Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla. Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, Lue koko kirjoitus

Tulinen Kukkasipuli

    Jaahas..mikäs kukka tämä tällainen oikein... Tuhannen ja yhden yön tulppaanit.. Se jokin niissä vain on yhä vieläkin, vaikka statussymbolin asemansa ne menettivät jo kauan sitten 1600-luvulla, sen kuuluisan hollantilaisen tulppaanimanian myötä. Alunperinhän tuo Turkin Ottomaanien valtakunnassa suosituksi tullut kukka kannettiin Lue koko kirjoitus

Sadepäivän mielenrauhaa

  Kello nakuttaa hyllyn päällä. Välillä ohi kulkeva metro kiinnittää huomioni. Takkatuli rätisee ja humisee. Muuten on hiljaista. Juuri nyt ei sadakaan, mutta koko päivän on kyllä tullut vettä. Pojat lähtivät saunomaan ja minä istun takkatulen ääressä, nyt läppäri sylissä. Lue koko kirjoitus

Syysihanuuksia

Joku asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella puutarhakauden olevan kohti ohi. Mutta ehei, syksy tarjoaa vielä vaikka mitä ihanuuksia. Ei tarvitse kuin poiketa puutarhamyymälään ja huomaa sesongin pyörivän yhä täysillä. Hyllyt notkuvat syksyiseen mielentilaan ja puutarhaan sopivia kasveja. Syyskuu on mitä mainioin Lue koko kirjoitus

Chilien kypsymistä ja ensimmäistä satoa

Kesä alkaa olla ohi ja chilinkasvattajat odottavat vesi kielellä hedelmien kypsymistä. Sato tuntuisi olevan hieman myöhässä, joka johtunee kylmästä kesästä. Raakileita on valtavasti mutta kypsiä hedelmiä ollaan saatu vasta muutamia. Ne ovatkin sitten olleet sitäkin maukkaampia, etenkin koska joukossa Lue koko kirjoitus

sadonkorjuu

Viherseinä

Viherseinät ovat juuri nyt kovin suosittuja. Tiedättehän, niitä hotelleissa ja toimistotiloissa näkyviä sisustuselementtejä, jossa seinään (tai muuhun pystysuoraan pintaan) on asennettu runsaasti kasveja. Meille syntyi tänä kesänä viherseinä puutarhaan vähän vahingossa, tosin tämä ei kyllä ole kovinkaan kompakti tai käytännöllinen.

Olen kertonut muun muassa täällä, miten olen valjastanut talomme joka kulman hyötyviljelykäyttöön. Niin myös varaston takaseinän, joka normaalikesänä on ihanan lämpöisä ja suojainen. Tila varaston ja raja-aidan välissä on kapea, mutta se on riittänyt mainiosti esimerkiksi runkotomaateille ja maissiruukuille.

Tomaatteja siellä on viljelty tänäkin kesänä, mutta nyt koristekurpitsa näyttää valtaavan koko tilan. Esikasvatin valkoisessa viljelylaatikossa erilaisia kurpitsoja ja vanhoista koristekurpitsan siemenistä iti vain yksi, sekin kituliaasti. Jätin sen kasvamaan laatikkoon lähinnä säälistä.

Koska kelit ovat olleet viileät, taivaalta on tullut kasteluvettä ja elokuun kiireet ovat vieneet mukanaan, en ole vähään aikaan käynyt varaston takana. Hämmästys olikin melkoinen, kun vastassa oli villiintynyt viherseinä.

Koristekurpitsa ja malabarinpinaatti risteilevät seinälle kiinnitetyssä raudoitusverkossa sulassa sovussa. Tosin molemmat ovat levittäytyneet myös kulman taakse, kohti kattoa, työkaluihin, tomaatteihin…

Sadonkorjuukori täyttyy varmasti kohta kurpitsoista ihan itsekseen ja vesiämpäri tyhjenee köynnösten kurkotellessa sitä kohti. Liikkuminen kapeassa tilassa alkaa olla vähän haastavaa, mutta onhan tällaista kasvua kerrassaan upeaa seurata kylmän kesän jälkeen.

Oikein hyvää syyskuun aloitusta ja toivon mukaan runsasta sadonkorjuuta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Jotain sentään tapahtuu!

Kyllä on odottavan aika tuntunut pitkältä! Keittiöpuutarhan sato on kypsynyt ennätyshitaasti. Viime päivien ihana lämpö ja aurinko on kuitenkin saanut kaiken ottamaan isoja harppauksia.

Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan ensimmäisiä oman sadon tomaatteja. ’Sungold’-kirsikkatomaatit olivat juuri niin makeita ja herkullisia kuin muistinkin. Ei näistä vielä säilykkeitä tarvitse tehtailla, mutta maistiaisia sentään saa jo joka päivä.

Tähän aikaan satokaudesta olen yleensä jaellut kesäkurpitsoja naapureille ja kadunmiehille ihan kyllästymiseen asti. Vaan tänä vuonna ei ole tarvinnut. Meillä grillattiin ensimmäiset ’Latino’-kesäkurpitsat vasta viime viikonloppuna. Kukkia ja pieniä alkuja on kyllä lupaavasti, kunhan kelit vain pysyisivät hyvinä.

Mustaherukat sen sijaan yllättivät positiivisesti todella runsaalla sadolla. Niitä on herkuteltu tuoreeltaan ja leivonnaisissa, hillottu ja pakastettu. Rungollisen punaherukan marjat puolestaan katosivat rastaiden suuhun ennen kuin ehdin keräyskulhoa hakea. Jospa ensi vuonna muistaisin viritellä verkot tai linnunpelättimen hyvissä ajoin.

Avomaankurkku ’Profi’ on vasta pääsemässä vauhtiin. Tästäkin on ehditty popsia vain muutama herkullisen rapea kurkku. ’Profi’ on yleensä ollut varsin satoisa lajike, joten toiveet ovat nyt korkealla.

Tämän kesä on suosinut kuvan mangoldia sekä lehtikaaleja. Ne ovat olleet ötökkävapaita ja suorastaan kukoistaneet viileässä ja kosteassa säässä.

Yhtä onnekkaita eivät puolestaan ole olleet latva-artisokat ja maissit. Kesään nähden hyvän alun jälkeen tuli Kiira ja katkaisi lähes kaikki kasvustot. Nyt yritän selvitellä, voiko maissia jälkikypsentää kuten vihreitä tomaatteja sisätiloissa vai oliko sato nyt tässä, katkenneissa tähkäpäissä?

Keittiöpuutarha tarjoaa siis yhä jännitysnäytelmää: miten käy kukkakaalien, maistuuko maissi, ehtivätkö kaikki tomaatit punastella? Nyt peukut pystyyn lämpimän syksyn puolesta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 1 Kommentti

Kylmähermoiset

Marraskuu on tarjonnut poikkeuksellisen talvista menoa. Ihan kunnon lumikerros ja ajoittainen kirpsakka pakkanen toivat talven puutarhaan kertaheitolla. Meitä on hellitty jopa parilla aurinkoisella talvipäivällä.

dsc_2926

Itselläni pihapuuhat jäivät jonkin verran kesken, mutta ihanan armollinen tuo lumikerros kyllä on. Keskeneräinen syyspuutarha ei pistä ihan niin pahasti silmään valkean hunnun alta. Jos se nyt vaan pysyisi maassa…

dsc_1954

Sen verran tuo pakkanen pääsi yllättämään, että osa punajuurista jäätyi kasvulaatikkoon niille sijoilleen. Viimevuotisia kuvia katsellessani huomasin, että satoa nostettiin kasvimaalta vielä pitkälle marraskuuhun.

Nykyisessä Pohjolan talvessa hyötypuutarhuri pääsee iloitsemaan sadosta myöhäiseen syksyyn asti. Osa hyötykasveista sietää kylmää, jopa pientä pakkasta. Muistan napsineeni timjamia kasvimaalta joulupaistiin.

dsc_0016

Jos tykkäät nauttia hyötypuutarhan antimista mahdollisimman pitkään, niin valitse kasvimaalle kylmää sietäviä lajeja. Tällaisia ovat timjamin lisäksi muun muassa mangoldi ja persilja. Parsakaali kestää kylmää kukkakaalia paremmin ja tarjoaakin usein satoa myöhäissyksyyn asti. Myös porkkanalla on hyvä kylmänsieto.

Lehtikaalin maku vain paranee pikkupakkasen myötä. Se kestää hyvin myös pakastusta, joten kohmeiset lehdet voi napsia vaikka suoraan pakastuspusseihin ja kerätä näin satoa talteen myöhempää käyttöä varten.

dsc_1064

Tämän vuoden kokeiluihin kuului palsternakka. Sato tulisi kerätä ennen maan jäätymistä. Tiesin, että hidaskasvuisen palsternakan sadonkorjuu ajoittuu myöhäissyksyyn. Yllätys olikin melkoinen, kun syyskuussa maasta nousi tällainen jättiläinen! Tai eihän se mihinkään noussut, vaan vaati melkoista kiskomista, hellävaraista kaivamista ja ees-taas kitkuttelua, jotta palsternakka-jättiläinen saatiin irti. Vielä suurempi hämmästys oli huomata, että valtavasta koostaan huolimatta juures oli sekä terve että maukas.

dsc_2591

Monenlaisia hyötykasveja voi siis kasvattaa pysyvien pakkasten uhkaan asti. Yksi ehdottomista suosikeistani on maailman helppohoitoisin hyötykasvi, eli maa-artisokka. Satoa voi korjata niin kauan kuin maa on sula. Ja jos maanpinnan peittää jäätymisen estämiseksi paksulla lehtikerroksella, niin herkullisia mukuloita voi kaivaa maasta keskellä talveakin. Sadonkorjuuta voi myös jatkaa sujuvasti heti keväällä roudan sulettua.

dsc_0066

Kun loppukesän sadonkorjuukiireet ovat ohi, sitä arvostaa ihan joka ikistä porkkanaa, punajuurta ja muuta juuresta, jonka saa poimia vielä syksyllä suoraan keittiöön. Kohmeisia juureksia on kuitenkin käsiteltävä varoen. Kylmävauriot heikentävät niiden säilyvyyttä, joten tieten tahtoen ei kannata satoa maassa makuuttaa

dsc_2774

Itse lisään ensi vuoden kasvatuslistaan ehdottomasti lantun. Lanttu kestää hyvin kylmää ja sen sadonkorjuu ajoittuu viimeisimpien juuresten joukkoon. Olisi upeaa tehdä joulun lanttulaatikko oman maan sadosta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Keittiöpuutarhan sato talteen

Syyskuu antoi parastaan. Meillä sää ei ole vielä kertaakaan painunut hallan puolelle, joten syyskuun aurinko ja lämpö kypsyttivät upean sadon. Kukkakaalit ja monet muut kerättiin talteen hyvissä ajoin, mutta paljon löytyy kasvimaalta vielä syötävää.

dsc_2735

Kasvihuoneen takana maa-artisokka kurkottelee kohti taivasta.

dsc_2567-1

Maa-artisokat kukat loistavat kuin pikkuauringot! Satoa pääsee korjaamaan syys-lokakuussa.

dsc_2568

Maa-artisokan satoa voi korjata niin pitkään kuin maa on sula. Ja jos maahan jää mukuloita talveksi, ne säilyvät siellä hyvin, parantavat jopa makuaan ja sadonkorjuuta voi jatkaa taas kevään tullen. Tavattoman helppoa ja kätevää. Tässä maa-artisokan kaverin on Shetland Black -perunaa.

dsc_0118

Itselläni kasvihuone on vielä täynnä tomaatteja. Paljon on jo saatu eriväristä, -makuista ja -kokoista satoa. Toivon, että hallayöt odottelisivat vielä pari viikkoa, sillä tomaatteihin tulee niin paljon parempi maku kasvihuoneessa, kuin raakileita keittiön pöydällä kypsytellessä.

dsc_2249

Avomaankurkku Profi F1 antoi hyvän ja pitkäkestoisen sadon. Nyt suurin osa kurkuista on kerätty ja kasvi odottelee kompostiin pääsyä. Avomaankurkkua menee meillä todella paljon tuoreeltaan, mutta säilöin sitä myös viipaleina ja kokonaisina. Testissä oli kaksi uutta säilöntäohjetta, katsotaan pääseekö jompi kumpi jatkoon ja jaettavaksi tännekin.

dsc_2621

Porkkanat, palsternakat ja punajuuret ovat tänä vuonna olleet tasaisen kauniita ja suuria. Joka vuosi manailen, että näitä tuli sittenkin laitettua liian vähän. Ensi vuonna siis vähemmän kesäkurpitsaa ja enemmän juureksia.

dsc_9913

Suurin osa maisseista antaa vielä odotuttaa itseään. Taimet ovat kyllä kasvaneet komeiksi, mutta tähkäpäät eivät ole tarpeeksi ruskettuneita. Joskus olen myös kurkkinut varovasti suojuslehtien alle, joskos siellä odottelisi kypsät ja pulleat jyvät. Se on kyllä vähän haastavaa, kun ainakin tämän vuoden lajikkeissa on melkoisen paksu kerros suojuslehtiä päällä.

dsc_1937

Latva-artisokkaan ihastuin viime kesänä, kun se antoi kylmästä kesästä huolimatta näyttävän sadon. Ja niin se on tehnyt tänäkin vuonna. Hopeanharmaan lehdistön keskeltä puskee yhä kaunista kukkamykeröä. Ja näin loppukaudesta edes tavanomaiset kirvat eivät kiusaa kasvia.

dsc_2823

Vaikka suurin osa sadosta on jo kerätty talteen, niin paljon on puutarhassa vielä sadonkorjuupuuhaa. Chilit, lehtikaalit, juurekset, tomaatit, omenat, maissit, yrtit. Toiveissa siis lämmintä myös lokakuulle!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Tomaatit kypsiksi

Viikonloppuna saatiin nauttia ihanasta auringosta ja lämmöstä. Hyvä niin, sillä sitähän raakiletomaatit (ja puutarhuri) kaipaavat. Vielä paljon lisää! On kuitenkin pari niksiä, joilla tomaattien kypsymistä voi edesauttaa, oli luontoäiti millä tuulella tahansa.

DSC_1360

Ensinnäkin, runkotomaatin lehtihankoihin kasvavia ylimääräisiä versoja eli varkaita tulisi muistaa poistella yhä edelleen. Varkaat kuluttavat turhaan kasvin energiaa. Ne on helppo napsaista pois sitä mukaan kuin niitä huomaa. Alkukesästä kaikki onkin siistiä, järjestelmällistä ja helposti hallittavissa. Tässä vaiheessa kasvukautta tomaatit kurkottelevat kohti kasvihuoneen kattoa sikin sokin ja osa varkaista tahtoo jäädä huomaamatta.

DSC_0870

Alalehtiä karsimalla nopeutetaan tomaattien kypsymistä, kun auringonvalo löytää paremmin perille. Myös kasvusto tuulettuu ja syksyn myötä nouseva ilmankosteus ei aiheuta tuhoja ja altista tomaattia kasvitaudeille.

DSC_0948

Lehtiä tulisi poistaa vähitellen, muutama lehti kerrallaan, kerran viikossa. Lehtien karsimisesta sanotaan usein, että niitä poistetaan vain alimpaan kypsymässä olevaan tomaattiterttuun asti. Lehdet kuljettavat yhteyttämistuotteita kypsyviin hedelmiin, siksi niitä ei tulisi poistaa tertun yläpuolelta. Kunhan hedelmät ovat alkaneet kunnolla kypsyä, karsin lehtiä myös tertun yläpuolelta.

DSC_0966

Runkotomaatit latvomalla kasvi käyttää energiansa jo vihreänä olevien pallukoiden kypsyttämiseen eikä puske latvukseen enää uutta kukkaa ja kasvustoa. Meillä latvotaan yleensä elokuun alkupuolella tai kun kasvihuoneen katto tulee vastaan. Minulle on aikoinaan opetettu, että latvomiskohdan kukkatertun yläpuolelle  jätetään kaksi lehteä ja latva katkaistaan siitä. Yhteyttäessään lehdet tuovat ravinteita alapuolella oleville tomaateille. Käytännössä tämäkin on välillä vähän miten sattuu. Pääasia, että tomaatti tulee latvottua ja kasvusto pysyy ilmavana.

DSC_1559

Vaikka muistaisi tehdä kaiken yllä olevan, niin silti niitä raakoja tomaatteja aina jää. Kun syksy ja hallan vaara sitten (pitkääään ajan päästä) saapuu, kannattaa vihertävät tomaatit kerätä talteen ja jälkikypsyttää ne sisällä. Tomaatti osaa varastoida energiaa, jonka turvin se jatkaa kypsymistä ilman isäntäkasvustoaan.

DSC_0874

Nopeinta kypsyminen on huoneenlämmössä ja itse olen kypsytellyt raakileita laakeassa korissa keittiön pöydällä. Tomaatit voi vaikka peittää kevyesti sanomalehdellä, se suojaa tomaatteja nahistumiselta. Kun samaan koriin vielä sujauttaa omenan, joka erittää kypsymistä nopeuttavaa etyleeniä, on konkareiden neuvomat kotiniksit hyödynnetty.

DSC_1300

Peukut pystyyn auringolle ja väriä pullisteleville tomaateille!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Herukoiden huumaa

Istutin viime vuonna puutarhaamme rungollisia herukoita. Minua viehätti rungollisten herukoiden ulkomuoto sekä tietenkin ajatus siitä, että marjojen poimiminen olisi jatkossa vähän selkäystävällisempää. Tykkään kovasti, kun keittiöpuutarhassa on korkeuseroja ja mukavaa vaihtelua silmälle.

DSC_7819

Hentorakenteinen punaherukka kantoi marjoja jo heti ensimmäisenä kesänä.

DSC_7829

Samaan aikaan viereen istutettu rotevampi rungollinen karviainen ei ole vielä häikäissyt sadollaan. Sitä odotellessa.

DSC_7816

Yksi rungollinen mustaherukka pääsi kasvihuoneen kupeeseen. Satoa saatiin nauttia jo viime kesänä, mutta tänä vuonna pikkupuu intoutui hurjaan kasvuun.

DSC_4676

Marjoja tuli reilusti. Jopa siinä määrin, että koko marjapuu oli vaarassa rojahtaa ruohosipulipöheikön päälle.

DSC_1172

Yksi tärkeimmistä asioista rungollisten herukoiden kanssa onkin kunnon tuenta. Viimevuotiset bambukepit eivät jaksaneet tukea latvuksesta vauhdilla kasvavaa herukkapuuta. Päälle tämän kesäiset sateet ja tuulet, niin runkoparka oli kovilla.

DSC_7510

Tukikepit on hyvä pitää paikoillaan ihan jatkuvasti. Kannattaa myös tarkistaa niiden kestävyys sekä tuentanarujen sidonta vuosittain.

DSC_0029

Kesähuoneen päädyssä oleva hyötytarha sai yhteen kasvulaatikkoon rungollisen mustaherukan. Sen juurella kasvaa amppelimansikkaa, sitruunatimjamia, tupsulaventelia, iisoppia ja jättiverbenaa. Nämä kaikki ovat viihtyneet mainiosti yhdessä, toisiaan täydentäen. Mansikka, sitruunatimjami ja iisoppi myös talvehtivat viime vuonna herukan kaverina. Pidän kovasti juuri tästä laatikosta, se on helppohoitoinen ja kaunis ympäri kesän.

DSC_9967

Rungolliset herukat ovat mitä mainioin lisä pieneen puutarhaan. Ne säästävät tilaa ja niiden tyven voi hyödyntää monella tavalla. Paras marjasato saadaan aurinkoisella kasvupaikalla, mutta herukka viihtyy myös puolivarjossa. Kunhan sato on korjattu, on aika antaa syyslannoite. Sillä varmistat hyvän kasvun ja marjasadon myös ensi kesänä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Kasvihuonekuulumisia

Mitä kuuluu kasvihuoneeseen loppukesän kynnyksellä?

DSC_0154

Kesä on ollut kylmempi ja sateisempi kuin mitä viime kesän jäljiltä odotin. Eikös ne hyvät ja huonot kesäkelit kuuluneet mennä vuorovuosina..? Onneksi heinäkuuhun osui myös tasainen hellejakso, niin kasvihuoneasukit saivat kunnon spurtin.

DSC_0444

Keväällä rajusti leikattu viikuna on kasvanut viime vuotta maltillisemmin, mutta erittäin kauniin malliseksi.

DSC_0470

Erilaiset yrtit, kuten mintut ja rosmariini ovat viihtyneet kasvihuoneen lämmössä aikaisemmin kirjoittamani basilikan lisäksi.

DSC_0007

Meidän perheen suosikkitomaatti, ihanan makea ja mehukas ’Sungold’ on vihdoin suonut satoaan. Tertun ylimmät tomaatit halkeilivat helteessä alimmaisten vielä kerätessä väriä.

DSC_0454

Myös takuuvarmaa, raidallista ’Tigerella’-tomaattia on jo riittänyt leivän päälle ja salaatteihin.

DSC_0452

Sen sijaan pihvitomaatti ’Marmandino One F1’ nautiskelee kesästä kaikessa rauhassa ja antaa nälkäisen puutarhurin odotuttaa itseään.

DSC_0448

Myös hauskanmallinen ’Ildi’ on toistaiseksi vielä täysin vihreänä. Näistä pitäisi tulla keltaisia palleroita.

DSC_9995

Eniten odotan itselleni uuden tuttavuuden, Indigo Rosen kypsymistä. Näissä tomaateissa on huikean kaunis munakoison väri.

DSC_0465

Elokuu on perinteisesti ollut sadonkorjuun juhlaa, joten täällä ollaan keräyskorit valmiina ja ruokailijat pöydässä odottamassa. Toivottavasti aurinko ja lämpö vielä hellivät meitä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Nyt nautitaan!

Kesän paras osio on alkanut, puutarhan sato alkaa kypsyä. Ensimmäiset varhaisperunat herkuteltiin juhannuksena.

DSC_0021

Uusi tuttavuus, pyöreä, keskivahva chili ’Naranga’ punastelee kasvihuoneen lämmössä.

DSC_0009

Monikäyttöinen kesäkurpitsa on aloittanut satokauden anteliaasti.

DSC_9261

Viime vuonna kokeilin munakoison (’Moneymaker’) kasvatusta ensi kertaa siemenestä.

DSC_9456

Kylmänä kesänä puuha oli kuitenkin jokseenkin turhauttavaa ja satoa saatiin niukasti. Tänä vuonna oikaisin ja ostin valmiin taimen. Kaunista satoa on riittänyt mukavasti, joten taida suosiolla jättää munakoison esikasvatuksen tulevinakin vuosina muille.

DSC_9465

Salaatteja ja yrttejä on taas yli oman tarpeen. Juurekset ja minimaissit näyttävät lupaavilta.

DSC_9817

On kerrassaan mahtava fiilis, kun aterian ainekset löytyvät omasta puutarhasta. Viimeistään tässä vaiheessa unohtuvat toukokiireet, säämanailut ja puutarhurin satunnaisesti suustaan päästämät ärräpäät.

DSC_0043

Vielä kun eriväriset ja erikokoiset tomaatit saadaan kypsiksi, on todellakin aihetta juhlaan. Kasvihuoneessa kypsyvä puna-oranssijuovainen tomaatti ’Tigerella’ saa jo veden herahtamaan kielelle. Kaunis ja herkullinen Tigerella on kasvihuoneemme jokavuotinen kasvatti.

DSC_8685

Herkullista heinäkuun jatkoa!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit

Puutarhan pölyttäjät – elämän mahdollistajat

Pölyttäjähyönteisten merkitys puutarhoissamme on kiistaton, kasvatimmepa sitten hyöty- tai koristekasveja. Mehiläiset, kimalaiset, perhoset, kukkakärpäset ja muut pölyttäjät ovat tärkeitä kasvien sadon- ja siementuotannolle. Onnistunut pölytys lisää sadon määrää, parantaa laatua, kasvattaa marjojen ja hedelmien kokoa sekä parantaa makua. Ilman pölyttäjiä monen kasvin lisääntyminen ei onnistuisi. Esimerkiksi pensasmustikan sato on lähes täydellisesti riippuvainen hyönteispölytyksestä.

Joidenkin pölyttäjien toukat käyttävät kasvituholaisia kuten kirvoja ravinnokseen, joten ne huolehtivat puolestamme myös luonnonmukaisesta kasvinsuojelusta. Perhoset tuovat hyödyn lisäksi myös iloa, kun ne tuovat väriä ja liikettä puutarhoihimme.

Pölyttäjät tositoimissa!

Pölyttäjät tositoimissa!

Mikä saa pölyttäjät viihtymään pihoillamme?

Pölytys voi epäonnistua, jos alkukesän kukinta-aikaan säät ovat niin viileitä, etteivät pölyttäjät ole liikkeellä oikeaan aikaan. Sääilmiöille emme mahda mitään, mutta voimme vaikuttaa pölyttäjien viihtyvyyteen puutarhoissamme. Pölyttäjät tarvitsevat mettä ja siitepölyä koko kasvukauden, joten niitä voi houkutella istuttamalla monipuolisesti kukkivia kasveja. Keväällä kukkivat sipulikasvit, hyötykasvit, perennat, puut ja pensaat tarjoavat pölyttäjille ravintoa keväästä loppusyksyyn. Määrä tekee vaikutuksen pölyttäjiin, joten suuret kasviryhmät houkuttelevat pieniä tehokkaammin.

Kukkivat puut ovat pölyttäjien mieleen, sillä niissä on valtavasti kukkia samassa paketissa. Hyötykasvipuista tällaisia ovat esim. omena, päärynä, luumu ja kirsikka, koristepuista mm. pajut, vaahtera, aroniat, hevoskastanja ja pihlaja.

Pölyttäjien viihtyvyyden lisäämiseksi puutarhaan kannattaa jättää edes pieni alue luonnonkukkia, lehti-, risu- tai puukasoja hyönteisten suojapaikoiksi ja ravinnoksi. Valmiita hyönteishotelleja on laajasti saatavilla, ja niitä voi rakentaa helposti myös itse. Tuholaistentorjunta-aineita kannattaa käyttää harkiten, eikä kasvustoja saa ruiskuttaa kukinnan ja pölyttäjien lentoaikaan.

Pölyttäjähyönteisiä houkuttelevia ja samalla niistä hyötyviä marjakasveja ovat mm. vadelma, herukat ja karviainen ja pensasmustikka. Hyviä houkuttelijaperennoja ovat mm. maksaruohot, punahattu, tähtiputket, kurjenpolvet ja punatähkä.

Maksaruohot ovat perhosten suosikkeja!

Maksaruohot ovat perhosten suosikkeja!

Pölytyksen mekaniikka

Kasvien heteiden ponnet tuottavat siitepölyä, joka siirtyy tavalla tai toisella emin luotille. Pölytys on tapahtunut. Kasvien kukissa on eroa sen mukaan miten niiden on tarkoitus pölyttyä.  Esimerkiksi hyönteispölytteisellä omenalla on kauniit ja tuoksuvat kukat, kun taas tuulipölytteiselle tyrnille riittää lähes huomaamaton kukinta.

Osa kasveista, kuten esim. monet päärynälajikkeet, ovat itsepölytteisiä. Tällöin pölytys tapahtuu saman kukan sisällä, eli yhden kukan heteet pölyttävät saman kukan emin. Itsepölytteinen kasvi ei siis välttämättä tarvitse pölyttäjähyönteisten apua. Itsepölytteinen kasvi hyötyy kuitenkin miltei poikkeuksetta ristipölytyksestä.

Esimerkiksi omenien runsaan ja laadukkaan sadontuotannon kannalta ristipölytys on välttämätöntä. Nyt tarvitaan toisen, saman lajin siitepölyä. Tällöin pölyttäjähyönteiset ovat korvaamattomia. Pölyttäjät vierailevat useissa kukissa ja kuljettavat siitepölyä kukasta kukkaan.

Perhoset suosivat tuoksuvia lajeja.

Perhoset suosivat tuoksuvia lajeja.

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Suosikit, osa2

Aikaisemmassa postauksessa (täällä) kerroin hyväksi havaituista hyötytarhan kasveista. Tässä vielä muutama lemppari, joita pystyn lämpimästi suosittelemaan.

DSC_9917

Raitajuurikas eli raidallinen punajuuri ’Chioggia’ veti puoleensa ulkonäkönsä vuoksi. Hauskojen raitojen lisäksi myös maku oli kohdillaan. Tämä oli tavallista punaista lajiketta vähän makeampaa ja mastui hyvin myös lapsille. Harmikseni kaunis raitakuviointi hävisi lähes kokonaan juureksia kypsennettäessä.

DSC_8417

Ikisuosikkini on punasipuli ’Red Baron’. Pidän punasipuleiden vähän miedommasta mausta sekä kauniista tummanpunaisesta väristä.

DSC_8578

Viime kesän kokeiluja oli salaattifenkoli ’Fino’. Sen kasvatus ja etenkin oikea ajoitus tuntui hieman hankalalta. Esikasvatetut taimet olivat hentoja hujoppeja. Myöhemmin piti tarkkailla lehtimukulan turpoamista, jotta se ei ala työntää kukkavartta. Siinä kohtaa voi nimittäin sanoa hyvästit hennosti anikselle maistuvalle herkulle. Osan siemenistä esikasvatin, osan kylvin suoraan maahan.

DSC_8853

Suorakylvöistä ei tullut pulleita lehtimukuloita, mutta fenkolin upea kukinta, se oli ihana! Kuin tillinkukintoja, mutta paljon korkeampia, suurempia ja kestävämpiä. Ne sopivat hienosti myös maljakkoon. Tänä vuonna aion suorakylvää fenkolia juuri tuon upean kukinnan vuoksi.

DSC_9093

Lehtikaali on jo pari vuotta ollut varsinainen trendikasvi. Viime kesänä kokeilemani ’Redbor’ F1 oli purppuranpunainen kaunistus. Alkukesästä vain lehtiruoti oli selvästi punertava.

DSC_6002

Pikkupakkasten myötä koko kasvi sai upean purppuran syysvärin.

DSC_2037

Istutin lehtikaalia laatikkotarhan lisäksi myös  kukkapenkkiä koristamaan. Sadonkorjuu jatkui pitkälle syksyyn, vielä ensilumien jälkeenkin. Tämä kasvi ei pienistä hätkähdä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit