Syksy saapui puutarhaan ja myymälään

Syksy on saapunut paitsi puutarhaan, niin myös Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Myymälä on juuri nyt täynnä syksyn hehkuvia värejä. Nyt on hyvä hetki tarkistaa lyhtyjen tilanne kotona, sillä tarjolla on toinen toistaan kauniimpia valon tuojia. Voin vain kuvitella, miten upeasti kynttilänvalo tuikkii Lue koko kirjoitus

Monikäyttöiset maanpeittäjät!

Monivuotiset perennat pärjäävät oikealla kasvupaikalla pienellä hoidolla, kasvavat rehevästi ja kukkivat runsaasti. Maanpeiteperennat ovat luonnollisia maanpinnan kattajia. Ne vehreyttävät ja kukittavat puiden sekä pensaiden alustat ja ovat erinomaisia istutusten reunuksissa ja rinteissä sekä toimivat myös nurmikon korvikkeena. Kukkapenkeissä maanpeiteperennojen avulla saadaan Lue koko kirjoitus

Syyskuun kukkaloistoa

Vaikka syksy jo tekee tuloaan, räiskyvää ruskaa saa vielä odotella. Onneksi puutarhassa riittää yhä kukkaloistoa. Ja osa syyskesän kukkijoista jaksaa kukkia pakkasiin asti. Syyskuun puutarhassa on jo sellaista laissez-faire meininkiä. Antaa kaikkien kukkien kukkia ja niin edelleen. Puutarha ja syksy Lue koko kirjoitus

Upea syyshortensia 'Grandiflora'

Syyshortensia on syyspuutarhan kuningatar, sillä sen suuret ja näyttävät kukinnot koristavat puutarhaa pitkään. Kukintojen väri vaihtelee kukinnan edetessä, joten tylsäksi pensasta ei ainakaan voi kutsua. Syyshortensia on helppohoitoinen ja muhkea koristepensas. Sen kaunis kukinta alkaa usein jo heinäkuun lopulla ja Lue koko kirjoitus

satokausi

Omenahommissa

Puolet tämän vuoden sadosta. Tavoitteena tehdä yksi piirakka. Nih.

Omenat alkavat olla valmiita. Varma syksyn merkki. Ja varma syksyn merkki on myös se, että omenasadon hyödyntäminen alkaa kuumotella. Kahdeksan siirtolapuutarhavuotemme aikana on soseutettu, hillottu, lohkottu ja survottu. Tehty valtavia omppopiirakoita, tehty mainioita omenaisia ja tuntikausia haudutettuja lihapatoja ja huonoina omenavuosina varmisteltu jo hyvissä ajoin, että paremman vuoden sadosta on vielä soseita jäljellä huonon vuoden jouluksi. Pakko kun on olla a) omaa omenahilloa juustojen kanssa syötäväksi b) pakko olla omaa omenasosetta joulukakkuun laitettavaksi. Mutta ollaan myös mietitty yksin ja yhdessä naapurien kanssa, että mihin näitä omanoita enää tunkee sen jälkeen kun omat varastot on täynnä…

Tänään, lauantaina 2.9. oli Helsingin Sanomissa iso juttu yrittäjästä joka on pistänyt pystyyn Omenasieppariyrityksen. Ideana on kerätä ylijäämäomenat pihoilta pois, puristaa ne mehuksi ja työllistää osatyökykyisiä henkilöitä. Briljantti idea, jonka yrittäjä Susanna Pykäläinen oli bongannut Norjasta. Tässä liikeideassa on jotain niin kovin tätä päivää. Yhteisöllisyyttä, vastuunkantoa työllistämisestä, ravinnon hyötykäyttöä jotta se ei päädy roskikseen jne…

Mehujen myyntipaikoista vinkeinpänä jäi mieleen Kansallismuseon kauppa. Kansallismuseon pihalla on kaksi isoa omenapuuta joiden sato on tähän mennessä aina mennyt hukkaan, nyt se kerätään talteen ja museovieraat voivat ostaa sadon mehuna! Ajatelkaa miten mahtava tarina omenamehulla!

Surettaa vain yrittäjän puolesta sama kuin mitä hän itsekin lehtijutussa harmittelee: tämän vuoden omenasato kun on kituinen versio viime vuoden ennätyksistä. Vaikka näinhän se menee, monella hirmusatoa tuottaneella puulla on nyt ansaittu vuosiloma käynnissä.

Vaikka omenasato on kehno, niin AINOA pupukatastrofista kasvimaalla selvinnyt kesäkurpitsan taimi on nyt tuottanut satoa. Vähän itkettää, mamin kultu. Sitkeä ja reipas.

Meillä on täällä siirtolapuutarhalla valtavasti omenapuita, meidänkin pihassa 5 vanhusta, naapurilla vain kaksi, mutta valtavan satoisia yksilöitä. Viime vuonna kun omenaa oli aivan hervottomia määriä, täälläkin kiitettävästi välitettiin Stadin omenapörssin kautta yksityisviestillä tietoja mökkipihoista joista sai käydä poimimassa omenoita.

Meillä omenasatoa kyllä pyritään hyödyntämään parhaamme mukaan, mutta huono omatunto on väistämätöntä, aina menee hukkaan. Omenoita pitäisi olla poimimassa päivittäin, suurin osa pudokkaista kun on pilalla jos vain viikonlopuksi tulee mökille.

Viime vuonna soseutimme omenaa taas kymmeniä litroja. Hillosimme muutaman litran ja pussitimme omenalohkoja sellaisenaankin pakastimeen vaikka muffinssitaikinan tai sen alussa mainitun lihapadan sekaan heitettäviksi. Yhtenä vuonna hauskuutimme itseämme pakastamalla tuorepuristettua mehua 3 litran hanapusseissa joita nimitimme virtsapusseiksi. “Otatko uuden virtsapussin sulamaan, aamulla juotiin edellinen loppuun”. Ahhahaha. Vitsi, hämmästyttävää kyllä, kantoi kevääseen asti. Kertonee jotain sekin. Meistä. Siis. #väsynyttäläppää.

Mutta siis jotenkin toivoisin, että tällaiset Omenasieppariyritykset ja omenapörssit ynnä muut ottaisivat kunnolla tuulta alleen. Kyllä se ruuan heittäminen roskiin kirpoo niin kovasti, että kaikki käyttöideat otetaan kyllä avosylin vastaan. Keinot on monet jotta omenoista saa hyödyn irti.

Ei muuta kuin reippaita omppoviikkoja kaikille!

Sade yllätti taaperon. Tai vanhemmat, mutta pienellä juoponnapilla isoveljenkin takki on justiinsa passeli. Ei ole niin nökönuukaa näin mökillä!

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Vastapoimittuja makupaloja

Omenia_puussa

Puutarhan satokausi on parhaimmillaan. Kypsät marjat, hedelmät ja vihannekset tuottavat runsaasti iloa paitsi hyödyn ja herkullisuuden näkökulmasta, myös visuaalisuudellaan. Hyötytarha on mielestäni yhtä kaunis näky kuin värikäs kukkamaa. Satoa ei melkein malttaisi korjata pois.

Mustaherukka_pensasMustaherukkaa

Kesakurpitsa_laatikossaKesakurpitsa_tuolilla

Olen siis syönyt satoa silmilläni…mutta jossain vaiheessa sitä oli alettava keräämään myös talteen. Mustaherukat ja pensasmustikat onkin jo meidän pihalta pistelty parempiin suihin. Herukkaa riitti hiukan myös pakkaseen. Raikkaita omenia voi poimia puusta päivittäin, suoraan haukattavaksi. Omenaa riittää vielä pidemmälle syksyyn, vaikka sato onkin tänä vuonna vain yhden, ja vieläpä kääpiörunkoisen, puun varassa. Toinen omenapuistamme kun päätti pitää välivuoden. Kesäkurpitsa näyttää tuottavan ilmojen viilennyttyäkin vielä hiljakseen uutta syötävää. Päälle heitetty lämpöharso varmasti auttaa asiaa.

ChilipaprikatTomaatti

Chilipaprika ja tomaatti kypsyvät ja punertuvat päivä päivältä enemmän. Väriä pitäisi vielä saada pintaan. Avoterassilla ei voi täysin saavuttaa kasvihuonemaisia olosuhteita, mutta päälle viritelty muovipressu auttaa, ja satoa tulee todella mukavasti. Hitaasti mutta varmasti. Chilipaprikat kuvassa ovat Hot banana ylempänä ja Hot Carrot alempana.

Pienen pihan hyötykasvattajana olen tyytyväinen puutarhani tuottamaan satoon, vaikka toki runsaampiakin satovuosia on nähty. Maisteltavaa on ollut juuri sopivasti herkkuhetkiin, eikä kerääminen ja säilöminen ole päässyt uuvuttamaan. Jatkossa olisi varmasti hyödyllistä selvittää oikeat niksit maanparannukseen ja hoitoleikkauksiin. Väärän leikkauksen seuraukset näkyvät nyt ikävä kyllä karhunvadelmien puuttumisena, sillä vain uuteen paikkaan siirtämäni, leikkaamatta jääneet pensaat tuottavat marjaa. Puutarhan loppukesä jatkuu näiden herkkumarjojen kypsymistä odotellessa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti