Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

orapihlaja

Orapihlaja – uhka vai mahdollisuus?

Meillä pihan ja suureen maailmaan vievän tien välissä on perinteinen orapihlaja-aita. Alue, jolla asumme on pääosiltaan rakennettu heti sotien jälkeen, joten orapihlaja rajaa montaa muutakin pihapiiriä. Olemme lapiomiehen kanssa pohdiskelleet suhtautumistamme aitaan ja itse orapihlajaan. Onko orapihlaja uhka vai mahdollisuus?

Pirulliset piikit repivät kaiken, joka käy lähelläkään aitaa. Aidan leikkausyritykset ovat tuhoon tuomittuja, ellei pukeudu haarniskaan. Mikäli leikkuujätteessä on mukana kovettuneita piikkejä, sen voi luokitella ongelmajätteeksi, sillä esimerkiksi hakettimeen työnnettäessä vammoja tulee varmasti. Ja haketin ei muuten tee niille piikeille mitään.

Mikä tahansa aita vaatii hoitoa. Orapihlajaa pitää leikata säännöllisesti ja meillä se tarkoittaa ainakin kahta leikkuukertaa vuodessa. Jokunen vuosi sitten tehty alas leikkaaminen toteutettiin hieman liian ylhäältä, joten aidan alaosa jäi harvaksi. Täällä vuohenputken taivaassa aidan alustaakin pitää siis kitkeä säännöllisesti. Toisaalta, mitään muuta hoitoa aita ei vaadi.

Ehkä orapihlajaa pidetään myös vanhanaikaisena. Ainakin uusilla omakotialueilla aitakasviksi valitaan usein jotain muuta. Mutta mikä on hienompi raja tontille, kuin siististi leikattu orapihlaja-aita?

aidanleikkuu2Kuva täältä.

Orapihlaja on myös aivan käsittämättömän kestävä. Talvisin aita taipuu lumen ja aura-auton käsittelyssä, mutta kukoistaa entiseen malliin kesän tullen. Orapihlaja kesää kuivuuden, huonon kasvualustan, tuholaiset ja taudit, eikä sitä tarvitse varjella kevättalven auringolta. Orapihlaja kestää voimakasta leikkaamista, joten taitava puutarhuri voi muotoilla sitä mielensä mukaan. Engelin puisto Etelä-Helsingissä on hieno muiltakin osiltaan, mutta myös orapihlaja-aidat ovat mykistäviä.

engelinaukio2Kuva täältä.

Mikäli orapihlajaa ei leikkaa voimakkaasti, se kukkii todella kauniisti valkoisin kukin. Meillä ei kukista päästä nauttimaan, mutta olen miettinyt pitäisikö aidan eteläpään parin pensaan antaa kasvaa rungollisiksi puiksi ja myöhemmin myös kukkia.

DIGITAL CAMERAKuva täältä.

Meillä toteutetaan pientä portin seudun kohennusta tänä keväänä ja siihen liittyen jouduimme hieman siirtämään pienen pätkän aitaa. Parin pensaan siirtäminen viimeistään sinetöi sen, että meillä orapihlaja aita on ja pysyy. Siitä pidetään niin hyvää huolta kuin suinkin ja nautitaan sen perinteisestä kauneudesta. Parinkaan pensaan siirtäminen ei nimittäin ollut ihan vähäpätöinen projekti. Siirrettävässä kohdassa orapihlajan seassa kasvaa myös lumimarjaa ja molemmilla on ihan kunnioitettavat juuret.

IMG_2008Orapihlaja alla, lumimarja yllä. Juuret on molemmilla.

Orapihlaja näyttää vielä tähän aikaa harmaalta risukolta, mutta onneksi kevään ensimmäiset kukkijat tuovat jo väriä puutarhaan.

IMG_2009

IMG_2010

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti