Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

kukkasipulit

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla.

Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta kaivelen sipuleita maahan viimeisenä mahdollisena hetkenä. Joskus kohmeista maata lapiolla pehmentäen, joskus lumipeitteen alle. Joka vuosi sipulit ovat kuitenkin kukkineet.

En varsinaisesti suosittele istuttamista lumisateessa. Näpit tahtovat jäätyä ja varusteena on usein otsalamppu. Tänä vuonna asettelin sipulit nätisti esille, jotta muistaisin myös istuttaa ne hyvissä ajoin. Usein siirrän puuhaa kun tiedän, ettei aika riitä koko satsin maahan upottamiseen. Nyt olen yrittänyt tehdä hommaa erissä, sipuliastia kerrallaan.

Periaatteessa kukkasipuleita voi istuttaa niin kauan kuin maa on sulana, mutta yleisohjeena sanottakoon, että mitä pienempi sipuli, sen aikaisemmin se tulisi istuttaa. Ja mitä paremmin sipulit ehtivät juurtua, sen varmemmin ne lähtevät kasvuun keväällä.

Eri aikaan kukkivia, eri korkuisia, eri mallisia ja erivärisiä sipulikukkia on lukematon määrä. Tarkkasilmäinen miettii värisävyt, kasvukorkeudet ja kukinta-ajat ennen istuttamista, boheemimpi puutarhuri heittää sipulit rennosti penkkiin ja istuttaa ne sinne minne sipuli laskeutuu.

Sipulin oikea istutussyvyys on kolme kertaa sipulin koko. Eli isommat sipulit syvemmälle ja pienemmät lähemmäs mullan pintaa. Jos maa on kovin kuiva, muista kastella istutusta. Tänä vuonna tuo huoli näyttää tosin olevan turha.

Normitalvena löydän vielä pari alennusmyynneistä ostettua ja varaston perälle unohtunutta sipulipussia tammikuussa. Silloin olen istuttanut sipulit ruukkuun ja nostanut ruukun lämpimään varastoon. Hukkaan eivät nekään ostokset ole siis menneet. Eikös se Audrey Hepburnilta lainattu sanonta kuulu: ”To plant a garden is to believe in tomorrow”. Sama koskee tietenkin kukkasipuleita. Kevättä kohti siis!

Ps. Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa on auki 20.10.2017 asti ja verkkokaupassa on juuri meneillään Villit Viikot Vielä siis ehtii sipuliostoksille!

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Keväisiä unelmia

Moni alaa harrastamaton kuvittelee, että puutarhurin kausi päättyy kesän loppumisen myötä. Vaan eihän tässä mihinkään talvihorrokseen pääse vaipumaan, puuhaa riittää ihan ympäri vuoden. Niin halutessaan.

Itselläni monet puutarhan syystyöt ovat vielä kesken, mutta näin syksyllä hommia tehdään kun ehditään. Sato on korjattu talteen, kasvihuone tyhjennetty, mutta harava odottaa heiluttajaa ja kukkasipulit istuttajaa. Onneksi syksy on ollut leuto, joten ei tässä vielä kauhea hoppu ole.

dsc_3369

Sipulikukat tulisi istuttaa ennen kuin maa jäätyy. Joskus olen tehnyt tätä kilpaa ensilumen kanssa ja kauniisti ovat kukkineet seuraavana keväänä. Mutta toki homma on huomattavasti mukavampaa kuulaana syyspäivänä, sormet kuivina. Ja mitä paremmin sipulit ehtivät juurtua, sen varmemmin ne lähtevät kasvuun keväällä.

dsc_7803

Sipulin istutussyvyys on noin kolme kertaa sen koko. Eli isommat sipulit syvemmälle ja pienemmät lähemmäs multapintaa. Meillä ainakin on maa rutikuiva tämän syksyn jäljiltä, joten kukkasipuli-istutukset kannattaa kastella. Ne tarvitsevat vettä juurtuakseen.

dsc_3531-1

Voi sitä riemua, kun pitkän talven jälkeen huomaa ensimmäiset versot pilkistämässä paljaasta maasta! ”Mitähän tähän tuli istutettua, minkä värinen kevään sulostuttaja täältä nousee?

dsc_6912

Ensimmäiset sinnikkäät sipulikukat nousevat maan ollessa vielä osittain lumen peitossa. Silloin sitä kiittelee itseään ja syksyistä ahkeruuttaan vuolaasti. Ja vannoo istuttavansa kasapäin lisää sipuleita seuraavana syksynä. Aikaisia, myöhäisiä, kaiken kokoisia ja värisiä.

dsc_4669-001

Kevään vihreä tuntuu joka vuosi äärimmäisen upealta. Ensin muutama verso siellä täällä, ja kohta koko puutarha alkaa täyttyä sellaisella vauhdilla, että puutarhuri ei meinaa perässä pysyä!

dsc_6124

Valitsemalla laajan skaalan erilaisia sipulilajikkeita varmistat näyttävän ja pitkäkestoisen kevätkukinnan. Puutarhan tunnelmia on helppo vaihdella erilaisilla värisävyillä.

dsc_6125

Tulppaaneista löytyy muhkeita kaunottaria ja yksinkertaisen tyylikkäitä yksilöitä, joilla voi luoda juuri haluamaansa tunnelmaa ja kauneutta puutarhaan.

dsc_5862

Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa on auki 21.10.2016 asti ja verkkokaupassa on meneillään Villit Viikot. Meille mattimyöhäisillekin on siis vielä tarjolla keväisiä unelmia!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Lopussa kiitos seisoo

Tasan vuosi sitten syyslomalla ahkeroin uusien kukkapenkkien parissa. Syys- ja puutarhaväsymys alkoi jo painaa, mutta halusin ehtiä istuttaa hamstraamani kukkasipulit.

l

Tiesin kiittäväni itseäni vielä myöhemmin.

l9

Pihassamme myllää jonkin verran myyriä, joten keväällä odotin maan sulamista suurella mielenkiinnolla. Ja voi sitä riemua, kun huomasin sulavan lumen alta ensimmäiset esiin nousevat terhakat sipulikasvien alut!

l4

Koska kevään odottelu tuntuu puutarhaihmisestä aina tuskaisen pitkältä, nopeutin sesongin alkua ruukkuistutuksilla. Talvetin ruukut varastossa ja nostin ne myöhemmin keväällä nauttimaan auringosta. Ruukkuistutusten sipulit ostin viimeisistä alennusmyynneistä ja laitoin ne multiin vasta joulukuussa. Hyvin ehtivät!Lokakuu15-001

Toukokuussa puutarha alkoi täyttyä ihanasta kevään vihreästä. Joka aamu (ja ilta) oli pakko tehdä puutarhakierros, sillä pitkän odotuksen jälkeen kevät eteni hengästyttävällä vauhdilla. Kuten joka vuosi.

l5

Lopulta koko piha täyttyi erilaisista väreistä ja tunnelmista, vuorokaudenajasta ja näkymästä riippuen. En enää muistanut syksyistä savimaan lapioimista kylmässä, kivivasaralla nuijittua sormea, märkiä puutarhahanskoja, palelevia varpaita tai lukuisia ärräpäitä. Näin vain kauneutta ja kukkaloistoa. On ihmeellistä, miten pieniin ja vaatimattomiin syksyllä maahan kaivettuihin sipuleihin voi mahtua niin paljon väriä ja elämää!

l3

Nyt yritän palata noihin ihaniin kevättunnelmiin ja saada itseni istutuslapion varteen. Hyvä kirja, sohva ja takkatuli huutelevat nimeäni, mutta periksi ei anneta.

l2

Lopussa kiitos taas seisoo!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 7 Kommentit

Kevätkukkijat

Sää ei ole täällä päin Suomea hellinyt puutarhuria, mutta kevät etenee vauhdilla. Keskityin monta vuotta keittiöpuutarhaan, ja olen vasta viime aikoina suonut huomiota myös perennapenkeille. Ihanan herkät, mutta sinnikkäät valkovuokot yhdessä helposti leviävän kevätkaihonkukan kanssa ovat varma kevään merkki.

DSC_0097-001

Vielä ollaan kaukana siitä, että kukkaloistoa piisaisi puutarhassamme läpi kauden. Kukkapuutarhamme on kevätpainotteinen ja perennapenkkimme ovatkin kauneimmillaan juuri kesän kynnyksellä.

DSC_0070

Rakastan sipulikukkia, niiden istutus on ihanan huoletonta. Tässä vaiheessa kevättä sitä kuitenkin iloitsee ihan kaikenvärisistä ja -kokoisista kukkasista. Ei ole katastrofi, vaikka vaaleanpunaisena ostetut tulppaanit nousisivat penkistä kirkkaan oransseina. Tai jos huolellisesti etukäteen suunniteltu värikartta ei toteutuisikaan. Kaikenlaisia karkulaisia löytyy aina, joko myyrien tai hajamielisen puutarhurin jäljiltä.

DSC_0243

Viileä keli on viivästyttänyt tämänvuotista kevätkukintaa. Mutta kierros puutarhassa osoittaa, että paljon on jo tapahtunut ja mahdottoman paljon on vielä luvassa!

DSC_0131-001

Kirjopikarinliljoista riittää iloa pitkään, nuokkuva kukka on kaunis sekä nuppuisena että kokonaan avautuneena. Ja kun kuuntelee oikein tarkalla korvalla, voi kirjopikarililjapenkin edessä kuulla hauskaa helinää, kun kukat keinuvat tuulen tahtiin.

DSC_0102-001

Yleensä tulppaanikauden aloittaa hento kääpiötulppaani Tulipa turkestanica, tässä nupullaan sinisten helmililjojen kyljessä. Tämä villitulppaaneihin eli kasvitieteellisiin tulppaaneihin kuuluva kaunotar muodostaa monta kukkaa samaan varteen ja jaksaa kukkia pitkään.

DSC_0255

Tänä vuonna kääpiötulppaanin eteen kiirehti kuitenkin oikealla näkyvä lyhytvartinen lummetulppaani Ancilla. Lummetulppaani aukeaa aurinkoisella kelillä lähes vaakatasoon ja muuttuu kukinnan edetessä hauskasti hennon punertavaksi. Tässä lummetulppaanin kavereina aurinkoa kohti kurkottelevat kääpiötulppaanit ja kirjokevättähdet.

DSC_8858

Tarhakylmänkukan nukkaisia nuppuja tekisi mieli varovasti silitellä. Myöhemmin kasvi aukaisee isot violetit kukkansa ja ilahduttaa pitkään, sillä kukinnan jälkeen muodostuvat hopeiset siemenpallot ovat näyttäviä nekin.

DSC_8868

Haaveilen upeasta hyasinttimatosta keskieurooppalaiseen tyyliin, mutta jo muutama veikeä hyasinttipallero ilostuttaa kukkapenkissä. Matalat hyasintit kannattaa istuttaa penkin etureunaan, muuten ne jäävät muiden jalkoihin.

DSC_0114

Iltakierroksella oli iloinen yllätys löytää uudesta kukkapenkistä vaaleanpunaisia helmililjoja, en nimittäin muista istuttaneeni näitä viime syksynä. Helmililja Pink Sunrise on varsin soma kevätkukkija.

DSC_9427

Valitsemalla eri aikaan kukkivia kevät- ja sipulikukkia voi saada viiikoja kestävän kukinnan kevätpuutarhaan. Ensimmäiset alkavat jo kuihtua, kun toiset vasta työntävät kukkavarsiaan ylöspäin.

DSC_0002

Seuraavaksi opettelen, miten saada kukkiva piha koko kesäksi. Mutta sitä ennen nautin näistä mahtavista keväthetkistä ja luonnon upeista sävyistä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit

Sipuleiden istutusta ja Halloweenia

valkosipuli

Syys-lokakuussa kannattaa istuttaa esimerkiksi valkosipulit ja kukkasipulit kevättä varten. Tässä täytyy tietenkin huomioida se, että muistaa toimia ennen talven tuloa ja maan jäätymistä.

Laitoin etupihan kukkapenkkiin tulppaaneja odottamaan kevättä. Jännityksellä siis joutuu odottamaan, mitä sieltä nousee.

Samalla kun olemme keränneet puutarhan satoa, olemme myös säästäneet osan sadosta uutta satoa varten. Meidän valkosipulit ovat menestyneet erinomaisesti kohopenkeissä, jossa on reilusti multaa ja jotka ovat sijoitettu aurinkoiselle paikalle. Valkosipuleita tuli tänä syksynä runsaasti, mutta niitä kaikkia ei kannata syödä vaan kynsistä kannattaa laittaa uutta kasvamaan takaisin peltoon. Yhdestä valkosipulista kasvaa monta uutta sipulia, kun valmiista valkosipuleista ottaa isot kynnet erilleen ja istuttaa ne maahan. Kynnet kannattaa istuttaa syvälle, noin
viidentoitomaatitsta sentin syvyyteen ja noin kymmenen sentin päähän toisistaan.

Keräsimme myös ennen pakkasöitä loput tomaatit kasvihuoneesta. Kokeilin miten raakojen, vihreiden tomaattien kypsyttäminen onnistuu sisällä. Keksin kesältä ylijääneille grillivuoille uuden tehtävän, ne toimivat hyvin tomaattien kypsytysalustana. Sitä mukaa kun tomaateille alkoi tulla lisää väriä, ne popsittiin pois. Maku ei ollut yhtä makea kuin auringossa kylpeneiden tomaattien, mutta ne olivat silti herkullisia. Vaihtoehtonahan olisi tietenkin ollut vihreiden tomaattien etiikkasäilöntä, mutta minulta ne ovat aina jääneet jääkaapin takahyllylle eli syömättä.

Kolmas asia, mistä haluan myös jakaa tietoa, on kurpitsoiden kasvatus.

Miten helppoa se onkaan. Avain sana on avokomposti! Meillä on puutarhan perällä isohko, noin kolmisen metriä halkaisijaltaan oleva avokomposti. Sinne on helppo viedä kesällä tiuhaan leikattavan nurmikon jätteet ja kaikKerätyt jättikurpitsatki muu biojäte, mitä nyt puutarhasta tulee.

Esikasvatimme muutaman kurpitsansiemenen kasvihuoneessa noin parinkymmenen sentin kokoisiksi taimiksi (näillä muuten hurja kasvuvauhti kesällä, taimet kasvavat silmissä kesä-heinäkuussa) ja veimme ne kompostiin kasvamaan. Siellä ne olivat omissa oloissaan pitkälle lokakuuhun saakka, kunnes kävimme nostelemassa selkävääränä painavat kurpitsat Halloweenia varten. Lapsille kurpitsoiden koverrus ja koristelu olivat mieluista tekemistä. Tässä kuusivuotiaan tyttäreni taidonnäyte. Happy Halloween folks!

kurpitsa

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti