Jotain sentään tapahtuu!

Kyllä on odottavan aika tuntunut pitkältä! Keittiöpuutarhan sato on kypsynyt ennätyshitaasti. Viime päivien ihana lämpö ja aurinko on kuitenkin saanut kaiken ottamaan isoja harppauksia. Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan ensimmäisiä oman sadon tomaatteja. 'Sungold'-kirsikkatomaatit olivat juuri niin makeita ja Lue koko kirjoitus

Mahtavat ja monipuoliset laukat

Laukkojen suku (Allium) on rikas ja mielenkiintoinen. On matala- ja korkeakasvuisia, suuri- ja sirokukkaisia laukkoja. Laukkoja voisikin käyttää puutarhoissamme paljon nykyistä ahkerammin. Kuten muutkin sipulikasvit, laukat ovat parhaimmillaan perenna- ja pensasryhmissä. Sipulien lepokauden alkaessa lehdet alkavat kellastua usein jo Lue koko kirjoitus

Kesätaikurin Paikka Avoin

  Jos olisin syksy…hidastelisin nyt. Laahaisin jalkoja, pysähtelisin muina naisina pitkin matkaa. Silkasta myötätunnosta. Seisoskelisin eteerisenä patsaana niityn heinillä, pehmeänä ilmanpyörteenä pientareen poskessa.  Makaisin metsän siimeksessä kuin menninkäinen, mustikat ja puolukat heinänkorressa laskemassa lampaita. En tulisi vielä. Silmäluomien välistä salaa Lue koko kirjoitus

Perhosia puutarhaan

Kouvolasta löydettiin viime viikolla uusi perhoslaji. Artikkelin Helsingin Sanomista luettuani havahduin toteamaan, että tänä kesänä perhosia on näkynyt todella vähän. Artikkelin mukaan kylmä kesä on ollut perhosille haasteellinen ja sen on myös huomannut kotipuutarhassa. Perhosia voi houkutella puutarhaan valitsemalla kasveja, Lue koko kirjoitus

Upeat hortensiat

Pallohortensioiden kukinta puutarhoissa alkaa olla upeimmillaan. Nuoret kukinnot ovat aluksi limenvihreitä, mutta vaihtavat väriä puhtaan valkoiseen kukintojen muuttuessa suuriksi ja pallomaisiksi. Suuret ja painavat kukinnot saavat oksat usein nuokkumaan, erityisesti sateen jälkeen. Pallohortensia on näyttävä pensas, joka sopii kasvatettavaksi sekä Lue koko kirjoitus

KEVÄT

Löysin siemenpusseja. Monta.

Tilanteessa ollaan oltu ennenkin. Löysin läjän siemenpusseja. Se etten ole saanut siemenpusseja tällä kertaa kylvettyä liittyy  jälleen a) hässäkkään elämässä b) julmettuun säätöön elämässä.

Haaah! Kaikkia kukintoja ei edes peurat saaneet syötyä. Sinnikkäimmät kaverit kukkivat ruhjottujen lehtiensä kanssa.

Istutuspuuhiin kannustavaa vihjettä on nosteltu ja kierretty läpi kevään. Meillä on nimittäin keittiössä nököttänyt pieni taimimultapussi tammikuusta asti. Se vain olla köllöttelee siinä eikä kukaan meistä oikeastaan enää kiinnitä siihen edes huomioita, imurin tieltä nostetaan ja siinä se (näkymättömyys on kyllä hämmästyttävää, ottaen huomioon, että keittiömme on komero. Kylläkin pohjoisen pallonpuoliskon tehokkaimmin suunniteltu keittokomero, kuten itse olemme mahtipontisesti asian itsellemme lanseeranneet, mutta komero.)

Mutta nyt löysin siemenet. Itseasiassa jos nyt aivan umpirehellisiä ollaan niin saatoin ehkä löytää talvella toisenkin siemenpussivaraston, jonka kunnon oravana olin haudannut yöpöydän (!!!) laatikkoon odottamaan hyviä istutusilmoja. Ja kun nyt tälle umpirehelliselle linjalle lähdettiin, niin tämä on jo toinen kerta kun löydän yöpöydän laatikosta nyssäkän siemeniä. (MIKÄ minua vaivaa?)

Siemenistä kasvatettuja! Raparperit tosin saavat muuttaa paremmalle paikalle, heti kun ehdimme, toivottavasti eivät ota nokkiinsa kortteerin vaihdosta. Joka tapahtuu kyllä tänä kesänä. Saletisti.

Taimimullan huomiottajättäminen on ollut huomattavan paljon haastavampaa sen jälkeen kun löysin nuo viimeisimmät siemenvarastoni. Pussit oikein huutavat tekemättömiä istutustöitä, kariutuneita kesäkurpitsaunelmia ja vieläkään, vieläkään en saa tehtyä nyt sitten oman maan yrteistä niitä ihania oliiviöljy-yrtti-kuutioita joita kaikki te muut olette jo ensimmäisistä ihanan rapeista sirkkalehdistä alkaen päässeet pakastelemaan tulevan talven varoiksi. Koska jo vain. Talvihan tulee ja silloin omat pakastetut yrttikuutiot on must have ja pop.

Risusavotassa reippaita otteita osakseen saanut omenapuu ei ainakaan heti kuollut. Vähän yrittää kukkaakin. Kuinka huojentavaa.

Jotenkin tästä nyssäkkälöydöstä nyt suivaantuneena päätin vähän koota asiota joita olen tehnyt, mutta vaihtelevalla menestyksellä näköjään sydämeeni säilönyt ja opiksi ottanut, jotenka:

Ruuhkavuositarhurin kantapää vihjeet kollegoille. Jos huomaat tilaavasi optimistisesti kaksikymmentä pussia erilaisia siemeniä sydäntalvella kun räntä piiskaa ikkunoita, mutta ”kevään valo” on jo ”selvästi” aistittavissa, toimi näin:

  1. Kun siemenet on ostettu, istuta ne. Heti. Älä hilloa pusseja yöpöydän laatikossa kahta vuotta. Kokemusasiantuntijana voin kertoa, että kun sitten viimein saat aikaiseksi hommata turvepaakkuja ja somia pieniä istutusruukkuja, ähellät yhden (aurinkoisen) aamupäivän istutuspuuhissa ja raivaat ikkunalaudoille tilaa viherkasvien sekaan, ET halua huomata, että ne siemenet, ne eivät idä. Vaikka mitäpä siitä, työtä se on toki turhakin työ –erityisesti ruuhkavuositarhurin puutarhassa.
  2. Aloita kasvatusurasi sellaisista helpoista ja takuuvarmoista kasveista kuin kesäkurpitsa, peruna ja retiisi. Vältä esim. vesimelonin tai jonkun eksoottisen järjettömän kalliin taimen kanssa tuhraamista. Varmin tapa ruuhkavuositarhurille pahoittaa oma mielensä on epäonnistua raskaasti heti ensimmäisellä rundilla.
  3. Kun olet onnistuneesti istuttanut siemenet ja onnistuneesti niistä saanut kasvatettua terhakoita taimia, muista työnjako! Saman viikonlopun aikana en suosittele harjoittamaan perennapenkkien kitkemistä rikkaruohoista ja uusien taimien istuttamista. Ai miksikö? No siksi, että talouden ruuhkavuositarhurit eivät ehdi neuvotella työntouhussa siitä mitkä rehut olikaan niitä ”minun rakkaudella kasvattamia uusia perennoja, minkä menit tekemään!! Kaivoit pois??” ja mitkä vielä ennestään tunnistamattomia ”parempi kitkeä nyt pois kun eivät ole vielä vallanneet koko kukkapenkkiä” –rikkaruohoja. Aviorauhan nimissä, usko kokemusasiantuntijaa tässä.
  4. Jos jostain syystä saat päähäsi kasvattaa pelargoniat siemenestä asti itse, saat tuotua ne hengissä mökille, vaalittua läpi kesän ja vielä onnistuneesti kiikutettua takaisin kotiin ja taloyhtiön vintille talvehtimaan niin pidä huoli ettei ne halvatun kukat ole juuri siinä kohdassa sitä satojen neliöiden vinttiä, johon SATAA LUNTA jonkun katossa olleen pienen sivurakosen, kummallisen tuulensuunnan ja ihan jonkun special räntätyypin yhdistelmän ansiosta. Tosi tarina. Huoltomiestä nauratti. Minua ei. Lunta oli kerta kaikkiaan vain sillä neliöllä jossa kukkani olivat talvehtimassa. Ja se katto? Aivan, oli muuten remppaajien vaikeuksia keksiä, että mistä se lumi oli oikein tullut ja kuinka korjata näkymätön reikä. Se reikä kun paljasti luonteensa vain ERITYISTILANTEESSA.

No juu. Se siemenistä. Naapurin kanssa muuten tänä viikonloppuna pohdittiin, että voidaan varmaan julistaa kesä alkaneeksi, kun ei enää räntääkään sada. Uusi suomalainen sananlasku menee siis näin: kesä alkaa siitä mihin räntäsade loppuu.

On siis kevät!

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Puutarhamyymälässä valikoima parhaimmillaan!

Lauantaina vietettiin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia. Keli oli mitä mainioin (aurinkoa, ei lunta) ja väkeä liikenteessä niin, että parkkipaikka pullisteli ääriään myöten. Eikä ihme.

Toukokuun pähkähullun sään keskellä todellakin tarvitsee puutarhaterapiaa. Jos sormet kohmeessa kykkiminen ei innosta, on parasta suunnata kasvihuoneiden lämpöön. Siellä ei käy tuuli, ei tuisku. Mieli yhdistää toukokuun heleään keväänvihreään ja hedelmäpuiden kukintaan. Onneksi niitäkin löytyi, kuten nämä kasvihuoneen lämmöstä nautiskelevat ’Varjomorelli’ kirsikat.

Minä ihastuin näihin v a l t a v a n  kokoisiin hortensia-amppeleleihin.

Vertailun vuoksi kuvassa naisten 38 koon tennarit. Tällainen jättiläinen on saatava! (Vink vink äitienpäivälahjaa mietiskelevälle perheelle…)

Lapset puolestaan liimautuivat lihansyöjäkasvien kylkeen. Tosin nuoremmalle piti vakuutella, että vieressä seisominen on ihan turvallista. Ovat nämä kyllä veikeän näköisiä, nimestään huolimatta!

Puutarhamyymälässä oli myös pöytä täynnä banaaneja. Tämä rivakasti kasvava viherkasvi tuo ripauksen eksotiikkaa kotiin tai puutarhaan. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan. Omasta banaaniviljelykokemuksestani voit lukea täältä

Myös hyötypuolen pöydät notkuivat: oli maissia, yrttejä, tomaatteja, chilejä… Sormia syyhyttää ja kasvihuone odottaa jo uusia asukkaita.

Puutarhamyymälän väriloisto saa väkisinkin hyvälle tuulelle. Kesälevisiat, bougainvilleat ja campanulat piristävät päivää ja vievät ajatukset kesähelteisiin.

Puutarhamyymälän ulkotiloja on uudistettu ja nyt myös leikkipaikka on jälleen täällä.

”Gardening is cheaper than therapy and you get tomatoes.”

En nyt siitä halvasta tiedä, mutta ihanaa terapiaa se ainakin on!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Sana sammaleesta

Pieni puro ja sammalta, aurinkoa ja varjoa. Tässä pienessä puutarhassa Iton kaupungissa sijainneessa ryokanissa kaikki rakentui puron ympärille. Ei tokikaan erityisen originelli idea japanilaiselle puutarhalle, mutta tämä(kin) puutarha kuvasti mielestäni hyvin sitä, miten pieneen tilaan saadaan luotua hyvin harmoninen ja vaihtelevan näköinen puutarha. Ajattelin tätä kyseistä puutarhaa esitellä vielä toisen blogauksen verran vähän myöhemmin.

Koska omassa puutarhassa on tällä hetkellä niinkin kauniita asioita kuvattavana kuin peurojen syömät tulppaanit, niin otetaanpa päivitys Japanin matkan innoittamana. Teemana sammal. Vielä muutama vuosi sitten minua häiritsi kovasti oman pihamme ruohikon sammaloituminen. Nykyään lähinnä häiritsee se, etten jaksa keksiä keinoja siihen, miten saisimme sammaloitumisen näyttämään suunnitellummalta. Älkää nyt tokikaan kuvitelko, että olisimme jotenkin systemaattisesti tehneet sammaloitumiselle jotain, ei kyllä se on se aktiivinen tekemättäjättäminen ollut tässä kohtaa avain onnistuneeseen sammaleen lisääntymiseen, muttamutta haluaisin nimenomaan, että tuo sammaloituminen olisi jotenkin ”japanilaisen huoliteltua” sammaloitumista. Japanilaisten puutarhojen sammaleet nimittäin ovat aina upeita. Reheviä, tuuheita, roskattomia, sanalla sanoen, huoliteltujen näköisiä.

Eikö olekin kaunista?

Olen huolestuttavan paljon käyttänyt aivokapasiteettiani viime aikoina siihen, että mietin tätä ongelmaa: särmä sammal. Ai-van. Olen samaa mieltä. Sammalta taitaa olla lähinnä korvieni välissä. Mutta särmä sammal on upean näköistä, eikä vähimmässäkään määrin näytä unohduksen aikaansaannokselta.

Olen lueskellut, vaikka en todellakaan mikään puutarhaguru tai trendinenä näissä asioissa ole, että myös täällä kotimaassamme on viime vuosina alettu ymmärtää sammaleen päälle. Ainakin tuntuu, että aika monesta eri paikasta alkaa jo löytää ohjeita esim. piimä & sammalseoksen tekemiseen, jolla omaankin puutarhaan voi loihtia nopeahkosti hyvät sammaleet (en ole vielä kokeillut, suunnittellut toki olen jo monesti, kuten kuvaan kuuluu…) Olemmeko mekin hiljalleen oppimassa siihen, että esimerkiksi puutarhan ja metsän raja onkin hitaasti liukuva, eikä tarkkarajainen? Ja että tuota ”rajojen häivytystä” tehdessä esimerkiksi sammal onkin aivan upea materiaali.

Oksalla ylimmällä.

Itse havahduin isolti tähän vuosi sitten keväällä kun teimme äitienpäivän aikaan matkan Kiotoon ja tutustuimme, kuten Kiotossa kerta kaikkiaan kuuluu tehdä, temppeleihin ja niiden aivan upeisiin puutarhoihin. Erityisesti hopeisen temppelin puutarha teki minuun todella syvän vaikutuksen. Puutarha muuttui hiljalleen vuoren rinnettä pitkin kiivetessään yhä vain metsämäisemmäksi ja sulautui näin ympäröivään luontoon sellaisella viehättävällä tavalla, että vieläkin meinaan herkistyä. Alla olevassa kuvassa näkyy temppelin ”alapihalla” ollut lampi, vierestä löytyi myös muita japanilaispuutarhoille tyypillisiä elementtejä, mutta minusta tämän puutarhan hienous piilikin siinä miten kauniisti siirryttiin kukkaistutuksista ja lammesta kohti metsämaisemaa. Jälleen kerran kuvat ovat vain kömpelöitä yrityksiä taltioida jotain mikä oli silmille karkkia.

Sammalherätys on siis Kioton peruja. Tietysti näitä temppeleiden puutarhoja hoidetaan äärettömän pieteetillä otteella, että siinä mielessä en ihmettele, että meidän puutarhan sammalesitys on ”hiukan” vaatimattomampi kuin tämä esikuvansa… Onpahan mitä tavoitella…

Ja mikäs se oli se tilanne olikaan vappuna siellä omassa puutarhassa? Niiiin. Jos nyt hakemalla haetaan hyviä puolia, niin ainakin ne peurojen järsimät tulppaaniennysät peittyivät kyllä hyvin tämän valkoisen tavaran alle…

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Viehkeät violat, eli orvokkiaika on vihdoin täällä!

Ihana orvokkiaika, se on vihdoin täällä! Jospa kovemmat yöpakkaset ja lumisateet olisivat tältä erää käsitelty, vaikka tokihan orvokki kestää myös pientä pakkasta.

Itse en vielä huhtikuun puolella uskaltanut orvokkeja ikkunalle istutella. Ne saivat paistatella päivää kesähuoneen suojissa.

Orvokit ovat siitä ihania, että niitä löytyy ihan kaikissa mahdollisissa väreissä. On hempeästä värikkääseen, vaaleansinisestä mustaan. Ne ovat myös mahdottoman sitkeitä kukkijoita ja sopivat monenlaiseen istutukseen monenlaisen kasvin kaveriksi.

Orvokit toimivat tunnetusti hyvin suuremmissa ryhmissä.

Mutta ne ovat varsin viehkoja myös yksittäin.

Tai yksittäin ryhmässä, kuten tässä ovenpielihyllykössä. Ulko-oven vieressä oleva orvokkihyllykkö ilahduttaa joka kerta kotiin saapujaa. Toki pikkuruukuissa olevat orvokit vaativat tiheämpää kastelua kuin kookkaampi istutus.

Orvokeista kannattaa poistaa kuihtuneet kukat sitä mukaan kun niitä huomaa. Siementen kypsyttäminen vie turhaa kukkivan kasvin energiaa. Auringon porottaessa voi oikein kuulla, miten kypsästä siemenkodasta rapisee siemeniä sinne tänne. Loppukesästä ahkeraa kukkijaa voikin tavata yllättävistä paikoista, kuten kukkaruukkujen vierestä kivikosta.

Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kesäkauden avajaisia vietetään lauantaina 6.5.2017. Ostoslista alkaa olla jo valmiina, orvokit listan ylimmäisenä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Peruna – Etumatkaa esikasvattamalla

Joko olet kokeillut perunan esikasvatusta? Esikasvattamalla perunat voit saada satoa 2-3 viikkoa aikaisemmin. Joten ei muuta kuin hommiin ja juhannuspottuja kasvattamaan!

Perunan esikasvatukseen on olemassa ihan varta vasten suunniteltuja kasvatussettejä. Istutusastiaksi käy yhtä hyvin maito- tai mehutölkki tai vaikka vanha kukkaruukku, kunhan multatilaa on riittävästi.

Täytä istutusastia mullalla noin puoleen väliin ja kastele multa hyvin. Painele siemenperunat tukevasti multaan, idut ylöspäin. Ja muista, että vaikka vihertynyt peruna ei ole kelvollinen syötäväksi, niin siemenperunaksi se sopii loistavasti!

Siirrä esikasvatettavat siemenperunat valoisaan paikkaan, noin 15 asteen lämpötilaan. Esikasvata perunoita 2-4 viikkoa. Kastele tarvittaessa, mutta ei liikaa, jotta peruna ei ala homehtua.

Esikasvatuksen aikana perunoihin kasvaa vahvat naatit ja hyvä juuristo. Itse karaisen näitä esikasvatettavia perunoita ennen istutusta eli totutan niitä ulkoilmaan vähitellen.

Kun maa on kuivunut muokkauskuntoon (yleensä toukokuussa), päästään perunan istutukseen. Muista kuitenkin, että peruna on hallanarka, eli levitä suojaava harso perunoiden päälle kevään ja alkukesän hallaöitä vastaan.

Kaiva perunapenkkiin kuoppa istutettavalle perunalle. Istuta esikasvatetut perunat niin, että vain vihreät lehdet jäävät mullan päälle. Kuvassa takana oleva peruna odottaa siis vielä multalisäystä.

Ja sitten vain juhannuspottuja odottelemaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kirsikankukkien aikaan

Vaaleanpunaisia kukkia joka paikassa. Joka paikassa. Metroaseman kupeessa, monikaistaisen autoväylän yli kurkottaen. Leikkipuiston ympärillä. Joen rannalla, pihoilla, hautausmailla ja tietenkin puistoissa. Kirsikankukkien aika Tokiossa on maaginen. Ei kuvat tee tälle hennon vaaleanpunaiselle loistolle oikeutta. Minusta tuntuu kuin koko kaupunki olisi vaaleanpunaisessa udussa. Elämäkin vaikuttaa jotenkin hattaraisemmalta näiden parin vaaleanpunaisen viikon aikana.

Shinjuku Gyoen puiston iso kenttä on mainio paikka eväsretkelle. Lapsilla on tilaa juosta ja elo on lokoisaa.

Tulimme pääsiäislomalle Tokioon tällä kuluvalla viikolla. Paras ja juhlavin kukinta asianmukaisine katujuhlineen oli viime viikolla, joten parhaat päivät jäi tänä vuonna kokematta. Mutta, ehei, en valita, puut ovat edelleen loistokkaita, toki hiipumaan päin, mutta upeita!

Olin jo etukäteen taas aivan täpinöissäni kirsikankukista. Aloin myös jo suunnitella omaa kirsikkapuutarhaa ja kyselin Viherpeukaloiden ammattilaisiltakin jo apuja, että millä lajikkeilla sitä oikein saisi venytettyä oman -tulevaisuuden- puutarhansa kukinta-aikaa oikein maksimiinsa… Touhusin jo, että jos aikaisia lajikkeita ja myöhäisiä yhdistelisi (nokkelasti, kato), mutta hiukan minun maalailujani toppuuttelivat osaavammat, että Suomessa(kin) tapaavat kirsikkapuut kukkia samanaikaisesti, joskin vasta kesäkuussa. Ja totta, näinhän se meni meilläkin kun oikein aloin muistiani kaivella. Ainoa kirsikkapuumme kukki viime kesäkuussa aivan upeasti -ja niin teki samaan aikaan naapureidenkin puut.

Aivan yhtä upeasti ei meillä sitten käynytkään sadon kanssa. Yksi sana: rastaat. Rastaiden takia voisin harkita Viherpeukaloiden vinkkaamaa lajiketta, Schalininkirsikkaa joka ei tuota marjoja ja kukkii hiukan pidempään kuin muut lajikkeet… Voisin myös kuvitella, että kyseinen lajike olisi oivallinen vaikka pihateiden varsille ja sellaisiin paikkoihin joista satoa on vaikea poimia tai suojata, mutta silmä kaipaisi keväällä karkkia.

Esimerkiksi meidän (tällä hetkellä ainoa) puumme on jotenkin hirveän hankalasti alapihalla kompostien vieressä ja raja-aidan takana uhitteleva jättimäinen koivu ja kohtuullisen jättimäinen terijoen salava ovat vieläpä saaneet puuparkamme kasvamaan ihan vinoon. Puumme on varsin isokokoinen ja sen suojaaminen linnuilta on lähinnä naurattanut meitä – ja jäänyt ei-edes-yritetä-asteelle. Puun arvo on siis se kukinnassa. Ja siinä työssään se on kyllä meidät palkinnut. Mutta kavereita hälle, ei hassumpi ajatus… Laitetaas taas TO DO-listalle…

Pellavapäät sulattavat jet lagia.

Keskiviikon vietimme eväsretkellä Shinjuku Gyoen puistossa, joka on valtava ja tavattoman suosittu puisto viettää aikaa. Sisäänpääsymaksu on noin pari euroa ja sillä voit sitten maleksia pitkin kauniisti hoidettua puistoa koko päivän. Viime keväänä kun asuimme täällä Tokiossa aivan lähellä puiston yhtä porttia, tuli puistossa oltua todella paljon. Jos olin kirjoittamassa viereisessä kirjastossa enkä yliopistolla, kävin usein syömässä lounasevääni yhdessä tietyssä kohdassa josta oli kiva tarkkailla lampea ja sen ympärillä koko ajan muuttuvaa kasvustoa. Mies puolestaan tuli usein lasten kanssa puistoon ihan vaan oleilemaan päiväsaikaan. Nyt tänä keskiviikkona seuranamme oli japanilainen ystävä kolmen lapsensa kanssa. Oli ihanaa vain olla, jutella ja ihastella talvesta herännyttä puistoa. Ja kuvata kirsikankukkia! Lapset juoksivat, touhusivat ja kaivelivat toukkia. Koko meidän perhe sulatteli jet lagia kevätauringossa. Lomarauhaa parhaimmillaan.

Nyt tänään, pitkänä perjantaina, meillä onkin koko urospuolisen pesueen läpi pyyhältänyt epäilemättä ihan kotosuomesta mukana kannettu vatsatauti. Tätähän tämä lapsiperhereissaaminen on, välillä vähän roiskuu! Nyt enää jännitän, että kuinka meikämuorin tässä käy…. Osuuko jackpot, vai selviänkö vain muiden sotkujen siivoamisella… Kyllä on elämäni jännittävää. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Tokio kuittaa ja toivottaa mahtavaa pääsiäistä!

Puut alkavat jo tiputella kukintoja. Sekin on upean näköistä kun tuuli tarttuu oikein kunnolla puuhun ja huomaa seisovansa keskellä kirsikankukkasadetta.

Kirjoittanut Ruuhkavuositarhuri Jätä kommentti

Puutarhamyymälä on auki!

Viherpeukaloiden puutarhamyymälä Valkealassa aukesi eilen maanantaina. Eräs nimeltä mainitsematon innokas kotipuutarhuri oli merkannut päivän kalenteriin jo hyvissä ajoin. En sentään ollut roikkumassa ovenrivassa ennen työntekijöiden saapumista paikalle. Vaikka sekään tuskin olisi hämmästyttänyt ketään.

Näin Helsingin Kevätmessujen jälkihuumassa puutarhamyymälän avautuminen oli kuin käynti minimessuilla. Paljon samoja kasveja ja ihania tuoksuja. Täydennystä tulee jatkuvasti ja toukokuun alkuun mennessä myymälä lienee täydessä loistossaan.

Oli kauniita ruukkutulppaaneja, niittytunnelmaa kirjopikarililjoista, palloesikoita. Oli monen kokoisia muratteja, pääsiäisenkeltaisia narsisseja, orvokkeja, neilikoita.

Oli ihanan hempeää keväistä heräämistä

ja ihan kaikkea tarpeellista puutarhaan. (Ja jos tarvetta ei ole, äkkiäkös sellaisen keksii!)

Ummistan silmäni loppuviikon säätiedotukselta (lunta, ehei!!) ja teen uuden myymälävierailun tuota pikaa, ostoslistan kera. Saatan jopa jättää tarkkasilmäisen pikkumiehen kotiin, sillä sain aivan aiheellista palautetta naama neilikkaruukussa ollessani. ”Kulta, älä koske mihinkään! -Mutta äiti, miksi sinä saat koskea ihan kaikkeen??” Öhöm.

Puutarhamyymälä on nyt avoinna joka päivä, maanantaista sunnuntaihin. Tarkat aukioloajat ja pääsiäisen poikkeusaikataulun löydät täältä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Helppo ja nopea pääsiäisistutus

Piha on vielä paljas ja väritön (aina kun ei ole peittynyt räntään). Keltaiset pikkunarsissit ovat kuin pikkuaurinkoja, ne tuovat kevään tulessaan. Tetenarsissit ovat varmasti kevään suosituin ruukkukukka, ne kestävät pientä pakkasta ja ovat äärimmäiset helppohoitoisia. Viileässä kelissä kukat avautuvat hitaasti ja kukinta kestää pitkään.

Helppo on myös tämä kevään ensimmäinen ruukkuistutus. Siihen tarvittiin kirppikseltä ostettu sinkkiämpäri, lekasoraa, multaa, vanha kranssi, pajunkissoja sekä kolme ruukkunarsissia.

Ensin tuunattiin ämpärin suulle sopiva vanha kranssi pajunkissoilla. Pujottelin yksittäisiä pajunoksia sinne tänne. Kun käyttää tarpeeksi lyhyitä oksia, niitä ei edes tarvitse kiinnittää mitenkään erityisesti. Pujottelu pariin kranssinväliin riittää. Heti tuli pääsiäisfiilistä.

Ämpärissä oli talven kanervaistutusten jäljiltä paksu kerros lekasoraa ja vähän multaa. Mitä paremmin pohjatyön eli istutuksen tekee, sen pidempään narsissit keväällä kestävät. Rutikuiva juuripaakku ei jaksa taistella pakkasta vastaan. Narsissi sietää pakkasta paremmin, kun istutusmulta on kasteltu huolellisesti. Vedessä lillumista se ei kuitenkaan siedä, oli pakkasta tai ei.

Narsissin sanotaan kestävän jopa kymmenen astetta pakkasta, jos se on totutettu kylmään vähitellen. Itse nostan kukat sisälle, jos yöpakkaset vielä kovasti uhkaavat. Pikkupakkasten jälkeen narsissit näyttävät usein nuupahtaneilta. Mutta ne toipuvat kyllä nopeasti päivän lämmetessä ja nostavat vartensa taas kohti taivaita.

Kun narsissit ovat antaneet kaikkensa, ne kannattaa istuttaa puutarhaan kukkapenkin multiin, pensaiden alle tai hedelmäpuiden juurelle. Anna lehtien lakastua rauhassa ja saat nauttia keltaisesta kukkaloistosta myös seuraavana keväänä. Ne eivät ole kovin tarkkoja maaperän suhteen, kunhan maa ei ole liian märkää.

Keltaisena hehkuva istutus ovenpielessä toivottaa kevään ja pääsiäisen tervetulleeksi. Kohta myös luonto seuraa perässä. Huhtikuu on vihdoin täällä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Ihanat oxalikset eli kauniit käenkaalit

Kävin viime vuonna Tukholmassa Nordiska Trädgårdar -puutarhamessuilla. Siellä ei voinut olla törmäämättä ihaniin oxaliksiin eli käenkaaleihin. Niitä oli ihan kaikkialla, eri värisinä. Osana isompaa istutusta tai yksittäin ruukuissa.

Messumatkat kuljimme lentäen, joten se rajoitti ikävästi kasvien tuomista. Suomalaiset konkarimessuilijat olivat liikkeellä laivalla ja pakettiautolla, kuola valuen ihailin heidän viherostoksiaan.

Messujen jälkeen suuntasin Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Ja voi että ilo oli ylimmillään, kun löysin messuilta tuttuja kaunokaisia, ihan tästä kotikulmilta!

Käenkaalit ovat helppohoitoisia ja viihtyvät ulkona kesäkukkana ruukkuistutuksissa. Keänkaalit nauttivat valoisasta paikasta, mutta eivät suorasta auringonpaahteesta. Multa saa kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Kesällä käenkaaleja kannattaa lannoittaa säännöllisesti.

Itselleni tuottaa päänvaivaa lähinnä kasvin nimi: käenkaali vai onnenapila? Molempia näkee käytettävän.

Käenkaali täyttää ruukun nopeasti kasvullaan. Yllä olevassa kuvassa keväinen ilta-aurinko on saanut tummalehtisen kolmiokäenkaalin hehkumaan kovinkin punaisena.

Käenkaali kestää pitkälle syksyyn, tämä kuva on otettu viime vuoden syys-lokakuun vaihteessa. Talveksi olen siirtänyt käenkaalin viileään varastoon ja unohtanut oman onnensa nojaan. Keväällä nostan kasvin huoneenlämpöön, leikkaan kuihtuneet lehdet pois ja aloitan kastelun. Tässä kohtaa käenkaali olisi hyvä myös istuttaa uuteen multaan. Ei kauaakaan, kun käenkaali alkaa heräillä uuteen kauteen hentojen versoja nostellen.

Koko kevät on nyt yhtä heräämistä: kasvien, puutarhan ja puutarhurin. Ihanaa alkanutta kesäaikaa!

Ps. Jos harkitset matkaa Nordiska Trädgårdiin, käy vilkaisemassa fiilikset ja kuvat viimevuotisilta messuilta Kanelia ja kardemummaa blogistani täältä. Viime keväänä messuilla korostui kaunis esillepano sekä harkittu huolettomuus. Itse tykkäsin messuista kovasti, toivottavasti pääsen matkaan taas ensi vuonna!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Kevät mielessä

Helmikuun aurinkoisina päivinä ajatukset karkaavat jo väkisin kevätkukkiin. Vaikka ulkona paukkuisi napakka pakkanen. Kevään tullen tulppaaneista ensimmäisinä ilostuttavat suloiset kasvitieteelliset tulppaanit eli villitulppaanit. Perennapenkeistäni löytyy keltaista melko harvakseltaan. Mutta kevääseen keltainen kyllä kuuluu! Vai mitä sanotte tästä ihanuudesta, kuvan ’Tulipa tarda’ -parvitulppaanista?

Kasvitieteelliset eli villitulppaanit ovat aikaisin kukkivia matalia kaunottaria. Ne ovat jalostettuja tulppaaneja kestävämpiä ja kasvupaikkavaatimusten suhteen huomattavasti vaatimattomampia.

Ihanteellinen istutuspaikka on hyvin vettä läpäisevä ja aurinkoinen. Käsittääkseni nämä sopisivat hyvin esimerkiksi kuivahkoon tai kivikkoiseen rinteeseen. Meidän tasaisella savimaalla villitulppaanit viihtyvät erityisen hyvin aurinkoisen singelipolun reunustalla.

Kukinta-aika villitulppaaneilla on huhti-toukokuussa, lajikkeesta ja paikasta riippuen. Omassa puutarhassa tulppaanikauden aloittaa yleensä kääpiötulppaani ’Tulipa turkestanica’.

Tämä kaunotar muodostaa monta kukkaa samaan varteen ja jaksaa kukkia pitkään, keväisistä rajuista säävaihteluista huolimatta.

Välillä ensimmäiseksi kiilaa lyhytvartinen lummetulppaani ’Ancilla’.

Lummetulppaani aukeaa aurinkoisella säällä lähes vaakatasoon ja muuttuu kukinnan edetessä hauskasti hennon punertavaksi. Voisin vaikka vannoa, että olen istuttanut myös suloista vaaleanpunaista Kreetantulppaania, vaan nyt et löytänytkään siitä yhtään kuvaa. Ja istutusmuistiinpanotkin ovat enemmän siellä mappi Ö:n osastossa…

Tässä lummetulppaani ’Ancillan’ kavereina aurinkoa kohti kurkottelevat kääpiötulppaani ’Tulipa turkestanica’ ja kirjokevättähdet. Kuvasta näkyy hyvin lajikkeiden kokoero.

Mieluisan kasvupaikan löydettyään villitulppaanit leviävät ja muodostavat vuosien kuluessa näyttäviä kasvustoja. Toisaalta taas välillä nämä herttaiset kaunottaret ovat hävinneet joko kokonaan tai ilmaantuneet tauon jälkeen. Kohta voikin taas alkaa jännittää, miltä puutarhassa tänä keväänä näyttää!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti