Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla. Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, Lue koko kirjoitus

Tulinen Kukkasipuli

    Jaahas..mikäs kukka tämä tällainen oikein... Tuhannen ja yhden yön tulppaanit.. Se jokin niissä vain on yhä vieläkin, vaikka statussymbolin asemansa ne menettivät jo kauan sitten 1600-luvulla, sen kuuluisan hollantilaisen tulppaanimanian myötä. Alunperinhän tuo Turkin Ottomaanien valtakunnassa suosituksi tullut kukka kannettiin Lue koko kirjoitus

Sadepäivän mielenrauhaa

  Kello nakuttaa hyllyn päällä. Välillä ohi kulkeva metro kiinnittää huomioni. Takkatuli rätisee ja humisee. Muuten on hiljaista. Juuri nyt ei sadakaan, mutta koko päivän on kyllä tullut vettä. Pojat lähtivät saunomaan ja minä istun takkatulen ääressä, nyt läppäri sylissä. Lue koko kirjoitus

Syysihanuuksia

Joku asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella puutarhakauden olevan kohti ohi. Mutta ehei, syksy tarjoaa vielä vaikka mitä ihanuuksia. Ei tarvitse kuin poiketa puutarhamyymälään ja huomaa sesongin pyörivän yhä täysillä. Hyllyt notkuvat syksyiseen mielentilaan ja puutarhaan sopivia kasveja. Syyskuu on mitä mainioin Lue koko kirjoitus

Chilien kypsymistä ja ensimmäistä satoa

Kesä alkaa olla ohi ja chilinkasvattajat odottavat vesi kielellä hedelmien kypsymistä. Sato tuntuisi olevan hieman myöhässä, joka johtunee kylmästä kesästä. Raakileita on valtavasti mutta kypsiä hedelmiä ollaan saatu vasta muutamia. Ne ovatkin sitten olleet sitäkin maukkaampia, etenkin koska joukossa Lue koko kirjoitus

muratti

Mullat vaihtoon

Jostain syystä innostus puutarhan ja kasvimaan hoitoon ei ole kohdallani yltänyt viherkasveihin asti, ainakaan vielä. Sisältä talosta löytyy toissa jouluinen jouluasetelma, jossa on joulukaktus ja sen kaverina muratti sekä isoäidiltä saatu pieni kultaköynnös. Kasvittomuus johtuu osin siitä, että ulkomaille muuttaessamme vähät edellisen Suomen kodin kasvit annettiin pois. Suurehko traakkipuu itse asiassa jätettiin lopulta asunnon seuraaville omistajille, sillä sitä ei saatu mahtumaan viimeiseen muuttokuormaan. Enpä ole kaipaillut.

kuva 2Enkeli taivaan lausui näin: Miks mullat vaihdat säikähtäin?

Jouluasetelma jaksoi läpi viime vuoden rusetteineen, enkeleineen ja kanelitankoineen, mutta jotenkin sen sesonki tuntuu menneen ohi. Kultaköynnöksen ruukku taas oli käymässä pieneksi. Viikko sitten otin sitten varaslähdön multahommiin ja vaihdoin viherkasveille uudet mullat. Meille on talon mukana tullut varsin paljon kaikenlaista tarvekalua ja kukkaruukkujakin löytyy reilusti. Näille viherkasveille valitsin hauskan muotoiset mustat Arabian ruukut, joihin kuuluvat aluslautaset tosin ovat kadonneet. Täytyy keksiä jotain korvaavaa tilalle jossain vaiheessa.

kuva 3Aarteita mummon varastoista

Mullan vaihto kahdelle tai, jos tarkkoja ollaan, kolmelle kasville ei tosiaankaan ole iso urakka. Lievän luopumisen tuskan kanssa kuitenkin jouduin kamppailemaan etenkin enkelin kanssa. Uuteen ruukkuun se ei päässyt mukaan, mutta tallessa se silti on. Ehkä sille löytyy uusi laululava vielä jostain. Kultaköynnöskin aiheuttaa omanlaistaan ristiriitaa. Kasvi on pistokas isoäitini olohuonetta vuosia kiertäneestä kultaköynnöksestä ja sellaisena tietysti kiva jatkumo. Ongelma on siinä, etten oikeastaan pidä koko kasvista. Köynnös on vielä niin pieni, ettei se varsinaisesti ärsytä, mutta jotain suunnitelmia sen varalle on ehkä tehtävä. Luulen, että siitä tulisi mieluisa, jos sen tukee kasvamaan jotenkin hallitusti ylöspäin, tai vaihtoehtoisesti laittaisi sen amppeliin ja pitäisi versot suhteellisen lyhyinä. No, oli miten oli, paremmalta nämä kasvit näyttävät uusissa ruukuissaan ja taitavat olla hyvillään myös vahvemmasta mullasta.

kuva 1Vihertää

Muratista puolestaan pidän paljon. Olen niitä aina silloin tällöin hankkinut ja tätä joulukaktuksen kaverina kasvavaa lukuun ottamatta aina myös tappanut. Vika on varmaan ollut kastelussa. Koska muratin kanssa on mennyt hyvin jouluasetelmassa, pidin sen joulukaktuksen kaverina uudessakin ruukussa. Toisaalta ihan yhtä pätevä syy näiden yhdessä pitämiseen on se, että muratti on niin naurettavan pieni ja hentoinen, ettei sitä yksinään kehtaisi laittaa edes snapsilasin kokoiseen ruukkuun.  Jos ensi kesänä saan aikaiseksi siirtää joulukaktuksen ulos, saa muratti mennä mukana.

Kiitokseksi vaivannäöstä odotan joulukaktukselta kukkia.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti