Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

kirsikka

Ken on heistä kaikkein kaunein?

x2idansinililja

Kukat tekevät keväästä kevään, ja ensimmäisten kukkien ihastelu saa sydämen sykähtelemään aivan erityisellä tavalla. Mutta mikähän olisi kevään kukkasista se kaikkein kaunein?

Heti kun viimeiset lumilaikut sulavat maasta aloittaa kukintonsa sähäkän sininen, pelottavaan Skylla-jumalattareen liitetty idänsinilija. Vanha kansantieto kertoo, että jos haluaa pysyä henkiolennon kanssa hyvissä väleissä, ei kukan päälle pidä astua. Pieni, sitkeä sipulikukka leviää helposti komeaksi kukkamatoksi, mutta tämä matto on tarkoitettu vain ihasteltavaksi, ei tallottavaksi.

xnarsissi

Entä kevätauringon kanssa kilpaa keltaisena hehkuva narsissi, olisiko se kevään merkeistä se kaikkein odotetuin ja kaunein? Kerrotaanhan Kreikan mytologiassa narsissin esikuvan, lähteelle juomaan kumartuneen Narkissoksen ihastuneen omaan kuvajaiseensa ikihyväksi. Ennen pitkää kuvajaistaan ihailemaan jäänyt nuorukainen muuttui narsissiksi.

xtulppaani_pun

Voiko kauneudessa piillä myös merkittävää vaikutusvaltaa, sellaista, joka pistää sekaisin talouselämän ja pörssin? Tällaista valtaa ovat pitäneet hallussaan ainakin tulppaaninsipulit, jotka saivat 1630-luvulla Alankomaissa aikaan ilmiön, joka tunnetaan historiassa nimellä tulppaanimania.

xtulppaani_vaalea

Sittemmin tulppaanit ja muut sipulikukat ovat vakiinnuttivat asemansa Alankomaiden taloudessa tärkeänä vientituotteena. Tänä päivänä maassa tuotetaan noin 65 % maailman kukkasipuleista. Kukkien jalostustyö jatkuu aktiivisena ja uusia, entistäkin kauniimpia lajikkeita kehitetään jatkuvasti.

xkukkiva_puu_talo

Onko hätkähdyttävintä kuitenkin sellainen kauneus, joka puhkeaa ylipursuavan huikeaan kukintaansa aivan yhtäkkiä peittäen kukkapaljouden taakse jopa suuren omakotitalon? Suoranaista liiottelun makua on monien hedelmäpuiden ja koristehedelmäpuiden kukinnassa. Upeaa kukintaa kestää vain joitakin päiviä, ja ennen kuin huomaakaan, ovat kukat lentäneet tuulen mukana tiehensä.

xrusokirsikka

Nyt kannattaa olla valppaana, sillä kirsikat ovat jo paikoin aloittaneet kukintansa.

xvoikukka

Kaikista puutarhojen kaunottarista huolimatta ei kevät ja kesä tuntuisi samalta kuin lapsuudessa ilman tienposkessa kukkivia leskenlehtiä ja voikukkia.

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti

Kevään korvalla

Maaliskuu on tällaisen haaveilevan puutarhakokeilijan parasta aikaa. Lehdet täyttyvät puutarhaideoista, tulppaanit, narsissit, krookukset ja muut kevään kukat ilmestyvät kauppoihin ja valo lisääntyy joka päivä. Puutarhassa ei vielä tarvitse tehdä mitään, mutta kevät on selvästi tulossa. Vettä tippuvat räystäät, lintujen laulu ja märän maan tuoksu virittävät puutarhahaaveiluun lisää kierroksia. Tulevan kesän työlista kasvaa kasvamistaan ja kaikki tuntuu vielä mahdolliselta.

Ensimmäiset kylvöt kasvimaata varten tein helmikuun lopulla. Nyt ikkunalla on jo tomaatin, munakoison, chilin ja paprikan pikkutaimia. Näistä tomaatteja kasvatin viime kesänäkin, mutta muut ovat tulevan kesän uutuuksia. Esikasvatettavaksi aion vielä kylvää ainakin kurkkua sekä kerä-, lehti- ja ruusukaalia. Saa nähdä miten näiden kanssa käy. Viime kesänä into kasvimaan hoitoon lopahti jossain juhannuksen tienoilla ja sato oli oikeastaan enemmän iloinen yllätys, kuin hellän hoitamisen tulos. Maaliskuisissa haaveissa ensi kesän kasvimaa kuitenkin näyttää kauniilta ja rehevältä ja tuottaa valtavan sadon, joka täyttää kellarin syksyllä. Pisimmän esikasvatusajan saavat chilit, paprikat ja munakoisot tosin eivät ole päätymässä kasvimaalle, vaan verannalle, joka on meillä kasvihuoneeseen verrattava kasvupaikka. Tomaatit päätynevät kasvamaan talon eteläseinustalle vanhoihin sinkkisaaveihin.

Munakoisot

Munakoisot lähdössä koulintaan

Pelargoniat, jotka aiemmin kukkivat kellarissa venyttävät nyt versojaan yläkerran rappusilla. Ehkä niitä ei olisi pitänyt leikata syksyllä ihan niin lyhyiksi kuin mitä tuli leikattua. En jotenkin usko, että noista kasvaa kesäksi tasaisen tuuheita ahkerasti kukkivia pelargonioita, sillä versot tosiaan venyvät ja venyvät, mutta mitään uutta haaraa ei näy. Tarvitsisivat varmaan vähän lisää valoa, mutta, mutta, saavat nyt selvitä siinä missä ovat. Pelargoniat rappusilla muuten näyttävät jotenkin romanttisilta, vai mitä?

Pelargoniat rappusilla

Pelargoniat venyttelevät kohti aurinkoa

Kirsikan kukat ne vasta romanttisia ovatkin ja hyötämällä niistä on jo mahdollista nauttia. Meillä on viime viikkojen aikana kaadettu vanha, rungoltaan aivan laho omenapuu, turhan korkeaksi kasvanut kirsikka, tulevaa kasvimaata varjostanut luumupuu ja neljä koivua. Saha on siis soinut ja kirveellä on edelleen töitä useampanakin päivänä ennen kuin kaikki metsänrajaan raahattu puutavara on halottu ja pinottu. Ja oksia on aivan järkyttävä määrä. Kirsikan oksista on kuitenkin iloa takan reunuksella, jossa ne kukkivat parhaillaan ja lumoavat herkällä kauneudellaan.

Kirsikka 2

Kirsikka 3

Kirsikka 1

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti