Elävä aidanne – kaunis ja käytännöllinen

Pensaat rajaavat ja suojaavat pihaa luonnollisesti. Kiitolliset ja talvenkestävät pensasaidat tarjoavat pitkäikäisen näkö- ja tuulensuojan puutarhallesi. Lehtipensaiden ilahduttava kukinta ja hehkuva syysväritys tuovat koristearvoa. Sopivaa aitapensasta miettiessä on hyvä ottaa huomioon kasvuolosuhteet ja -vyöhyke sekä käyttötarkoitus. Istutetaanko aita näkösuojaksi vai Lue koko kirjoitus

Puutarhaterveisiä Englannista!

Piipahdimme pikaisesti saarivaltiossa ja yritin ahmia puutarhakohteita sen minkä tiukalta aikataululta ehdin. Oli tavattoman mielenkiintoista pongata tuttuja kasveja ja kasviyhdistelmiä, mutta myös pähkäille ja yrittää tunnistaa itselle uusia ihmeellisyyksiä. Silmiinpistävän yleinen (tai ainakin juuri nyt eniten kukkinut) kasvi oli syyssyrikkä. Tässä Lue koko kirjoitus

Kasvihuonekuulumisia

Kasvihuoneen alkukesä on ollut rauhallinen. Yölämpötilat ovat kovin alhaisia, joten odottelen yhä lämpöaallon tuomaa kasvuspurttia. Jotain sentään ansarin suojissakin tapahtuu. Tomaattien ja yrttien kasvatuksen lisäksi kokeilussa on uusia tuttavuuksia. Kasvihuoneen perällä komeilee persikka 'Bonanza'. Tämä on hillittykasvuinen ja itsepölytteinen lajike, eli Lue koko kirjoitus

Rikkariesat

Kesä kulkee ja ruuhkavuositarhuri on ollut niin kovin hiljaa. Uusi työpaikka. Tarvitseeko oikeastaan muuta sanoa? Vaikka työ on ollut ihanaa, kivaa ja ajatukset ovat pulpuilleet, olen samaan aikaan ollut iltaisin aivan naatti. Ei puhettakaan, että olisin kesäkuun aikana saanut Lue koko kirjoitus

Keittiöpuutarhassa

Kirjoitin heinäkuussa 2015 Kanelia ja kardemummaa -blogissani epäkesästä. Miten koko kesän olin odottanut "kunnon" kesää alkavaksi ja sitten heinäkuun lopussa huomasin kesän hiipineen ohi vähän varkain. Kun nyt vertailen tämän vuoden puutarhakuvia parin vuoden takaisiin, on jotenkin lohdutonta huomata Lue koko kirjoitus

kesäkukka

Ihanat oxalikset eli kauniit käenkaalit

Kävin viime vuonna Tukholmassa Nordiska Trädgårdar -puutarhamessuilla. Siellä ei voinut olla törmäämättä ihaniin oxaliksiin eli käenkaaleihin. Niitä oli ihan kaikkialla, eri värisinä. Osana isompaa istutusta tai yksittäin ruukuissa.

Messumatkat kuljimme lentäen, joten se rajoitti ikävästi kasvien tuomista. Suomalaiset konkarimessuilijat olivat liikkeellä laivalla ja pakettiautolla, kuola valuen ihailin heidän viherostoksiaan.

Messujen jälkeen suuntasin Viherpeukaloiden puutarhamyymälään. Ja voi että ilo oli ylimmillään, kun löysin messuilta tuttuja kaunokaisia, ihan tästä kotikulmilta!

Käenkaalit ovat helppohoitoisia ja viihtyvät ulkona kesäkukkana ruukkuistutuksissa. Keänkaalit nauttivat valoisasta paikasta, mutta eivät suorasta auringonpaahteesta. Multa saa kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Kesällä käenkaaleja kannattaa lannoittaa säännöllisesti.

Itselleni tuottaa päänvaivaa lähinnä kasvin nimi: käenkaali vai onnenapila? Molempia näkee käytettävän.

Käenkaali täyttää ruukun nopeasti kasvullaan. Yllä olevassa kuvassa keväinen ilta-aurinko on saanut tummalehtisen kolmiokäenkaalin hehkumaan kovinkin punaisena.

Käenkaali kestää pitkälle syksyyn, tämä kuva on otettu viime vuoden syys-lokakuun vaihteessa. Talveksi olen siirtänyt käenkaalin viileään varastoon ja unohtanut oman onnensa nojaan. Keväällä nostan kasvin huoneenlämpöön, leikkaan kuihtuneet lehdet pois ja aloitan kastelun. Tässä kohtaa käenkaali olisi hyvä myös istuttaa uuteen multaan. Ei kauaakaan, kun käenkaali alkaa heräillä uuteen kauteen hentojen versoja nostellen.

Koko kevät on nyt yhtä heräämistä: kasvien, puutarhan ja puutarhurin. Ihanaa alkanutta kesäaikaa!

Ps. Jos harkitset matkaa Nordiska Trädgårdiin, käy vilkaisemassa fiilikset ja kuvat viimevuotisilta messuilta Kanelia ja kardemummaa blogistani täältä. Viime keväänä messuilla korostui kaunis esillepano sekä harkittu huolettomuus. Itse tykkäsin messuista kovasti, toivottavasti pääsen matkaan taas ensi vuonna!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Parhaimmat kesäkukkamme – osa 3

Kolmas osa artikkelisarjasta Parhaimmat kesäkukkamme esittelee hyvin perinteisen ja tunnetun verenpisaran, sekä viime aikoina suosituksi nousseen maljaköynnöksen. Nämä kesäkukat eivät kuitenkaan ole pelkkiä pihalla viihtyviä kaunokaisia, vaan niitä voi yhtä hyvin kasvattaa huonekasveina.

Verenpisara

Olen aina miettinyt tämän valtoimenaan riippuvan koristekasvin nimeä. Jos oikein kuvittelee, niin ehkä nuput saa todellakin näyttämään tippuvilta verisiltä pisaroilta. Mielenkiintoisen nimensä lisäksi verenpisaralla on mielenkiintoinen historia. Tämä vanhan ajan kukka on lähtöisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Siellä se kasvaa korkealla vuoristolaaksoissa pensasmaisesti. Voin kyllä kuvitella miten kaunis se on villissä luonnossakin.

Verenpisara_lahikuva

Verenpisaraa tapaa lähinnä kesällä ruukuissa ja amppeleissa asustelevana ulkokukkana, mutta se viihtyy myös sisällä. Verenpisara pitää puolivarjoisista paikoista. Muistathan kastella sitä säännöllisin väliajoin, koska kauniit pisaraiset nuput putoavat jos kasvualusta pääsee kuivahtamaan. Ulkona ollessaan se saattaa kestää sadetta aika hyvin, mutta liika tuulen riepotteleminen voi katkoa sen versoja. Jos verenpisaran jättää kesällä sisälle niin sille parhaimpia paikkoja ovat viileämmät länsi- ja itäikkunat.

Jos haluaa maksimoida verenpisaran kasvun, kukinnan jälkeen voi nyppiä siihen muodostuvat ”hedelmät” pois. Tämän jälkeen on myös hyvä viedä se lepäämään johonkin viileään paikkaan. Kun kesän jälkeen verenpisara vaipuu horrokseen, sille sopiva lämpötila olisi 5-10 °C. Talven aikana on hyvä antaa verenpisaran juurakon pysyä suhteellisen kuivana, koska liika kastelu voi pilata hyvin suunnitellun talvehtimisen.

Aikaisin keväällä verenpisaraan on hyvä vaihtaa mullat ja sitä voi myös silloin leikata ihan runsaalla kädellä. Varsinkin keväällä olisi hyvä muistaa antaa kasville myös hieman lisävoimaa kukkalannoitteen muodossa.

Verenpisara

Suositun amppelissa roikkuvan verenpisaran rinnalla on myös saatavana rungollisia versiota. Yksi upeimmista Verenpisara lajikkeista on mielestäni Jättiverenpisara Bella Rosella. Minulla itselläni ei ole siitä kuvaa, mutta tästä Viherpeukaloiden linkistä pääset katsomaan miltä se näyttää ja voit itse katsoa mitä mieltä olet.

Maljaköynnös

Maljaköynnös on monivuotinen kiiltävälehtinen köynnös, joka kasvaa kiertymällä tukeensa. Miten kauniina tämä kasvi kukkiikin. Se on oiva kesäkukka, koska sillä riittää kukkia alkukesästä syksyyn asti. Syksyn tullen sen voi ottaa sisällä ja huolehtia siitä huonekasvina.

Maljakoynnos_laaja

Jos kesäisestä maljaköynnöksestä haluaa nauttia seuraavanakin vuonna, se kannattaa tuoda sisälle hyvissä ajoin ennen kuin ilmat alkavat mennä liian viileäksi. Paras lämpötila maljaköynnöksen talvehtimiseen on 12-15 °C. Jos näin viileää tilaa ei löydy talosta niin huoneenlämpöinenkin paikka käy, mahdollisimman viileimmästä osasta asuntoa tai taloa tietenkin. Sisällä ollessaankin se kaipaa valoa. Kastelemisesta ei tarvitse huolehtia paljon talvenaikana, koska multa saa olla aika kuivaa pimeinä kuukausina. Voit myös hieman parturoida eli leikkailla reippaasti oksia pois maljaköynnöksestä kun talvehtiminen alkaa.

Pieni vinkki. Jos sinulla on talven aikana useampia monivuotisia kukkia kesäpihalta talvehtimassa niin kasvien talvehtiminen saattaa onnistua paremmin jos niille tarjoaa talvella keinotekoista valoa. Markkinoilla on paljon myös kotipuutarhureille suunnattuja LED- kasvivalaisimia ja kasvupaneelivaloja. Vähän niin kuin me ihmisetkin, kasvitkin nuupahtavat pimeässä, joten tätä kannattaa harkita. Näitä valoja voi myös käyttää esimerkiksi chilien tai yrttien sisäkasvatukseen. Kylläpä myös nykyään hyvin suosittuina sisustuselementteinä käytettävät bonsaipuut sekä erilaiset orkideat ilahtuisivat jos saisivat hieman lisävaloa pimeään talveen.

Keväällä on hyvä aika vaihtaa mullat maljaköynnökselle. Miettiessä puutarhan parasta paikkaa maljaköynnökselle vain mielikuvitus on rajana. Tämä upeasti kukkia köynnös käy vaikkapa hyvin amppeleihin, joista se on syksyllä helppo viedä talviteloille. Maljaköynnös-amppeli käy myös hieman huolettomillekin puutarhureille, koska se antaa anteeksi jos sitä sattuu kastelemaan hieman liikaa tai jos yksi kastelukerta jää välistä. Tai miksei antaisi kauniiden köynnösten kasvaa pitkin seinää tai vaikkapa kesäkeittiön puita vasten. Kunhan vain tämä kukka saa tarpeeksi valoa ja taivaalta vettä, niin sillä on hyvä olla.

Tulisiko maljaköynnöksestä sinun ensi kesän suosikkikukkasi? Ainakin minä ihastuin tähän tummanpunaiseen yksilöön, kun sen ensi kertaa näin. Tästä linkistä voit toivoa sitä myyntiin ensi kesäksi.

maljaköynnös, viherpeukalot

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Parhaimmat kesäkukkamme – osa 2

pikkupetunia

Kesäkukkien aika on jo tältä vuodelta ohi, mutta mielestäni vaihtoehtoja on niin paljon, että niistä kannattaa vielä kirjoittaa. Kun aloitin itse oman pihani kukkakoristelut aikoinaan minulla ei ollut ketään kuka olisi sanonut, että kokeile tätä tai, että tämä on todella hyvä kesäkukka. Joten siitä tämän artikkelisarjan idea lähti. Toivon, että näistä kukkaesittelyistä olisi noviiseille hyötyä sopivien kukkien etsinnässä, mutta että myös te vanhat konkarit saisitte näistä jutuista uusia ideoita!

Lobelia

Enpä tiennyt, että lobeliaa kutsutaan myös nuottaruohoksi. Tuossa sanassa on jotenkin ihana historian kaiku. Ensi kesänä aion laittaa parit nuottaruohot terassille…

Hyvin yleisiä ovat kuitenkin nämäkin kukat, joita enimmäkseen siis tapaa kesäisin amppelissa riippumassa. Suomipojan värisenä on minullakin tässä edustettuna lobelioista kuva. Nämä sopivat oikein hyvin niin mökkien pihamaille, asuntojen edustoille kuin kerrostalojen parvekkeillekin.

lobelia

Lobelioissa on yleensä todella runsaasti kukkia. Tämän kaunokaisen voit asettaa niin aurinkoon kuin puolivarjoonkin. Kestävyytensä ansiosta nuottaruohoa voi myös amppeleiden lisäksi käyttää esimerkiksi ryhmäistutuksissa reunakasvina.

Petunia

Petunioista isompien virallinen nimi on tarhapetuniat. Sitten on olemassa pikkupetunioita, joita kutsutaan myös miljoonakelloiksi tai japaninkelloiksi markkinoilla olevien suosittujen lajikkeiden mukaan. Varsinkin nämä pikkupetuniat loihtivat upeita amppeleita kesäpihallesi jos ne vain saavat tarpeeksi aurinkoa. Tämä kukka siis rakastaa itsensä grillaamista auringossa.

tarhapetunia

Petunialle pitää tarjota tarpeeksi vettä, mutta muista kastella se mieluummin suoraan mullan päälle, niin etteivät kukat kastu. Tämän vuoksi myös kaatosateen sattuessa, pyri nopeasti korjaamaan petunia pois sateen alta.

Tarhapetuniat ovat täydellisiä ryhmäistutuksiin ja pikkupetunioita suosittelen myös kovasti pihoille, koska ne kukkivat taukoamatta koko kesän ajan. Kuten monista muistakin kukista ja kasveista, kuolleet, kuivuneet, ruskeaksi muuttuneet kukat kannattaa nyppiä pois. Tätä sääntöä on hyvä noudattaa melkein kaikkien kasvien kohdalla jos haluaa saada elinvoimaa kukoistaviin ja terveisiin kohtiin. Näin puolikuntoisiin lehtiin tai kukkiin ei mene turhaan ravinteita vaan saadaan kukoistavampia kasveja ja kukkia.

Miljoonakello_petunia

Petunia voi myös kestää hieman hallaa, joten se saattaa kestää yllättävänkin pitkään syksyisellä pihalla. Miljoonat pikkukellot jatkavat siis kukkimistaan kunnes syksyn viiltävä puhuri on niin voimakas, että se puhaltaa ne sammuksiin.

 

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti