Elävä aidanne – kaunis ja käytännöllinen

Pensaat rajaavat ja suojaavat pihaa luonnollisesti. Kiitolliset ja talvenkestävät pensasaidat tarjoavat pitkäikäisen näkö- ja tuulensuojan puutarhallesi. Lehtipensaiden ilahduttava kukinta ja hehkuva syysväritys tuovat koristearvoa. Sopivaa aitapensasta miettiessä on hyvä ottaa huomioon kasvuolosuhteet ja -vyöhyke sekä käyttötarkoitus. Istutetaanko aita näkösuojaksi vai Lue koko kirjoitus

Puutarhaterveisiä Englannista!

Piipahdimme pikaisesti saarivaltiossa ja yritin ahmia puutarhakohteita sen minkä tiukalta aikataululta ehdin. Oli tavattoman mielenkiintoista pongata tuttuja kasveja ja kasviyhdistelmiä, mutta myös pähkäille ja yrittää tunnistaa itselle uusia ihmeellisyyksiä. Silmiinpistävän yleinen (tai ainakin juuri nyt eniten kukkinut) kasvi oli syyssyrikkä. Tässä Lue koko kirjoitus

Kasvihuonekuulumisia

Kasvihuoneen alkukesä on ollut rauhallinen. Yölämpötilat ovat kovin alhaisia, joten odottelen yhä lämpöaallon tuomaa kasvuspurttia. Jotain sentään ansarin suojissakin tapahtuu. Tomaattien ja yrttien kasvatuksen lisäksi kokeilussa on uusia tuttavuuksia. Kasvihuoneen perällä komeilee persikka 'Bonanza'. Tämä on hillittykasvuinen ja itsepölytteinen lajike, eli Lue koko kirjoitus

Rikkariesat

Kesä kulkee ja ruuhkavuositarhuri on ollut niin kovin hiljaa. Uusi työpaikka. Tarvitseeko oikeastaan muuta sanoa? Vaikka työ on ollut ihanaa, kivaa ja ajatukset ovat pulpuilleet, olen samaan aikaan ollut iltaisin aivan naatti. Ei puhettakaan, että olisin kesäkuun aikana saanut Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa

Kirjoitin heinäkuussa 2015 Kanelia ja kardemummaa -blogissani epäkesästä. Miten koko kesän olin odottanut "kunnon" kesää alkavaksi ja sitten heinäkuun lopussa huomasin kesän hiipineen ohi vähän varkain. Kun nyt vertailen tämän vuoden puutarhakuvia parin vuoden takaisiin, on jotenkin lohdutonta huomata Lue koko kirjoitus

puutarha

Löysin siemenpusseja. Monta.

Tilanteessa ollaan oltu ennenkin. Löysin läjän siemenpusseja. Se etten ole saanut siemenpusseja tällä kertaa kylvettyä liittyy  jälleen a) hässäkkään elämässä b) julmettuun säätöön elämässä.

Haaah! Kaikkia kukintoja ei edes peurat saaneet syötyä. Sinnikkäimmät kaverit kukkivat ruhjottujen lehtiensä kanssa.

Istutuspuuhiin kannustavaa vihjettä on nosteltu ja kierretty läpi kevään. Meillä on nimittäin keittiössä nököttänyt pieni taimimultapussi tammikuusta asti. Se vain olla köllöttelee siinä eikä kukaan meistä oikeastaan enää kiinnitä siihen edes huomioita, imurin tieltä nostetaan ja siinä se (näkymättömyys on kyllä hämmästyttävää, ottaen huomioon, että keittiömme on komero. Kylläkin pohjoisen pallonpuoliskon tehokkaimmin suunniteltu keittokomero, kuten itse olemme mahtipontisesti asian itsellemme lanseeranneet, mutta komero.)

Mutta nyt löysin siemenet. Itseasiassa jos nyt aivan umpirehellisiä ollaan niin saatoin ehkä löytää talvella toisenkin siemenpussivaraston, jonka kunnon oravana olin haudannut yöpöydän (!!!) laatikkoon odottamaan hyviä istutusilmoja. Ja kun nyt tälle umpirehelliselle linjalle lähdettiin, niin tämä on jo toinen kerta kun löydän yöpöydän laatikosta nyssäkän siemeniä. (MIKÄ minua vaivaa?)

Siemenistä kasvatettuja! Raparperit tosin saavat muuttaa paremmalle paikalle, heti kun ehdimme, toivottavasti eivät ota nokkiinsa kortteerin vaihdosta. Joka tapahtuu kyllä tänä kesänä. Saletisti.

Taimimullan huomiottajättäminen on ollut huomattavan paljon haastavampaa sen jälkeen kun löysin nuo viimeisimmät siemenvarastoni. Pussit oikein huutavat tekemättömiä istutustöitä, kariutuneita kesäkurpitsaunelmia ja vieläkään, vieläkään en saa tehtyä nyt sitten oman maan yrteistä niitä ihania oliiviöljy-yrtti-kuutioita joita kaikki te muut olette jo ensimmäisistä ihanan rapeista sirkkalehdistä alkaen päässeet pakastelemaan tulevan talven varoiksi. Koska jo vain. Talvihan tulee ja silloin omat pakastetut yrttikuutiot on must have ja pop.

Risusavotassa reippaita otteita osakseen saanut omenapuu ei ainakaan heti kuollut. Vähän yrittää kukkaakin. Kuinka huojentavaa.

Jotenkin tästä nyssäkkälöydöstä nyt suivaantuneena päätin vähän koota asiota joita olen tehnyt, mutta vaihtelevalla menestyksellä näköjään sydämeeni säilönyt ja opiksi ottanut, jotenka:

Ruuhkavuositarhurin kantapää vihjeet kollegoille. Jos huomaat tilaavasi optimistisesti kaksikymmentä pussia erilaisia siemeniä sydäntalvella kun räntä piiskaa ikkunoita, mutta ”kevään valo” on jo ”selvästi” aistittavissa, toimi näin:

  1. Kun siemenet on ostettu, istuta ne. Heti. Älä hilloa pusseja yöpöydän laatikossa kahta vuotta. Kokemusasiantuntijana voin kertoa, että kun sitten viimein saat aikaiseksi hommata turvepaakkuja ja somia pieniä istutusruukkuja, ähellät yhden (aurinkoisen) aamupäivän istutuspuuhissa ja raivaat ikkunalaudoille tilaa viherkasvien sekaan, ET halua huomata, että ne siemenet, ne eivät idä. Vaikka mitäpä siitä, työtä se on toki turhakin työ –erityisesti ruuhkavuositarhurin puutarhassa.
  2. Aloita kasvatusurasi sellaisista helpoista ja takuuvarmoista kasveista kuin kesäkurpitsa, peruna ja retiisi. Vältä esim. vesimelonin tai jonkun eksoottisen järjettömän kalliin taimen kanssa tuhraamista. Varmin tapa ruuhkavuositarhurille pahoittaa oma mielensä on epäonnistua raskaasti heti ensimmäisellä rundilla.
  3. Kun olet onnistuneesti istuttanut siemenet ja onnistuneesti niistä saanut kasvatettua terhakoita taimia, muista työnjako! Saman viikonlopun aikana en suosittele harjoittamaan perennapenkkien kitkemistä rikkaruohoista ja uusien taimien istuttamista. Ai miksikö? No siksi, että talouden ruuhkavuositarhurit eivät ehdi neuvotella työntouhussa siitä mitkä rehut olikaan niitä ”minun rakkaudella kasvattamia uusia perennoja, minkä menit tekemään!! Kaivoit pois??” ja mitkä vielä ennestään tunnistamattomia ”parempi kitkeä nyt pois kun eivät ole vielä vallanneet koko kukkapenkkiä” –rikkaruohoja. Aviorauhan nimissä, usko kokemusasiantuntijaa tässä.
  4. Jos jostain syystä saat päähäsi kasvattaa pelargoniat siemenestä asti itse, saat tuotua ne hengissä mökille, vaalittua läpi kesän ja vielä onnistuneesti kiikutettua takaisin kotiin ja taloyhtiön vintille talvehtimaan niin pidä huoli ettei ne halvatun kukat ole juuri siinä kohdassa sitä satojen neliöiden vinttiä, johon SATAA LUNTA jonkun katossa olleen pienen sivurakosen, kummallisen tuulensuunnan ja ihan jonkun special räntätyypin yhdistelmän ansiosta. Tosi tarina. Huoltomiestä nauratti. Minua ei. Lunta oli kerta kaikkiaan vain sillä neliöllä jossa kukkani olivat talvehtimassa. Ja se katto? Aivan, oli muuten remppaajien vaikeuksia keksiä, että mistä se lumi oli oikein tullut ja kuinka korjata näkymätön reikä. Se reikä kun paljasti luonteensa vain ERITYISTILANTEESSA.

No juu. Se siemenistä. Naapurin kanssa muuten tänä viikonloppuna pohdittiin, että voidaan varmaan julistaa kesä alkaneeksi, kun ei enää räntääkään sada. Uusi suomalainen sananlasku menee siis näin: kesä alkaa siitä mihin räntäsade loppuu.

On siis kevät!

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Sana sammaleesta

Pieni puro ja sammalta, aurinkoa ja varjoa. Tässä pienessä puutarhassa Iton kaupungissa sijainneessa ryokanissa kaikki rakentui puron ympärille. Ei tokikaan erityisen originelli idea japanilaiselle puutarhalle, mutta tämä(kin) puutarha kuvasti mielestäni hyvin sitä, miten pieneen tilaan saadaan luotua hyvin harmoninen ja vaihtelevan näköinen puutarha. Ajattelin tätä kyseistä puutarhaa esitellä vielä toisen blogauksen verran vähän myöhemmin.

Koska omassa puutarhassa on tällä hetkellä niinkin kauniita asioita kuvattavana kuin peurojen syömät tulppaanit, niin otetaanpa päivitys Japanin matkan innoittamana. Teemana sammal. Vielä muutama vuosi sitten minua häiritsi kovasti oman pihamme ruohikon sammaloituminen. Nykyään lähinnä häiritsee se, etten jaksa keksiä keinoja siihen, miten saisimme sammaloitumisen näyttämään suunnitellummalta. Älkää nyt tokikaan kuvitelko, että olisimme jotenkin systemaattisesti tehneet sammaloitumiselle jotain, ei kyllä se on se aktiivinen tekemättäjättäminen ollut tässä kohtaa avain onnistuneeseen sammaleen lisääntymiseen, muttamutta haluaisin nimenomaan, että tuo sammaloituminen olisi jotenkin ”japanilaisen huoliteltua” sammaloitumista. Japanilaisten puutarhojen sammaleet nimittäin ovat aina upeita. Reheviä, tuuheita, roskattomia, sanalla sanoen, huoliteltujen näköisiä.

Eikö olekin kaunista?

Olen huolestuttavan paljon käyttänyt aivokapasiteettiani viime aikoina siihen, että mietin tätä ongelmaa: särmä sammal. Ai-van. Olen samaa mieltä. Sammalta taitaa olla lähinnä korvieni välissä. Mutta särmä sammal on upean näköistä, eikä vähimmässäkään määrin näytä unohduksen aikaansaannokselta.

Olen lueskellut, vaikka en todellakaan mikään puutarhaguru tai trendinenä näissä asioissa ole, että myös täällä kotimaassamme on viime vuosina alettu ymmärtää sammaleen päälle. Ainakin tuntuu, että aika monesta eri paikasta alkaa jo löytää ohjeita esim. piimä & sammalseoksen tekemiseen, jolla omaankin puutarhaan voi loihtia nopeahkosti hyvät sammaleet (en ole vielä kokeillut, suunnittellut toki olen jo monesti, kuten kuvaan kuuluu…) Olemmeko mekin hiljalleen oppimassa siihen, että esimerkiksi puutarhan ja metsän raja onkin hitaasti liukuva, eikä tarkkarajainen? Ja että tuota ”rajojen häivytystä” tehdessä esimerkiksi sammal onkin aivan upea materiaali.

Oksalla ylimmällä.

Itse havahduin isolti tähän vuosi sitten keväällä kun teimme äitienpäivän aikaan matkan Kiotoon ja tutustuimme, kuten Kiotossa kerta kaikkiaan kuuluu tehdä, temppeleihin ja niiden aivan upeisiin puutarhoihin. Erityisesti hopeisen temppelin puutarha teki minuun todella syvän vaikutuksen. Puutarha muuttui hiljalleen vuoren rinnettä pitkin kiivetessään yhä vain metsämäisemmäksi ja sulautui näin ympäröivään luontoon sellaisella viehättävällä tavalla, että vieläkin meinaan herkistyä. Alla olevassa kuvassa näkyy temppelin ”alapihalla” ollut lampi, vierestä löytyi myös muita japanilaispuutarhoille tyypillisiä elementtejä, mutta minusta tämän puutarhan hienous piilikin siinä miten kauniisti siirryttiin kukkaistutuksista ja lammesta kohti metsämaisemaa. Jälleen kerran kuvat ovat vain kömpelöitä yrityksiä taltioida jotain mikä oli silmille karkkia.

Sammalherätys on siis Kioton peruja. Tietysti näitä temppeleiden puutarhoja hoidetaan äärettömän pieteetillä otteella, että siinä mielessä en ihmettele, että meidän puutarhan sammalesitys on ”hiukan” vaatimattomampi kuin tämä esikuvansa… Onpahan mitä tavoitella…

Ja mikäs se oli se tilanne olikaan vappuna siellä omassa puutarhassa? Niiiin. Jos nyt hakemalla haetaan hyviä puolia, niin ainakin ne peurojen järsimät tulppaaniennysät peittyivät kyllä hyvin tämän valkoisen tavaran alle…

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Puutarhan kevätsiivous, ihmisen parasta aikaa!

Esikoululainen murtaa jäätä, tulee kevät sillä viisiin nopeammin

Ehkä olen vähän kummallinen, mutta minun mielestä ehkä parasta puutarhamöyrintää on nämä nyt käsillä olleet maaliskuun viimeiset viikot, kun lumi on jo sulanut (tai tarkemmin sanottuna satanut, sulanut, satanut uudelleen jne…), mutta mitään ei vielä oikeastaan kasva.

Minun top 3 kevättyöt: 1) Risusavotta 2)haravointi 3) haketus. Annahan kun (yritän) selittää.

Ei pihistellä risujen määrässä kun kerran aloitetaan.

Pitkin maaliskuuta olemme olleet mökillä viikonloppuisin. Yhtenä viikonloppuna mies leikkasi omenapuita. Täysin amatöörimäisesti pätkittiin menemään pistosaha vinkuen isoja settejä oksia. Ukko keikkui puun latvassa ja minä sohin alhaalta, että tuosta vielä… ja ota nyt toikin pois! Vähän kauhistutti se suurpiirteisyys miten sitä sahaa vingutettiin, mutta tosiasia on se, että järeimmän kohtelun saanut omenapuu on ollut aikamoinen murheenkryyni viime vuodet. Sellainen ”risukko” josta ei päivä paista läpi vaikka keväisin olemme sitä yrittäneet maltilla ja rakkaudella harventaa.

Nyt lähteä mötkähti koko yläosa puuta pois. Saa nähdä kuinka tässä nyt käy. Että jääkö siitä lopulta vain halkopino jäljelle vai toipuuko tuosta mellakoinnista. Hirvittää, hirvittää ja samalla on hyvä olla: aurinko paistaa taas pihaan…

Pation takana pittoreski vuohenputkiviljelmä. Tänäkin keväänä ja kesänä saamme väreitä vuohenputkesta. Olkoon tämä kuva muistutus jokavuotisesta ”pitäisi tuohonkin…” -kohteesta. Josko tänä vuonna, varjoisissa paikoissa viihtyviä perennoja, lisää havuja? Jotain, byhyy, jotain muuta kuin vuohenputkea…

Toissakesänä hirveissä loppuraskauden hormonihöyryissä ostin aika hurjakuntoisen näytteillä olleen ja niille sijoilleen unohdetun leikkimökin. Mies, appiukko ja kälyn mies kiltisti ja hiljaa purkivat ”hormonimökkini” rautakaupan takapihalta ja toinen hiljaisten miesten seurue kokosi sen sitten pihalle vähän myöhemmin. Olen ikuisesti kiitollinen, että herraseurueet tajusivat olla hiljaa ja myötäillä hiukan vauhkoa ”hyvä siitä tulee kun sen maalaa”-kailotustani. Vauva syntyi ja syksy tuli. Hyvä maalaus ei kyllä irronnut enää sinä syksynä. Viime kesänä sain jo aloitettua maalausurakkaa ihan hyvin, mutta kuten huomaa, on puitteissa vielä hiukan tekemistä. Ja portaat ja pikkupatio pitäisi saada. Ja pelargoniat roikkumaan ikkunoiden alle. Lisätään to do-listaan! Jei!

Viime viikonloppuna kevätsiivous pääsi oikein vauhtiin kun ”imuroitiin koko piha” (eli haravoitiin, top kolme listassa sijalla kaksi), leikattiin raja-aidat riittävän mataliksi ja kerättiin epämääräiset roskat ja haljenneet kukkapurkit pois pihalta. Harmaaltahan se piha vielä näyttää, mutta ai että kuinka silmä lepäsi särmissä ruusupensaissa ja haravoidussa nurmikossa.

Seuraavaksi pääsenkin itse asiaan, kirsikkaan kakun päällä, listani kolmoseen: hakettimen kanssa heilumaan. Aaaaaaah. Peltorit korville, verenmaku suuhun ja haketin pärisemään. Se tunne kun pätkit niitä risuja ja Ikea-kassit täyttyvät kotitekoisesta katteesta. Oih. Jään unelmoimaan siitä tänä myöhäisenä maanantai-iltana. Tuskin maltan odottaa haketuspäivääni! (Ihan oikeasti.)

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri 2 Kommentit

Ruuhkavuositarhurin unelmat…

… ne ne ovat ainakin minun päässäni valtaisia, mutta ei tässä oltaisi nimimerkin väärttejä, ellei todellisuudessa toteutukset olisi, sanottaisiinko, niukempi, sanottaisiinko ruuhkavuosien realiteetteihin muokkaantuvia tai ajoittain jopa nuupahtavia. Niin. Koska lapset. Työt. Se väitöskirja. Purjeveneen yhteisomistus. Koska reissut. Koska päiväkoti, eskari, maksalaatikko, pikkulegot ja joka ilta pyörivät tiskikone ja pyykinpesukone. Elämässä on kaikenlaista mihin sitä aikaansa saa ihan kiitettävissä määrin hassattua. Mutta yksi niistä on puutarha.

Viime syksynä. Ihana rehevä, vähän räjähtäneen näköinen puutarhamme. No okei, heti ruohonleikkuun jälkeen tilanne näytti taas paljon huolitellummalta… 😉

Ja se puutarha onkin sitten tämä meidän perheen suuri yhteinen rakkauden kohde: siirtolapuutarha. Pieni punainen mökki (jatkuvan remontoinnin kohde, kuinkas muuten?) toimii tukikohtana myös talvisaikaan, mutta kesät, voi pojat, ne ne on kaupunkilaismökkeilijän piehtarointiaikaa. Talvisin asumme muutaman kilometrin päässä mökistämme. Esikoisen kanssa puhumme sujuvasti kotikodista ja mökkikodista. Niin paljon luuhaamme mökillä silloin kun ei kylmimmät kuukaudet ole käsillä. Mökiltä kuljemme töihin ja tarhaan, vieraisille, kauppaan, saunaan ja kaupungille. Pikkuisen mökin pikkuiset puitteet eivät ahdista yhtään. Piha on meidän mittapuulla iso ja möngittävää riittää koko perheelle.

Rouvalla niin muikea ilme. Onnellinen syksyinen viikonloppu 2016. Aurinko paistoi ja hellehattu oli ahkerassa käytössä. Omenat kypsyivät vauhdilla ja pojat söivät niitä suoraan puusta. Myös siis taapero. Alimmat oksat notkuivat pikku-ukonkin ulottuvilla.

Puutarhan hoito on meillä sellaisella amatöörimäisellä rakkaudella hallussa. Ruuhkavuositarhurin rakkaudella. Taistelut valitaan sen mukaan kuinka järki päässä ja analyyttisen viileitä strategeja nyt sillä päähänpistohetkellä satutaan olemaan. (Kröhm.) Suuruudenhulluus kulkee käsi kädessä tietämättömyyden kanssa. Sanokaa minun sanoneen. Me kokeillaan ja tartutaan uhkarohkeudella saksiin, pistosahaan (se on kuin raid. Yllättävän kätevä niin kotona kuin puutarhassakin) tai naapurin moottorisahaan (ai kamala! Vuokko, se tosiaan on vieläkin meillä lainassa!!)

 

Rikkaruohoa on välillä niin, että meinaa hermot mennä. Sitä mukaan kuin saa aseteltua kiviä kivaksi asetelmaksi niin taapero käy ne kieputtamassa omalle mallilleen. Kun yksi kohta saadaan kivaksi on seuraava jo hirmuinen. Mutta silti. Hommia tehdään ja puutarha näyttää kotoisalta, ei romuläjältä, mutta ei myöskään upealta. Vaan sellaiselta kivalta, vähän nuhjuiselta, ehdottomasti vanhalta. Sympaattiselta. Rakastetulta.

Tämä on ensimmäinen tekstini tänne Viherpeukaloihin. Hyvä hetki aloittaa. Uuden kevään, uuden alun kynnyksellä.

Isä ja poika ”kylänraitilla”. Sesonkiaikana kaikki pyrkivät mahdollisuuksien mukaan välttelemään auton tuomista puutarhan porttien sisäpuolelle. Välttelyä helpottaa yhteiskäytössä olevat maitokärryt pääportin luona.

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri 2 Kommentit

Puutarhan vuosi

Vuosi 2016 lähenee loppuaan. Nyt onkin hyvä aika summata puutarhavuoden kuulumiset.

Tammikuussa saatiin nauttia lumesta ja pakkasesta. Aurinko antoi jo lupauksia tulevasta, jotka kevätkaipuinen puutarhasielu tietenkin liitti uuteen kasvukauteen, ei hyviin hiihtokeleihin.

Helmikuussa ikkunalla vihersi pieniä keittiöviljelmiä. Nämä toivat ihanaa makua salaatteihin ja leivän päälle. Mielen energiasta puhumattakaan!

Maaliskuussa pääsiäinen toi mukanaan pajunkissat ja keväänkeltaiset narsissit sekä aimo annoksen aurinkoa.

Huhtikuussa oltiin jo kädet mullassa ja täydessä työn touhussa esikasvatettavien kesäkukkien parissa.

Toukokuu, oi ihana toukokuu! Lämpimiä päiviä, kevään vihreää, upeita tulppaaneita, esikasvatuksia, taimia, puutarhakiireitä, paljaita varpaita nurmikolla. Ehkäpä koko vuoden paras kuukausi!

Kesäkuussa nautittiin puutarhan loistosta ja arvuuteltiin millainen kesä olisi tulossa. Tuoko heinäkuu helteet? Nautitaanko elokuussa intiaanikesästä? Pitääkö kasvimaata kastella vai huolehtiiko luonto kosteudesta?

Heinäkuussa hoivattiin keittiöpuutarhaa ja odoteltiin kasvihuoneen tomaattisatoa kypsyväksi.

Elokuussa nautittiin yltäkylläisyydestä niin kasvimaalla kuin kukkapuutarhassakin.

Syyskuussa korjattiin satoa ja soseutettiin, pilkottiin, säilöttiin, keitettiin ja pakastettiin tuoreita makuja talteen talven varalle.

Lokakuussa saatiin nauttia upeasta syysauringon värittämästä ruskasta. Puutarha räväytti vielä kertaalleen ihaltavaksi koko väriskaalan.

Marraskuussa katseet alkoivat kääntyä kohti joulua ja oli aikaa askarrella sammalpalloja ja erilaisia kransseja.

Joulukuussa arvuuteltiin minkä värinen joulusta tulee. Riittääkö lumi aattoon asti? Tuleeko sitä lisää? Vai haetaanko tänäkin jouluna joulupöytään yrttejä kasvimaalta? Puutarha sai jouluista asua ja paljon lyhtyjä.

Joulun välipäivät nautitaan kuusesta, joulukukista ja herkuista. Samalla kiitän kuluneesta vuodesta! Kohta ajatukset jo suuntautuvat kohti uutta kasvukautta. Mielessä alkavat pyöriä siemenhankinnat, kevätkylvöt ja uudet kokeilut.

Hei hei vuosi 2016 ja tervetuloa uusi puutarhavuosi. Täällä odotetaan jo innolla!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Syysleimujen leiskuntaa

Syysleimut ovat loppukesän ja syksyn puutarhan ehdottomia kuningattaria. Eivät todellakaan mitään vaatimattomia hiirulaisia, vaan huomion vieviä upeita kukkijoita.

DSC_0387

Syysleimuja löytyy valkoisesta lilaan ja kaikkea siltä väliltä. Matalaa ja korkeaa. Isommalla kukalla ja maltillisemman kokoisella. Yksi- ja kaksivärisenä. Varmaa on, että suurina ryhminä nämä eivät jää keneltäkään huomaamatta. Eivät edes etäältä katsottuna, sillä komea kukinta ja väri-ilottelu muodostavan näyttävän kukkapilven, joka näkyy kauas.

DSC_0378

Syysleimujen kukinta alkaa yleensä jo heinäkuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn, lajikkeesta riippuen. Etualalla vähän matalampi ’Mia Ruys’, keskellä ’Bright Eyes’ ja takana korkea ’Ruotsinpyhtää’.

DSC_1004

Sherbet Blend’ on veikeä värisekoitus. Vaaleanpunaisia kukkia reunustavat hennot limenvihreät reunukset. Kukka ei ole suuri, mutta sen hienous paljastuu lähemmässä tarkastelussa.

DSC_0745

Europa’ taas on edellistä suurikukkaisempi valkoinen leimu, jonka keskiosassa on voimakas aniliininvärinen silmä.

DSC_0018 21

Coolwater’ on herkkä kaunotar, jossa värit sekoittuvat valkoisen ja vaaleanpunaisen välillä.

DSC_0759

Syysleimut paitsi näyttävät kauniilta ja tuoksuvat ihanasti, niin myös houkuttelevat perhosia. Puutarhasta löytyykin tällä hetkellä melkoisia luonnon väriyhdistelmiä!

DSC_0019 28

Sadonkorjuukiireiden keskellä on ihanaa nauttia ylväinä kukkivista syysleimuista. Ne vievät katseet sopivasti pois muista jo ehtoopuolelle siirtyneistä kesäkukkijoista.

DSC_0755

Värikästä elokuun jatkoa siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Puutarhan kestävät pensaat

Pensaat ovat puutarhan kivijalka

Viihtyisän ja tasapainoisen pihan yksi kulmakivistä on pensaiden onnistunut sommittelu. Pensailla saa puutarhaan vehreää runsautta ja ryhdikkyyttä. Ne toimivat luontaisina tilanjakajina ja varjostajina.

Upeat syyshortensiat kuuluvat suomalaisten puutarhaan.

Upeat syyshortensiat kuuluvat suomalaisten puutarhaan.

Pensaat tuovat elämää pihapiiriin: pikkulinnut ilahtuvat pensaiden tarjoamista suojapaikosta ja kukinta-aikaan ne houkuttelevat perhosia. Eri aikaan kukkivilla pensailla saadaan puutarha kukkimaan koko kasvukauden!

Pensailla luot helposti väriä puutarhaan.

Pensailla luot helposti väriä puutarhaan.

Monikäyttöiset ja käytännölliset

Kuhunkin pihaan parhaat lajit valitaan mm. lopullisen koon, käyttötarkoituksen, kukinta-ajan ja lehdistön ja kukkien värityksen mukaan. Talvenkesto ja oikea kasvupaikka kannattaa ottaa myös huomioon. Pensaita voi istuttaa yksittäin, erilaisiin kasviryhmiin sekä leikattaviin tai vapaasti kasvaviin aidanteisiin.

Pensaita löytyy varmasti jokaiseen makuun.

Pensaita löytyy varmasti jokaiseen makuun.

Pensailla saa myös luonnollisella tavalla rajattua istutuksia. Ikivihreät pensaat, kuten matalat havukasvit värittävät talvista maisemaa. Pensaiden astiataimia voi istuttaa keväästä syksyyn maan ollessa sulana.

Norjanangervoaita näyttää aina hyvältä!

Norjanangervoaita näyttää aina hyvältä!

Istuta kaikenlaisia pensaita monipuolisesti

Pensaiden erilaiset kasvutavat ja väritykset elävöittävät puutarhaa. Korkeiden pensaiden alle voi istuttaa matalia pensaita tai perennoja maanpeittäjiksi. Matalilla pensailla, kuten seppelvarvulla, voi vaikka korvata nurmikon kokonaan.

Koivuangervo ja sammalleimut ovat mainioita kavereita toisilleen.

Koivuangervo ja sammalleimut ovat mainioita kavereita toisilleen.

Pensasryhmän katseenvangitsijoita ovat limenvihreät ja viininpunaiset lajikkeet. Rungollisilla pensailla saadaan aikaan mielenkiintoista kerroksellisuutta.

Kääpiöpurppuraheisiangervolla on upea väri!

Kääpiöpurppuraheisiangervolla on upea väri!

Kirjoittanut Viherpeukalot 2 Kommentit

Portti puutarhaan

Kyllähän se kevät tulee, mutta omasta mielestä aivan liian hitaasti. Tasan vuosi sitten otetussa kuvassa scillat ja krookukset olivat kukkineet jo hyvän aikaa. Vappuna ihasteltiin kasvitieteellisiä tulppaaneja ja kevättähtiä. Nyt esillä on vasta yksittäisiä uskalikkoja.

DSC_8121

Ideointia viileä keli ja sateet eivät kuitenkaan estä. Haaveilen muutamasta portista kesähuoneen polun varrelle, terassipergolakin olisi ihana. Vaan nuo haaveet, tai ainakin into niiden rakentamiseen pitäisi tartuttaa myös perheen nikkaroitsijaan.

DSC_0025 9

Ja kyllähän meillä toteutetaan, kun osaa oikeassa kohtaa kauniisti pyytää. Yksi ihanimpia on ollut pergolaseinänämä, jolla nuorelle tontille saatiin nopeasti näkösuojaa. Kohta seinämän jatkoksi tehtiin portti hyötytarhaan ja vielä myöhemmin jatkoa kohti kasvihuonetta.

DSC_5364

Alkukesästä seinämässä ja porteissa kukkivat helppohoitoiset ja kauniit tarha-alppikärhöt. Tässä näkyy Albina Plena,

DSC_1558

ja tässä Pink Flamingo.

DSC_1954

Kärhöjen kukinnan jälkeen säleikkövilliviini pääsee täyteen vauhtiinsa.

DSC_8010

Loppukesästä seinämä tarjoaakin todella vehreän taustan ja näköesteen. Pidän siitä, että koko puutarhaa ei näe ensisilmäyksellä. Portit puutarhassa luovat yllätyksellistä tunnelmaa ja kutsuvat astumaan peremmälle.

DSC_7382

Kyllä, haluan ehdottomasti portin tai vaikka kaksi polun varteen!

DSC_0938

Nyt vain mittaamaan ja pehmittelemään remonttireiskaa. Kasvitkin on mietitty valmiiksi, toiseen suunnittelen lumikärhöä. Olen kuullut sen olevan nopeakasvuinen ja kestävä, siis aika lailla täydellinen kombo tälle puutarhurille!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Arvostetut ja rakastetut liljat

Historiallinen kaunotar

Arvostettuja ja rakastettuja liljoja (Lilium) on kasvatettu jo tuhansia vuosia. Niitä on viljelty puutarhakasveina ja kasvatettu ravinnoksi ja lääkkeeksi. Liljalajeja tunnetaan nykyään satakunta ja Euroopassa kasvaa luonnonvaraisena kymmenkunta lajia. Liljoja on esiintynyt taiteessa kautta aikojen. Liljalla on ollut symbolista arvoa ja sen kuva on ikuistettu lippuihin ja vaakunoihin.

Suomessa kauan kasvatettuihin liljoihin kuuluvat erityisesti varjo- rusko- ja tiikerililja. Monille meistä tuttu ruskolilja, jota myös keisarinkruunuksi kutsutaan, saa ajatukset palaamaan lapsuudenkesiin. Kuten useat puutarhakasvit, liljakin on tehnyt paluun puutarhoihimme uusien risteymien ja lajikkeiden ansiosta.

Kerrattu lilja Apricot Fudge

Kerrattu lilja Apricot Fudge

Suosikkililjoja joka lähtöön

Liljavalikoima on nykyään jättimäinen ja uusia lajikkeita jalostetaan jatkuvasti. Esimerkiksi erittäin helppohoitoisia ja talvenkestäviä värililjoja on lukematon määrä erilaisine väriyhdistelmineen. Kukkien muoto vaihtelee suppilomaisesta maljamaiseen ja kellomaiseen. Myös kukkien koossa ja lukumäärissä on eroja lajien ja lajikkeiden kesken. Tuoksuvien kukkien ystävällä on paljon valinnanvaraa liljoissa, allergikko valitsee tuoksuttomia lajikkeita. Istuttamalla erilaisia ja eri aikaan kukkivia liljoja, loistavaa kukintaa riittää myöhäiseen syksyyn asti.

Värililja Lollypop

Värililja Lollypop

Liljoja jokaiseen puutarhaan

Erilaisia liljoja kannattaa istuttaa monipuolisesti eri kasviryhmien joukkoon. Liljat viihtyvät mainiosti perennapenkeissä sekä ruusujen, pensaiden ja havukasvien kumppanina. Matalakasvuiset liljat ovat näppäriä kukkapenkkien reunoilla sekä ruukuissa, joten liljoista pääsee nauttimaan terassilla ja parvekkeellakin. Mahtavat puuliljat kasvavat todella kookkaiksi ja kukkivat valtavin, tuoksuvin kukin. Varjolilja (L. martagon) viihtyy varjossakin, joten sillä saa kaunistettua metsä- ja rodopuutarhat. Liljoja lisätään useimmiten sivusipuleista, joita kehittyy yleensä pääsipulin kylkeen.

Varjolilja

Varjolilja

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti

Puutarhan pölyttäjät – elämän mahdollistajat

Pölyttäjähyönteisten merkitys puutarhoissamme on kiistaton, kasvatimmepa sitten hyöty- tai koristekasveja. Mehiläiset, kimalaiset, perhoset, kukkakärpäset ja muut pölyttäjät ovat tärkeitä kasvien sadon- ja siementuotannolle. Onnistunut pölytys lisää sadon määrää, parantaa laatua, kasvattaa marjojen ja hedelmien kokoa sekä parantaa makua. Ilman pölyttäjiä monen kasvin lisääntyminen ei onnistuisi. Esimerkiksi pensasmustikan sato on lähes täydellisesti riippuvainen hyönteispölytyksestä.

Joidenkin pölyttäjien toukat käyttävät kasvituholaisia kuten kirvoja ravinnokseen, joten ne huolehtivat puolestamme myös luonnonmukaisesta kasvinsuojelusta. Perhoset tuovat hyödyn lisäksi myös iloa, kun ne tuovat väriä ja liikettä puutarhoihimme.

Pölyttäjät tositoimissa!

Pölyttäjät tositoimissa!

Mikä saa pölyttäjät viihtymään pihoillamme?

Pölytys voi epäonnistua, jos alkukesän kukinta-aikaan säät ovat niin viileitä, etteivät pölyttäjät ole liikkeellä oikeaan aikaan. Sääilmiöille emme mahda mitään, mutta voimme vaikuttaa pölyttäjien viihtyvyyteen puutarhoissamme. Pölyttäjät tarvitsevat mettä ja siitepölyä koko kasvukauden, joten niitä voi houkutella istuttamalla monipuolisesti kukkivia kasveja. Keväällä kukkivat sipulikasvit, hyötykasvit, perennat, puut ja pensaat tarjoavat pölyttäjille ravintoa keväästä loppusyksyyn. Määrä tekee vaikutuksen pölyttäjiin, joten suuret kasviryhmät houkuttelevat pieniä tehokkaammin.

Kukkivat puut ovat pölyttäjien mieleen, sillä niissä on valtavasti kukkia samassa paketissa. Hyötykasvipuista tällaisia ovat esim. omena, päärynä, luumu ja kirsikka, koristepuista mm. pajut, vaahtera, aroniat, hevoskastanja ja pihlaja.

Pölyttäjien viihtyvyyden lisäämiseksi puutarhaan kannattaa jättää edes pieni alue luonnonkukkia, lehti-, risu- tai puukasoja hyönteisten suojapaikoiksi ja ravinnoksi. Valmiita hyönteishotelleja on laajasti saatavilla, ja niitä voi rakentaa helposti myös itse. Tuholaistentorjunta-aineita kannattaa käyttää harkiten, eikä kasvustoja saa ruiskuttaa kukinnan ja pölyttäjien lentoaikaan.

Pölyttäjähyönteisiä houkuttelevia ja samalla niistä hyötyviä marjakasveja ovat mm. vadelma, herukat ja karviainen ja pensasmustikka. Hyviä houkuttelijaperennoja ovat mm. maksaruohot, punahattu, tähtiputket, kurjenpolvet ja punatähkä.

Maksaruohot ovat perhosten suosikkeja!

Maksaruohot ovat perhosten suosikkeja!

Pölytyksen mekaniikka

Kasvien heteiden ponnet tuottavat siitepölyä, joka siirtyy tavalla tai toisella emin luotille. Pölytys on tapahtunut. Kasvien kukissa on eroa sen mukaan miten niiden on tarkoitus pölyttyä.  Esimerkiksi hyönteispölytteisellä omenalla on kauniit ja tuoksuvat kukat, kun taas tuulipölytteiselle tyrnille riittää lähes huomaamaton kukinta.

Osa kasveista, kuten esim. monet päärynälajikkeet, ovat itsepölytteisiä. Tällöin pölytys tapahtuu saman kukan sisällä, eli yhden kukan heteet pölyttävät saman kukan emin. Itsepölytteinen kasvi ei siis välttämättä tarvitse pölyttäjähyönteisten apua. Itsepölytteinen kasvi hyötyy kuitenkin miltei poikkeuksetta ristipölytyksestä.

Esimerkiksi omenien runsaan ja laadukkaan sadontuotannon kannalta ristipölytys on välttämätöntä. Nyt tarvitaan toisen, saman lajin siitepölyä. Tällöin pölyttäjähyönteiset ovat korvaamattomia. Pölyttäjät vierailevat useissa kukissa ja kuljettavat siitepölyä kukasta kukkaan.

Perhoset suosivat tuoksuvia lajeja.

Perhoset suosivat tuoksuvia lajeja.

Kirjoittanut Viherpeukalot Jätä kommentti