Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

rairuoho

Hyvää pääsiäistä!

Tällaiselle askartelijalle pääsiäinen antaa hyvän syyn tehdä jotain pientä. Meillä aloitettiin askartelut tietenkin virpomisvitsoilla, joita tehtiin kahta mallia: esikoisen ennakkoluulottomia nykytaidevitsoja sekä minun kuopukselle tekemiä hyvin perinteisiä höyhenin ja paperikoristein koristeltuja vitsoja. Viikko sitten kylvimme lasten kanssa myös rairuohot.

IMG_1980

IMG_1975

IMG_1974

IMG_1978

En ole koskaan aiemmin puhaltanut munia koristeltavaksi, mutta tänä vuonna päätin kokeilla. Ja kyllä kannatti! Veitsen kärjellä vaan reiät munan molempiin päihin, keltuainen munan sisällä rikki esim. puisella grillivartaalla, napakka puhallus ja voilà! Leimojen peseminen munista taisi olla työläin vaihe. Annoin tyhjennettyjen munien kuivua yön yli ennen koristelua, sillä munan sisään kuivuva valkuainen tekee kuorista kuulemma kestävämpiä. En siis leimoja lukuun ottamatta pessyt munia sen kummemmin.

IMG_1976

IMG_1977

Lapset maalasivat munia vesiväreillä, acryylimaalilla ja vahaväreillä. Itse tyydyin mustaan tussiin ja leimasimiin. Kahdestakymmenestä munasta vain yksi meni rikki ja sekin lensi lattialle minun käsistäni. 7- ja 3-vuotiaat hoitivat tonttinsa tyylipuhtaasti tässäkin asiassa.

IMG_1979

IMG_1982

IMG_1972

Hyvää ja rauhallista pääsiäisen aikaa kaikille!

IMG_1973

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Kevään juhla

Pääsiäinen kolkuttelee jo ovella. Rairuoho pitäisi muistaa laittaa kasvamaan ainakin viikkoa ennen pääsiäistä ja olisi paljon kaikkea muutakin pakollista juhlapyhiin liittyvää stressiä, jota me ihmiset tuppaamme ottamaan.

Muistan kuinka pienenä tyttönä kävimme etsimässä pajunkissoja, jotta pikkunoidat pääsisivät virpomaan palmusunnuntaina. Eräänkin kerran lunta oli niin paljon, että toinen jalkani juuttui kiinni lumihankeen ja itkuhan siinä pääsi. Onneksi naapurin tytöt kävivät hakemassa aikuiset paikalle ja pääsin pinteestä. Trullit pääsivät virpomaan ja voi sitä lapsenriemua kun korit täyttyivät pienistä makeisista. Nykyään ei taida olla enää tuota ongelmaa lumen kanssa. Ajat muuttuvat, mutta jotkut perinteet jäävät.

Yhtenä perinteenä oli myös muun muassa pashan teko ja syönti, joten sen perinteen olen halunnut myös omille lapsilleni jättää. Aika monet juhlapyhät näkyvät ruokapöydässä ja se on aina kivaa vaihtelua, vaikka mämmi ei omiin suosikkeihin kuuluisikaan.

Kananmunien koristelu on ehkä yksi tämän perheen suosikeista, joka ei rajoitu pelkkään pääsiäiseen vaan tätä taidemuotoa pitäisi lapsieni mukaan päästä harjoittamaan useamminkin.

Oikeastaan perinteet ovat siinä mielessä kivoja, että voi itse valita mitä perinteitä haluaa jatkaa ja lisätä myös omia perinteitä tuleville sukupolville. Luulen, että tässä alati muuttuvassa maailmassa ihmiset turvautuvat tulevaisuudessa vielä enemmän traditioihin. Ne ovat kuin elämän kulmakiviä, joihin voi aina luottaa ja niiden tulemisen voi ennustaa päivälleen.

Mutta pääsiäisen tunnelmaa voi etsiä myös pelkästä luonnostakin. Minulle pääsiäinen on ennen kaikkea kevään juhla. Lintujen viserrys, luonnon herääminen, pehmoiset pajunkissat. Niistä on stressivapaampi pääsiäinen tehty.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti