Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

Elämämme kallein heräteostos

Huikean aurinkoinen ja lämmin syyskuun viikonloppu muistutti minulle mieleen oman puutarhamme tarinan siitä kuinka se päätyi meille. Päätimme nimittäin ostaa mökkimme puutarhoineen yhtenä lämpimänä elokuun iltana kahdeksan vuotta sitten. Viaton pyörälenkki siirtolapuutarhalle sunnuntain ratoksi oli eskaloitunut järjettömäksi mökkikuumeeksi ja Lue koko kirjoitus

Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla. Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, Lue koko kirjoitus

satokausi

Omenahommissa

Puolet tämän vuoden sadosta. Tavoitteena tehdä yksi piirakka. Nih.

Omenat alkavat olla valmiita. Varma syksyn merkki. Ja varma syksyn merkki on myös se, että omenasadon hyödyntäminen alkaa kuumotella. Kahdeksan siirtolapuutarhavuotemme aikana on soseutettu, hillottu, lohkottu ja survottu. Tehty valtavia omppopiirakoita, tehty mainioita omenaisia ja tuntikausia haudutettuja lihapatoja ja huonoina omenavuosina varmisteltu jo hyvissä ajoin, että paremman vuoden sadosta on vielä soseita jäljellä huonon vuoden jouluksi. Pakko kun on olla a) omaa omenahilloa juustojen kanssa syötäväksi b) pakko olla omaa omenasosetta joulukakkuun laitettavaksi. Mutta ollaan myös mietitty yksin ja yhdessä naapurien kanssa, että mihin näitä omanoita enää tunkee sen jälkeen kun omat varastot on täynnä…

Tänään, lauantaina 2.9. oli Helsingin Sanomissa iso juttu yrittäjästä joka on pistänyt pystyyn Omenasieppariyrityksen. Ideana on kerätä ylijäämäomenat pihoilta pois, puristaa ne mehuksi ja työllistää osatyökykyisiä henkilöitä. Briljantti idea, jonka yrittäjä Susanna Pykäläinen oli bongannut Norjasta. Tässä liikeideassa on jotain niin kovin tätä päivää. Yhteisöllisyyttä, vastuunkantoa työllistämisestä, ravinnon hyötykäyttöä jotta se ei päädy roskikseen jne…

Mehujen myyntipaikoista vinkeinpänä jäi mieleen Kansallismuseon kauppa. Kansallismuseon pihalla on kaksi isoa omenapuuta joiden sato on tähän mennessä aina mennyt hukkaan, nyt se kerätään talteen ja museovieraat voivat ostaa sadon mehuna! Ajatelkaa miten mahtava tarina omenamehulla!

Surettaa vain yrittäjän puolesta sama kuin mitä hän itsekin lehtijutussa harmittelee: tämän vuoden omenasato kun on kituinen versio viime vuoden ennätyksistä. Vaikka näinhän se menee, monella hirmusatoa tuottaneella puulla on nyt ansaittu vuosiloma käynnissä.

Vaikka omenasato on kehno, niin AINOA pupukatastrofista kasvimaalla selvinnyt kesäkurpitsan taimi on nyt tuottanut satoa. Vähän itkettää, mamin kultu. Sitkeä ja reipas.

Meillä on täällä siirtolapuutarhalla valtavasti omenapuita, meidänkin pihassa 5 vanhusta, naapurilla vain kaksi, mutta valtavan satoisia yksilöitä. Viime vuonna kun omenaa oli aivan hervottomia määriä, täälläkin kiitettävästi välitettiin Stadin omenapörssin kautta yksityisviestillä tietoja mökkipihoista joista sai käydä poimimassa omenoita.

Meillä omenasatoa kyllä pyritään hyödyntämään parhaamme mukaan, mutta huono omatunto on väistämätöntä, aina menee hukkaan. Omenoita pitäisi olla poimimassa päivittäin, suurin osa pudokkaista kun on pilalla jos vain viikonlopuksi tulee mökille.

Viime vuonna soseutimme omenaa taas kymmeniä litroja. Hillosimme muutaman litran ja pussitimme omenalohkoja sellaisenaankin pakastimeen vaikka muffinssitaikinan tai sen alussa mainitun lihapadan sekaan heitettäviksi. Yhtenä vuonna hauskuutimme itseämme pakastamalla tuorepuristettua mehua 3 litran hanapusseissa joita nimitimme virtsapusseiksi. “Otatko uuden virtsapussin sulamaan, aamulla juotiin edellinen loppuun”. Ahhahaha. Vitsi, hämmästyttävää kyllä, kantoi kevääseen asti. Kertonee jotain sekin. Meistä. Siis. #väsynyttäläppää.

Mutta siis jotenkin toivoisin, että tällaiset Omenasieppariyritykset ja omenapörssit ynnä muut ottaisivat kunnolla tuulta alleen. Kyllä se ruuan heittäminen roskiin kirpoo niin kovasti, että kaikki käyttöideat otetaan kyllä avosylin vastaan. Keinot on monet jotta omenoista saa hyödyn irti.

Ei muuta kuin reippaita omppoviikkoja kaikille!

Sade yllätti taaperon. Tai vanhemmat, mutta pienellä juoponnapilla isoveljenkin takki on justiinsa passeli. Ei ole niin nökönuukaa näin mökillä!

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Vastapoimittuja makupaloja

Omenia_puussa

Puutarhan satokausi on parhaimmillaan. Kypsät marjat, hedelmät ja vihannekset tuottavat runsaasti iloa paitsi hyödyn ja herkullisuuden näkökulmasta, myös visuaalisuudellaan. Hyötytarha on mielestäni yhtä kaunis näky kuin värikäs kukkamaa. Satoa ei melkein malttaisi korjata pois.

Mustaherukka_pensasMustaherukkaa

Kesakurpitsa_laatikossaKesakurpitsa_tuolilla

Olen siis syönyt satoa silmilläni…mutta jossain vaiheessa sitä oli alettava keräämään myös talteen. Mustaherukat ja pensasmustikat onkin jo meidän pihalta pistelty parempiin suihin. Herukkaa riitti hiukan myös pakkaseen. Raikkaita omenia voi poimia puusta päivittäin, suoraan haukattavaksi. Omenaa riittää vielä pidemmälle syksyyn, vaikka sato onkin tänä vuonna vain yhden, ja vieläpä kääpiörunkoisen, puun varassa. Toinen omenapuistamme kun päätti pitää välivuoden. Kesäkurpitsa näyttää tuottavan ilmojen viilennyttyäkin vielä hiljakseen uutta syötävää. Päälle heitetty lämpöharso varmasti auttaa asiaa.

ChilipaprikatTomaatti

Chilipaprika ja tomaatti kypsyvät ja punertuvat päivä päivältä enemmän. Väriä pitäisi vielä saada pintaan. Avoterassilla ei voi täysin saavuttaa kasvihuonemaisia olosuhteita, mutta päälle viritelty muovipressu auttaa, ja satoa tulee todella mukavasti. Hitaasti mutta varmasti. Chilipaprikat kuvassa ovat Hot banana ylempänä ja Hot Carrot alempana.

Pienen pihan hyötykasvattajana olen tyytyväinen puutarhani tuottamaan satoon, vaikka toki runsaampiakin satovuosia on nähty. Maisteltavaa on ollut juuri sopivasti herkkuhetkiin, eikä kerääminen ja säilöminen ole päässyt uuvuttamaan. Jatkossa olisi varmasti hyödyllistä selvittää oikeat niksit maanparannukseen ja hoitoleikkauksiin. Väärän leikkauksen seuraukset näkyvät nyt ikävä kyllä karhunvadelmien puuttumisena, sillä vain uuteen paikkaan siirtämäni, leikkaamatta jääneet pensaat tuottavat marjaa. Puutarhan loppukesä jatkuu näiden herkkumarjojen kypsymistä odotellessa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti