Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

pelargonia

Parhaimmat kesäkukkamme – osa 1

Vaikka joidenkin kesäkukkien loisto alkaa pikku hiljaa hiipua, niin silti ajattelin esitellä niistä vielä parhaimpia ja ehkä kaikkein perinteisempiä. Uskallanpa siis veikata, että useamman pihalta (jos ei omalta niin ainakin naapurin) voi löytää näitä kesäisiä kukkia koristamassa parveketta, terassia tai pihaa.

Pelargonia

Pelargonia (Pelargonium), tuo usein paloauton punaisissa väreissä leimuava ruukkukasvi, merkitsee kreikaksi haikaraa (Pelargos). Kreikasta Pelargoniat eivät kuitenkaan ole kotoisin, vaan niiden jäljet vievät eteläiseen Afrikkaan.

Pelargonia_pun

Pelargonian hyviä puolia ovat mielestäni juuri sen anteeksiantava luonne. Se ei pienistä hätkähdä. Se jaksaa taistella vaikka omistaja olisikin unohtanut kastella sitä säännöllisesti. Se on yllättävän kestävä, mutta myös Pelargonia nauttii jos siitä nypitään kuivahtaneita lehtiä ja nuukahtaneita kukintoja pois aika ajoin.

Pelargonia viihtyy hyvin istutettuna omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä, koska se ei siedä hyvin muita kasveja. Aivan pois suljettua ei kuitenkaan ole ryhmäistutuksetkaan, mutta silloin pitää muistaa antaa Pelargonian loistaa tähtenä ja seuraksi vanaveteen sopii esimerkiksi matalampaa reunuskasvia. Pelargonia on mainio, niin sekä huonekasvina, että ulkokukkana. Suosittelen tätä erityisesti niille, joiden kukkasaldo on vielä miinuksella eli heille, jotka kovasti haluaisivat kukkaloistoa, mutta eivät oikein tiedä mistä aloittaa.

Oranssipelargonia

Daalia

Daaliat tulivat meille Meksikosta ja Guatemalasta. Tämä tieto riittää jo meille kertomaan kuinka paljon tämä kukka rakastaa aurinkoa. Se ei myöskään kestä kylmyyttä, joten jos haluaa joka kesä nauttia Daalioistaan niin juurakot olisi parasta viedä esimerkiksi kellariin talvehtimaan. Esille ne voi jo ottaa uudestaan huhtikuussa, jolloin niille tarjotaan ravinteikasta multaa väljissä ruukuissa. Taimet voidaan istuttaa lopulliselle kesäpaikalleen maahan suurin piirtein kesäkuussa, Etelä-Suomessa tosin jo hieman aikaisemmin.

Punaisetdaaliat

Daalioita on joka lähtöön. Niitä voidaan lajitella mm. erilaisten kukintojen perusteella. On perusdaaliaa, joiden kukat ovat kerrotut tai yksinkertaiset. Sitten Daalioissa on myös variaatiota korkeuden mukaan, niin kuin näistä kyseisistä kuvistakin voi havainnoida. Väreissä on myös valinnanvaraa, joten jos parvekkeelta puuttuu vielä jotain väriä niin sen löytää varmasti Daalioita kartoittamalla.

Jos haluaa kasvattaa omat Daaliansa kuin lapsoset konsanaan, niin se onnistuu myös siemenistä. Enpä ole kuitenkaan itse kokeillut, mutta olenpahan kuullut, että keväällä sisätiloissa Daalioiden esikasvatuskin voi onnistua hyvin.

TarhaDaalia

Muistan kun äitini ja isoäitini puhuivat aina Joriineista. Nuorempana ajattelin, että mitähän ne siellä jorisevat, mutta puhe olikin siis Tarhadaalioista, mutta ehkä kansan suuhun paremmin sopivammalla nimellä. Kaikkea sitä siis oppii kun ikää karttuu ja lisää tulee joka päivä.

Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että Daalia kukkapenkissä tai ruukussa on kuin pieni vakuutus kun on kyse kylään lähdöstä. Jos ei ehdi käydä kukkakaupan kautta, niin aina voi napata kauniin Daalian mukaansa ja suosio on taattu.

Daalia_lähi

Kirjoittanut Heidi Roth 2 Kommentit

Kevään korvalla

Maaliskuu on tällaisen haaveilevan puutarhakokeilijan parasta aikaa. Lehdet täyttyvät puutarhaideoista, tulppaanit, narsissit, krookukset ja muut kevään kukat ilmestyvät kauppoihin ja valo lisääntyy joka päivä. Puutarhassa ei vielä tarvitse tehdä mitään, mutta kevät on selvästi tulossa. Vettä tippuvat räystäät, lintujen laulu ja märän maan tuoksu virittävät puutarhahaaveiluun lisää kierroksia. Tulevan kesän työlista kasvaa kasvamistaan ja kaikki tuntuu vielä mahdolliselta.

Ensimmäiset kylvöt kasvimaata varten tein helmikuun lopulla. Nyt ikkunalla on jo tomaatin, munakoison, chilin ja paprikan pikkutaimia. Näistä tomaatteja kasvatin viime kesänäkin, mutta muut ovat tulevan kesän uutuuksia. Esikasvatettavaksi aion vielä kylvää ainakin kurkkua sekä kerä-, lehti- ja ruusukaalia. Saa nähdä miten näiden kanssa käy. Viime kesänä into kasvimaan hoitoon lopahti jossain juhannuksen tienoilla ja sato oli oikeastaan enemmän iloinen yllätys, kuin hellän hoitamisen tulos. Maaliskuisissa haaveissa ensi kesän kasvimaa kuitenkin näyttää kauniilta ja rehevältä ja tuottaa valtavan sadon, joka täyttää kellarin syksyllä. Pisimmän esikasvatusajan saavat chilit, paprikat ja munakoisot tosin eivät ole päätymässä kasvimaalle, vaan verannalle, joka on meillä kasvihuoneeseen verrattava kasvupaikka. Tomaatit päätynevät kasvamaan talon eteläseinustalle vanhoihin sinkkisaaveihin.

Munakoisot

Munakoisot lähdössä koulintaan

Pelargoniat, jotka aiemmin kukkivat kellarissa venyttävät nyt versojaan yläkerran rappusilla. Ehkä niitä ei olisi pitänyt leikata syksyllä ihan niin lyhyiksi kuin mitä tuli leikattua. En jotenkin usko, että noista kasvaa kesäksi tasaisen tuuheita ahkerasti kukkivia pelargonioita, sillä versot tosiaan venyvät ja venyvät, mutta mitään uutta haaraa ei näy. Tarvitsisivat varmaan vähän lisää valoa, mutta, mutta, saavat nyt selvitä siinä missä ovat. Pelargoniat rappusilla muuten näyttävät jotenkin romanttisilta, vai mitä?

Pelargoniat rappusilla

Pelargoniat venyttelevät kohti aurinkoa

Kirsikan kukat ne vasta romanttisia ovatkin ja hyötämällä niistä on jo mahdollista nauttia. Meillä on viime viikkojen aikana kaadettu vanha, rungoltaan aivan laho omenapuu, turhan korkeaksi kasvanut kirsikka, tulevaa kasvimaata varjostanut luumupuu ja neljä koivua. Saha on siis soinut ja kirveellä on edelleen töitä useampanakin päivänä ennen kuin kaikki metsänrajaan raahattu puutavara on halottu ja pinottu. Ja oksia on aivan järkyttävä määrä. Kirsikan oksista on kuitenkin iloa takan reunuksella, jossa ne kukkivat parhaillaan ja lumoavat herkällä kauneudellaan.

Kirsikka 2

Kirsikka 3

Kirsikka 1

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Pelargonia kukkii kellarissa

Mummolassa asumiseen tuntuu kuuluvan jonkinasteinen perinteiden vaaliminen. Yksi vaalittava perinne ovat pelargoniat, joita kukki viime kesänä sekä verannalla että ulkorappusilla, valkoisena ja punaisena. Olen kyllä aiemminkin pitänyt pelargonioista kaupunkikodin parvekelaatikoissa, mutta silloin lajivalintaa ohjasi naapurin rouvan vakuuttelut, ettei siinä paahteessa mikään muu kestäisi. Eikä muuten kestänytkään, kokeilin kyllä. Pelargoniat sen sijaan kukkivat runsaasti aina koko kesän, vaikka hoito oli huolimatonta. Nyt täällä paluumuuttajan paratiisissa on sekä parveke että veranta suoraan etelään ja pelargoniahan se on, jonka tänne kuuluu. Haaveissa on isot ruukut ja moniväriset, runsaat pelargonian kukinnot, sirot metallikalusteet, pitsiliina ja paljon joutilasta aikaa. Jos saan nämä ensimmäisen kesän pelargoniat talvehtimaan ja jatkan samaan malliin, voi olla, että reilun 30 vuoden päästä kukinnot on runsaat ja aikaa on.

Ensimmäisen kesän pelargoniat ovat talvehtimassa kellarikerroksessa kodinhoitohuoneessa, jossa on ehkä vähän liian lämmintä ja pimeää, mutta hyvin tuntuvat pärjäävän. Lokakuun jälkeen vettä ovat saaneet pari kertaa ja muuten ei mitään. Ja sitten tulivat kukat! En tiedä kuuluuko asiaan, mutta hauskaltahan tuo keskellä talvea näyttää.

Kuvausta varten ruukku oli toki siirrettävä kellarista valoon

Kuvausta varten ruukku oli toki siirrettävä kellarista valoon

Pelargonium

Paluumuuttajan puutarhasta ei syksyn aikana juuri kuulunut, vaikka oikeastaan pihan tekemiseen päästiin vasta elokuussa. Kerrottavaa olisi siis ehkä ollut, mutta taisi olla paluumuuttajalla jonkinlaista turnausväsymystä kattoremontin, talon maalauksen ja salaojaputkien uusimisen jäljiltä. Vähän tuota puutarhaakin toki saatiin kohennettua, mutta ilme ei juuri ole muuttunut. Tämä vuosi kuitenkin alkoi uudenvuoden päivän haravoinnilla, joka johti ajatukset suoraan ensi kesään ja puutarhaunelmiin. Yhden kesän kokemuksella yritän olla odotusten suhteen hieman maltillisempi – ainakin vielä näin helmikuun alussa.

PS. On muuten aivan mielettömiä kuvia Viherpeukaloiden kuvakisassa. Ihania puutarhoja teillä!

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti