Valo ja Lämpö

  Tänä vuonna kevät antoi odottaa itseään. Kalenterissa viikot ja kuukaudet vaihtuivat sään pysytellessä epätasaisen kylmänä, aiheuttaen monenlaista lieveilmettä… muun muassa parin kuukauden flunssaputken, jonka aikana talvitakki oli vilun paras kaveri. Villapipo toiseksi paras ja hanskat myös. Kaulaliinakin kiva, sekä Lue koko kirjoitus

Viikunasatoa odotellessa

Viikuna pääsi taas talvisäilöstä kasvihuoneeseen ja on herännyt uuteen kasvukauteen vauhdilla. Reilussa parissa viikossa se on kasvattanut valtavan kokoiset lehdet kasvihuoneen lämmöstä nauttien. Talvetan tämän 3 vuotta sitten Viherpeukaloilta ostamani aitoviikunan varastossa, noin 10 asteen lämpötilassa. En tee sille talven Lue koko kirjoitus

Koristeelliset krassit

Nyt kun keli alkaa vihdoin näyttää siltä kuin toukokuussa kuuluukin, on hyvä hetki kylvää koristeellisia krasseja. Nämä puutarhan yksivuotiset kesäkukat ovat valloittavan ihania ja sopivat monenlaiseen puutarhaan. Koristekrassia löytyy sekä köynnöstävänä että pensasmaisena. Niitä voi kasvattaa ruukuissa, amppeleissa ja säleiköissä. Lue koko kirjoitus

Itse kasvatetut tomaatit maistuvat makeimmalle!

Tomaatteja on hauskaa ja helppoa kasvattaa itse. Niitä voi istuttaa monipuolisesti erilaisiin paikkoihin ja ne ovat varmasatoisia viileämpinäkin kesinä. Aurinkoisen lämpimällä paikalla viihtyvät tomaatit tuottavat satoa pitkälle syksyyn. Mikäs sen mukavampaa kuin poimia itsekasvatettuja, terveellisiä tomaatteja koko kesän! Tomaateista löytyy sopivia Lue koko kirjoitus

Puutarhamyymälässä valikoima parhaimmillaan!

Lauantaina vietettiin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia. Keli oli mitä mainioin (aurinkoa, ei lunta) ja väkeä liikenteessä niin, että parkkipaikka pullisteli ääriään myöten. Eikä ihme. Toukokuun pähkähullun sään keskellä todellakin tarvitsee puutarhaterapiaa. Jos sormet kohmeessa kykkiminen ei innosta, on parasta suunnata Lue koko kirjoitus

sadonkorjuu

Kylmähermoiset

Marraskuu on tarjonnut poikkeuksellisen talvista menoa. Ihan kunnon lumikerros ja ajoittainen kirpsakka pakkanen toivat talven puutarhaan kertaheitolla. Meitä on hellitty jopa parilla aurinkoisella talvipäivällä.

dsc_2926

Itselläni pihapuuhat jäivät jonkin verran kesken, mutta ihanan armollinen tuo lumikerros kyllä on. Keskeneräinen syyspuutarha ei pistä ihan niin pahasti silmään valkean hunnun alta. Jos se nyt vaan pysyisi maassa…

dsc_1954

Sen verran tuo pakkanen pääsi yllättämään, että osa punajuurista jäätyi kasvulaatikkoon niille sijoilleen. Viimevuotisia kuvia katsellessani huomasin, että satoa nostettiin kasvimaalta vielä pitkälle marraskuuhun.

Nykyisessä Pohjolan talvessa hyötypuutarhuri pääsee iloitsemaan sadosta myöhäiseen syksyyn asti. Osa hyötykasveista sietää kylmää, jopa pientä pakkasta. Muistan napsineeni timjamia kasvimaalta joulupaistiin.

dsc_0016

Jos tykkäät nauttia hyötypuutarhan antimista mahdollisimman pitkään, niin valitse kasvimaalle kylmää sietäviä lajeja. Tällaisia ovat timjamin lisäksi muun muassa mangoldi ja persilja. Parsakaali kestää kylmää kukkakaalia paremmin ja tarjoaakin usein satoa myöhäissyksyyn asti. Myös porkkanalla on hyvä kylmänsieto.

Lehtikaalin maku vain paranee pikkupakkasen myötä. Se kestää hyvin myös pakastusta, joten kohmeiset lehdet voi napsia vaikka suoraan pakastuspusseihin ja kerätä näin satoa talteen myöhempää käyttöä varten.

dsc_1064

Tämän vuoden kokeiluihin kuului palsternakka. Sato tulisi kerätä ennen maan jäätymistä. Tiesin, että hidaskasvuisen palsternakan sadonkorjuu ajoittuu myöhäissyksyyn. Yllätys olikin melkoinen, kun syyskuussa maasta nousi tällainen jättiläinen! Tai eihän se mihinkään noussut, vaan vaati melkoista kiskomista, hellävaraista kaivamista ja ees-taas kitkuttelua, jotta palsternakka-jättiläinen saatiin irti. Vielä suurempi hämmästys oli huomata, että valtavasta koostaan huolimatta juures oli sekä terve että maukas.

dsc_2591

Monenlaisia hyötykasveja voi siis kasvattaa pysyvien pakkasten uhkaan asti. Yksi ehdottomista suosikeistani on maailman helppohoitoisin hyötykasvi, eli maa-artisokka. Satoa voi korjata niin kauan kuin maa on sula. Ja jos maanpinnan peittää jäätymisen estämiseksi paksulla lehtikerroksella, niin herkullisia mukuloita voi kaivaa maasta keskellä talveakin. Sadonkorjuuta voi myös jatkaa sujuvasti heti keväällä roudan sulettua.

dsc_0066

Kun loppukesän sadonkorjuukiireet ovat ohi, sitä arvostaa ihan joka ikistä porkkanaa, punajuurta ja muuta juuresta, jonka saa poimia vielä syksyllä suoraan keittiöön. Kohmeisia juureksia on kuitenkin käsiteltävä varoen. Kylmävauriot heikentävät niiden säilyvyyttä, joten tieten tahtoen ei kannata satoa maassa makuuttaa

dsc_2774

Itse lisään ensi vuoden kasvatuslistaan ehdottomasti lantun. Lanttu kestää hyvin kylmää ja sen sadonkorjuu ajoittuu viimeisimpien juuresten joukkoon. Olisi upeaa tehdä joulun lanttulaatikko oman maan sadosta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Keittiöpuutarhan sato talteen

Syyskuu antoi parastaan. Meillä sää ei ole vielä kertaakaan painunut hallan puolelle, joten syyskuun aurinko ja lämpö kypsyttivät upean sadon. Kukkakaalit ja monet muut kerättiin talteen hyvissä ajoin, mutta paljon löytyy kasvimaalta vielä syötävää.

dsc_2735

Kasvihuoneen takana maa-artisokka kurkottelee kohti taivasta.

dsc_2567-1

Maa-artisokat kukat loistavat kuin pikkuauringot! Satoa pääsee korjaamaan syys-lokakuussa.

dsc_2568

Maa-artisokan satoa voi korjata niin pitkään kuin maa on sula. Ja jos maahan jää mukuloita talveksi, ne säilyvät siellä hyvin, parantavat jopa makuaan ja sadonkorjuuta voi jatkaa taas kevään tullen. Tavattoman helppoa ja kätevää. Tässä maa-artisokan kaverin on Shetland Black -perunaa.

dsc_0118

Itselläni kasvihuone on vielä täynnä tomaatteja. Paljon on jo saatu eriväristä, -makuista ja -kokoista satoa. Toivon, että hallayöt odottelisivat vielä pari viikkoa, sillä tomaatteihin tulee niin paljon parempi maku kasvihuoneessa, kuin raakileita keittiön pöydällä kypsytellessä.

dsc_2249

Avomaankurkku Profi F1 antoi hyvän ja pitkäkestoisen sadon. Nyt suurin osa kurkuista on kerätty ja kasvi odottelee kompostiin pääsyä. Avomaankurkkua menee meillä todella paljon tuoreeltaan, mutta säilöin sitä myös viipaleina ja kokonaisina. Testissä oli kaksi uutta säilöntäohjetta, katsotaan pääseekö jompi kumpi jatkoon ja jaettavaksi tännekin.

dsc_2621

Porkkanat, palsternakat ja punajuuret ovat tänä vuonna olleet tasaisen kauniita ja suuria. Joka vuosi manailen, että näitä tuli sittenkin laitettua liian vähän. Ensi vuonna siis vähemmän kesäkurpitsaa ja enemmän juureksia.

dsc_9913

Suurin osa maisseista antaa vielä odotuttaa itseään. Taimet ovat kyllä kasvaneet komeiksi, mutta tähkäpäät eivät ole tarpeeksi ruskettuneita. Joskus olen myös kurkkinut varovasti suojuslehtien alle, joskos siellä odottelisi kypsät ja pulleat jyvät. Se on kyllä vähän haastavaa, kun ainakin tämän vuoden lajikkeissa on melkoisen paksu kerros suojuslehtiä päällä.

dsc_1937

Latva-artisokkaan ihastuin viime kesänä, kun se antoi kylmästä kesästä huolimatta näyttävän sadon. Ja niin se on tehnyt tänäkin vuonna. Hopeanharmaan lehdistön keskeltä puskee yhä kaunista kukkamykeröä. Ja näin loppukaudesta edes tavanomaiset kirvat eivät kiusaa kasvia.

dsc_2823

Vaikka suurin osa sadosta on jo kerätty talteen, niin paljon on puutarhassa vielä sadonkorjuupuuhaa. Chilit, lehtikaalit, juurekset, tomaatit, omenat, maissit, yrtit. Toiveissa siis lämmintä myös lokakuulle!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Tomaatit kypsiksi

Viikonloppuna saatiin nauttia ihanasta auringosta ja lämmöstä. Hyvä niin, sillä sitähän raakiletomaatit (ja puutarhuri) kaipaavat. Vielä paljon lisää! On kuitenkin pari niksiä, joilla tomaattien kypsymistä voi edesauttaa, oli luontoäiti millä tuulella tahansa.

DSC_1360

Ensinnäkin, runkotomaatin lehtihankoihin kasvavia ylimääräisiä versoja eli varkaita tulisi muistaa poistella yhä edelleen. Varkaat kuluttavat turhaan kasvin energiaa. Ne on helppo napsaista pois sitä mukaan kuin niitä huomaa. Alkukesästä kaikki onkin siistiä, järjestelmällistä ja helposti hallittavissa. Tässä vaiheessa kasvukautta tomaatit kurkottelevat kohti kasvihuoneen kattoa sikin sokin ja osa varkaista tahtoo jäädä huomaamatta.

DSC_0870

Alalehtiä karsimalla nopeutetaan tomaattien kypsymistä, kun auringonvalo löytää paremmin perille. Myös kasvusto tuulettuu ja syksyn myötä nouseva ilmankosteus ei aiheuta tuhoja ja altista tomaattia kasvitaudeille.

DSC_0948

Lehtiä tulisi poistaa vähitellen, muutama lehti kerrallaan, kerran viikossa. Lehtien karsimisesta sanotaan usein, että niitä poistetaan vain alimpaan kypsymässä olevaan tomaattiterttuun asti. Lehdet kuljettavat yhteyttämistuotteita kypsyviin hedelmiin, siksi niitä ei tulisi poistaa tertun yläpuolelta. Kunhan hedelmät ovat alkaneet kunnolla kypsyä, karsin lehtiä myös tertun yläpuolelta.

DSC_0966

Runkotomaatit latvomalla kasvi käyttää energiansa jo vihreänä olevien pallukoiden kypsyttämiseen eikä puske latvukseen enää uutta kukkaa ja kasvustoa. Meillä latvotaan yleensä elokuun alkupuolella tai kun kasvihuoneen katto tulee vastaan. Minulle on aikoinaan opetettu, että latvomiskohdan kukkatertun yläpuolelle  jätetään kaksi lehteä ja latva katkaistaan siitä. Yhteyttäessään lehdet tuovat ravinteita alapuolella oleville tomaateille. Käytännössä tämäkin on välillä vähän miten sattuu. Pääasia, että tomaatti tulee latvottua ja kasvusto pysyy ilmavana.

DSC_1559

Vaikka muistaisi tehdä kaiken yllä olevan, niin silti niitä raakoja tomaatteja aina jää. Kun syksy ja hallan vaara sitten (pitkääään ajan päästä) saapuu, kannattaa vihertävät tomaatit kerätä talteen ja jälkikypsyttää ne sisällä. Tomaatti osaa varastoida energiaa, jonka turvin se jatkaa kypsymistä ilman isäntäkasvustoaan.

DSC_0874

Nopeinta kypsyminen on huoneenlämmössä ja itse olen kypsytellyt raakileita laakeassa korissa keittiön pöydällä. Tomaatit voi vaikka peittää kevyesti sanomalehdellä, se suojaa tomaatteja nahistumiselta. Kun samaan koriin vielä sujauttaa omenan, joka erittää kypsymistä nopeuttavaa etyleeniä, on konkareiden neuvomat kotiniksit hyödynnetty.

DSC_1300

Peukut pystyyn auringolle ja väriä pullisteleville tomaateille!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Herukoiden huumaa

Istutin viime vuonna puutarhaamme rungollisia herukoita. Minua viehätti rungollisten herukoiden ulkomuoto sekä tietenkin ajatus siitä, että marjojen poimiminen olisi jatkossa vähän selkäystävällisempää. Tykkään kovasti, kun keittiöpuutarhassa on korkeuseroja ja mukavaa vaihtelua silmälle.

DSC_7819

Hentorakenteinen punaherukka kantoi marjoja jo heti ensimmäisenä kesänä.

DSC_7829

Samaan aikaan viereen istutettu rotevampi rungollinen karviainen ei ole vielä häikäissyt sadollaan. Sitä odotellessa.

DSC_7816

Yksi rungollinen mustaherukka pääsi kasvihuoneen kupeeseen. Satoa saatiin nauttia jo viime kesänä, mutta tänä vuonna pikkupuu intoutui hurjaan kasvuun.

DSC_4676

Marjoja tuli reilusti. Jopa siinä määrin, että koko marjapuu oli vaarassa rojahtaa ruohosipulipöheikön päälle.

DSC_1172

Yksi tärkeimmistä asioista rungollisten herukoiden kanssa onkin kunnon tuenta. Viimevuotiset bambukepit eivät jaksaneet tukea latvuksesta vauhdilla kasvavaa herukkapuuta. Päälle tämän kesäiset sateet ja tuulet, niin runkoparka oli kovilla.

DSC_7510

Tukikepit on hyvä pitää paikoillaan ihan jatkuvasti. Kannattaa myös tarkistaa niiden kestävyys sekä tuentanarujen sidonta vuosittain.

DSC_0029

Kesähuoneen päädyssä oleva hyötytarha sai yhteen kasvulaatikkoon rungollisen mustaherukan. Sen juurella kasvaa amppelimansikkaa, sitruunatimjamia, tupsulaventelia, iisoppia ja jättiverbenaa. Nämä kaikki ovat viihtyneet mainiosti yhdessä, toisiaan täydentäen. Mansikka, sitruunatimjami ja iisoppi myös talvehtivat viime vuonna herukan kaverina. Pidän kovasti juuri tästä laatikosta, se on helppohoitoinen ja kaunis ympäri kesän.

DSC_9967

Rungolliset herukat ovat mitä mainioin lisä pieneen puutarhaan. Ne säästävät tilaa ja niiden tyven voi hyödyntää monella tavalla. Paras marjasato saadaan aurinkoisella kasvupaikalla, mutta herukka viihtyy myös puolivarjossa. Kunhan sato on korjattu, on aika antaa syyslannoite. Sillä varmistat hyvän kasvun ja marjasadon myös ensi kesänä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Kasvihuonekuulumisia

Mitä kuuluu kasvihuoneeseen loppukesän kynnyksellä?

DSC_0154

Kesä on ollut kylmempi ja sateisempi kuin mitä viime kesän jäljiltä odotin. Eikös ne hyvät ja huonot kesäkelit kuuluneet mennä vuorovuosina..? Onneksi heinäkuuhun osui myös tasainen hellejakso, niin kasvihuoneasukit saivat kunnon spurtin.

DSC_0444

Keväällä rajusti leikattu viikuna on kasvanut viime vuotta maltillisemmin, mutta erittäin kauniin malliseksi.

DSC_0470

Erilaiset yrtit, kuten mintut ja rosmariini ovat viihtyneet kasvihuoneen lämmössä aikaisemmin kirjoittamani basilikan lisäksi.

DSC_0007

Meidän perheen suosikkitomaatti, ihanan makea ja mehukas ’Sungold’ on vihdoin suonut satoaan. Tertun ylimmät tomaatit halkeilivat helteessä alimmaisten vielä kerätessä väriä.

DSC_0454

Myös takuuvarmaa, raidallista ’Tigerella’-tomaattia on jo riittänyt leivän päälle ja salaatteihin.

DSC_0452

Sen sijaan pihvitomaatti ’Marmandino One F1’ nautiskelee kesästä kaikessa rauhassa ja antaa nälkäisen puutarhurin odotuttaa itseään.

DSC_0448

Myös hauskanmallinen ’Ildi’ on toistaiseksi vielä täysin vihreänä. Näistä pitäisi tulla keltaisia palleroita.

DSC_9995

Eniten odotan itselleni uuden tuttavuuden, Indigo Rosen kypsymistä. Näissä tomaateissa on huikean kaunis munakoison väri.

DSC_0465

Elokuu on perinteisesti ollut sadonkorjuun juhlaa, joten täällä ollaan keräyskorit valmiina ja ruokailijat pöydässä odottamassa. Toivottavasti aurinko ja lämpö vielä hellivät meitä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Nyt nautitaan!

Kesän paras osio on alkanut, puutarhan sato alkaa kypsyä. Ensimmäiset varhaisperunat herkuteltiin juhannuksena.

DSC_0021

Uusi tuttavuus, pyöreä, keskivahva chili ’Naranga’ punastelee kasvihuoneen lämmössä.

DSC_0009

Monikäyttöinen kesäkurpitsa on aloittanut satokauden anteliaasti.

DSC_9261

Viime vuonna kokeilin munakoison (’Moneymaker’) kasvatusta ensi kertaa siemenestä.

DSC_9456

Kylmänä kesänä puuha oli kuitenkin jokseenkin turhauttavaa ja satoa saatiin niukasti. Tänä vuonna oikaisin ja ostin valmiin taimen. Kaunista satoa on riittänyt mukavasti, joten taida suosiolla jättää munakoison esikasvatuksen tulevinakin vuosina muille.

DSC_9465

Salaatteja ja yrttejä on taas yli oman tarpeen. Juurekset ja minimaissit näyttävät lupaavilta.

DSC_9817

On kerrassaan mahtava fiilis, kun aterian ainekset löytyvät omasta puutarhasta. Viimeistään tässä vaiheessa unohtuvat toukokiireet, säämanailut ja puutarhurin satunnaisesti suustaan päästämät ärräpäät.

DSC_0043

Vielä kun eriväriset ja erikokoiset tomaatit saadaan kypsiksi, on todellakin aihetta juhlaan. Kasvihuoneessa kypsyvä puna-oranssijuovainen tomaatti ’Tigerella’ saa jo veden herahtamaan kielelle. Kaunis ja herkullinen Tigerella on kasvihuoneemme jokavuotinen kasvatti.

DSC_8685

Herkullista heinäkuun jatkoa!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit

Puutarhan pölyttäjät – elämän mahdollistajat

Pölyttäjähyönteisten merkitys puutarhoissamme on kiistaton, kasvatimmepa sitten hyöty- tai koristekasveja. Mehiläiset, kimalaiset, perhoset, kukkakärpäset ja muut pölyttäjät ovat tärkeitä kasvien sadon- ja siementuotannolle. Onnistunut pölytys lisää sadon määrää, parantaa laatua, kasvattaa marjojen ja hedelmien kokoa sekä parantaa makua. Ilman pölyttäjiä monen kasvin lisääntyminen ei onnistuisi. Esimerkiksi pensasmustikan sato on lähes täydellisesti riippuvainen hyönteispölytyksestä.

Joidenkin pölyttäjien toukat käyttävät kasvituholaisia kuten kirvoja ravinnokseen, joten ne huolehtivat puolestamme myös luonnonmukaisesta kasvinsuojelusta. Perhoset tuovat hyödyn lisäksi myös iloa, kun ne tuovat väriä ja liikettä puutarhoihimme.

Pölyttäjät tositoimissa!

Pölyttäjät tositoimissa!

Mikä saa pölyttäjät viihtymään pihoillamme?

Pölytys voi epäonnistua, jos alkukesän kukinta-aikaan säät ovat niin viileitä, etteivät pölyttäjät ole liikkeellä oikeaan aikaan. Sääilmiöille emme mahda mitään, mutta voimme vaikuttaa pölyttäjien viihtyvyyteen puutarhoissamme. Pölyttäjät tarvitsevat mettä ja siitepölyä koko kasvukauden, joten niitä voi houkutella istuttamalla monipuolisesti kukkivia kasveja. Keväällä kukkivat sipulikasvit, hyötykasvit, perennat, puut ja pensaat tarjoavat pölyttäjille ravintoa keväästä loppusyksyyn. Määrä tekee vaikutuksen pölyttäjiin, joten suuret kasviryhmät houkuttelevat pieniä tehokkaammin.

Kukkivat puut ovat pölyttäjien mieleen, sillä niissä on valtavasti kukkia samassa paketissa. Hyötykasvipuista tällaisia ovat esim. omena, päärynä, luumu ja kirsikka, koristepuista mm. pajut, vaahtera, aroniat, hevoskastanja ja pihlaja.

Pölyttäjien viihtyvyyden lisäämiseksi puutarhaan kannattaa jättää edes pieni alue luonnonkukkia, lehti-, risu- tai puukasoja hyönteisten suojapaikoiksi ja ravinnoksi. Valmiita hyönteishotelleja on laajasti saatavilla, ja niitä voi rakentaa helposti myös itse. Tuholaistentorjunta-aineita kannattaa käyttää harkiten, eikä kasvustoja saa ruiskuttaa kukinnan ja pölyttäjien lentoaikaan.

Pölyttäjähyönteisiä houkuttelevia ja samalla niistä hyötyviä marjakasveja ovat mm. vadelma, herukat ja karviainen ja pensasmustikka. Hyviä houkuttelijaperennoja ovat mm. maksaruohot, punahattu, tähtiputket, kurjenpolvet ja punatähkä.

Maksaruohot ovat perhosten suosikkeja!

Maksaruohot ovat perhosten suosikkeja!

Pölytyksen mekaniikka

Kasvien heteiden ponnet tuottavat siitepölyä, joka siirtyy tavalla tai toisella emin luotille. Pölytys on tapahtunut. Kasvien kukissa on eroa sen mukaan miten niiden on tarkoitus pölyttyä.  Esimerkiksi hyönteispölytteisellä omenalla on kauniit ja tuoksuvat kukat, kun taas tuulipölytteiselle tyrnille riittää lähes huomaamaton kukinta.

Osa kasveista, kuten esim. monet päärynälajikkeet, ovat itsepölytteisiä. Tällöin pölytys tapahtuu saman kukan sisällä, eli yhden kukan heteet pölyttävät saman kukan emin. Itsepölytteinen kasvi ei siis välttämättä tarvitse pölyttäjähyönteisten apua. Itsepölytteinen kasvi hyötyy kuitenkin miltei poikkeuksetta ristipölytyksestä.

Esimerkiksi omenien runsaan ja laadukkaan sadontuotannon kannalta ristipölytys on välttämätöntä. Nyt tarvitaan toisen, saman lajin siitepölyä. Tällöin pölyttäjähyönteiset ovat korvaamattomia. Pölyttäjät vierailevat useissa kukissa ja kuljettavat siitepölyä kukasta kukkaan.

Perhoset suosivat tuoksuvia lajeja.

Perhoset suosivat tuoksuvia lajeja.

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Suosikit, osa2

Aikaisemmassa postauksessa (täällä) kerroin hyväksi havaituista hyötytarhan kasveista. Tässä vielä muutama lemppari, joita pystyn lämpimästi suosittelemaan.

DSC_9917

Raitajuurikas eli raidallinen punajuuri ’Chioggia’ veti puoleensa ulkonäkönsä vuoksi. Hauskojen raitojen lisäksi myös maku oli kohdillaan. Tämä oli tavallista punaista lajiketta vähän makeampaa ja mastui hyvin myös lapsille. Harmikseni kaunis raitakuviointi hävisi lähes kokonaan juureksia kypsennettäessä.

DSC_8417

Ikisuosikkini on punasipuli ’Red Baron’. Pidän punasipuleiden vähän miedommasta mausta sekä kauniista tummanpunaisesta väristä.

DSC_8578

Viime kesän kokeiluja oli salaattifenkoli ’Fino’. Sen kasvatus ja etenkin oikea ajoitus tuntui hieman hankalalta. Esikasvatetut taimet olivat hentoja hujoppeja. Myöhemmin piti tarkkailla lehtimukulan turpoamista, jotta se ei ala työntää kukkavartta. Siinä kohtaa voi nimittäin sanoa hyvästit hennosti anikselle maistuvalle herkulle. Osan siemenistä esikasvatin, osan kylvin suoraan maahan.

DSC_8853

Suorakylvöistä ei tullut pulleita lehtimukuloita, mutta fenkolin upea kukinta, se oli ihana! Kuin tillinkukintoja, mutta paljon korkeampia, suurempia ja kestävämpiä. Ne sopivat hienosti myös maljakkoon. Tänä vuonna aion suorakylvää fenkolia juuri tuon upean kukinnan vuoksi.

DSC_9093

Lehtikaali on jo pari vuotta ollut varsinainen trendikasvi. Viime kesänä kokeilemani ’Redbor’ F1 oli purppuranpunainen kaunistus. Alkukesästä vain lehtiruoti oli selvästi punertava.

DSC_6002

Pikkupakkasten myötä koko kasvi sai upean purppuran syysvärin.

DSC_2037

Istutin lehtikaalia laatikkotarhan lisäksi myös  kukkapenkkiä koristamaan. Sadonkorjuu jatkui pitkälle syksyyn, vielä ensilumien jälkeenkin. Tämä kasvi ei pienistä hätkähdä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Suunnitelmat selvillä?

Kevätaurinko on ollut ahkerana ja lumikerros ohenee silmissä. Vaan vielähän tuota riittää ainakin täällä päin Suomea. Napakat yöpakkaset muistuttavat, missä kohtaa kalenteria oikeasti eletään.

Nyt on hyvä hetki miettiä tulevia kylvöjä. Oliko viime kesänä kasvimaalla joku erityisen rapsakka salaatti tai makoisa porkkana? Laitoitko lajikkeet muistiin vai tarttuuko kaupasta joka vuosi uudet siemenpussit fiiliksen mukaan?

DSC_2830

Meillä hyötytarhaan pääsee ainakin pitkä ja rapea retiisi ’French Breakfast 3’ (kuvassa etualalla). Tässä veikeännäköisessä ja mureassa retiisissä on valkoinen kärkiosa. Mielestäni näistä ei tullut yhtä nopeasti puisevia, kuin joistakin aikaisemmin testaamistani retiisilajikkeista.

DSC_5863

Kesäkurpitsa kuuluu keittiöpuutarhamme vakiovarusteisiin. ’Latino’ F1 kesäkurpitsassa on kaunis, raidallinen pinta. Kannattaa huomioida lajikkeelle tyypilliset erityisen suuret lehdet, joiden tarkoituksena on torjua rikkaruohoja.

DSC_7010

Meillä ne piilottivat allensa monta puutarhurilta huomaamatta jäänyttä hedelmää. Piilossa kasvaneet jättiläiset alkoivat muistuttaa pieniä alligaattorinpoikasia!

DSC_8202

Itse tykkään kiinnittää huomiota hyötykasveissa herkullisen maun lisäksi myös kasvin ulkonäköön. Esimerkiksi valkoinen kesäkurpitsa ’Polo’ F1 on todella koristeellinen. Tätä kaunokaista kutsutaan myös ufokurpitsaksi.

DSC_9220

Satoisa ja helppohoitoinen avomaankurkku ’Wilma’ kuuluu sekin suosikkeihin. Muutamasta taimesta saa jo valtavasti rouskuteltavaa ruokapöytään.

IMG_2919 (1)

Olin hieman arastellut kaalien kasvattamista pelätessäni niiden joutuvan nopeasti tuholaisten suihin. Mutta viileä kesä oli kaalien kaveri ja kesäkurpitsa ’Amazing’ tuotti kauniin sadon.

DSC_9391

Siemenpussissa kehuttiin lajikkeen kuumuuden- ja stressinsietokykyä. Ja melkoisella stressillä viime kesän kasvatuksia (ja puutarhuria) kyllä koeteltiin.

Kukkivat kaalit valittiin vuoden 2016 vihannekseksi, joten huhtikuussa sitten joukolla esikasvatuspuuhiin!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Sadonkorjuun juhlaa

Syyskuun alku on hurahtanut sadonkorjuukiireissä. Monen varhaisemmankin kasvin huippukausi on tänä vuonna ajoittunut elo-syyskuun vaihteeseen.

DSC_0163

Toiset kasvit kestävät vihannespenkissä odottelua paremmin, toiset tulisi korjata heti tilaisuuden tullen. Esimerkiksi pari upeaa kukkakaalin kukintoa pääsi itseltäni ilmeisesti kuivahtamaan penkkiin. Niiden pinta muuttui haperon näköiseksi ja maku kitkeräksi. Onneksi suurin osa sadosta onnistui hienosti. Olemmekin herkutelleet tätä C-vitamiinipommia sekä raakana että kypsennettynä.

DSC_9391

Sadonkorjuupuuhissa on nostettu myös punasipulia kuivumaan. Kuvan lajike on ’Red Baron’, mielestäni helppo ja varma valinta.

DSC_9071

Juhannuksesta asti on herkuteltu perunoilla, ensin varhaisemmalla ’Timolla’ ja nyt myös kauniin lilalla ’Shetland Black’ perunalla. Pääsin kokeilemaan tätä lilaa kaunotarta ensi kertaa viime kesänä. Uusiin perunalajikkeisiin tutustuminen on ollut kutkuttavan mielenkiintoista.

DSC_7706

Meillä on myös rouskuteltu avomaankurkkua ja kurpitsaa. Tehty relishejä. Tomaattisatoa on keitelty meheviksi kastikkeiksi pakkaseen, helpottamaan arjen kiireisiä ruoanlaittohetkiä. Chili puolestaan antaa moneen ruokaan ja vihannessäilykkeeseen pienen kaivatun terän. Kuvan Medina on satoisa ja aikainen lajike. Ja vieläpä todella näyttävä!

DSC_0056

Kaiken keittämisen, säilömisen, pilkkomisen ja raastamisen keskellä eniten iloa tuottaa kuitenkin se, kun päivän aterian voi rakentamaan hyötytarhan antimista. On tavattoman palkitsevaa kävellä kasvimaalle ja kerätä puhtaat ja kauniit raaka-aineet suoraan käyttöön. Tehdä loppusilaus oman maan yrteillä.

DSC_0054

Kylvän isolehtisen basilikan (jota olen kuullut myös salaattibasilikaksi kutsuttavan) aina suoraan astiaan kasvihuoneeseen. Sisällä esikasvattamani basilikat ovat usein saaneet kiusakseen kirvoja jo ennen ulos muuttoa. Kylvän basilikan siemenet ruukkuun kesäkuussa. Yleensä peittelen kylvöksen hallaharsolla, sillä basilika rakastaa lämpöä.

Yksi suosikkiruoistani on uunikasvikset. Tähän helppoon ja maukkaseen, isollekin porukalle vaivattomasti valmistuvaan ruokaan saa upotettua satoa tavattoman monipuolisesti.

DSC_0192

UUNIKASVIKSET

perunoita

porkkanoita

kesäkurpitsaa

punajuuria

maa-artisokkaa

sipulia

kirsikkatomaatteja

 

reilu loraus oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

tuoretta rosmariinia ja timjamia

fetajuustoa kuutioina

 

Puhdista ja/ tai kuori vihannekset. Halkaise kirsikkatomaatit ja leikkaa muut kasvikset sopivan kokoisiksi lohkoiksi. Levitä kasvikset leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Lorauta kasvispedin päälle oliiviöljyä. Mausta suolalla ja pippurilla, sekä tuoreilla yrteillä. Kääntele kasviksia.

Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kasvisten koosta riippuen. Kääntele muutaman kerran kypsymisen aikana. Lisää loppuvaiheessa kasvispedin päälle fetakuutioita ja kypsennä vielä hetki.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit