aikaisemminkin Terveysjuomia -artikkelissa.

Varsinkin myskimalvoja pidetään vanhojen pihojen perinneperennana. Se onkin todella kaunis ja korkea. Se sopii myös esimerkiksi rinnepenkkeihin tai vaikkapa kukkakedoille.

Malva

Malvoille läheistä sukua ovat myös jalomalvat ja malvikit. Malvikeista yksi suosittu laji on harmaamalvikki, joka kasvaa todella korkeaksi, jopa puolitoista metriseksi. Tämä lajike kukkii myös todella pitkään.

Malvikkeja kutsutaan myös poppeliruusuiksi. Lajeja tunnetaan noin kaksikymmentäviisi kappaletta. Osa lajeista on yksivuotisia, osa monivuotisia. Niitä on myös tarjolla ruohovartisina tai pensaina.

Eräs suosittu yksivuotinen malvikki on kesämalvikki. Siinä on maljamaiset kukat, joista suosituimmat ovat valkoiset ja pinkit kukat. Kauniiden kukkien lisäksi se kukkii runsaasti, joten se sopii myös leikkokukaksi. Se voidaan kylvää suoraan maahan siemenistä keväällä. Paras aika taitaakin olla touko-kesäkuussa, joten kohtahan voisi jo hankkia siemenetkin. Kukintaa voi sitten odottaa tulevaksi tästä kukasta heinä-elokuussa. Korkeutta tämä yksivuotinen koristekasvi kasvaa puolisen metriä ja onkin korkeutensa puolesta mitä mainioin esimerkiksi talon reunaa koristamaan tuuheana kukkarivistönä. Kesämalvikit ovat myös kovin helppohoitoisia, joten tässäpä taas muutama vinkki tulevaa kesää odotellen. Tosin mitä enemmän näihin erilaisiin koristekasvivaihtoehtoihin perehtyy, sitä vaikeammaksi taitaa tulla taas tämän kesän kukkavalinnat.

malvikki

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Tomaattikuumetta

Kun on pitkin talvea syönyt lähes mauttomia kirsikkatomaatteja, alkaa kevään myötä kohota melkoinen tomaattikuume. Kesäauringon kypsyttämät pienet ja isot pallerot, makeina ja mehukkaina, nam!

DSC_0151

Täällä on taas kaivettu siemenpussit esiin ja tehty tomaattikylvöjä. Multiin pääsi Marmandino One, Sungold, Tigerella, Chocolate Cherry, Pink Plum Baby sekä Ace 55 tomaatinsiemeniä. Vielä tekisi mieli kokeilla jotakin keltaista tomaattia, isoa tai pientä. Olisiko teillä vinkata hyväksi havaittua lajiketta?

DSC_5920

Kasvun ihme siemenestä lautaselle jaksaa hämmästyttää joka kerta. Tuntuu ihan uskomattomalta, että pieni, kuiva, lähes huomaamaton siemen voi myöhemmin tuottaa jotakin niin makeaa ja mehevää. Kuten vaikkapa maailman makeimmaksi tomaatiksi tituleerattuja oransseja Sungold-kirsikkatomaatteja. Ne ovat kuin tuoreita karamelleja!

DSC_0022

Mutta ennen kuin sadosta pääsee nauttimaan, siemenistä kasvavia taimia on jaksettava hoivata asiaankuuluvalla tavalla.

Maaliskuun alkupuolella kylvin siemenet kosteaan taimimultaan, noin puolen sentin syvyyteen. Kylvökset peitin rei’itetyllä muovilla (tuorekelmu / pakastepussi / minikasvihuoneen kansi). Koska siemen itää parhaiten lämpimässä, laitoin kylvökset pesuhuoneen lattialle nauttimaan lattialämmityksestä.

DSC_6511

Kun siemenet sitten olivat itäneet, siirsin ne valoon. Ihanteellinen kasvupaikka olisi valoisa ja hieman normaalia huonelämpötilaa viileämpi. Tavallisesta omakotitalosta on kuitenkin hankala löytää passelia paikkaa. Niinpä pienet taimenalut nököttävät nyt työhuoneemme ikkunalla.

DSC_6484

Taimet tulee koulia, eli siirtää kasvamaan isompaa astiaan, kun taimissa on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen oikea lehtipari. Astia voi olla vaikkapa muoviruukku tai maitotölkki. Kun taimi vankistuu ja ruukku alkaa käydä ahtaaksi, taimi tulisi ruukuttaa entistä kasvusyvyyttä syvempään, aina alimpaan lehtipariin asti. Näin tomaatti muodostaa vahvan ja vankan juuriston.

DSC_3549

Tämä onnistuu helposti esimerkiksi juuri maitotölkissä, johon lisään multaa taimen kasvaessa. Hieman hontelot tomaatintaimet kannattaa tukea kepillä jo alkuvaiheessa.

Maltillisen lannoituksen voi aloittaa, kun ensimmäisestä koulinnasta on kulunut muutama viikko. Itse käytän tomaateille tarkoitettua mietoa kastelulannoitetta.

DSC_3614

Toukokuussa alkaa mielestäni se työläin vaihe, taimien karaiseminen eli ulkoiluttaminen. Huoneenlämmössä kasvaneista taimista tulee ainakin meillä honteloita ja ne tahtovat kaatuilla ulkoilun yhteydessä. Jos käytössäsi ei ole kasvihuonetta, valitse mahdollisimman suojaisa ulkoilupaikka, tai muuten saat selvitellä sikin sokin kasassa makoilevia tomaatintaimia. Kokemusta nimittäin on.

DSC_4957

Taimet kuitenkin vankistuvat nopeasti, kunhan pääsevät lopullisesti muuttamaan multiin kasvihuoneeseen. Älä siis turhaan murehdi pitkäksi venähtäneitä alkuja.

DSC_5274

Jos esikasvatus tuntuu liian työläältä, voit ostaa tanakat taimet vaikkapa Viherpeukaloilta. Täydennän usein kasvihuoneen lajivalikoimaani valmiilla taimilla.

DSC_0068

Taimet voi istuttaa kasvihuoneeseen, tai ulos lämpimään ja suojaisaan paikkaan, kun lämpötila on pysyvästi yli kahdeksan astetta. Suomen kesässä kannattaa kuitenkin varata reilusti hallaharsoa viileiden öiden varalle. Olen peitellä taimet yöunille monet kerrat kesäkuussa.

DSC_0113

Sitten vain tarjotaan otolliset kasvuolot ja toivotaan lämpimiä kelejä! Tomaatinkasvatus voi kuulostaa vaateliaalta, mutta oikeasti se ei ole sitä. Tomaatti sopii aloittelijankin käsiin, se on nimittäin melko armelias kasvattajaansa kohtaan.

DSC_0111

Lisää tomaateista myöhemmin, kun on aika siirtää ne kasvihuoneen lämpöön. Nyt palaan pikkutaimien pariin ja jatkan haaveilua pitkästä ja lämpimästä kesästä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 13 Kommentit

Sehän elää!

Reilu viikko on vierähtänyt ja lämpö sekä kosteus on tehnyt tehtävänsä. Istutuslaatikossa alkavat hentoiset taimet nostaa päätänsä ja alkavat huutaa valoa.

Taimet näyttävät ensimmäisiä elonmerkkejä

Taimet näyttävät ensimmäisiä elonmerkkejä

Nyt jos on laitettu paljon siemeniä ja vielä monta eri laatua – tai jos sormet ovat istutusvaiheessa tärisseet jännityksestä ja innostuksesta, istutussyvyys on saattanut vaihdella hieman – ei kannata laatikon kantta jättää raolleen, vaan siirtää itäneet taimet valoon ja jättää hämäläiset (= siis mehän emme ole hitaita, vaan vain mietimme muita pidempään) nauttimaan lämmöstä ja kosteudesta. Tämä onnistuu helposti jos käyttää edellisessä jutussa kerrottuja turvepellettejä. Vielä tässä vaiheessa ei ole taimia hengenhädässä pakko istuttaa multaan, vaan riittää että siirtää taimet pellettien kanssa esimerkiksi pakasterasiassa tai uusiokäyttöön otetussa margariinirasiassa (kyllä oivariinikin käy) ikkunalaudalle ottamaan valokylpyjä.

Keskimmäisessä siemenen kuori kiinni, onneksi vain toisessa lehdessä.

Keskimmäisessä siemenen kuori kiinni, onneksi vain toisessa lehdessä.

 

Tietenkin jos idätys tapahtuu syksymmällä on tässä vaiheessa luonnonvalo korvattava keinotekoisilla kasvilampuilla (valoista enemmän juttua sitten pimeämpään vuodenaikaan). Istutuslaatikoa kannattaa tarkkailla ensimmäisten taimien jälkeen päivittäin, sillä päivässä itää kummasti lisää taimia, jotka haluavat happea ja valoa. Yksi huomion arvoinen asia tästä vaiheesta: joskus saattaa käydä niin että taimeen jää kiinni siemenen kuori ja oikein huonolla tuurilla kuori jää kiinni niin, että se jää pitämään heiveröisen taimen lehtiä yhdessä. Silloin on syytä leikkiä oman elämänsä Pamela Baywatchia, eli hengenpelastajaa ja puristaa peukalo-etusormi otteella kuorta auki, jolloin lehdet pääsevät vapauteen. Tällä toimenpiteellä taimi on pelastettu todennäköiseltä kuihtumiselta.

Jos aikaa on tuhlattavaksi enemmänkin, voi taimet istuttaa myös suoraan multaan. Jos olet jalomielisesti päättänyt ilostuttaa vaikkapa ystävää, niin taimille voi tehdä välilaskun turveruukkuun, jossa tuo urhea kasvikuntamme pieni samurai on helppo kiikuttaa noin kuukauden päästä istuttamisesta kaverille. Samalla säästyt varsinaisen ruukun ostolta, sekä ystävä pääsee myös iskemään vihertävät peukalonsa multaan –ja koska istutus tapahtuu suoraan turveruukun kanssa, ei tarvitse pelätä että vihreät peukalot on keskellä kämmentä ja juuret tuhottuna maistuvat chiliherkut jäävät vain haaveeksi.

Välilasku turveruukkuihin

Välilasku turveruukkuihin

Kuten kaikissa harrastuksissa; jos mopo karkaa käsistä, on perheen tuki tärkeä hyvän lopputuloksen kannalta. Ruokapöydän ollessa muusa käytössä, voi aivan mainiosti syödä seisten...

Kuten kaikissa harrastuksissa; jos mopo karkaa käsistä, on perheen tuki tärkeä hyvän lopputuloksen kannalta.
Ruokapöydän ollessa muusa käytössä, voi aivan mainiosti syödä seisten…

 

Taimet lähdössä jakamaan iloista chilisanomaa. Tämä laatikollinen menossa naapuriin jatkamaan kasvua.

Taimet lähdössä jakamaan iloista chilisanomaa.
Tämä laatikollinen menossa naapuriin jatkamaan kasvua.

Turveruukuissa on myös sellainen hyvä puoli, että ne ovat kooltaan pienempiä kuin varsinaiset ruukut, eli niitä mahtuu ikkunalaudoille ja pöydille enemmän – koska tässä vaiheessahan kaikilta on jo mopo karannut käsistä ja muutaman taimenen tilalla onkin muutama kymmenen. Hyviä puolia on myös se, että varsinkin alkuun innostus tahtoo olla sitä luokkaa, että taimia haluaisi kastella koko ajan ja turveruukuilla kastelun tarpeen näkee hieman helpommin, kun vaikka pohjasta umpinaisilla ruukuilla. Varsinaisen ruukun kooksi kannattaa alkuun valita 14-19 senttimetriä halkaisjaltaan. Toki jos on tilaa käytössä paljon ja (tai) tarkoitus siirtää ruukut keväämmällä pihalle tai kasvihuoneeseen, voivat ruukut olla suoraan 10-20 litraisia. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä isompi, sitä enemmän satoa. Mutta pienemmät ruukut toimivat myös, kunhan muistaa lisätä ravinteita taajaan. Ruukun tyyppi on ihan omien mieltymysten varassa. Ensimmäinen tykkää tyttärestä, toinen äiteestä ja kolmannelle kelpaa kaikki tikapuista lähtien.

 

Jos taimia tuli pari ”liikaa”, luovasta hulluudesta ja kekseliäisyydestä on apua, jotta kaikki saavat valoa. Uuteen käyttöön päässyt tässä cd-hyllykkö.

Jos taimia tuli pari ”liikaa”, luovasta hulluudesta ja kekseliäisyydestä on apua, jotta kaikki saavat valoa.
Uuteen käyttöön päässyt tässä cd-hyllykkö.

Istutuksessa turveruukkuun kannattaa käyttää kylvö- ja taimimultaa. Tavalliseen ruukkuun istuttaessa kannattaa tehdä hieman sekoitusta, niin että ruukuun pohjalle laittaa kukkamultaa ja päälle kylvö- ja taimimultaa. Tämä siitä syystä, ettei taimi saa alkuun liian rikasta ravintoa ja keskity pelkästään varren kasvattamiseen. Näillä ohjeille eteenpäin kohti uusia seikkailuja.

Kirjoittanut Monster Naga Jätä kommentti

Aurinkoa ja versojen kasvatusta

Siemen on kaiken alku ja juuri. Kuten kasvimaailmassa yleensä, niin pienistä kasvatuskokeiluista ja havainnoista alkaa myös blogin tarinointi.

Tämän viikon säteilevä kevätaurinko sai aikaan pidättelemättömän puuskan kasvien hoitoon, ja koska pihalla on vielä metrikaupalla lunta, on tässä vaiheessa keskityttävä ikkunalautaviljelyyn ja huonekasveihin. Istutin siis siemeniä.

Hankin kaupasta kuivattuja herneitä ja auringonkukan siemeniä sekä pussillisen multaa. On mainittavan vielä, että tällä kertaa löysin ainoastaan valmiiksi kuorittuja auringonkukan siemeniä – näillä mennään nyt. Pestyistä muovisista liharasioista sain mainiot istutusastiat – niitä kannattaa ottaa talteen jatkossakin. Ennen istutusta liotin herneitä noin vuorokauden vesilasissa, sillä näin kasvua nopeutettua. Varovaisen kastelun jälkeen kasvatusastiat voi alkuvaiheessa peittää kevyesti muovipussilla – liian tiiviin pussin vaaraksi koituu home. Nyt riittää kasteltavaa ja kasvun edistymisen seuraamista joka päivälle. Saa nähdä, kuinka pian rasiakasvimaani tuottaa satoa: maukkaita herneen- ja auringonkukan versoja ruokapöytään.

Versokasvatusta

Nyt on myös huonekasvien katsastuksen aika. Perushuolto ei paljon vaadi. Jo talven pölykerroksen pyyhkiminen lehdiltä ja uusi pintamulta saavat ihmeitä aikaan. Nuupahtanet kasvit kohenevat silmissä. Pintamullan vaihdon jälkeen kevään ensimmäinen lannoitus saa vielä hetken odottaa, sillä lepokauden jälkeen kasvuun herättely ja muutokset täytyy tehdä lempeästi ja kasvin olotilaa tarkkaillen. Viikon iloisin havainto oli kevään ensimmäiseen kukintaansa innostunut viirivehka!

Viirivehka

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti