Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

laventeli

Mahdoton tehtävä

Hyvä lukija, rehellinen vastaus: kuinka moni teistä on onnistunut käymään puutarhamyymälässä vain ”ikkunaostoksilla”? Itse yritän sitä toistuvasti. Kotoa lähtiessä vakuutan, että ”käyn vain nappaamassa pari ideaa!”, mutta nappaan aina myös pari kasvia. Viime postauksessani hehkutin muun muassa Viherpeukaloiden puutarhamyymälän pieniä aitoviikunoita ja tupsulaventeleja. No nehän sieltä tarttuivat mukaani. Parin muun kasvin lisäksi…

DSC_0110

Minulla on huikea yhden vuoden kokemus aitoviikunasta. Ostin sellaisen, ihan reilun kokoisen, viime keväänä. Kasvi venytti kokoa huimasti kesän aikana (lähinnä sivusuunnassa) ja tuotti jopa hedelmää.

Toukokuu

Syksyllä siirsin viikunan talvehtimaan varastoon. Leikkasin silloin leveimpiä oksia, jotta sain sen mahtumaan hieman…hmmm…täyteläiseen talvisäilöönsä. Talven kasvi eleli omillaan. Maaliskuussa lisää saksimista ja kelien salliessa siirsin sen kasvihuoneeseen. Nyt viikuna kasvattaa kauniita, hennonvihreitä lehtiä.

DSC_4857

En ole talvettamisen (tai leikkaamisen!) mestari, mutta tämä näyttää olevan sitkeä ja anteeksiantava kasvi. Siksi uskalsin hankkia sille ihanan pikkusiskon, joka sekin nyt elelee kasvihuoneessa.  Ostamani aitoviikuna ’Panache’ näyttää googlen mukaan kasvattavan hauskan raidalliset hedelmät.

DSC_0107

Tupsulaventelit odottavat vielä lopulliselle paikalle pääsyä. Paikka on kuitenkin jo valmiina, laitan ne totuttuun tapaan kasvihuoneen kulmalle.

DSC_0015 14

Siinä laventelia on helppo hipaista kasvariin kulkiessa. Voi sitä tuoksua!

DSC_0019 13

Myös hortensiat odottavat  siirtoa suurempiin ruukkuihin. Kunhan oven pielessä olevat kevätkukkijat ovat antaneet kaikkensa, siirrän ne kukkapenkkiin ja hortensiat tilalle. Hortensiat viihtyvät parhaiten puolivarjossa. Etuovelle paistaa vasta illemmalla, mutta silloin kyllä täydeltä terältä. Hortensia on melko tarkka kastelun suhteen, eikä multa saisi päästä kuivumaan kasteluiden välillä. Katsotaan miten kaunokaiset selviävät.

DSC_4660

Edellisestä puutarhamyymälävisiitistä alkaa olla jo niin monta päivää, että taidan lähteä taas ”ikkunaostoksille”. Lienee mahdoton tehtävä. Kassalla siis tavataan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Unelmien cottage garden -perennapenkki

Asuimme muutaman vuoden Moskovassa, jossa perheen suosikki ulkoilupuisto oli Tsaritsinon laaja museoalue. Siellä metsäiset kävelytiet on rajattu tiilistä ladotuilla ojanteilla, joita mukaillen meillä on rajattu tontin pohjoisrajan epämääräinen istutusalue nurmikosta. Tulevana kesänä tämä tiiliojanteella rajattu istutusalue on tarkoitus jalostaa cottage garden -tyylistä innoituksen saaneeksi runsaaksi perennapenkiksi.

Tulevan perennapenkin alue on tontin pohjoisrajalla itä-länsi suuntaan ja kooltaan noin 1,5 x 11 metriä. Epämääräinen alue syntyi tontin rajalle, kun pari vuotta sitten salaojitusten uusimisen yhteydessä pihan kaato korjattiin johtamaan talosta poispäin. Tontin rajalle syntyi pieni rinne ja tiiliojanne ladottiin matalimpaan kohtaan. Kukkapenkin perustamisessa haasteena tulee olemaan maa, jota joudumme kaivamaan valtavasti pois ja korvaamaan kunnon mullalla. Lapiomies ei vielä tunne projektin yksityiskohtia, joten älkää kertoko. Talo varjostaa osaa alueesta, mutta ei mitään kohtaa koko päivää joten toivon, että ”puolivarjoinen” on oikea kuvaus kasvupaikasta.

En aio noudattaa mitään valmista kasvilistaa, vaan pyrkiä runsaaseen ja värikkääseen lopputulokseen käyttäen kasveja, jotka itseäni kiinnostavat. Penkkiä on varmasti täydennettävä tulevina vuosina, joten jos näyttää siltä, että jotkin kasvit eivät toimi yhdessä, niitä siirrellään ja korvataan uusilla.

dorsetperennials co ukKuva täältä.

Penkkiin tulee ainakin jättipoimulehteä ja loistokurjenpolvea jotenkin lomittain ainakin kahteen kohtaan. Lisää sinistä haluaisin laventelista (rakastan!), mutta voi olla että päädyn kuitenkin loistosalviaan tai mirrinminttuun. Viime kesänä istutin penkkiin yhden pikkujasmikkeen, joka tietenkin jää paikoilleen. Ennestään penkissä on myös jokunen valkoinen syysleimu, joita tarvinnee vähän lisää. Valkoinen päivänkakkara siellä täällä olisi kiva lisä värikkääseen penkkiin, mutta taidan kuitenkin valita matalampia prinsessankakkaroita penkin etuosaan.

blog theenduringgardener comKuva täältä.

Penkissä kasvaa jo mummon ajoilta ihan tavallinen pinkki piharuusu, jonka aisoissa pitämiseksi joutuu työskentelemään yhtä määrätietoisesti kuin vuohenputkea vastaan. Ruusu saa kuitenkin toistaiseksi jäädä tontilleen. Lisää pinkkiä penkkiin tulee pinkkisilmäisistä, vaaleanpunaisista ’Miss Pepper’ syysleimuista, kaunopunahatuista ja cottage garden -penkkiin itseoikeutetusti kuuluvista ritarinkannuksista. Korkeista kasveista haluan mukaan myös kellosormustinkukkia.

daviddomoney comKuva täältä.

Keltaista penkkiin tuo siellä jo ennestään keväisin kukkiva kevätvuohenjuuri sekä tietenkin jättipoimulehti, joka kukkii heinä-elokuussa. Oranssista en niin välitä, mutta penkkiin taitaa kuitenkin tulla jokunen tiikerililja, sillä vanhan talon piha jotenkin vaatii niitä. Punaiset unikot miellyttävät myös kovin, joten penkkiin tulee varmasti jokunen idänunikko ja niiden kaveriksi kylvän ruiskukkia. Jotakin vihreää ja lehtevää penkkiin on varmaankin lisättävä, mutta en ole vielä miettinyt mitä.

meadow-540880_1280

Takaosastaan penkki rajoittuu vanhaan matalaan kivimuuriin, joka toivottavasti toimii loistavana taustana kukkiville perennoille. Voi olla, että penkki on liian kapea kunnon kerroksellisuuden aikaan saamiseksi, mutta pituussuunnassa vaihtelu onnistuu varmasti. Voi myös olla, että suunnitelmassa on liikaa kasveja, mutta nämä minä haluaisin.

Kerron kesän mittaan miten tämä cottage garden -penkkiprojekti etenee.

* Linkit johtavat kasvien kuvauksiin Viherpeukaloiden sivuilla, jossa näihin ihanuuksiin voi tutustua tarkemmin.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Ensimmäiset kylvöt — chili ja paprika

Päivien valostuessa ja räystäiden tiputellessa vettä ovat ajatukset karkailleet väkisin kevääseen ja tulevaan kesään, joka on meille kolmas täällä vanhassa mummolassa. Kateellisena katselin kuvia Lounais-Suomesta, jossa lunta on enää varjopaikoilla ja maakin näytti hyvää vauhtia kuivuvalta. Meillä on pihassa kauttaaltaan varmasti 30 cm lunta ja paikoitellen paljon enemmän. Toki hanki on painunut, mutta silti. Talvi täällä kaakossa II-vyöhykkeellä on edelleen. Ja kiitos suojasäiden, maisema verhoutuu visusti harmaan eri sävyihin.

IMG_1936

Kevät on kuitenkin vääjäämättä tulossa ja pääsin vihdoin kylvämään ensimmäiset siemenet. Viimekesän tapaan kylvin ensimmäisenä ’Hungarian Hot Wax’ chiliä ja ’Putzagold’ paprikaa. Molemmat sopivat mainiosti meillä verannalla kasvatettavaksi ja tuottivat sadon, jota saattoi napsia pitkin kesää.

IMG_1937

IMG_1940

Tomaatit jätän tänä vuonna suosiolla taimina ostettavaksi, ja kokeilut voi tehdä joku taitavampi puutarhuri. Näitä epäonnistuneita kokeiluja meillä edusti viimekesänä munakoiso ja edellisenä vesimeloni.

Toisaalta multaan päätyi myös laventelin siemeniä, joiden menestyksestä en lähde lyömään vetoa. Toiveikkaana kuitenkin sijoitin laventelipotit jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. Saas nähdä miten käy.

IMG_1942

IMG_1943

Tänä vuonna aion keskittyä vahvasti puutarha-ahdistuksen torjuntaan. Tuulia Aho kuvaa tätä minulle tutuksi tullutta tilaa Puutarhan aika -kirjassaan osuvasti: ”Se iskee äkkiä kesken keväthuuman. Tai viimeistään heinäkuussa. Puutarha-ahdistus, joka voi hoitamattomana johtaa lamaannukseen ja puutarhan täydelliseen laiminlyöntiin — mikä puolestaan lisää ahdistusta.” Pyrkimys on siis edetä varovaisesti sekä hyötytarhassa että kukkapenkkien laittamisessa, jotta intoa riittää läpi kasvukauden. Haaveita ja suunnitelmia on tosin niin paljon, että riskit ovat jälleen suuret.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Kesäkukkien loistoa

Kesäkukilla saa kauniita yksityiskohtia pihalle, kesäkukkien loistoa. Kokeilin tänä kesänä istuttaa isoihin tynnyreihin valkoisia japaninkelloja ja neilikoita. Japaninkello on runsaasti kukkiva kesäkukka, joka kestää hyvin tuulta ja sadetta. Kukkaloistoa pitäisi riittää siitä koko kesäksi.

neilikkaa ja japaninkelloja

Neilikkaa ja japaninkelloja

 

Aluksi ne näyttivät hieman orvoilta isoissa tynnyreissä, mutta jo muutaman viikon kuluttua ne alkoivat kasvamaan ja täyttämään kauniisti niille suotua tilaa. Myös helpot valmiiksi mietityt ruukkuasetelmat ovat kiva lisä muuten yksilölliseen puutarhaan, jota kootaan kuin palapeliä vuosi vuodelta. Täytin valmiiksi kaupassa suunnitetuilla kesäkukkalajitelmilla toiset isot ruukkuni. Puutarhanlaitossa onkin mielestäni hauskaa kun sitä saa suunnitella myös valmiiksi pureskelluista ideoista. Toteutuspuoleen tarvitaan kyllä myös tietotaitoa, mutta sitä on helppo lähteä nykyaikana etsimään, koska puutarhan ammattilaiset ovat entistä enemmän näkyvillä eri medioissa.

HeidiRoth-0913

Kesäkukkien lisäksi on hyvä, että pihalla on monivuotisia kasveja. Yksi hyvä perenna on kivimuurilla lepäävä lamo- eli pikkuherukka. Kesäisin se tekee pieniä, punaisia marjoja, jotka ovat kuitenkin syömäkelvottomia. Onneksi meidän lapset eivät ole koskaan keksineet syödä niitä, vaikka muuten marjoja paljon kerätäänkin luonnosta. Syksyllä pikkuherukan vihreät lehdet saavat hienot ruskan sävyt, joten se on myös näyttävännäköinen syksyllä.

Meillä on lähellä pääsisäänkäyntiä isohko kohotettu kukkapenkki. Laitoimme pari vuotta sitten siihen havukasveja reunoille ja keväisin siitä ovat tervehtineet narsissit ja tulppaanit. Penkin perälle heittelin (kirjaimellisesti) pari vuotta sitten myös laventelin siemeniä. Ajattelin, että jos noista jotain tulee niin sitten tulee, mutta jos ei tule niin sitten ei tule.

Ensimmäisenä vuotena näyttikin siltä, ettei ideani ihanalta tuoksuvasta laventelipenkistä ottamassa vieraita vastaan taidakaan tulla mitään, mutta jo seuraavana vuotena sain ihmetellä sitkeää sissiä, joka versoi mullasta. Voi olla, että laventeli on saanut hyvän suojan katolta suoraan tippuvasta lumesta ja sen eristyksestä. Se nimittäin kukoistaan nyt suurena pensaana ja levittää rentouttavaa tuoksuaan etupihalle.

Olen myös kuivannut laventelia ja näin saan tuon ikiaikaisen tuoksun sisälle kotiini myös talvisin. Vielä haaveissani siintää valtavien laventelipeltojen kokeminen Etelä-Euroopassa. Laventelissa on todellakin jotain mystistä, joka inspiroi.

HeidiRoth-1021

Laventeli

 

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Ensimmäistä sadonkorjuuta

kirsikka_taivas

Olen alkanut kulkea silmät auki ja keräilymentaliteetilla – hortoilla. Luonto on nimittäin suuri kasvimaa, joka tarjoaa parastaan juuri nyt, kun oman pihan sato on vielä alkuvaiheessa. Monivuotiset yritit ja raparperi ovat toki valmiita käyttöön, mutta muista syötävistä kasveista näkyy vasta heiveröinen lupaus tulevasta. Salaatti on noin parisenttistä ja taimina hankitut pensastomaatti, chilipaprika ja kesäkurpitsa odottavat takuuvarmaa lämpöä edelleen sisätiloissa.

raparperi_pilkottu

Horta eli villivihannekset ovat juuri nyt parhaimmillaan. Jos aihe kiinnostaa, kannattaa hankkia lisätietoa kursseilta, kirjoista ja netistä. Uutta tämä on minullekin, mutta olen ehtinyt jo hyvin päästä vuohenputken, horsman ja voikukan makuun. Tunnetuin villivihanneksemme nokkonen on tuttu jo vanhastaan. Pieni varoituksen sana tässä vaiheessa: kaikki syötäväksi kerättävät kasvit on osattava todella tunnistaa.

Käsittelin uuden, puunvärisen yrttilaatikon paremmin pihaan sointuvaksi sivelemällä ulkopuolelle ruskeaa puuöljyä. Taimina hankitut yrtit odottavat jo kuumeisesti pääsyä yrttilaatikkoon. Pistäydyin toissaviikolla Viherpeukaloiden valtavassa puutarhamyymälässä, josta mukaan tarttui timjamin ja oreganon taimet sekä näyttävät rosmariini- ja laventelipuskat. Nyt saatiin tuulahdus Etelä-Eurooppaa omalle pihalle. Laventeli sointuu muuten yllättävän hyvin parhaillaan kukkivaan vuorenkilpeen.

laventelirosmariini

vuorenkilpivpmyymala

Jännä juttu muuten, kuinka erilaiselta taimena ostettu kesäkurpitsa ja itse siemenistä kylvetty kesäkurpitsa tässä vaiheessa näyttävät. Saas nähdä, kuinka niille ulkona käy.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti