Valo ja Lämpö

  Tänä vuonna kevät antoi odottaa itseään. Kalenterissa viikot ja kuukaudet vaihtuivat sään pysytellessä epätasaisen kylmänä, aiheuttaen monenlaista lieveilmettä… muun muassa parin kuukauden flunssaputken, jonka aikana talvitakki oli vilun paras kaveri. Villapipo toiseksi paras ja hanskat myös. Kaulaliinakin kiva, sekä Lue koko kirjoitus

Viikunasatoa odotellessa

Viikuna pääsi taas talvisäilöstä kasvihuoneeseen ja on herännyt uuteen kasvukauteen vauhdilla. Reilussa parissa viikossa se on kasvattanut valtavan kokoiset lehdet kasvihuoneen lämmöstä nauttien. Talvetan tämän 3 vuotta sitten Viherpeukaloilta ostamani aitoviikunan varastossa, noin 10 asteen lämpötilassa. En tee sille talven Lue koko kirjoitus

Koristeelliset krassit

Nyt kun keli alkaa vihdoin näyttää siltä kuin toukokuussa kuuluukin, on hyvä hetki kylvää koristeellisia krasseja. Nämä puutarhan yksivuotiset kesäkukat ovat valloittavan ihania ja sopivat monenlaiseen puutarhaan. Koristekrassia löytyy sekä köynnöstävänä että pensasmaisena. Niitä voi kasvattaa ruukuissa, amppeleissa ja säleiköissä. Lue koko kirjoitus

Itse kasvatetut tomaatit maistuvat makeimmalle!

Tomaatteja on hauskaa ja helppoa kasvattaa itse. Niitä voi istuttaa monipuolisesti erilaisiin paikkoihin ja ne ovat varmasatoisia viileämpinäkin kesinä. Aurinkoisen lämpimällä paikalla viihtyvät tomaatit tuottavat satoa pitkälle syksyyn. Mikäs sen mukavampaa kuin poimia itsekasvatettuja, terveellisiä tomaatteja koko kesän! Tomaateista löytyy sopivia Lue koko kirjoitus

Puutarhamyymälässä valikoima parhaimmillaan!

Lauantaina vietettiin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia. Keli oli mitä mainioin (aurinkoa, ei lunta) ja väkeä liikenteessä niin, että parkkipaikka pullisteli ääriään myöten. Eikä ihme. Toukokuun pähkähullun sään keskellä todellakin tarvitsee puutarhaterapiaa. Jos sormet kohmeessa kykkiminen ei innosta, on parasta suunnata Lue koko kirjoitus

omenapuu

Puutarhan kevätsiivous, ihmisen parasta aikaa!

Esikoululainen murtaa jäätä, tulee kevät sillä viisiin nopeammin

Ehkä olen vähän kummallinen, mutta minun mielestä ehkä parasta puutarhamöyrintää on nämä nyt käsillä olleet maaliskuun viimeiset viikot, kun lumi on jo sulanut (tai tarkemmin sanottuna satanut, sulanut, satanut uudelleen jne…), mutta mitään ei vielä oikeastaan kasva.

Minun top 3 kevättyöt: 1) Risusavotta 2)haravointi 3) haketus. Annahan kun (yritän) selittää.

Ei pihistellä risujen määrässä kun kerran aloitetaan.

Pitkin maaliskuuta olemme olleet mökillä viikonloppuisin. Yhtenä viikonloppuna mies leikkasi omenapuita. Täysin amatöörimäisesti pätkittiin menemään pistosaha vinkuen isoja settejä oksia. Ukko keikkui puun latvassa ja minä sohin alhaalta, että tuosta vielä… ja ota nyt toikin pois! Vähän kauhistutti se suurpiirteisyys miten sitä sahaa vingutettiin, mutta tosiasia on se, että järeimmän kohtelun saanut omenapuu on ollut aikamoinen murheenkryyni viime vuodet. Sellainen ”risukko” josta ei päivä paista läpi vaikka keväisin olemme sitä yrittäneet maltilla ja rakkaudella harventaa.

Nyt lähteä mötkähti koko yläosa puuta pois. Saa nähdä kuinka tässä nyt käy. Että jääkö siitä lopulta vain halkopino jäljelle vai toipuuko tuosta mellakoinnista. Hirvittää, hirvittää ja samalla on hyvä olla: aurinko paistaa taas pihaan…

Pation takana pittoreski vuohenputkiviljelmä. Tänäkin keväänä ja kesänä saamme väreitä vuohenputkesta. Olkoon tämä kuva muistutus jokavuotisesta ”pitäisi tuohonkin…” -kohteesta. Josko tänä vuonna, varjoisissa paikoissa viihtyviä perennoja, lisää havuja? Jotain, byhyy, jotain muuta kuin vuohenputkea…

Toissakesänä hirveissä loppuraskauden hormonihöyryissä ostin aika hurjakuntoisen näytteillä olleen ja niille sijoilleen unohdetun leikkimökin. Mies, appiukko ja kälyn mies kiltisti ja hiljaa purkivat ”hormonimökkini” rautakaupan takapihalta ja toinen hiljaisten miesten seurue kokosi sen sitten pihalle vähän myöhemmin. Olen ikuisesti kiitollinen, että herraseurueet tajusivat olla hiljaa ja myötäillä hiukan vauhkoa ”hyvä siitä tulee kun sen maalaa”-kailotustani. Vauva syntyi ja syksy tuli. Hyvä maalaus ei kyllä irronnut enää sinä syksynä. Viime kesänä sain jo aloitettua maalausurakkaa ihan hyvin, mutta kuten huomaa, on puitteissa vielä hiukan tekemistä. Ja portaat ja pikkupatio pitäisi saada. Ja pelargoniat roikkumaan ikkunoiden alle. Lisätään to do-listaan! Jei!

Viime viikonloppuna kevätsiivous pääsi oikein vauhtiin kun ”imuroitiin koko piha” (eli haravoitiin, top kolme listassa sijalla kaksi), leikattiin raja-aidat riittävän mataliksi ja kerättiin epämääräiset roskat ja haljenneet kukkapurkit pois pihalta. Harmaaltahan se piha vielä näyttää, mutta ai että kuinka silmä lepäsi särmissä ruusupensaissa ja haravoidussa nurmikossa.

Seuraavaksi pääsenkin itse asiaan, kirsikkaan kakun päällä, listani kolmoseen: hakettimen kanssa heilumaan. Aaaaaaah. Peltorit korville, verenmaku suuhun ja haketin pärisemään. Se tunne kun pätkit niitä risuja ja Ikea-kassit täyttyvät kotitekoisesta katteesta. Oih. Jään unelmoimaan siitä tänä myöhäisenä maanantai-iltana. Tuskin maltan odottaa haketuspäivääni! (Ihan oikeasti.)

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri 2 Kommentit

Ruskean sävyjä ja viivähdys vihreää

Onnistuin varastamaan itselleni pari aamuista tuntia pihalla pienen pienien kevään merkkien metsästykseen. Varsinainen tehtävä oli omenapuiden maltillinen leikkaaminen ennen kuin se on auttamatta liian myöhäistä. Eivät silmut täällä toki ole vielä avautumassa, mutta kivasti ne jo pullistelevat. Poistin lähinnä kuivia oksia sekä sellaisia, jotka roikkuvat maahan asti. Kiristelin hampaitani pitkin talvea lasten ihastellessa pihan poikki kulkevia jänön jälkiä. Ne pirulaiset nimittäin loikkivat herkuttelemassa näillä meidän omenapuiden matalalla roikkuvilla oksilla. Nyt sain poistaa reilusti oksia, joista kaikki silmut olivat jo pistelty parempiin suihin.

IMG_1987

Ruokapöytä ja vessa kätevästi samassa – meidän omenatarhassa.

Pihan päävärejä ovat edelleen likainen valkoinen sekä ruskean ja harmaan monet sävyt. Oikein tarkkaan kun tiirailee löytää lämpimimmistä paikoista silti jo lupauksen keväästä.

IMG_1986

Omenapuutarhassa skillat (olisiko idänsinililja kuitenkin kivempi nimitys?) ovat jo rohkeasti nousseet pintaan. Joukossa taisi olla jokunen krookuskin. Olisi ihanaa, jos skillat vielä leviäisivät ja värittäisivät koko omenapuutarhan keväisin sinisellään. Ehkä asiaa voisi itsekin edistää. Ehkä, jos syksyllä vielä jaksaa muistaa tämän malttamattoman kevään odotuksen.

IMG_1996

Kevätvuohenjuuren lehtien alut vaikuttavat jotenkin varmoilta ja määrätietoisilta. Toivottavasti vaan ette enää palellu.

IMG_1992

IMG_1991

Joku rohkea pionin alkukin pilkistää pinkkinä viimevuotisten varsien juurella. Näiden siivoamisessa saa taas olla varovainen, etteivät arat alut saa kolhuja.

IMG_1995

Istutimme viime keväänä jyrkkään ja jokseenkin paahteiseen rinteeseen kokeiluksi jokusen lamoherukan toivoen, että ne jaksaisivat kasvaa epämääräisten vuorenkilpien (ja vuohenputkien) seassa ja peittää vielä osittain paljaan rinteen. Lopullinen tavoite on päästä tässä kohtaa eroon sekä vuorenkilvistä että vuohenputkista. Herukat oikovat jo silmujaan, joten toivoa on. Täytynee kuitenkin tänä kesänä hankkia pari tainta lisää, jotta koko rinne vielä joku syksy hehkuu lamoherukan hienossa syysvärissä.

IMG_1993

Tuulessa pitkin pihaa pyörivät syyshortensian kuivuneet kukinnot ovat jotenkin romanttisia. Auringossa ruskeaksi kuivunut kukinto näytti hetken aikaa lähes kultaiselta.

IMG_1990

Linnuillekin löytyisi vielä vähän siemeniä.

IMG_1994

Sisältä löytyy ihan oikeaa väriäkin, sillä koko tammikuun kukkinut kiinanruusu on taas innostunut. Aamulla auennut kukka hehkuu punaistaan ja nuppuja on ainakin kolme lisää. Tätä seuraillessa jaksaa odottaa niitä ihan oikeita puutarhan kevättöitä.

IMG_1997

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Omenan tuoksuinen pihamaa Tallinnassa

omenapuunvarjossa

Yleensä suomalaisten Eestin matkat rajoittuvat Tallinnan vanhaan kaupunkiin ja maksimissaan pariin päivään. Minulla oli kunnia ja mahdollisuus majoittautua ystäväni omenan tuoksuisella perhetilalla, joka sijaitsee lähellä Tallinnaa. Sain tutustua vuosikymmenien uurastukseen puutarhassa ja pihan mahtavaan tunnelmaan. Pääsyy ihanaan tunnelmaan löytyi jykevistä suurista tammista ja paljon nähneistä vanhoista omenapuista.

Pellolla asustavat kurjet toivat myös oman tunnelmansa pihapiiriin. Ystäväni kertoi, että kerran yksi kurki oli tehnyt niin läheistä tuttavuutta, että oli tuonut nokkansa aivan ystäväni olkapäälle. Kurkien tekemiä pesiä pystyi myös bongaamaan korkeilta paikoilla, kuten sähkötolppien päältä.

pihamaa_tallinnassa

Kyselin mielenkiinnolla eestiläisistä puutarhan kasvatusmetodeista ja perinteistä. Pihamaalta löysin tuttuja kukkia ja kasveja, mutta myös hieman tuntemattomampia. Talon emäntä kertoi, että heillä on tapana kasvattaa omassa puutarhassaan niin paljon kasviksia, marjoja ja yrttejä kuin mahdollista, kauniita kukkia tietenkään unohtamatta. Puhdas ruoka omasta maasta on kunnia asia, joten opit halutaan säilyttää.

perunapelto

Pellolle tehty perunamaa on jokaisen pohjoisen kasvimaan kivajalka, niin myös täällä. Toinen jokapäiväinen ruokapöydän herkku on avomaankurkku, sekä yrteistä käytetyin taitaa olla tilli. En ollut ennen maistanut kurkkusalaattia, joka oli niin herkullista. Resepti oli hyvin yksinkertainen, avomaan kurkusta oli leikattu kuori pois ja ne oli pilkottu pieniksi suikaleiksi. Sekaan laitettiin smetanaa tai ranskankermaa, tosin kermaviilikin varmaan sopisi hyvin, sekä paljon tilliä silputtuna. Mausteeksi riitti hienojakoinen merisuola maun mukaan.

Sain myös maistaa ihanaa tuorepuristettua omenamehua. Pihamaalta löytyi myös punaviinimarja / punaherukka pensaita, karviaisia, vadelmia ja mansikoita, joista käytiin popsimassa tärkeät vitamiinit suoraan tuoreena vatsaan. Kyllä tällainen piha vaikutti oikealta kesäparatiisilta minun mielestäni ja olin hyvin kiitollinen kun sain olla vieraana sydämellisten ihmisten luona ja oppia taas hieman lisää puutarhan hoidosta.

punaviinimarjat

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Omena päivässä – omasta puusta useita

Havainnot ulkomaalaisista omenoista, jotka säilyvät kuukausia saman näköisinä, saavat arvostamaan oman pihan luomuomenasatoa. Omien pihapuiden omenat maistuvat suoraan puusta poimittuna aina parhailta.  Molemmat omenapuumme ovat kääpiörunkoisia. Ensimmäisen lajin omenat kypsyvät loppukesällä, ja toisen vähän myöhemmin syksyllä.

Punakaneli-k

Syysomena ´Punakaneli´ kasvaa n. 2 metrin korkuiseksi.

Pieneenkin pihaan sopivia kääpiöomenapuita on tarjolla useita lajikkeita.  Pikkupuut ovat muuten kokoonsa nähden yllättävän satoisia. Lisäksi ne alkavat tuottaa satoa jo parin vuoden kuluttua istutuksesta. Kääpiöomenapuut kasvavat vain noin kahden metrin korkuisiksi, mutta ne on syytä sitoa tukikeppiin jo taimena, jotta ne kasvaisivat suoraan. Puu kannattaa tukea myös jatkossa, varsinkin satoaikaan, sillä niiden juuristo on pienempi kuin tavallisen omenapuun.

Kääpiöomenapuistakin löytyy sekä hapahkoja että mehukkaita omenoita tuottavia lajikkeita. Hyvän sadon kannalta on hyödyllistä, että pihalla on erilaisia lajikkeita pölyttämässä toisiaan. Hieman happamat lajit sopivat erinomaisesti leivontaan ja ruokaomenaksi, kun taas mehukkaat lajit voi poimia suoraan puusta syötäväksi.

Valkeakuulas_k

Kesäomena ’Valkeakuulas’ on maultaan raikkaan hapahko.

Kun omenoista valmistaa hilloa ja pakastaa, voi oman pihan omenoista nauttia läpi talven. Hillo kannattaa valmistaa mieluummin hieman raaoista syysomenoista, mikä auttaa hapokkuuden säilyttämisessä.  Omenapuu kannattaa muistaa suojata talveksi jäniksiltä, jotta siitä on varmasti iloa vuosiksi eteenpäin.

Herkullisen ja terveellisen sadon lisäksi omenapuu on pihan kaunistus jo itsessään, unohtamatta kauniita omenankukkia keväällä. Syksy on erinomaista omenapuiden istutusaikaa, jos omaa omenapuuta ei pihassa vielä ole.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kaataako kokonaan, vai yrittäisikö vielä?

Omenatarhan satoa 2012Voi taivas. Sitä ei paljon pilkahtele pihan omenapuiden alla. Ikää puilla on lähes 60 vuotta ja viimeiset 10 vuotta on mennyt olemattoman vähäisellä hoidolla. Oksaa siis on, ja paljon. Korkeuttakin on niin, että sadonkorjuuseen tarvitsisi nosturiauton. Omenavuoden sattuessa puut tuottavat satoa koko suvun hilloihin, mutta omenarupi ja muumiotauti vaivaavat. On selvää, että jotain pitää tehdä.

Talven aikana puiden leikkaamisesta on luettu ja puhuttu ihan loputtomiin. Riippuu lähteestä, millaiset ohjeet vanhojen puiden leikkaamisesta annetaan. Erityisesti leikkausajankohdasta on erilaisia näkemyksiä. Yleisimmän ohjeen mukaan vanhatkin puut tulisi leikata nyt kevättalvella, ennen kasvukauden alkua. Kireät pakkaset saattavat kuitenkin vahingoittaa leikattuja puita, joten liian aikaisinkaan ei hommaan tulisi tarttua. Toisaalla vanhat, pienennettävät puut neuvotaan leikkaamaan elokuun alkupuolella, jolloin välttää vesiversojen kasvamisen. Innokas paluumuuttaja haluaisi jo tarttua toimeen, mutta olisiko kuitenkin vielä odotettava? Toisaalta puiden ollessa lehdessä ei tuossa viidakossa erota oksaa puilta, joten poistettavien oksien valitseminen saattaisi olla hankalaa.

Poistettavien oksien valinta askarruttaa muutenkin sekä se, miten paljon kerralla voi leikata. Pystyyn ja puun sisäosia kohti kasvavat oksat pitäisi poistaa, mutta kaikkia ei varmasti voi poistaa kerralla. Jossain sanottiin, että isoja oksia voisi poistaa 2-3 per leikkauskerta ja pienempiä niin paljon kuin kokee tarpeelliseksi, lisäksi tietysti pitäisi poistaa sairaat, kuivat ja haavoittuneet oksat. Noviisin on jokseenkin vaikea arvioida mitä nämä ohjeet käytännössä tarkoittavat. Luulen kuitenkin, että meillä sahataan kunnes homma alkaa tympiä.

Sitten on vielä pienen pieni haaste. Jos ei ihan tarkkaan muista, mitkä puista pukkasivat viime kesänä omenaa ja mitkä kirsikkaa, niin ei kai haittaa, jos pari kirsikkaa saa omenoille tarkoitetun käsittelyn?

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti