Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

loistosalvia

Unelmien cottage garden -perennapenkki

Asuimme muutaman vuoden Moskovassa, jossa perheen suosikki ulkoilupuisto oli Tsaritsinon laaja museoalue. Siellä metsäiset kävelytiet on rajattu tiilistä ladotuilla ojanteilla, joita mukaillen meillä on rajattu tontin pohjoisrajan epämääräinen istutusalue nurmikosta. Tulevana kesänä tämä tiiliojanteella rajattu istutusalue on tarkoitus jalostaa cottage garden -tyylistä innoituksen saaneeksi runsaaksi perennapenkiksi.

Tulevan perennapenkin alue on tontin pohjoisrajalla itä-länsi suuntaan ja kooltaan noin 1,5 x 11 metriä. Epämääräinen alue syntyi tontin rajalle, kun pari vuotta sitten salaojitusten uusimisen yhteydessä pihan kaato korjattiin johtamaan talosta poispäin. Tontin rajalle syntyi pieni rinne ja tiiliojanne ladottiin matalimpaan kohtaan. Kukkapenkin perustamisessa haasteena tulee olemaan maa, jota joudumme kaivamaan valtavasti pois ja korvaamaan kunnon mullalla. Lapiomies ei vielä tunne projektin yksityiskohtia, joten älkää kertoko. Talo varjostaa osaa alueesta, mutta ei mitään kohtaa koko päivää joten toivon, että ”puolivarjoinen” on oikea kuvaus kasvupaikasta.

En aio noudattaa mitään valmista kasvilistaa, vaan pyrkiä runsaaseen ja värikkääseen lopputulokseen käyttäen kasveja, jotka itseäni kiinnostavat. Penkkiä on varmasti täydennettävä tulevina vuosina, joten jos näyttää siltä, että jotkin kasvit eivät toimi yhdessä, niitä siirrellään ja korvataan uusilla.

dorsetperennials co ukKuva täältä.

Penkkiin tulee ainakin jättipoimulehteä ja loistokurjenpolvea jotenkin lomittain ainakin kahteen kohtaan. Lisää sinistä haluaisin laventelista (rakastan!), mutta voi olla että päädyn kuitenkin loistosalviaan tai mirrinminttuun. Viime kesänä istutin penkkiin yhden pikkujasmikkeen, joka tietenkin jää paikoilleen. Ennestään penkissä on myös jokunen valkoinen syysleimu, joita tarvinnee vähän lisää. Valkoinen päivänkakkara siellä täällä olisi kiva lisä värikkääseen penkkiin, mutta taidan kuitenkin valita matalampia prinsessankakkaroita penkin etuosaan.

blog theenduringgardener comKuva täältä.

Penkissä kasvaa jo mummon ajoilta ihan tavallinen pinkki piharuusu, jonka aisoissa pitämiseksi joutuu työskentelemään yhtä määrätietoisesti kuin vuohenputkea vastaan. Ruusu saa kuitenkin toistaiseksi jäädä tontilleen. Lisää pinkkiä penkkiin tulee pinkkisilmäisistä, vaaleanpunaisista ’Miss Pepper’ syysleimuista, kaunopunahatuista ja cottage garden -penkkiin itseoikeutetusti kuuluvista ritarinkannuksista. Korkeista kasveista haluan mukaan myös kellosormustinkukkia.

daviddomoney comKuva täältä.

Keltaista penkkiin tuo siellä jo ennestään keväisin kukkiva kevätvuohenjuuri sekä tietenkin jättipoimulehti, joka kukkii heinä-elokuussa. Oranssista en niin välitä, mutta penkkiin taitaa kuitenkin tulla jokunen tiikerililja, sillä vanhan talon piha jotenkin vaatii niitä. Punaiset unikot miellyttävät myös kovin, joten penkkiin tulee varmasti jokunen idänunikko ja niiden kaveriksi kylvän ruiskukkia. Jotakin vihreää ja lehtevää penkkiin on varmaankin lisättävä, mutta en ole vielä miettinyt mitä.

meadow-540880_1280

Takaosastaan penkki rajoittuu vanhaan matalaan kivimuuriin, joka toivottavasti toimii loistavana taustana kukkiville perennoille. Voi olla, että penkki on liian kapea kunnon kerroksellisuuden aikaan saamiseksi, mutta pituussuunnassa vaihtelu onnistuu varmasti. Voi myös olla, että suunnitelmassa on liikaa kasveja, mutta nämä minä haluaisin.

Kerron kesän mittaan miten tämä cottage garden -penkkiprojekti etenee.

* Linkit johtavat kasvien kuvauksiin Viherpeukaloiden sivuilla, jossa näihin ihanuuksiin voi tutustua tarkemmin.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Mitä perennapenkkiin – osa 1

Varmasti monta puutarhaa suunnittevaa tai sitä uudistavaa viherpeukaloa askarruttaa ajatus:
Mitä perennapenkkiin?

Perennat eli monivuotiset ruohovartiset koristekasvit pitäisi valita pihalle huolella, koska ajatuksena on katsella näitä valittuja kasveja pidempäänkin kuin vain yhden kasvukauden. Perennapenkki on pitkäaikainen sijoitus, joten se kannattaa suunnitella huolella. Perennapenkkiä suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon kasvikohtaiset rajoitukset (sopiva maaperä ja valon tarve), kasvien korkeudet, sekä kukinta-ajat.

Esittelen tässä artikkelissa yhden runsaasti kukkivan perennapenkkiesimerkin, joka sopii pihan aurinkoiselle paikalle. Viherpeukaloilla on myös valmiita paketteja perennapenkeiksi, jolloin suunnitteluvaihetta ei tarvita ollenkaan, vaan kaikki on mietitty jo valmiiksi kukkapenkin muodosta lähtien hoito-ohjeisiin.

Perennapenkki

Aurinkonauhus

Aurinkonauhus on keltaisen kullanväreissä kukkiva korkea koristekasvi, joka viihtyy auringossa / puolivarjossa. Perennapenkkiä tehtäessä kannattaa huolehtia hyvin kasvuunlähdöstä laittamalla kasvualusta kunnolla kuntoon. Runsas multa ja ravinnerikkaus ovat valttia. Tämän perhoskasvin kukinta ajoittuu heinä-elokuulle. Yllä olevasta perennapenkki esimerkkikuvasta voi nähdä kuinka tämän aurinkonauhuksen kukinta on jo tässä loppumaisillaan. Koristekasvin muuttuessa värittömiksi rangoiksi, kannattaa muistaa käydä hieman siistimässä penkkiä, jotta seuraavaksi kukintavaiheessa olevat koristekasvit pääsevät oikeuksiinsa.

Kaunopunahattu

Punahattu on ryhmäperenna, joka on kuuluisa punaisen purppuroista päivänkakkarakukinnoistaan. Moni vannoo myös echinaforcen eli auringonhattu-uutteen nimeen yskän tai flunssan vallatessa. Muun muassa Pohjois-Amerikan intiaanit ovat käyttäneet tätä kasvia alkujaan monenlaisten vaivojen hoitoon. Punahattu käy siis hyvin kaunistamaan kukkapenkkiä, mutta jos innostuu rohdoksista niin sen kukkivia versoja tai sen talvehtivia juuria voi myös hyötykäyttää.

Kaunopunahatut kasvavat hieman lajikkeesta riippuen 80-100 cm korkeaksi. Ihannesijainti sille olisi aurinkoinen / puolivarjoinen paikka. Suomessa punahatun kukinta ajoittuu loppukesälle. Kaunopunahattu on myös oiva perenna huokuttelemaan perhosia. Lisäksi tätä kaunokaista saattaa löytyä myös nykyään muissakin väreissä kuin vain purppuranpunertavana. Muita hyviä puolia tässä perennassa on sen sopivuus myös leikko- ja kuivakukaksi, joten tämä kukka on todellakin sieltä puutarhan monipuolisemmasta päästä. Tässä perennapenkissä kaunopunahatut ovat sijoitettu korkeutensa puolesta penkin etualle ja keskelle (kuva otettu sivulta).

Syysleimu

Kaunopunahatun seuraksi suositellaan usein syysleimua. Olenkin kirjoittanut kokonaisen artikkelin syysleimuista ja luulen, ettei se menetä suosiotaan tulevanakaan kesänä. Artikkelin syysleimusta voit käydä lukemassa suoraan Viherpeukaloiden viime elokuun blogiarkistosta: ”Trendikukka syysleimu häikäisee väreillään”.

Valkoinensyysleimu

Loistosalvia

Loistosalvian voi nimensä mukaan istuttaa loistavalle / aurinkoiselle paikalle. Tämä perenna kestää hyvin aurinkoa ja suosittelenkin sitä perennapenkkiin, koska se myös kukkii pitkään (kesäkuun lopulta elokuulle). Loistosalvia, sekä kaunopunahattu löytyvät muun muassa Viherpeukaloiden valmiiksi suunnittelemasta perennapenkkipaketista “kesäperhonen”, joka on hyvin suosittu valinta.

Loistosalvia_takanasyyleimu

Kirjoittanut Heidi Roth 1 Kommentti