Elävä aidanne – kaunis ja käytännöllinen

Pensaat rajaavat ja suojaavat pihaa luonnollisesti. Kiitolliset ja talvenkestävät pensasaidat tarjoavat pitkäikäisen näkö- ja tuulensuojan puutarhallesi. Lehtipensaiden ilahduttava kukinta ja hehkuva syysväritys tuovat koristearvoa. Sopivaa aitapensasta miettiessä on hyvä ottaa huomioon kasvuolosuhteet ja -vyöhyke sekä käyttötarkoitus. Istutetaanko aita näkösuojaksi vai Lue koko kirjoitus

Puutarhaterveisiä Englannista!

Piipahdimme pikaisesti saarivaltiossa ja yritin ahmia puutarhakohteita sen minkä tiukalta aikataululta ehdin. Oli tavattoman mielenkiintoista pongata tuttuja kasveja ja kasviyhdistelmiä, mutta myös pähkäille ja yrittää tunnistaa itselle uusia ihmeellisyyksiä. Silmiinpistävän yleinen (tai ainakin juuri nyt eniten kukkinut) kasvi oli syyssyrikkä. Tässä Lue koko kirjoitus

Kasvihuonekuulumisia

Kasvihuoneen alkukesä on ollut rauhallinen. Yölämpötilat ovat kovin alhaisia, joten odottelen yhä lämpöaallon tuomaa kasvuspurttia. Jotain sentään ansarin suojissakin tapahtuu. Tomaattien ja yrttien kasvatuksen lisäksi kokeilussa on uusia tuttavuuksia. Kasvihuoneen perällä komeilee persikka 'Bonanza'. Tämä on hillittykasvuinen ja itsepölytteinen lajike, eli Lue koko kirjoitus

Rikkariesat

Kesä kulkee ja ruuhkavuositarhuri on ollut niin kovin hiljaa. Uusi työpaikka. Tarvitseeko oikeastaan muuta sanoa? Vaikka työ on ollut ihanaa, kivaa ja ajatukset ovat pulpuilleet, olen samaan aikaan ollut iltaisin aivan naatti. Ei puhettakaan, että olisin kesäkuun aikana saanut Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa

Kirjoitin heinäkuussa 2015 Kanelia ja kardemummaa -blogissani epäkesästä. Miten koko kesän olin odottanut "kunnon" kesää alkavaksi ja sitten heinäkuun lopussa huomasin kesän hiipineen ohi vähän varkain. Kun nyt vertailen tämän vuoden puutarhakuvia parin vuoden takaisiin, on jotenkin lohdutonta huomata Lue koko kirjoitus

puisto

Kirsikankukkien aikaan

Vaaleanpunaisia kukkia joka paikassa. Joka paikassa. Metroaseman kupeessa, monikaistaisen autoväylän yli kurkottaen. Leikkipuiston ympärillä. Joen rannalla, pihoilla, hautausmailla ja tietenkin puistoissa. Kirsikankukkien aika Tokiossa on maaginen. Ei kuvat tee tälle hennon vaaleanpunaiselle loistolle oikeutta. Minusta tuntuu kuin koko kaupunki olisi vaaleanpunaisessa udussa. Elämäkin vaikuttaa jotenkin hattaraisemmalta näiden parin vaaleanpunaisen viikon aikana.

Shinjuku Gyoen puiston iso kenttä on mainio paikka eväsretkelle. Lapsilla on tilaa juosta ja elo on lokoisaa.

Tulimme pääsiäislomalle Tokioon tällä kuluvalla viikolla. Paras ja juhlavin kukinta asianmukaisine katujuhlineen oli viime viikolla, joten parhaat päivät jäi tänä vuonna kokematta. Mutta, ehei, en valita, puut ovat edelleen loistokkaita, toki hiipumaan päin, mutta upeita!

Olin jo etukäteen taas aivan täpinöissäni kirsikankukista. Aloin myös jo suunnitella omaa kirsikkapuutarhaa ja kyselin Viherpeukaloiden ammattilaisiltakin jo apuja, että millä lajikkeilla sitä oikein saisi venytettyä oman -tulevaisuuden- puutarhansa kukinta-aikaa oikein maksimiinsa… Touhusin jo, että jos aikaisia lajikkeita ja myöhäisiä yhdistelisi (nokkelasti, kato), mutta hiukan minun maalailujani toppuuttelivat osaavammat, että Suomessa(kin) tapaavat kirsikkapuut kukkia samanaikaisesti, joskin vasta kesäkuussa. Ja totta, näinhän se meni meilläkin kun oikein aloin muistiani kaivella. Ainoa kirsikkapuumme kukki viime kesäkuussa aivan upeasti -ja niin teki samaan aikaan naapureidenkin puut.

Aivan yhtä upeasti ei meillä sitten käynytkään sadon kanssa. Yksi sana: rastaat. Rastaiden takia voisin harkita Viherpeukaloiden vinkkaamaa lajiketta, Schalininkirsikkaa joka ei tuota marjoja ja kukkii hiukan pidempään kuin muut lajikkeet… Voisin myös kuvitella, että kyseinen lajike olisi oivallinen vaikka pihateiden varsille ja sellaisiin paikkoihin joista satoa on vaikea poimia tai suojata, mutta silmä kaipaisi keväällä karkkia.

Esimerkiksi meidän (tällä hetkellä ainoa) puumme on jotenkin hirveän hankalasti alapihalla kompostien vieressä ja raja-aidan takana uhitteleva jättimäinen koivu ja kohtuullisen jättimäinen terijoen salava ovat vieläpä saaneet puuparkamme kasvamaan ihan vinoon. Puumme on varsin isokokoinen ja sen suojaaminen linnuilta on lähinnä naurattanut meitä – ja jäänyt ei-edes-yritetä-asteelle. Puun arvo on siis se kukinnassa. Ja siinä työssään se on kyllä meidät palkinnut. Mutta kavereita hälle, ei hassumpi ajatus… Laitetaas taas TO DO-listalle…

Pellavapäät sulattavat jet lagia.

Keskiviikon vietimme eväsretkellä Shinjuku Gyoen puistossa, joka on valtava ja tavattoman suosittu puisto viettää aikaa. Sisäänpääsymaksu on noin pari euroa ja sillä voit sitten maleksia pitkin kauniisti hoidettua puistoa koko päivän. Viime keväänä kun asuimme täällä Tokiossa aivan lähellä puiston yhtä porttia, tuli puistossa oltua todella paljon. Jos olin kirjoittamassa viereisessä kirjastossa enkä yliopistolla, kävin usein syömässä lounasevääni yhdessä tietyssä kohdassa josta oli kiva tarkkailla lampea ja sen ympärillä koko ajan muuttuvaa kasvustoa. Mies puolestaan tuli usein lasten kanssa puistoon ihan vaan oleilemaan päiväsaikaan. Nyt tänä keskiviikkona seuranamme oli japanilainen ystävä kolmen lapsensa kanssa. Oli ihanaa vain olla, jutella ja ihastella talvesta herännyttä puistoa. Ja kuvata kirsikankukkia! Lapset juoksivat, touhusivat ja kaivelivat toukkia. Koko meidän perhe sulatteli jet lagia kevätauringossa. Lomarauhaa parhaimmillaan.

Nyt tänään, pitkänä perjantaina, meillä onkin koko urospuolisen pesueen läpi pyyhältänyt epäilemättä ihan kotosuomesta mukana kannettu vatsatauti. Tätähän tämä lapsiperhereissaaminen on, välillä vähän roiskuu! Nyt enää jännitän, että kuinka meikämuorin tässä käy…. Osuuko jackpot, vai selviänkö vain muiden sotkujen siivoamisella… Kyllä on elämäni jännittävää. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Tokio kuittaa ja toivottaa mahtavaa pääsiäistä!

Puut alkavat jo tiputella kukintoja. Sekin on upean näköistä kun tuuli tarttuu oikein kunnolla puuhun ja huomaa seisovansa keskellä kirsikankukkasadetta.

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Virikkeitä puistoista, oppia ammattilaisilta

5.syreeni

Kun liikkuu silmät auki arkiympäristöä havainnoiden, saa omaan puutarhanhoitoonsa helposti vinkkejä ja virikkeitä ammattitason tekijöiltä. Oman lähialueen ja lähikaupunkien puistoja voi vapaasti käyttää inspiraatio lähteenä. Tässä ideasatoa Helsingin Tähtitorninmäeltä.

3.käytavarajaus

Selkeästi rajatut alueet erityyppisille istutuksille, nurmikolle ja kulkukäytäville tekevät alueesta suunnitellun ja viimeistellyn näköisen.

4.perennarymmä

Ryhmässä on voimaa. Suunnitellun näköinen alue syntyy istuttamalla joko vain yhtä lajia tiettyyn paikkaan tai yhdistämällä lajit perennaryhmiksi yhteensopivuusperiaatteella. Lähtökohtana voi olla esim. yhteensopivat ja toisiaan täydentävät värit, kasvien korkeudet tai kukkimisajat.

8puuryhmä

Yhdessäolo tuo näyttävyyttä myös puuistutuksille. Puistoissakin on syytä huolehtia puiden runkojen suojaamisesta. Peurat, jänikset ja city-kanit syököön muuta kuin istutettuja kasveja.

6puunrunko

7puunrunko

Vanha puunrunko on kiehtova katseenvangitsija ja jopa veistosmainen yksityiskohta, joka lisää puutarhan monimuotoisuutta. Puunrunkoja voi hyödyntää oivaltavasti myös pihan rakenteissa kuten istumapaikkoina tai lasten leikkipaikkana. Lahoavalle rungolle voi istuttaa myös kukkasia. Lahoava puu tuo pihaan uusia kiinnostavia lajeja kuten kääpiä, sieniä, hauskoja kuoriaisia ja muita hyödyllisiä pölyttäjiä. Runsas lajisto sinällään ylläpitää alueen luonnollista vakautta. Lahopuutarha onkin viime aikoina noussut esiin ehkä jopa pienimuotoisena trendinä.

8kallio

Kivet ja kalliot kannatta hyödyntää luontevina osina maisemaa. Sopivien kalliokasvien rinnalla kiven kauneus pääsee kukkaansa.

1pensasmustikka_kukkii

Omalla pihalla kukkivat parhaillaan muiden muassa makea-pihlaja, pensasmustikka, omena ja karhunvadelma. Kunhan pölytys onnistuu, on tiedossa loistava satovuosi.

Iltalenkillä huumaavien kielon ja syreenin tuoksujen keskellä en voi muuta toivoa kuin ajankulun hidastusta tämän hetken näkymiin ja tuoksuihin. Vaan luonnolla on aina kiire eteenpäin, vaikka itse haluaisin vielä pitkään pitää omenankukat kiinni puun oksissa.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti