Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla. Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, Lue koko kirjoitus

Tulinen Kukkasipuli

    Jaahas..mikäs kukka tämä tällainen oikein... Tuhannen ja yhden yön tulppaanit.. Se jokin niissä vain on yhä vieläkin, vaikka statussymbolin asemansa ne menettivät jo kauan sitten 1600-luvulla, sen kuuluisan hollantilaisen tulppaanimanian myötä. Alunperinhän tuo Turkin Ottomaanien valtakunnassa suosituksi tullut kukka kannettiin Lue koko kirjoitus

Sadepäivän mielenrauhaa

  Kello nakuttaa hyllyn päällä. Välillä ohi kulkeva metro kiinnittää huomioni. Takkatuli rätisee ja humisee. Muuten on hiljaista. Juuri nyt ei sadakaan, mutta koko päivän on kyllä tullut vettä. Pojat lähtivät saunomaan ja minä istun takkatulen ääressä, nyt läppäri sylissä. Lue koko kirjoitus

Syysihanuuksia

Joku asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella puutarhakauden olevan kohti ohi. Mutta ehei, syksy tarjoaa vielä vaikka mitä ihanuuksia. Ei tarvitse kuin poiketa puutarhamyymälään ja huomaa sesongin pyörivän yhä täysillä. Hyllyt notkuvat syksyiseen mielentilaan ja puutarhaan sopivia kasveja. Syyskuu on mitä mainioin Lue koko kirjoitus

Chilien kypsymistä ja ensimmäistä satoa

Kesä alkaa olla ohi ja chilinkasvattajat odottavat vesi kielellä hedelmien kypsymistä. Sato tuntuisi olevan hieman myöhässä, joka johtunee kylmästä kesästä. Raakileita on valtavasti mutta kypsiä hedelmiä ollaan saatu vasta muutamia. Ne ovatkin sitten olleet sitäkin maukkaampia, etenkin koska joukossa Lue koko kirjoitus

omena

Omenahommissa

Puolet tämän vuoden sadosta. Tavoitteena tehdä yksi piirakka. Nih.

Omenat alkavat olla valmiita. Varma syksyn merkki. Ja varma syksyn merkki on myös se, että omenasadon hyödyntäminen alkaa kuumotella. Kahdeksan siirtolapuutarhavuotemme aikana on soseutettu, hillottu, lohkottu ja survottu. Tehty valtavia omppopiirakoita, tehty mainioita omenaisia ja tuntikausia haudutettuja lihapatoja ja huonoina omenavuosina varmisteltu jo hyvissä ajoin, että paremman vuoden sadosta on vielä soseita jäljellä huonon vuoden jouluksi. Pakko kun on olla a) omaa omenahilloa juustojen kanssa syötäväksi b) pakko olla omaa omenasosetta joulukakkuun laitettavaksi. Mutta ollaan myös mietitty yksin ja yhdessä naapurien kanssa, että mihin näitä omanoita enää tunkee sen jälkeen kun omat varastot on täynnä…

Tänään, lauantaina 2.9. oli Helsingin Sanomissa iso juttu yrittäjästä joka on pistänyt pystyyn Omenasieppariyrityksen. Ideana on kerätä ylijäämäomenat pihoilta pois, puristaa ne mehuksi ja työllistää osatyökykyisiä henkilöitä. Briljantti idea, jonka yrittäjä Susanna Pykäläinen oli bongannut Norjasta. Tässä liikeideassa on jotain niin kovin tätä päivää. Yhteisöllisyyttä, vastuunkantoa työllistämisestä, ravinnon hyötykäyttöä jotta se ei päädy roskikseen jne…

Mehujen myyntipaikoista vinkeinpänä jäi mieleen Kansallismuseon kauppa. Kansallismuseon pihalla on kaksi isoa omenapuuta joiden sato on tähän mennessä aina mennyt hukkaan, nyt se kerätään talteen ja museovieraat voivat ostaa sadon mehuna! Ajatelkaa miten mahtava tarina omenamehulla!

Surettaa vain yrittäjän puolesta sama kuin mitä hän itsekin lehtijutussa harmittelee: tämän vuoden omenasato kun on kituinen versio viime vuoden ennätyksistä. Vaikka näinhän se menee, monella hirmusatoa tuottaneella puulla on nyt ansaittu vuosiloma käynnissä.

Vaikka omenasato on kehno, niin AINOA pupukatastrofista kasvimaalla selvinnyt kesäkurpitsan taimi on nyt tuottanut satoa. Vähän itkettää, mamin kultu. Sitkeä ja reipas.

Meillä on täällä siirtolapuutarhalla valtavasti omenapuita, meidänkin pihassa 5 vanhusta, naapurilla vain kaksi, mutta valtavan satoisia yksilöitä. Viime vuonna kun omenaa oli aivan hervottomia määriä, täälläkin kiitettävästi välitettiin Stadin omenapörssin kautta yksityisviestillä tietoja mökkipihoista joista sai käydä poimimassa omenoita.

Meillä omenasatoa kyllä pyritään hyödyntämään parhaamme mukaan, mutta huono omatunto on väistämätöntä, aina menee hukkaan. Omenoita pitäisi olla poimimassa päivittäin, suurin osa pudokkaista kun on pilalla jos vain viikonlopuksi tulee mökille.

Viime vuonna soseutimme omenaa taas kymmeniä litroja. Hillosimme muutaman litran ja pussitimme omenalohkoja sellaisenaankin pakastimeen vaikka muffinssitaikinan tai sen alussa mainitun lihapadan sekaan heitettäviksi. Yhtenä vuonna hauskuutimme itseämme pakastamalla tuorepuristettua mehua 3 litran hanapusseissa joita nimitimme virtsapusseiksi. “Otatko uuden virtsapussin sulamaan, aamulla juotiin edellinen loppuun”. Ahhahaha. Vitsi, hämmästyttävää kyllä, kantoi kevääseen asti. Kertonee jotain sekin. Meistä. Siis. #väsynyttäläppää.

Mutta siis jotenkin toivoisin, että tällaiset Omenasieppariyritykset ja omenapörssit ynnä muut ottaisivat kunnolla tuulta alleen. Kyllä se ruuan heittäminen roskiin kirpoo niin kovasti, että kaikki käyttöideat otetaan kyllä avosylin vastaan. Keinot on monet jotta omenoista saa hyödyn irti.

Ei muuta kuin reippaita omppoviikkoja kaikille!

Sade yllätti taaperon. Tai vanhemmat, mutta pienellä juoponnapilla isoveljenkin takki on justiinsa passeli. Ei ole niin nökönuukaa näin mökillä!

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Lähiruokaherkuttelua

2.omenapuu

Kun ruoka tulee omalta pihalta, se on todellista lähiruokaa. Vaikka lähikaupoissa tarjolla olevasta ruuasta on lähinnä vain runsaudenpulaa, olen aina ollut sitä mieltä, että pihalla pitää kasvaa myös syötävää – sikäli kun tila suinkin antaa myöten. On se niin ylellistä herkutella omalla sadolla.

3.omenapiirakka

Omenaherkkujen makuun on meilläkin jo päästy, vaikka pääsatoa vielä odotellaankin. Silloin tiedossa on omenasoseen ja lohkojen säilöntää pakastimeen asti. Nyt saa kätevä emäntä taiottua piiraan nopeimmillaan vaikka kaupan pakastetaikinasta.

Kolme_marjaa

10.pensasmustikka

9.karhunvadelma_pensas

4.karhunvadelma_maljaMG_0026

Pensasmustikkaa, karhunvadelmaa ja mustaherukkaa tulee hyödynnettyä päivittäin muun muassa smoothieissa. Vitamiineja varastoon!

6.smoothie_siankarsamo

Perusreseptini smoothielle on ripaus jotain villivihannesta kuivattuna tai tuoreena (voikukkaa, nokkosta, vuohenputkea, siankärsämöä tai maitohorsmaa) + marjoja (mustaherukkaa + pensasmustikkaa + karhunvadelmaa) + palanen banaania + loraus makeutettua perusjugurttia + vettä. Yllä olevassa kuvassa tällainen versio, jossa villivihanneksena siankärsämöä. Täyteläistä, maukasta ja pirtelömäistä.

Smoothie_ei_ban

Yllä olevassa kuvassa smoothie ilman makeuttavaa ja pehmentävää jugurtti- ja banaanilisää (kun kotoa ei löytynyt niitä), villivihanneksena vuohenputkea. Vähän kirpakampaa, mutta hyvää.

8.herneenverso

Kylvin jokin aika sitten herneitä ruukkuun tarkoituksena käyttää herneenversoja salaattien ja muunkin ruuan lisukkeena. Sokeriherneelle maistuvassa ruukkuherneenversossa on vihreää voimaa mukavan rapsakassa muodossa. Versot kasvavat parhaiten ulkona (sisällä en juuri koskaan saa niitä onnistumaan), ja vielä on hyvää kasvatusaikaa.

5.tatit

Lähiruokaa kannattaa bongailla myös lähimetsistä.

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Omena päivässä – omasta puusta useita

Havainnot ulkomaalaisista omenoista, jotka säilyvät kuukausia saman näköisinä, saavat arvostamaan oman pihan luomuomenasatoa. Omien pihapuiden omenat maistuvat suoraan puusta poimittuna aina parhailta.  Molemmat omenapuumme ovat kääpiörunkoisia. Ensimmäisen lajin omenat kypsyvät loppukesällä, ja toisen vähän myöhemmin syksyllä.

Punakaneli-k

Syysomena ´Punakaneli´ kasvaa n. 2 metrin korkuiseksi.

Pieneenkin pihaan sopivia kääpiöomenapuita on tarjolla useita lajikkeita.  Pikkupuut ovat muuten kokoonsa nähden yllättävän satoisia. Lisäksi ne alkavat tuottaa satoa jo parin vuoden kuluttua istutuksesta. Kääpiöomenapuut kasvavat vain noin kahden metrin korkuisiksi, mutta ne on syytä sitoa tukikeppiin jo taimena, jotta ne kasvaisivat suoraan. Puu kannattaa tukea myös jatkossa, varsinkin satoaikaan, sillä niiden juuristo on pienempi kuin tavallisen omenapuun.

Kääpiöomenapuistakin löytyy sekä hapahkoja että mehukkaita omenoita tuottavia lajikkeita. Hyvän sadon kannalta on hyödyllistä, että pihalla on erilaisia lajikkeita pölyttämässä toisiaan. Hieman happamat lajit sopivat erinomaisesti leivontaan ja ruokaomenaksi, kun taas mehukkaat lajit voi poimia suoraan puusta syötäväksi.

Valkeakuulas_k

Kesäomena ’Valkeakuulas’ on maultaan raikkaan hapahko.

Kun omenoista valmistaa hilloa ja pakastaa, voi oman pihan omenoista nauttia läpi talven. Hillo kannattaa valmistaa mieluummin hieman raaoista syysomenoista, mikä auttaa hapokkuuden säilyttämisessä.  Omenapuu kannattaa muistaa suojata talveksi jäniksiltä, jotta siitä on varmasti iloa vuosiksi eteenpäin.

Herkullisen ja terveellisen sadon lisäksi omenapuu on pihan kaunistus jo itsessään, unohtamatta kauniita omenankukkia keväällä. Syksy on erinomaista omenapuiden istutusaikaa, jos omaa omenapuuta ei pihassa vielä ole.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Vastapoimittuja makupaloja

Omenia_puussa

Puutarhan satokausi on parhaimmillaan. Kypsät marjat, hedelmät ja vihannekset tuottavat runsaasti iloa paitsi hyödyn ja herkullisuuden näkökulmasta, myös visuaalisuudellaan. Hyötytarha on mielestäni yhtä kaunis näky kuin värikäs kukkamaa. Satoa ei melkein malttaisi korjata pois.

Mustaherukka_pensasMustaherukkaa

Kesakurpitsa_laatikossaKesakurpitsa_tuolilla

Olen siis syönyt satoa silmilläni…mutta jossain vaiheessa sitä oli alettava keräämään myös talteen. Mustaherukat ja pensasmustikat onkin jo meidän pihalta pistelty parempiin suihin. Herukkaa riitti hiukan myös pakkaseen. Raikkaita omenia voi poimia puusta päivittäin, suoraan haukattavaksi. Omenaa riittää vielä pidemmälle syksyyn, vaikka sato onkin tänä vuonna vain yhden, ja vieläpä kääpiörunkoisen, puun varassa. Toinen omenapuistamme kun päätti pitää välivuoden. Kesäkurpitsa näyttää tuottavan ilmojen viilennyttyäkin vielä hiljakseen uutta syötävää. Päälle heitetty lämpöharso varmasti auttaa asiaa.

ChilipaprikatTomaatti

Chilipaprika ja tomaatti kypsyvät ja punertuvat päivä päivältä enemmän. Väriä pitäisi vielä saada pintaan. Avoterassilla ei voi täysin saavuttaa kasvihuonemaisia olosuhteita, mutta päälle viritelty muovipressu auttaa, ja satoa tulee todella mukavasti. Hitaasti mutta varmasti. Chilipaprikat kuvassa ovat Hot banana ylempänä ja Hot Carrot alempana.

Pienen pihan hyötykasvattajana olen tyytyväinen puutarhani tuottamaan satoon, vaikka toki runsaampiakin satovuosia on nähty. Maisteltavaa on ollut juuri sopivasti herkkuhetkiin, eikä kerääminen ja säilöminen ole päässyt uuvuttamaan. Jatkossa olisi varmasti hyödyllistä selvittää oikeat niksit maanparannukseen ja hoitoleikkauksiin. Väärän leikkauksen seuraukset näkyvät nyt ikävä kyllä karhunvadelmien puuttumisena, sillä vain uuteen paikkaan siirtämäni, leikkaamatta jääneet pensaat tuottavat marjaa. Puutarhan loppukesä jatkuu näiden herkkumarjojen kypsymistä odotellessa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti