Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

loppukesän kukkijat

Loppukesän kauniit kukkijat

Kuten viime postauksessa totesin, yksivuotiset kesäkukat porskuttavat yhä täysillä eteenpäin. Onneksi niin tekevät myös loppukesän kauniit perennat.

DSC_1585

Minulla oli pitkään aukko puutarhassa näihin aikoihin. Keväällä tulppaanit aloittivat puutarhakauden varsin näyttävästi ja suuria lupaillen. Kukkailoa riitti heinäkuun lopussa alkavaan syysleimujen loistoon asti. Mutta helteiden taittuessa syyskesään penkit alkoivat näyttää tylsiltä. Kunnes löysin kaunopunahatut!

DSC_0398

Kaunopunahatut ovat pystykasvuisia ja tukevavartisia, eivätkä säikähdä tuulta ja sadetta. Kukinta-aika on todella pitkä ja kukat pysyvät kauniina myös maljakossa. Kaunopunahatut houkuttelevat luokseen runsaasti perhosia.

DSC_7596

Valkoinen kaunopunahattu ’Alba’ raikastaa syksyn väriloistoa. Nyt minulla on hakusessa kaunopunahatun muita värisävyjä valkoisen ja purppuranpunaisen lisäksi, niillä saisi puutarhaan aivan mahtavaa loppukesän hehkua!

DSC_0391

Komeamaksaruohot kukkivat loppukesästä pitkälle syksyyn. Rakastan erityisesti sitä vaihetta, kun raikkaan vihreä kasvi aloittelee värjäytymistään syksyyn täydellisesti sopivalla punasävyllä. Tämä mätäsmäisesti kasvava perenna on tukevaa tekoa ja kaunis myös leikkokukkana.

DSC_1595

Helppohoitoinen kellopeippi viihtyy aurinkoisella paikalla. Se kukkiin heinäkuusta syyskuulle ja on vaivaton ja sitkeä kasvi. Kukat ovat lajikkeesta riippuen valkoiset tai vaaleanpunaiset, tässä ’Bouquet Rose’.

DSC_1421

Punaväriminttu edustaa värinsä puolesta vähemmistöä puutarhassamme. En ole vieläkään aivan varma miten innoissani sen punaisuudesta olen. Väriminttu kuitenkin viihtyy paahteisella kasvupaikallaan, joten on saanut toistaiseksi olla rauhassa. Väriminttu kukkii hauskasti, sillä se tekee uusia kukkia kerroksittain vartta pitkin. Lisäksi sen tuoksu on ihanan aromaattinen ja vahva.

DSC_7964

Loppukesän perennat hehkuvat upeasti ilta-auringossa. Monet niistä ovat helppohoitoisia, kestäviä ja niiden kukinta-aika on pitkä. Ne tuovat väriä  ja lämpöä pikku hiljaa tyhjenevään perennapenkkiin.

DSC_0032

Nautitaan syyskesän syvistä väreistä ja runsaudesta. Tämä on puutarhakauden loppuhuipennus!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit

Syysleimujen leiskuntaa

Syysleimut ovat loppukesän ja syksyn puutarhan ehdottomia kuningattaria. Eivät todellakaan mitään vaatimattomia hiirulaisia, vaan huomion vieviä upeita kukkijoita.

DSC_0387

Syysleimuja löytyy valkoisesta lilaan ja kaikkea siltä väliltä. Matalaa ja korkeaa. Isommalla kukalla ja maltillisemman kokoisella. Yksi- ja kaksivärisenä. Varmaa on, että suurina ryhminä nämä eivät jää keneltäkään huomaamatta. Eivät edes etäältä katsottuna, sillä komea kukinta ja väri-ilottelu muodostavan näyttävän kukkapilven, joka näkyy kauas.

DSC_0378

Syysleimujen kukinta alkaa yleensä jo heinäkuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn, lajikkeesta riippuen. Etualalla vähän matalampi ’Mia Ruys’, keskellä ’Bright Eyes’ ja takana korkea ’Ruotsinpyhtää’.

DSC_1004

Sherbet Blend’ on veikeä värisekoitus. Vaaleanpunaisia kukkia reunustavat hennot limenvihreät reunukset. Kukka ei ole suuri, mutta sen hienous paljastuu lähemmässä tarkastelussa.

DSC_0745

Europa’ taas on edellistä suurikukkaisempi valkoinen leimu, jonka keskiosassa on voimakas aniliininvärinen silmä.

DSC_0018 21

Coolwater’ on herkkä kaunotar, jossa värit sekoittuvat valkoisen ja vaaleanpunaisen välillä.

DSC_0759

Syysleimut paitsi näyttävät kauniilta ja tuoksuvat ihanasti, niin myös houkuttelevat perhosia. Puutarhasta löytyykin tällä hetkellä melkoisia luonnon väriyhdistelmiä!

DSC_0019 28

Sadonkorjuukiireiden keskellä on ihanaa nauttia ylväinä kukkivista syysleimuista. Ne vievät katseet sopivasti pois muista jo ehtoopuolelle siirtyneistä kesäkukkijoista.

DSC_0755

Värikästä elokuun jatkoa siis!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Niin kaunista

kimppu

Kohtasin pyörälenkillä aivan ihanan näyn: kukkakedon täynnä erilaisia kukkia. Mahtoikohan kyseessä olla hieno ele kaupungilta, sillä samalla paikalla on joskus aiemmin ollut kaupungin kylvämiä kukkia, joita on saanut vapaasti käydä poimimassa. Keräsin joka tapauksessa pellon laidalta pienen kimpun, jotta sain ikuistettua ne kuvaan.

kukkaniittyJPG

Kaunista kaikissa väreissä

Kauneimmillaan ja pisimpään kedon kukat ihastuttavat kuitenkin juuri kasvupaikallaan, jossa mahdollisimman moni pääsee ihastelemaan niitä. Samalla tavalla kauniista pihoista ja puutarhoista saavat nauttia myös lähialueen asukkaat ja ohikulkijat. Itsekin ihastelen ohi kulkiessani naapuruston syysleimuja, syyshortensioita, kultapiiskuja ja pensashanhikkeja, vaikka omalla pihalla ei nyt kuki mikään.

Parhaimmillaan hieno piha saa ihastelujen ohessa innostettua keskinäiseen ajatusten vaihtoon, jos itse puutarhurikin sattuu olemaan paikalla. Puutarhanhoito yhdistää, ja siitä on helppo ammentaa jutunaiheita. Varsinkaan puutarhapalstoilla ja uusilla ryhmäpuutarha-alueilla ei kuuleman mukaan tarvitse olla kysymyksineen koskaan yksin, ja aloittelijakin saa neuvot ja vinkit ihan naapurista.

Jos omassa lähipiirissä ei satu olemaan innokkaita puutarhaharrastajia, voin vinkata, että Viherpeukaloiden Facebook-sivu www.facebook.com/viherpeukalot on hyvä paikka jakaa kokemuksia ja kysyä neuvoa.

Yöt ovat tulleet jo sen verran viileiksi, että nostin tomaatit ja chilipaprikat sisälle loppukypsytykseen. Paluu osittain takaisin lattiakasvimaalle siis. Kunhan viimeinenkin sato on korjattu, siirrän tomaatin varret kompostiin. Chilipaprikat vien lopuksi autotalliin, sillä ajattelin kokeilla, säilyisivätkö ne hengissä talven yli.

pihamänty_kasvaa

Männyn vuosikasvuja

Ohessa olevassa kuvassa näkyy, kuinka paljon pihamänty kasvoi alkukesän aikana. Meillä niitä on aika monta, ja koska kasvua ei voi pysäyttää, on lähiaikoina edessä tavallista järeämpää puutarhanhoitoa. Pian on sahalla töitä…

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti