Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

narsissi

Helppo ja nopea pääsiäisistutus

Piha on vielä paljas ja väritön (aina kun ei ole peittynyt räntään). Keltaiset pikkunarsissit ovat kuin pikkuaurinkoja, ne tuovat kevään tulessaan. Tetenarsissit ovat varmasti kevään suosituin ruukkukukka, ne kestävät pientä pakkasta ja ovat äärimmäiset helppohoitoisia. Viileässä kelissä kukat avautuvat hitaasti ja kukinta kestää pitkään.

Helppo on myös tämä kevään ensimmäinen ruukkuistutus. Siihen tarvittiin kirppikseltä ostettu sinkkiämpäri, lekasoraa, multaa, vanha kranssi, pajunkissoja sekä kolme ruukkunarsissia.

Ensin tuunattiin ämpärin suulle sopiva vanha kranssi pajunkissoilla. Pujottelin yksittäisiä pajunoksia sinne tänne. Kun käyttää tarpeeksi lyhyitä oksia, niitä ei edes tarvitse kiinnittää mitenkään erityisesti. Pujottelu pariin kranssinväliin riittää. Heti tuli pääsiäisfiilistä.

Ämpärissä oli talven kanervaistutusten jäljiltä paksu kerros lekasoraa ja vähän multaa. Mitä paremmin pohjatyön eli istutuksen tekee, sen pidempään narsissit keväällä kestävät. Rutikuiva juuripaakku ei jaksa taistella pakkasta vastaan. Narsissi sietää pakkasta paremmin, kun istutusmulta on kasteltu huolellisesti. Vedessä lillumista se ei kuitenkaan siedä, oli pakkasta tai ei.

Narsissin sanotaan kestävän jopa kymmenen astetta pakkasta, jos se on totutettu kylmään vähitellen. Itse nostan kukat sisälle, jos yöpakkaset vielä kovasti uhkaavat. Pikkupakkasten jälkeen narsissit näyttävät usein nuupahtaneilta. Mutta ne toipuvat kyllä nopeasti päivän lämmetessä ja nostavat vartensa taas kohti taivaita.

Kun narsissit ovat antaneet kaikkensa, ne kannattaa istuttaa puutarhaan kukkapenkin multiin, pensaiden alle tai hedelmäpuiden juurelle. Anna lehtien lakastua rauhassa ja saat nauttia keltaisesta kukkaloistosta myös seuraavana keväänä. Ne eivät ole kovin tarkkoja maaperän suhteen, kunhan maa ei ole liian märkää.

Keltaisena hehkuva istutus ovenpielessä toivottaa kevään ja pääsiäisen tervetulleeksi. Kohta myös luonto seuraa perässä. Huhtikuu on vihdoin täällä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Ken on heistä kaikkein kaunein?

x2idansinililja

Kukat tekevät keväästä kevään, ja ensimmäisten kukkien ihastelu saa sydämen sykähtelemään aivan erityisellä tavalla. Mutta mikähän olisi kevään kukkasista se kaikkein kaunein?

Heti kun viimeiset lumilaikut sulavat maasta aloittaa kukintonsa sähäkän sininen, pelottavaan Skylla-jumalattareen liitetty idänsinilija. Vanha kansantieto kertoo, että jos haluaa pysyä henkiolennon kanssa hyvissä väleissä, ei kukan päälle pidä astua. Pieni, sitkeä sipulikukka leviää helposti komeaksi kukkamatoksi, mutta tämä matto on tarkoitettu vain ihasteltavaksi, ei tallottavaksi.

xnarsissi

Entä kevätauringon kanssa kilpaa keltaisena hehkuva narsissi, olisiko se kevään merkeistä se kaikkein odotetuin ja kaunein? Kerrotaanhan Kreikan mytologiassa narsissin esikuvan, lähteelle juomaan kumartuneen Narkissoksen ihastuneen omaan kuvajaiseensa ikihyväksi. Ennen pitkää kuvajaistaan ihailemaan jäänyt nuorukainen muuttui narsissiksi.

xtulppaani_pun

Voiko kauneudessa piillä myös merkittävää vaikutusvaltaa, sellaista, joka pistää sekaisin talouselämän ja pörssin? Tällaista valtaa ovat pitäneet hallussaan ainakin tulppaaninsipulit, jotka saivat 1630-luvulla Alankomaissa aikaan ilmiön, joka tunnetaan historiassa nimellä tulppaanimania.

xtulppaani_vaalea

Sittemmin tulppaanit ja muut sipulikukat ovat vakiinnuttivat asemansa Alankomaiden taloudessa tärkeänä vientituotteena. Tänä päivänä maassa tuotetaan noin 65 % maailman kukkasipuleista. Kukkien jalostustyö jatkuu aktiivisena ja uusia, entistäkin kauniimpia lajikkeita kehitetään jatkuvasti.

xkukkiva_puu_talo

Onko hätkähdyttävintä kuitenkin sellainen kauneus, joka puhkeaa ylipursuavan huikeaan kukintaansa aivan yhtäkkiä peittäen kukkapaljouden taakse jopa suuren omakotitalon? Suoranaista liiottelun makua on monien hedelmäpuiden ja koristehedelmäpuiden kukinnassa. Upeaa kukintaa kestää vain joitakin päiviä, ja ennen kuin huomaakaan, ovat kukat lentäneet tuulen mukana tiehensä.

xrusokirsikka

Nyt kannattaa olla valppaana, sillä kirsikat ovat jo paikoin aloittaneet kukintansa.

xvoikukka

Kaikista puutarhojen kaunottarista huolimatta ei kevät ja kesä tuntuisi samalta kuin lapsuudessa ilman tienposkessa kukkivia leskenlehtiä ja voikukkia.

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti

Väriä kevääseen

Viikko alkoi harmaana ja masentavan talvisena. Pihassa on edelleen reilusti vanhaakin lunta, joten uuden lumen tulo tuntuu kurjuuden maksimoinnilta. Vai onko kuitenkin niin, että uusi lumi on vanhan surma, kuten sanonta kuuluu? Toivottavasti.

Meillä juhlittiin kuopuksen 3-vuotissynttäreitä tässä äskettäin ja koti koristeltiin juhlaan viirinauhoin ja ilmapalloin. Juhlaan tarvitaan tietysti myös kukkia, joten kävimme sankarin kanssa hakemassa värikkään neilikkakimpun kahvipöydän koristeeksi. Kukkakaupan viherhuone innosti naperon ihmettelemään: ”Onko täällä sammakko?” Ja sitten sitä sammakkoa etsittiin porukalla.

IMG_1955

Neilikoita helmiikuussa Pietarissa.

Neilikoita helmikuussa Pietarissa.

Pidän neilikoista aivan erityisesti. Minua miellyttää niiden herkkyys ja toisaalta moni-ilmeisyys sekä se, että ne säilyvät maljakossa kauniina todella pitkään. Riemunkirjava neilikkakimppu toisti iloisesti ilmapallojen värejä vielä pitkään juhlan jälkeenkin.

Kyllä leikkokukat viel 6-0 voiton ilmapalloista.

Kyllä leikkokukat vievät voiton ilmapalloista.

P1100307

Kukkakaupasta löytyi myös iki-ihania helmililjoja tavanomaisten tête-à-tête narsissien kaveriksi. Kylmällä verannalla narsissit puhkesivat tosin kunnolla kukkaan vasta vietettyään yhden yön sisällä pakkasta paossa. Auringossa keltaiset narskut suorastaan hohtavat. Niissä on kyllä jo ihan kevään tuntua.

IMG_1964

IMG_1965

IMG_1966

Loppuviikolla naapurit kaadattivat suuren tammen aivan tonttiemme rajalta ja olen nyt totutellut uuteen avarampaan näkymään keittiön ikkunasta. Suuren puun kaataminen oli epäilyttänyt naapureita, joten he olivat tutkiskelleet asiaa tarkkaan ennen kaatopäätöstä. Lopullinen sinetti oli ollut Kalevalan tarina maailman alkuajasta, jolloin suuri tammi peitti kuun ja auringon. Lopulta puulle löytyi kaataja, taivaanvalot vapautuivat ja maailma tuli valmiiksi. Tammen kaataminen siis paljastaa taivaan ja puun taikavoimat vapautuvat ihmisten iloksi. Latvan taittaja saa iäisen taian, oksan taittaja iäksi onnen ja lehvän leikkaaja saa ikuisen lemmen. Lehviä ei puussa tietysti ollut, mutta täytyy muuten onnitella iäisen taian ja onnen omaavaa metsuria.

Taianomaista kevään odotusta!

 

Lähde: http://fi.wikipedia.org/wiki/Iso_tammi

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa 1 Kommentti