Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

omena

Omenahommissa

Puolet tämän vuoden sadosta. Tavoitteena tehdä yksi piirakka. Nih.

Omenat alkavat olla valmiita. Varma syksyn merkki. Ja varma syksyn merkki on myös se, että omenasadon hyödyntäminen alkaa kuumotella. Kahdeksan siirtolapuutarhavuotemme aikana on soseutettu, hillottu, lohkottu ja survottu. Tehty valtavia omppopiirakoita, tehty mainioita omenaisia ja tuntikausia haudutettuja lihapatoja ja huonoina omenavuosina varmisteltu jo hyvissä ajoin, että paremman vuoden sadosta on vielä soseita jäljellä huonon vuoden jouluksi. Pakko kun on olla a) omaa omenahilloa juustojen kanssa syötäväksi b) pakko olla omaa omenasosetta joulukakkuun laitettavaksi. Mutta ollaan myös mietitty yksin ja yhdessä naapurien kanssa, että mihin näitä omanoita enää tunkee sen jälkeen kun omat varastot on täynnä…

Tänään, lauantaina 2.9. oli Helsingin Sanomissa iso juttu yrittäjästä joka on pistänyt pystyyn Omenasieppariyrityksen. Ideana on kerätä ylijäämäomenat pihoilta pois, puristaa ne mehuksi ja työllistää osatyökykyisiä henkilöitä. Briljantti idea, jonka yrittäjä Susanna Pykäläinen oli bongannut Norjasta. Tässä liikeideassa on jotain niin kovin tätä päivää. Yhteisöllisyyttä, vastuunkantoa työllistämisestä, ravinnon hyötykäyttöä jotta se ei päädy roskikseen jne…

Mehujen myyntipaikoista vinkeinpänä jäi mieleen Kansallismuseon kauppa. Kansallismuseon pihalla on kaksi isoa omenapuuta joiden sato on tähän mennessä aina mennyt hukkaan, nyt se kerätään talteen ja museovieraat voivat ostaa sadon mehuna! Ajatelkaa miten mahtava tarina omenamehulla!

Surettaa vain yrittäjän puolesta sama kuin mitä hän itsekin lehtijutussa harmittelee: tämän vuoden omenasato kun on kituinen versio viime vuoden ennätyksistä. Vaikka näinhän se menee, monella hirmusatoa tuottaneella puulla on nyt ansaittu vuosiloma käynnissä.

Vaikka omenasato on kehno, niin AINOA pupukatastrofista kasvimaalla selvinnyt kesäkurpitsan taimi on nyt tuottanut satoa. Vähän itkettää, mamin kultu. Sitkeä ja reipas.

Meillä on täällä siirtolapuutarhalla valtavasti omenapuita, meidänkin pihassa 5 vanhusta, naapurilla vain kaksi, mutta valtavan satoisia yksilöitä. Viime vuonna kun omenaa oli aivan hervottomia määriä, täälläkin kiitettävästi välitettiin Stadin omenapörssin kautta yksityisviestillä tietoja mökkipihoista joista sai käydä poimimassa omenoita.

Meillä omenasatoa kyllä pyritään hyödyntämään parhaamme mukaan, mutta huono omatunto on väistämätöntä, aina menee hukkaan. Omenoita pitäisi olla poimimassa päivittäin, suurin osa pudokkaista kun on pilalla jos vain viikonlopuksi tulee mökille.

Viime vuonna soseutimme omenaa taas kymmeniä litroja. Hillosimme muutaman litran ja pussitimme omenalohkoja sellaisenaankin pakastimeen vaikka muffinssitaikinan tai sen alussa mainitun lihapadan sekaan heitettäviksi. Yhtenä vuonna hauskuutimme itseämme pakastamalla tuorepuristettua mehua 3 litran hanapusseissa joita nimitimme virtsapusseiksi. “Otatko uuden virtsapussin sulamaan, aamulla juotiin edellinen loppuun”. Ahhahaha. Vitsi, hämmästyttävää kyllä, kantoi kevääseen asti. Kertonee jotain sekin. Meistä. Siis. #väsynyttäläppää.

Mutta siis jotenkin toivoisin, että tällaiset Omenasieppariyritykset ja omenapörssit ynnä muut ottaisivat kunnolla tuulta alleen. Kyllä se ruuan heittäminen roskiin kirpoo niin kovasti, että kaikki käyttöideat otetaan kyllä avosylin vastaan. Keinot on monet jotta omenoista saa hyödyn irti.

Ei muuta kuin reippaita omppoviikkoja kaikille!

Sade yllätti taaperon. Tai vanhemmat, mutta pienellä juoponnapilla isoveljenkin takki on justiinsa passeli. Ei ole niin nökönuukaa näin mökillä!

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Lähiruokaherkuttelua

2.omenapuu

Kun ruoka tulee omalta pihalta, se on todellista lähiruokaa. Vaikka lähikaupoissa tarjolla olevasta ruuasta on lähinnä vain runsaudenpulaa, olen aina ollut sitä mieltä, että pihalla pitää kasvaa myös syötävää – sikäli kun tila suinkin antaa myöten. On se niin ylellistä herkutella omalla sadolla.

3.omenapiirakka

Omenaherkkujen makuun on meilläkin jo päästy, vaikka pääsatoa vielä odotellaankin. Silloin tiedossa on omenasoseen ja lohkojen säilöntää pakastimeen asti. Nyt saa kätevä emäntä taiottua piiraan nopeimmillaan vaikka kaupan pakastetaikinasta.

Kolme_marjaa

10.pensasmustikka

9.karhunvadelma_pensas

4.karhunvadelma_maljaMG_0026

Pensasmustikkaa, karhunvadelmaa ja mustaherukkaa tulee hyödynnettyä päivittäin muun muassa smoothieissa. Vitamiineja varastoon!

6.smoothie_siankarsamo

Perusreseptini smoothielle on ripaus jotain villivihannesta kuivattuna tai tuoreena (voikukkaa, nokkosta, vuohenputkea, siankärsämöä tai maitohorsmaa) + marjoja (mustaherukkaa + pensasmustikkaa + karhunvadelmaa) + palanen banaania + loraus makeutettua perusjugurttia + vettä. Yllä olevassa kuvassa tällainen versio, jossa villivihanneksena siankärsämöä. Täyteläistä, maukasta ja pirtelömäistä.

Smoothie_ei_ban

Yllä olevassa kuvassa smoothie ilman makeuttavaa ja pehmentävää jugurtti- ja banaanilisää (kun kotoa ei löytynyt niitä), villivihanneksena vuohenputkea. Vähän kirpakampaa, mutta hyvää.

8.herneenverso

Kylvin jokin aika sitten herneitä ruukkuun tarkoituksena käyttää herneenversoja salaattien ja muunkin ruuan lisukkeena. Sokeriherneelle maistuvassa ruukkuherneenversossa on vihreää voimaa mukavan rapsakassa muodossa. Versot kasvavat parhaiten ulkona (sisällä en juuri koskaan saa niitä onnistumaan), ja vielä on hyvää kasvatusaikaa.

5.tatit

Lähiruokaa kannattaa bongailla myös lähimetsistä.

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Omena päivässä – omasta puusta useita

Havainnot ulkomaalaisista omenoista, jotka säilyvät kuukausia saman näköisinä, saavat arvostamaan oman pihan luomuomenasatoa. Omien pihapuiden omenat maistuvat suoraan puusta poimittuna aina parhailta.  Molemmat omenapuumme ovat kääpiörunkoisia. Ensimmäisen lajin omenat kypsyvät loppukesällä, ja toisen vähän myöhemmin syksyllä.

Punakaneli-k

Syysomena ´Punakaneli´ kasvaa n. 2 metrin korkuiseksi.

Pieneenkin pihaan sopivia kääpiöomenapuita on tarjolla useita lajikkeita.  Pikkupuut ovat muuten kokoonsa nähden yllättävän satoisia. Lisäksi ne alkavat tuottaa satoa jo parin vuoden kuluttua istutuksesta. Kääpiöomenapuut kasvavat vain noin kahden metrin korkuisiksi, mutta ne on syytä sitoa tukikeppiin jo taimena, jotta ne kasvaisivat suoraan. Puu kannattaa tukea myös jatkossa, varsinkin satoaikaan, sillä niiden juuristo on pienempi kuin tavallisen omenapuun.

Kääpiöomenapuistakin löytyy sekä hapahkoja että mehukkaita omenoita tuottavia lajikkeita. Hyvän sadon kannalta on hyödyllistä, että pihalla on erilaisia lajikkeita pölyttämässä toisiaan. Hieman happamat lajit sopivat erinomaisesti leivontaan ja ruokaomenaksi, kun taas mehukkaat lajit voi poimia suoraan puusta syötäväksi.

Valkeakuulas_k

Kesäomena ’Valkeakuulas’ on maultaan raikkaan hapahko.

Kun omenoista valmistaa hilloa ja pakastaa, voi oman pihan omenoista nauttia läpi talven. Hillo kannattaa valmistaa mieluummin hieman raaoista syysomenoista, mikä auttaa hapokkuuden säilyttämisessä.  Omenapuu kannattaa muistaa suojata talveksi jäniksiltä, jotta siitä on varmasti iloa vuosiksi eteenpäin.

Herkullisen ja terveellisen sadon lisäksi omenapuu on pihan kaunistus jo itsessään, unohtamatta kauniita omenankukkia keväällä. Syksy on erinomaista omenapuiden istutusaikaa, jos omaa omenapuuta ei pihassa vielä ole.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Vastapoimittuja makupaloja

Omenia_puussa

Puutarhan satokausi on parhaimmillaan. Kypsät marjat, hedelmät ja vihannekset tuottavat runsaasti iloa paitsi hyödyn ja herkullisuuden näkökulmasta, myös visuaalisuudellaan. Hyötytarha on mielestäni yhtä kaunis näky kuin värikäs kukkamaa. Satoa ei melkein malttaisi korjata pois.

Mustaherukka_pensasMustaherukkaa

Kesakurpitsa_laatikossaKesakurpitsa_tuolilla

Olen siis syönyt satoa silmilläni…mutta jossain vaiheessa sitä oli alettava keräämään myös talteen. Mustaherukat ja pensasmustikat onkin jo meidän pihalta pistelty parempiin suihin. Herukkaa riitti hiukan myös pakkaseen. Raikkaita omenia voi poimia puusta päivittäin, suoraan haukattavaksi. Omenaa riittää vielä pidemmälle syksyyn, vaikka sato onkin tänä vuonna vain yhden, ja vieläpä kääpiörunkoisen, puun varassa. Toinen omenapuistamme kun päätti pitää välivuoden. Kesäkurpitsa näyttää tuottavan ilmojen viilennyttyäkin vielä hiljakseen uutta syötävää. Päälle heitetty lämpöharso varmasti auttaa asiaa.

ChilipaprikatTomaatti

Chilipaprika ja tomaatti kypsyvät ja punertuvat päivä päivältä enemmän. Väriä pitäisi vielä saada pintaan. Avoterassilla ei voi täysin saavuttaa kasvihuonemaisia olosuhteita, mutta päälle viritelty muovipressu auttaa, ja satoa tulee todella mukavasti. Hitaasti mutta varmasti. Chilipaprikat kuvassa ovat Hot banana ylempänä ja Hot Carrot alempana.

Pienen pihan hyötykasvattajana olen tyytyväinen puutarhani tuottamaan satoon, vaikka toki runsaampiakin satovuosia on nähty. Maisteltavaa on ollut juuri sopivasti herkkuhetkiin, eikä kerääminen ja säilöminen ole päässyt uuvuttamaan. Jatkossa olisi varmasti hyödyllistä selvittää oikeat niksit maanparannukseen ja hoitoleikkauksiin. Väärän leikkauksen seuraukset näkyvät nyt ikävä kyllä karhunvadelmien puuttumisena, sillä vain uuteen paikkaan siirtämäni, leikkaamatta jääneet pensaat tuottavat marjaa. Puutarhan loppukesä jatkuu näiden herkkumarjojen kypsymistä odotellessa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti