Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

KEVÄT

Malvat ja malvikit pihan koristajina

Malvat kuuluvat malvakasvien (Malvaceae) heimoon. Malvoja käytetään lähinnä koristekasveina, mutta osaa niistä voi myös hyödyntää rohtokasveina, sekä lehtivihanneksina. Erikoiseksi malvojen lehdet tekee niiden sisältämä oksitoniini, joka on monelle synnyttäneelle tuttu kohdun supistajana eli synnytyksen jouduttajana.

Muutamia malvalajeja kasvatetaan lisäksi koristekasveina puutarhoissa. Koristekasveina kasvatettavia malvalajeja ovat muun muassa monivuotiset myski- ja ruusumalvat. Myskimalva lienee saaneen nimensä herkästä myskimäisestä tuoksustaan.

Malvoja voidaan käyttää teehen tai antamaan väriä juomiin. Malvakasveihin kuuluu myös teehibiscus, josta olen kirjoittanut jo aikaisemminkin Terveysjuomia -artikkelissa.

Varsinkin myskimalvoja pidetään vanhojen pihojen perinneperennana. Se onkin todella kaunis ja korkea. Se sopii myös esimerkiksi rinnepenkkeihin tai vaikkapa kukkakedoille.

Malva

Malvoille läheistä sukua ovat myös jalomalvat ja malvikit. Malvikeista yksi suosittu laji on harmaamalvikki, joka kasvaa todella korkeaksi, jopa puolitoista metriseksi. Tämä lajike kukkii myös todella pitkään.

Malvikkeja kutsutaan myös poppeliruusuiksi. Lajeja tunnetaan noin kaksikymmentäviisi kappaletta. Osa lajeista on yksivuotisia, osa monivuotisia. Niitä on myös tarjolla ruohovartisina tai pensaina.

Eräs suosittu yksivuotinen malvikki on kesämalvikki. Siinä on maljamaiset kukat, joista suosituimmat ovat valkoiset ja pinkit kukat. Kauniiden kukkien lisäksi se kukkii runsaasti, joten se sopii myös leikkokukaksi. Se voidaan kylvää suoraan maahan siemenistä keväällä. Paras aika taitaakin olla touko-kesäkuussa, joten kohtahan voisi jo hankkia siemenetkin. Kukintaa voi sitten odottaa tulevaksi tästä kukasta heinä-elokuussa. Korkeutta tämä yksivuotinen koristekasvi kasvaa puolisen metriä ja onkin korkeutensa puolesta mitä mainioin esimerkiksi talon reunaa koristamaan tuuheana kukkarivistönä. Kesämalvikit ovat myös kovin helppohoitoisia, joten tässäpä taas muutama vinkki tulevaa kesää odotellen. Tosin mitä enemmän näihin erilaisiin koristekasvivaihtoehtoihin perehtyy, sitä vaikeammaksi taitaa tulla taas tämän kesän kukkavalinnat.

malvikki

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Mitä perennapenkkiin – osa 1

Varmasti monta puutarhaa suunnittevaa tai sitä uudistavaa viherpeukaloa askarruttaa ajatus:
Mitä perennapenkkiin?

Perennat eli monivuotiset ruohovartiset koristekasvit pitäisi valita pihalle huolella, koska ajatuksena on katsella näitä valittuja kasveja pidempäänkin kuin vain yhden kasvukauden. Perennapenkki on pitkäaikainen sijoitus, joten se kannattaa suunnitella huolella. Perennapenkkiä suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon kasvikohtaiset rajoitukset (sopiva maaperä ja valon tarve), kasvien korkeudet, sekä kukinta-ajat.

Esittelen tässä artikkelissa yhden runsaasti kukkivan perennapenkkiesimerkin, joka sopii pihan aurinkoiselle paikalle. Viherpeukaloilla on myös valmiita paketteja perennapenkeiksi, jolloin suunnitteluvaihetta ei tarvita ollenkaan, vaan kaikki on mietitty jo valmiiksi kukkapenkin muodosta lähtien hoito-ohjeisiin.

Perennapenkki

Aurinkonauhus

Aurinkonauhus on keltaisen kullanväreissä kukkiva korkea koristekasvi, joka viihtyy auringossa / puolivarjossa. Perennapenkkiä tehtäessä kannattaa huolehtia hyvin kasvuunlähdöstä laittamalla kasvualusta kunnolla kuntoon. Runsas multa ja ravinnerikkaus ovat valttia. Tämän perhoskasvin kukinta ajoittuu heinä-elokuulle. Yllä olevasta perennapenkki esimerkkikuvasta voi nähdä kuinka tämän aurinkonauhuksen kukinta on jo tässä loppumaisillaan. Koristekasvin muuttuessa värittömiksi rangoiksi, kannattaa muistaa käydä hieman siistimässä penkkiä, jotta seuraavaksi kukintavaiheessa olevat koristekasvit pääsevät oikeuksiinsa.

Kaunopunahattu

Punahattu on ryhmäperenna, joka on kuuluisa punaisen purppuroista päivänkakkarakukinnoistaan. Moni vannoo myös echinaforcen eli auringonhattu-uutteen nimeen yskän tai flunssan vallatessa. Muun muassa Pohjois-Amerikan intiaanit ovat käyttäneet tätä kasvia alkujaan monenlaisten vaivojen hoitoon. Punahattu käy siis hyvin kaunistamaan kukkapenkkiä, mutta jos innostuu rohdoksista niin sen kukkivia versoja tai sen talvehtivia juuria voi myös hyötykäyttää.

Kaunopunahatut kasvavat hieman lajikkeesta riippuen 80-100 cm korkeaksi. Ihannesijainti sille olisi aurinkoinen / puolivarjoinen paikka. Suomessa punahatun kukinta ajoittuu loppukesälle. Kaunopunahattu on myös oiva perenna huokuttelemaan perhosia. Lisäksi tätä kaunokaista saattaa löytyä myös nykyään muissakin väreissä kuin vain purppuranpunertavana. Muita hyviä puolia tässä perennassa on sen sopivuus myös leikko- ja kuivakukaksi, joten tämä kukka on todellakin sieltä puutarhan monipuolisemmasta päästä. Tässä perennapenkissä kaunopunahatut ovat sijoitettu korkeutensa puolesta penkin etualle ja keskelle (kuva otettu sivulta).

Syysleimu

Kaunopunahatun seuraksi suositellaan usein syysleimua. Olenkin kirjoittanut kokonaisen artikkelin syysleimuista ja luulen, ettei se menetä suosiotaan tulevanakaan kesänä. Artikkelin syysleimusta voit käydä lukemassa suoraan Viherpeukaloiden viime elokuun blogiarkistosta: ”Trendikukka syysleimu häikäisee väreillään”.

Valkoinensyysleimu

Loistosalvia

Loistosalvian voi nimensä mukaan istuttaa loistavalle / aurinkoiselle paikalle. Tämä perenna kestää hyvin aurinkoa ja suosittelenkin sitä perennapenkkiin, koska se myös kukkii pitkään (kesäkuun lopulta elokuulle). Loistosalvia, sekä kaunopunahattu löytyvät muun muassa Viherpeukaloiden valmiiksi suunnittelemasta perennapenkkipaketista “kesäperhonen”, joka on hyvin suosittu valinta.

Loistosalvia_takanasyyleimu

Kirjoittanut Heidi Roth 1 Kommentti

Pihasuunnittelua osa 1 – haaveilu, visio ja inspiraatio

Talvikuukausina pihan ollessa lumen tai loskan alla ei voi oikein konkreettisesti tehdä paljon pihan hyväksi. Ajan voi kuitenkin käyttää hyödyllisesti ennakointiin. Haaveilu, inspiraation hakeminen ja suunnittelu voivat helpottaa tulevaa kevättä ja kesää. Apuna voi käyttää visuaalisia inspiraation lähteitä.

Yksi suurta suosiota kasvattava ilmainen palvelu on Pinterest. Se on ilmoitustaulutyyppinen sosiaalinen linkkien ja kuvien jakopalvelu. Palvelu on helppo opetella ja käyttää. Puutarhasuunnittelu ja –ideointi ei ole ainoa johon tätä palvelua voi käyttää. Kerään omille tauluilleni myös muun muassa sisustus- ja ruoka-aiheisia kuvia, joista saan inspiraatiota. Olen myös alkanut käyttää tätä visuaalista työkalua silloin kun alan suunnittelemaan isompia projekteja, kuten seuraavan kirjani kirjoittamista. Visio syntyy hyvin nopeasti ja se tarkentuu kun ajatukset näkee yhtenä kokonaisena kuvakollaasina.

pinterest_2

Jos sinua kiinnostaa, voit käydä kurkkaamassa tästä linkistä koko ideatauluni puutarhaan liittyen: http://www.pinterest.com/heidirothpin/salainen-puutarhani/

Voit myös helposti tehdä itse omasi. Myös Viherpeukaloilla on oma Pinterest -sivusto! Muutenkin kuvapankin kerääminen on nykyään hyvin helppoa. Puhelimen kamera kulkee monella mukana ja sillä on helppo ottaa kuvia aina kun kohdalle osuu idea, joka sopii omaan puutarhaan. Puutarhan ja pihan suunnittelemiseen voi myös käydä hakemassa inspiraatiota mm. näyttelypihoilta ja messuilta.

Oman kuvakollaasini perusteella voisi sanoa, että tämä puutarha huokuu purppuran sävyjä ja kauniita kukkia. Ruusut ovat ikisuosikkejani ja myös kallat eli huonevehkat ovat mielestäni tyylikkäitä puutarhan koristajia.

pinterest_1

Pinterestin kautta löysin muun muassa ihanat laukat (Allium). Jättilaukalle voisi siis jo nyt kesän aikana katsoa sopivan paikan, jotta sen voisi istuttaa myöhemmin syksyllä maahan. Pitkä aika odottaa kun en tajunnut jo viime syksynä tämän ihanuuden olemassa oloa.

pinterest_3

Ideoin myös lisäksi kivetyksiä ja pergoloita. Puutarhan suunnittelua voisi hyvällä syyllä verratakin palapelin kokoamiseen. Yksityiskohdista rakentuu kokonaisuus. Kokonaisuuteen on myös hyvä jättää yllätyksille tilaa. Ne voivat olla vaikka luonnonkukkia, joita tästäkin paletista löytyy.

pinterest_4

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Maasta ne pienet ponnistaa

Jos on kevät oikukas, niin on myös kasvien alkutaival huteraa ja perin epävarmaa. Kevään kasvatuskokeilujen myötä on todettava, että minusta ei taida olla taimikasvattajaksi. Siemenen saattaminen kasvuun on haasteellisempi tehtävä kuin arvaisi.

Tärkeitä ratkaisujen ja epäonnistumisen paikkoja on paljon: siementen laatu, mullan laatu, mullan tiiviys, kylvöastian koko, siemenkylvön tiheys, kylvö mullan päälle vai mullalla peitettyä, kylvön peitto muovilla, kastelun määrä, valon/pimeyden tarve, lämpötila, koulinta, uudelleenistutus, lannoitus, ulkoilmaan karaisu. Saldona olen kevään aikana saanut enemmän oppia kuin satoa, tärkeää toki sekin.

Jätän tästedes kylvötyöt ja koulimiset suosiolla osaavampiin käsiin ja keskityn puolivalmisteisiin eli juurakoihin, mukuloihin ja sipuleihin. Näillä on kenen tahansa helppo onnistua.

Puutarhassa sentään tapahtuu parhaillaan ja paljon. Vielä rujon ja hoitamattoman näköisestä kasvimaasta ponnistaa jo ruohosipulia, sitruunamelissaa ja persiljaa. Myös liljat ja tulppaanit ovat voimissaan. Kuvissa näkyvät vakoiset rakeet ovat lannoitetta, joka on hyvä levittää kevätkosteaan maahan.

ruohosipulipersilja

 

sitruunamelissaliljoja

Maailman helppohoitoisin ruukkuistutus on muuten mehikasvi, jota siirrän suoraan maasta ruukkuihin. Hoidoksi riittää kastelu silloin tällöin, eikä sekään ole loppujen lopuksi niin kovin tarkkaa.

mehikasvi_ruukussa

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Aurinkoa ja versojen kasvatusta

Siemen on kaiken alku ja juuri. Kuten kasvimaailmassa yleensä, niin pienistä kasvatuskokeiluista ja havainnoista alkaa myös blogin tarinointi.

Tämän viikon säteilevä kevätaurinko sai aikaan pidättelemättömän puuskan kasvien hoitoon, ja koska pihalla on vielä metrikaupalla lunta, on tässä vaiheessa keskityttävä ikkunalautaviljelyyn ja huonekasveihin. Istutin siis siemeniä.

Hankin kaupasta kuivattuja herneitä ja auringonkukan siemeniä sekä pussillisen multaa. On mainittavan vielä, että tällä kertaa löysin ainoastaan valmiiksi kuorittuja auringonkukan siemeniä – näillä mennään nyt. Pestyistä muovisista liharasioista sain mainiot istutusastiat – niitä kannattaa ottaa talteen jatkossakin. Ennen istutusta liotin herneitä noin vuorokauden vesilasissa, sillä näin kasvua nopeutettua. Varovaisen kastelun jälkeen kasvatusastiat voi alkuvaiheessa peittää kevyesti muovipussilla – liian tiiviin pussin vaaraksi koituu home. Nyt riittää kasteltavaa ja kasvun edistymisen seuraamista joka päivälle. Saa nähdä, kuinka pian rasiakasvimaani tuottaa satoa: maukkaita herneen- ja auringonkukan versoja ruokapöytään.

Versokasvatusta

Nyt on myös huonekasvien katsastuksen aika. Perushuolto ei paljon vaadi. Jo talven pölykerroksen pyyhkiminen lehdiltä ja uusi pintamulta saavat ihmeitä aikaan. Nuupahtanet kasvit kohenevat silmissä. Pintamullan vaihdon jälkeen kevään ensimmäinen lannoitus saa vielä hetken odottaa, sillä lepokauden jälkeen kasvuun herättely ja muutokset täytyy tehdä lempeästi ja kasvin olotilaa tarkkaillen. Viikon iloisin havainto oli kevään ensimmäiseen kukintaansa innostunut viirivehka!

Viirivehka

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti
« Edellinen  1 2 3