Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

runkotomaatti

Tomaatin kouliminen

Maaliskuussa on aika kylvää tomaatit. Itselläni suurin osa siemenistä on jo päässyt multiin, muutama mukaan tarttunut siemenpussi odottaa vielä työstöä. Kieltäydyn tässä kohtaa ajattelemasta, mihin taimet tulevat mahtumaan. Tänä vuonna kokeilussa on 13 eri lajiketta. Siinäpä sitten ihmettelen touko-kesäkuussa hujoppien kasvattieni kanssa!

Muutaman lajikkeen olen jo ehtinyt koulia, mutta suurin osa kylvöksistä on vielä liian hentoisia tuohon rupeamaan. Kouliminen tarkoittaa siis pienten taimenalkujen siirtämistä tilavampaan kasvatusastiaan. Astia voi olla vaikkapa muoviruukku tai maitotölkki. Näin juuret saavat tilaa kasvaa ja voimistua.

Milloin sitten koulitaan? Kun taimissa on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen oikea lehtipari. Kastele taimet hyvin ennen koulimista. Taimia siirtäessäsi ota kiinni varovasti lehdistä, älä varresta. Hento varsi napsahtaa helposti poikki. Kouli tomaatintaimet aina entistä kasvusyvyyttä syvempään, eli alimpaan lehtipariin asti. Silloin taimi kasvattaa juuria koko varren pituudelta ja kasville muodostuu vahva juuristo.

Koulin taimet taimimultaan maitotölkkeihin ja aloitan taimien lannoittamisen laimealla starttilannoituksella muutama viikko koulimisen jälkeen. Erityisen tärkeää on pitää huolta mullan tasaisesta kosteudesta ja riittävästä valosta. Kun taimet kasvavat isommiksi, lisään multaa jälleen alimpaan lehtipariin saakka.

Tänä vuonna käytössäni on ensi kertaa muutama kasvivalo, joten odotan innolla tuleeko taimista vantterampia. Viimeistään uloskaraisun jälkeen hontelotkin taimet kyllä vankistuvat, joten tässä kohtaa ei kannata liiaksi murehtia huojuvaa kasvustoa.

Ostin hiljattain kirppikseltä vuoden 1950 Luonnontieto-koulukirjan. Siellä kehotetaan ”nuoria luonnon ystäviä” tomaattiviljelmien pariin: ”Tomaatti on vaatelias kasvi, mutta se on myös kaikkein maukkaimpia ja terveellisimpiä vihanneksia. Laita sinäkin pieni tomaattiviljely! Saatpa nähdä, että se maksaa vaivan.”

Kylvöastiaksi ehdotetaan ”naulalaatikkoa” ja koulintavaiheessa kehotetaan valitsemaan ”50 parasta tainta”. Että ei mitään piperrystä edes koululaisilla!

Vanhojen puutarhakirjojen lukeminen on varsin hilpeää puuhaa. Opit ovat suurimmalta osin pysyneet samana, mutta aikakaudelle tyypilliset ilmaukset ja värikäs kielenkäyttö nostavat hymyn väkisinkin suunpieliin. Tämäkin luonnontiedon oppikirja päätyy koko kirjan sisällön summaavaan lauseeseen:

Muista, että vain tyytyväinen ja sovinnollinen ihminen voi olla iloinen ja onnellinen.”

Joten ei muuta kuin tomaatteja kasvattamaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Tomaatit kypsiksi

Viikonloppuna saatiin nauttia ihanasta auringosta ja lämmöstä. Hyvä niin, sillä sitähän raakiletomaatit (ja puutarhuri) kaipaavat. Vielä paljon lisää! On kuitenkin pari niksiä, joilla tomaattien kypsymistä voi edesauttaa, oli luontoäiti millä tuulella tahansa.

DSC_1360

Ensinnäkin, runkotomaatin lehtihankoihin kasvavia ylimääräisiä versoja eli varkaita tulisi muistaa poistella yhä edelleen. Varkaat kuluttavat turhaan kasvin energiaa. Ne on helppo napsaista pois sitä mukaan kuin niitä huomaa. Alkukesästä kaikki onkin siistiä, järjestelmällistä ja helposti hallittavissa. Tässä vaiheessa kasvukautta tomaatit kurkottelevat kohti kasvihuoneen kattoa sikin sokin ja osa varkaista tahtoo jäädä huomaamatta.

DSC_0870

Alalehtiä karsimalla nopeutetaan tomaattien kypsymistä, kun auringonvalo löytää paremmin perille. Myös kasvusto tuulettuu ja syksyn myötä nouseva ilmankosteus ei aiheuta tuhoja ja altista tomaattia kasvitaudeille.

DSC_0948

Lehtiä tulisi poistaa vähitellen, muutama lehti kerrallaan, kerran viikossa. Lehtien karsimisesta sanotaan usein, että niitä poistetaan vain alimpaan kypsymässä olevaan tomaattiterttuun asti. Lehdet kuljettavat yhteyttämistuotteita kypsyviin hedelmiin, siksi niitä ei tulisi poistaa tertun yläpuolelta. Kunhan hedelmät ovat alkaneet kunnolla kypsyä, karsin lehtiä myös tertun yläpuolelta.

DSC_0966

Runkotomaatit latvomalla kasvi käyttää energiansa jo vihreänä olevien pallukoiden kypsyttämiseen eikä puske latvukseen enää uutta kukkaa ja kasvustoa. Meillä latvotaan yleensä elokuun alkupuolella tai kun kasvihuoneen katto tulee vastaan. Minulle on aikoinaan opetettu, että latvomiskohdan kukkatertun yläpuolelle  jätetään kaksi lehteä ja latva katkaistaan siitä. Yhteyttäessään lehdet tuovat ravinteita alapuolella oleville tomaateille. Käytännössä tämäkin on välillä vähän miten sattuu. Pääasia, että tomaatti tulee latvottua ja kasvusto pysyy ilmavana.

DSC_1559

Vaikka muistaisi tehdä kaiken yllä olevan, niin silti niitä raakoja tomaatteja aina jää. Kun syksy ja hallan vaara sitten (pitkääään ajan päästä) saapuu, kannattaa vihertävät tomaatit kerätä talteen ja jälkikypsyttää ne sisällä. Tomaatti osaa varastoida energiaa, jonka turvin se jatkaa kypsymistä ilman isäntäkasvustoaan.

DSC_0874

Nopeinta kypsyminen on huoneenlämmössä ja itse olen kypsytellyt raakileita laakeassa korissa keittiön pöydällä. Tomaatit voi vaikka peittää kevyesti sanomalehdellä, se suojaa tomaatteja nahistumiselta. Kun samaan koriin vielä sujauttaa omenan, joka erittää kypsymistä nopeuttavaa etyleeniä, on konkareiden neuvomat kotiniksit hyödynnetty.

DSC_1300

Peukut pystyyn auringolle ja väriä pullisteleville tomaateille!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti