Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

neilikka

Väriä kevääseen

Viikko alkoi harmaana ja masentavan talvisena. Pihassa on edelleen reilusti vanhaakin lunta, joten uuden lumen tulo tuntuu kurjuuden maksimoinnilta. Vai onko kuitenkin niin, että uusi lumi on vanhan surma, kuten sanonta kuuluu? Toivottavasti.

Meillä juhlittiin kuopuksen 3-vuotissynttäreitä tässä äskettäin ja koti koristeltiin juhlaan viirinauhoin ja ilmapalloin. Juhlaan tarvitaan tietysti myös kukkia, joten kävimme sankarin kanssa hakemassa värikkään neilikkakimpun kahvipöydän koristeeksi. Kukkakaupan viherhuone innosti naperon ihmettelemään: ”Onko täällä sammakko?” Ja sitten sitä sammakkoa etsittiin porukalla.

IMG_1955

Neilikoita helmiikuussa Pietarissa.

Neilikoita helmikuussa Pietarissa.

Pidän neilikoista aivan erityisesti. Minua miellyttää niiden herkkyys ja toisaalta moni-ilmeisyys sekä se, että ne säilyvät maljakossa kauniina todella pitkään. Riemunkirjava neilikkakimppu toisti iloisesti ilmapallojen värejä vielä pitkään juhlan jälkeenkin.

Kyllä leikkokukat viel 6-0 voiton ilmapalloista.

Kyllä leikkokukat vievät voiton ilmapalloista.

P1100307

Kukkakaupasta löytyi myös iki-ihania helmililjoja tavanomaisten tête-à-tête narsissien kaveriksi. Kylmällä verannalla narsissit puhkesivat tosin kunnolla kukkaan vasta vietettyään yhden yön sisällä pakkasta paossa. Auringossa keltaiset narskut suorastaan hohtavat. Niissä on kyllä jo ihan kevään tuntua.

IMG_1964

IMG_1965

IMG_1966

Loppuviikolla naapurit kaadattivat suuren tammen aivan tonttiemme rajalta ja olen nyt totutellut uuteen avarampaan näkymään keittiön ikkunasta. Suuren puun kaataminen oli epäilyttänyt naapureita, joten he olivat tutkiskelleet asiaa tarkkaan ennen kaatopäätöstä. Lopullinen sinetti oli ollut Kalevalan tarina maailman alkuajasta, jolloin suuri tammi peitti kuun ja auringon. Lopulta puulle löytyi kaataja, taivaanvalot vapautuivat ja maailma tuli valmiiksi. Tammen kaataminen siis paljastaa taivaan ja puun taikavoimat vapautuvat ihmisten iloksi. Latvan taittaja saa iäisen taian, oksan taittaja iäksi onnen ja lehvän leikkaaja saa ikuisen lemmen. Lehviä ei puussa tietysti ollut, mutta täytyy muuten onnitella iäisen taian ja onnen omaavaa metsuria.

Taianomaista kevään odotusta!

 

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Iso_tammi

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa 1 Kommentti

Kesäkukkien loistoa

Kesäkukilla saa kauniita yksityiskohtia pihalle, kesäkukkien loistoa. Kokeilin tänä kesänä istuttaa isoihin tynnyreihin valkoisia japaninkelloja ja neilikoita. Japaninkello on runsaasti kukkiva kesäkukka, joka kestää hyvin tuulta ja sadetta. Kukkaloistoa pitäisi riittää siitä koko kesäksi.

neilikkaa ja japaninkelloja

Neilikkaa ja japaninkelloja

 

Aluksi ne näyttivät hieman orvoilta isoissa tynnyreissä, mutta jo muutaman viikon kuluttua ne alkoivat kasvamaan ja täyttämään kauniisti niille suotua tilaa. Myös helpot valmiiksi mietityt ruukkuasetelmat ovat kiva lisä muuten yksilölliseen puutarhaan, jota kootaan kuin palapeliä vuosi vuodelta. Täytin valmiiksi kaupassa suunnitetuilla kesäkukkalajitelmilla toiset isot ruukkuni. Puutarhanlaitossa onkin mielestäni hauskaa kun sitä saa suunnitella myös valmiiksi pureskelluista ideoista. Toteutuspuoleen tarvitaan kyllä myös tietotaitoa, mutta sitä on helppo lähteä nykyaikana etsimään, koska puutarhan ammattilaiset ovat entistä enemmän näkyvillä eri medioissa.

HeidiRoth-0913

Kesäkukkien lisäksi on hyvä, että pihalla on monivuotisia kasveja. Yksi hyvä perenna on kivimuurilla lepäävä lamo- eli pikkuherukka. Kesäisin se tekee pieniä, punaisia marjoja, jotka ovat kuitenkin syömäkelvottomia. Onneksi meidän lapset eivät ole koskaan keksineet syödä niitä, vaikka muuten marjoja paljon kerätäänkin luonnosta. Syksyllä pikkuherukan vihreät lehdet saavat hienot ruskan sävyt, joten se on myös näyttävännäköinen syksyllä.

Meillä on lähellä pääsisäänkäyntiä isohko kohotettu kukkapenkki. Laitoimme pari vuotta sitten siihen havukasveja reunoille ja keväisin siitä ovat tervehtineet narsissit ja tulppaanit. Penkin perälle heittelin (kirjaimellisesti) pari vuotta sitten myös laventelin siemeniä. Ajattelin, että jos noista jotain tulee niin sitten tulee, mutta jos ei tule niin sitten ei tule.

Ensimmäisenä vuotena näyttikin siltä, ettei ideani ihanalta tuoksuvasta laventelipenkistä ottamassa vieraita vastaan taidakaan tulla mitään, mutta jo seuraavana vuotena sain ihmetellä sitkeää sissiä, joka versoi mullasta. Voi olla, että laventeli on saanut hyvän suojan katolta suoraan tippuvasta lumesta ja sen eristyksestä. Se nimittäin kukoistaan nyt suurena pensaana ja levittää rentouttavaa tuoksuaan etupihalle.

Olen myös kuivannut laventelia ja näin saan tuon ikiaikaisen tuoksun sisälle kotiini myös talvisin. Vielä haaveissani siintää valtavien laventelipeltojen kokeminen Etelä-Euroopassa. Laventelissa on todellakin jotain mystistä, joka inspiroi.

HeidiRoth-1021

Laventeli

 

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti