Helpot ja kauniit tarha-alppikärhöt

Reheväkasvuisilla ja vaivattomilla tarha-alppikärhöillä on helppo luoda puutarhaan näyttävyyttä ja kerroksellisuutta. Meillä hyötytarhan portinpielessä kasvaa säleikkövilliviinin kaverina sekä tarha-alppikärhö 'Pink Flamingo' että tarha-alppikärhö 'Albina Plena'. Säleikkövilliviini lähtee hitaasti käyntiin keväisin, tänä vuonna ihan poikkeuksellisen rauhalliseen tahtiin. Alkukesästä kukkivat tarha-alppikärhöt saavat Lue koko kirjoitus

Oikotie onneen

Kun on koko kevään puuhastellut tomaatintaimien ja muiden esikasvatettavien vihannesten parissa, tuntuu melkein huijaamiselta ostaa valmis ja tanakka taimi. Parhaimmillaan sadonkorjuusta pääsee nauttimaan saman tien. Erilaiset "pick-&-joy" -kasvit ovat yleistyneet puutarhamyymälöissä ja helpottavat etäiseltä tuntuvaa sadonkorjuun odottelua. Erityisesti näin kylmänä Lue koko kirjoitus

Inhokista ihastukseksi - verenpisara

Jos vanhemmiten alkaa vaivata ikänäkö, niin onko olemassa myös ikäkukkia? Tiedättekö, niitä joista on aikaisemmin vannonut, että tätä ei ainakaan tule omaan pihaan. Eikä ainakaan tämän värisenä! Ja sitten iän karttuessa inhokit laimenevat ja muuttuvat parhaassa tapauksessa uusiksi suosikeiksi. Lue koko kirjoitus

Arovuokot - alkukesän sulostuttajat

Nyt kun sekä valkovuokkojen että hämyvuokkojen kukinta alkaa hiipua, vuorossa on arovuokkojen loistoa. Arovuokko on helppohoitoinen alkukesän perenna, joka leviää nopeasti ja muodostaa ihania valkoisia kukkapilviä. Usein tämä kaunokainen innostuu vielä uuteen kukintaan syksyn tullen. Arovuokko sopii monenlaiseen paikkaan ja monen erilaisen Lue koko kirjoitus

Chiliviljelmien laajennusta ja lämpimien öiden odotusta

No niin ystävät! Taimia on nyt istuteltu isompiin astioihin, viherpeukkujen chililannoitetta on alettu antaa ohjeen mukaisesti. Kauan odotettu postilähetys saapui viimein ja löytyipä sieltä kerrassaan ensiluokkaisia tuotteita, ensiluokkaisesti pakkattuna. Kuvasta löytyy lannoitteet, Apache sekä Starflame taimet ja lisäksi hieman mystisempi chiliamppeli. Bonuksena Lue koko kirjoitus

keittiöpuutarha

Kurkkusatoa odotellessa

Vihdoin uskalsin istuttaa avomaankurkut ulos. Olen useana vuonna ostanut valmiit taimet Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä. Itsepölyttyvä Wilma on ollut varsin satoisa ja kestävä lajike.

DSC_0079 13

Tänä vuonna esikasvatin Marketer-lajikkeen taimet siemenistä kasvihuoneessa toukokuun alkupuolella. Minulla on kätevä minikasvihuone, jonka kylvöpuuhien jälkeen kiikutin kahdeksi päiväksi kylpyhuoneeseen lattialämmityksen päälle itämään. Kaikki kuusi siementä itivät, eli avomaankurkkua on varsin helppo kasvattaa. Tämän jälkeen siirsin pikkuiset taimet takaisin kasvihuoneeseen, jossa ne saivat kasvaa, vankistua ja karaistua kaikessa rauhassa.

DSC_8926

Avomaankurkku on nopea kaveri, sen esikasvatus kannattaa siemenpussin ohjeistuksen mukaan aloittaa 3-4 viikkoa ennen ulosistutusta.

DSC_9391

Vaikka avomaankurkku on kehitetty juuri viileämpään avomaaviljelyyn sopivaksi, pitää sekin lämmöstä ja suojaisasta kasvupaikasta. Istutin kaksi Marketer-kurkkua kasvatussäkkiin varaston lämpimälle seinustalle.

DSC_2639

Taimet olivat jo ehtineet hujahtaa melko kookkaiksi. Loput neljä istutin kasvimaalle kohopenkkiin. (Kuvassa taustalla näkyvässä laatikossa on tulossa kesäkurpitsan taimia.) Peittelin kaikki taimet pakkasharsolla.

DSC_2654

Aikaisemmin kasvattamani Wilma on partenokarppinen eli itsepölyttyvä lajike. Tällöin harsoa voi halutessaan pitää lämmöstä pitävien kurkkujen päällä vaikka koko kasvukauden. Jos kurkku ei ole itsepölyttyvä, muista huolehtia pölyttäjien pääsystä kurkun kukintoihin harsoja avaamalla. Muuten jäät ilman satoa.

DSC_0079

Kumppanuuskasvitaulukon mukaan kurkulle sopivia kavereita ovat muun muassa pavut, herne, salaatti, punajuuri, porkkana, pinaatti ja sipulit. Huonoja kumppaneita ovat tomaatit ja perunat sekä voimakkaasti tuoksuvat yrtit.

DSC_0530

Meillä avomaankurkkuja käytetään eniten tuoreeltaan leivät päällä ja salaateissa. Muita kurkkuherkkuja ovat tzatziki, isoäidin hölskytyskurkut, suolakurkut sekä tietenkin kurkulla ja vaikkapa mintulla maustetut viilentävät kesäjuomat. Erityisen mahtavalta tuntuu, kun lapsi voileipää tehdessään kysyy:

DSC_0101 11

”Ovathan nämä varmasti oman maan kurkkuja?”

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Yrttien tuoksua – osa 2

Piparminttu

Piparminttu on monipuolinen ja monivuotinen yrtti, jota on helppo kasvattaa. Se leviää rihmastoina nopeasti, jos sitä ei rajaa. Itse olen tehnyt piparmintuille omat kasvulaatikot kasvihuoneen eteen, jossa ne tuottavat satoa melkein koko kesän.

HeidiRoth-0965

Piparminttua käytetään lammas- ja riistaruokien maustamiseen ja erilaisten juomien, kuten teen valmistuksessa. Sen maku on muita minttuja voimakkaampi. Minttua on pidetty mm. rauhoittavana ja kouristuksia laukaisevana yrttinä. Sitä on käytetty aromaattina, vatsalääkkeenä, virkistävänä aineena, antiseptinä, paikallispuudutteena ja kouristuksia laukaisevana. Sillä on hoidettu ruuansulatusvaivoja, pahoinvointia, kurkkukipua, ripulia, flunssaa, päänsärkyä, hammassärkyä ja kouristuksia.

Olen piparmintun suurkuluttaja ja käytän sitä varsinkin kesällä päivittäin. Tässä muutama piparmintun hyväksi todettu käyttötarkoitus.

Piparminttujuoma

Hiilihapotettu vesi
Muutama piparmintun lehti
Sitruunan mehua

Jos sinulla on hiilihappokone (esim. Soda Stream), hiilihapota vesi ja lisää siihen piparmintun lehdet ja sitruunamehu. Anna kylmetä jääkaapissa hieman ennen tarjoilua, jotta piparmintuista ehtii irtoamaan makua. Halutessasi voit vielä lisätä muutaman jääpalan juomaan.

Piparminttukahvi

Lisää kahvimukiin pari piparmintun lehteä, sekoita ja anna olla vähän aikaa, jotta mintuista irtoaisi makua. Lisää maitoa ja teelusikallinen hunajaa. Juoma toimii myös kylmänä. Anna jäähtyä ja lisää muutama jääpala joukkoon ja saat pirteän keskipäivän kahvin.

Ruohosipuli

Ruohosipuli eli ruoholaukka on ehkä ensimmäinen yrtti, jonka muistan lapsuudestani. Tämä monivuotinen yrtti on usein jäänyt pihalle perintönä, eikä se kaipaa paljon huolehtimista. Sitä löytyy siis myös luonnonvaraisena. Rohtonakin sitä on käytetty muun muassa hengenahdistukseen ja yskään.

Satoa voi kerätä pitkin kesää ja ainoana ohjenuorana kannattaa muistaa katkoa ruohosipuleiden päästä kukinnot pois, muuten varret paksuuntuvat, eikä niitä voi enää syödä.

HeidiRoth_0816

Tämä yrtti on myös kovin kaunis puutarhassa ja sitä voi rohkeasti laittaa kasvamaan kukkien viereen. Tiesitkö muuten, että ruohosipuli sisältää myös runsaasti C-vitamiinia?

Ruohosipulia voi mutustella kesäpäivinä sellaisenaan, tai mikä saisi keittiöön paremmin kesän tuoksun kuin uudet perunat maitokastikkeella, jossa vihreät ruohosipulin palat uiskentelevat pinnalla. Koristeena se on myös varma valinta. Ajatelkaapa vaikka karjalanpiirakoita munavoilla, jotka saavat väriä ruohosipulikoristeista. Kesäjuhliin ruohosipulia kannattaa siis varata.

Kamomilla

Kamomillasaunio on desinfioiva lääke, sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Se ehkäisee ja parantaa tulehduksia, rauhoittaa ruoansulatuselimistön toimintaa ja lievittää kuukautiskipuja. Kamomilla auttaa hermosärkyihin, silmäluomen tulehdukseen ja monenlaisiin kiputiloihin. Se auttaa ihotulehduksissa ja mahataudissa.

HeidiRoth_3556

Kamomilla on mitä ihanin kasvatettava. Se on helppo hoitoinen, sekä leviää kiitettävästi vuodesta toiseen. Kesällä satoa tulee runsaasti ja olen kuivattanut sitä infrakuivurilla. Koostumukseltaan karkeaksi jätetty kuivattu kamomilla käy teehen. Se on rauhoittava teevalinta illaksi. Tarvitaan vain kamomillaa, kuumaa vettä ja tilkka hunajaa. Olen jauhanut osan kuivatusta kamomillasta tehosekoittimessa hienoksi jauhoksi. Tätä olen käyttänyt mm. leivontaan. Eräs kokeileva reseptini tässä.

Kamomilla kääretorttu

Pohja:
3 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 rkl kaakaojauhetta
1 dl perunajauhoja
1/2 rkl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte:
75 g voita
1/2 dl sokeria tai 1 dl tomusokeria
1 munan keltuainen
1 rkl hienonnettua kamomillaa

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä ne taikinaan siivilän läpi kevyesti sekoittaen. Kaada taikina uuninpellille leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. Paista 200 asteessa noin 6-10 minuuttia.
Kumoa lämmin torttulevy sokeroidulle leivinpaperille. Irrota paistamisessa käytetty paperi torttulevystä ja anna levyn jäähtyä.
Sekoita täytteen voi ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi. Lisää keltuainen sekä kamomilla.
 Lisää seos jäähtyneelle torttulevylle. Kääri torttu leivinpaperin avulla tiukaksi rullaksi ja anna sen vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Hyötypuutarha parhaimmillaan

Hyötypuutarha_tomaatti_Heidinkesa

Hyötypuutarha on merkinnyt minulle monena vuotena puhdasta ruokaa omasta maasta. On tullut kokeiltua kaikkea laidasta laitaan. Peruspilareina hyötypuutarhassa ovat olleet pieni mansikkamaa, sekä kasvulaatikot, joihin saa mielensä mukaan istuttaa mitä kunakin vuotena tahtoo.

Hyötypuutarha_Heidinkesa

Yleensä kasvuun on laitettu perunaa, porkkanaa, lanttua, punajuurta, herneitä, varsiselleriä, papuja, kurpitsaa, munakoisoa, purjosipulia, sipulia, sekä monivuotiset valkosipulitkin ovat olleet pihanperällä käytettävissä. Lisäksi olen kokeillut paprikaa, chilejä, lehtikaaleja, kukkakaalia, parsakaalia ja perinteistä keräkaalia muutamia mieleenjääneitä mainitakseni.

Hyötypuutarha_2_heidinkesa

Kasvihuone on ollut myös kovassa käytössä pääasiassa tomaattien, kurkkujen ja salaattien kasvatuksessa. Lisäksi siellä ovat kasvaneet monet eri yrtit.

Tässä kuva normaalista kesäpäivän sadosta.

hyötypuutarha_3_heidinkesa

Metsänlaidalla asumisessa on ollut myös omat hyötynsä. Puutarhaan on tullut villejä vadelmapensaita, lisäksi mustikat ovat kivenheiton päässä. Syksyisin on saatu myös kaikki sienet lähimetsästä. Myös isot ja mehevät pensasmustikat antavat oman lisänsä puutarhan tarjontaan, unohtamatta pihan perällä olevia tyrni- ja herukkapensaita. Omia kanojakin on kokeiltu ja saatu monena vuotena maistaa miltä omat luomukananmunat maistuvat. Näillä aineksilla kesät on vietetty hyvin omavaraisesti ja luonnonhelmassa puuhaten.

Kesäkurpitsa

Kesäkeittiön nopeat kasvispohjaiset ruoat syntyvät helposti kesäkurpitsoista, porkkanoista, sipuleista ja muista kasviksista. Nopeaa ja vaivatonta kun vain saa pilkotuksi kasvikset. Loraus öljyä ja suolaa (+muita mausteita tai yrttejä halutessa) ja sitten uuniin paistumaan.

Kasvisten kanssa sopivat myös erinomaisesti erilaiset juustot. Grillaa esimerkiksi halloumi juustoa ja kasviksia. Tai kokeile helppoa fetajuusto-kesäkurpitsa lisuketta. Siihen ei tarvita kuin kesäkurpitsaa pieninä paloina, sekä fetajuustoa öljyssä. Olen myös käyttänyt valmiita valkosipuli-oliivi-fetajuusto öljymarinadi pakkauksia. Nämä sekoitetaan kesäkurpitsan palojen kanssa ja laitetaan uuniin paistumaan niin että kesäkurpitsa ehtii pehmentyä hieman ja juusto on ihanan pehmeää. Samaa voi myös kokeilla sinihomejuustolla.

Kesakurpitsa_Heidinkesa

Olen yleensä ostanut kesäkurpitsan taimet valmiina ja istuttanut ne multaisaan maahan. Jos et käytä kasvulaatikoita, pääset kaikkein helpommalla jos asennat muovin kohopenkin päälle. Tee siihen kaksi noin 15cm viiltoa ristikkäin ja istuta taimen siihen. Taimenten väliksi kannattaa jättää ainakin 40cm. Näin vältyt turhalta rikkaruohojen kitkemiseltä, joka ei ainakaan ole minun lempipuuhaani.

Aluksi taimia kannattaa kastella runsaasti, jotta niiden kasvuun lähtö varmistuu. Parin viikon päästä ne voi jättää jo luontoäidin hyvään hoitoon ja kerätä sitten sadon pois sitä mukaa kun sitä alkaa tulla. Tietenkin pitkät sadettomat jaksot tekevät poikkeuksen ja silloin kesäkurpitsoja on hyvä kastella muutaman päivän välein.

Kesäkurpitsoissa onkin hyvää juuri tämä todella runsas sato. En tiedä onko syynä olleet luomulannoitteet, joita olen käyttänyt (tuore, vasta leikattu ruoho ja eräänä kesänä käytin myös kuvassa näkyvää kanalan pellettipurua) mutta kesäkurpitsoita on voinut syyllä kutsua jättikesäkurpitsoiksi, niin valtavia ne ovat olleet.

Runsaan sadon myötä minun on pitänyt myös keksiä tapoja säilöä näitä jättimäisiä kesäkurpitsoja. Eräänä keinona olen käyttänyt pakastusta. Olen pessyt ja paloitelut kesäkurpitsat sopivan kokoisiin annoksiin ja pakastanut ne. Tätä samaa ”valmisannospussi” -taktiikkaa olen myös käyttänyt säilöessäni muita kasviksia ja kasvissekoituksia. Helppoa ja hyvin paljon arkea helpottavaa toimintaa hyötypuutarhurin keittiöpuuhiin!

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Puutarhurin kaarituet

Kohta meilläkin päästään aloittamaan kylvöt kasvimaalla. Suomen suvessa kylvökset kannattaa suojata hallaharsolla. Muistan hyvin, miten viime vuoden kesäkuussa(kin) sateli lunta.

DSC_0031

Tuli lunta tai ei, hallaharsot suojaavat myös tuholaisilta. Esimerkiksi rucola menee suojaamattomana usein kirpan suuhun. Siinäpä sitä sitten katselee reikäistä satoa salaattikulho kainalossa.

DSC_0056

Kasvilavojen kaaret ovat kätevä ja hermoja säästävä kikka kasvuston suojaamiseen. Olen vuosien varrella kokeillut erilaisia virityksiä. Olen törkännyt multaan muoviputkea sekä muun muassa teltan alumiinikaaria, mutta en ole saanut ankkuroitua kaaria riittävän tukevasti. Usein tuuli tai rankkasade onkin kaatanut koko viritelmän ja hallaharso on liiskaantunut märkänä ja raskaana vasten hentoja salaatinalkuja.

DSC_0097

Tukevia kaaria varten tarvitaan kahta eri paksuutta muovista sähköputkea sekä metallista reikänauhaa. Pätkä paksumpaa putkea kiinnitetään reikänauhalla lavan reunaan. Ohut, pitkä kaari työnnetään paksun kaaren sisään.

DSC_0082

On makuasia, laittaako kaarituet kasvulaatikon sisä- vai ulkopuolelle. Sisäpuolella ankkuroinnit eivät näy, mutta saattavat helpommin täyttyä mullalla. Ulkopuolella ne taas ovat koko ajan näkyvissä, mutta ankkuriputket on helpompi pitää puhtaana.

DSC_0095

Vaikka kaaret olisi paikoillaan, ne saa tarvittaessa siirrettyä kätevästi sivuun ottamalla toisen pään pois ”ankkurista”. Ja kun kaaria ei enää tarvita, ne on helppo irrottaa kokonaan. Ankkurointisysteemit ovat meillä paikoillaan kesät talvet, ja hyvin ovat kestäneet.

DSC_0081

Olen laittanut harsojen liepeiden päälle heinäseipäät, näin harsot pysyvät paikoillaan kovassakin tuulessa. Toki tähän voi käyttää myös kivenmurikoita tai vaikkapa telttakoukkuja.

DSC_0099

 Siitä tosin kannattaa muistaa mainita perheen retkeilijälle.

DSC_0271

Joskus puutarhuria on nimittäin manattu melkoisesti, kun yösijan pystytys ei olekaan sujunut niin joutuisasti…

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 7 Kommentit

Mintusta on moneksi

Kasvatin vuosikausia kasvimaallani minttua osaamatta käyttää sitä oikein mihinkään. Sen maku toi mieleeni lapsuuden minttuteet, eikä pelkästään positiivisella tavalla. Tuo vahva, mutta jollakin tapaa pistävä maku maistui itselleni pitkään ainoastaan suklaan muodossa.

DSC_0076

Olin saanut ”mintuntaimen” (ilmeisesti piparminttua) lahjaksi ja sen kummemmin asiaa miettimättä istutin taimen silloiseen kasvimaahani, ruohosipulin ja lipstikan väliin. Paikkavalinta oli vahingossa hyvä, sillä nuo kaikki kolme ovat melkoisen vahvoja kavereita ja elivätkin pitkään sovussa rehottaen.

DSC_0029

Sittemmin olen tutustunut minttujen sielunelämään vähän tarkemmin ja oppinut myös käyttämään niitä. Nykyäänhän on saatavilla monenlaista minttua: on omenaminttua, suklaaminttua, mansikkaminttua. Erikoisuuksia tulee joka vuosi.

DSC_0247_2

Mintut ovat helppohoitoisia ja monivuotisia, ja oman kokemukseni mukaan vähään tyytyväisiä. Ne pitävät aurinkoisesta ja lämpimästä kasvupaikasta, mutta menestyvät myös puolivarjossa.

Mintut ovat hanakoita leviämään ja niiden kasvua joutuu usein rajoittamaan. Itse kasvatan minttuja kasvihuoneen kulmauksen lisäksi ruukuissa. Syksyn tullen siirrän mintut ruukuista perunapenkkiimme talvehtimaan.  Toki koko mintun voi talvehdittaa ruukkuineen päivineen kaivamalla sen talveksi avomaalle.

DSC_0056

Huhtikuussa minttu versoo jo uusia alkuja, jolloin kaivan paakun ylös, jaan sen lapiolla useampaan osaan ja istutan taas ruukkuihin. Minttujen jakaminen on siis varsin helppoa ja ne lisääntyvät pienestäkin juurenpätkästä koko kasvukauden ajan. Eri minttulajikkeet myös risteytyvät helposti keskenään ja lopputuloksena onkin sitten epämääräisiä jälkeläisiä. Mintut kannattaa pitää erillään toisistaan avomaalla ja jättää mintturuukkujenkin väliin etäisyyttä.

DSC_7561

Voimakastuoksuiset mintut toimivat tuholaisten karkotekasveina sekoittaen tuholaisten tuoksusuuntavaiston. Moni osaa jo istuttaa samettikukkia kasvimaalle tuholaisten kiusaksi, mutta myös mintuilla on samainen ominaisuus. Mintut ovat myös hyviä perhoskasveja ja houkuttelevat hyödyllisiä pölyttäjiä.

Hyötytarhassa mintut sopivat hyvin erilaisten kaalien, punajuurten ja tomaattien kumppaniksi. Huono naapuri mintulle on persilja. Hyötytarhan lisäksi on tietenkin vielä kukkapenkeistä tutummat erilaiset värimintut ja mirrinminttu, hyviä pölyttäjämagneetteja nekin.

DSC_0066

No mihin sitten käytän minttuja? Suklaaminttu on ehdoton suosikkini ja sopii moneen: hedelmäsalaatteihin, jäätelöön, suklaamousseen, brownies-taikinaan. Pari lehteä kahvikuppiin ja kuumaa kahvia päälle, niin saat herkullisen tuoksuisen makukahvin. Minttu raikastaa myös jäävedet ja muut kesäjuomat ja sen lehdet sopivat monen leivonnaisen koristeluun. Kuuman kesäpäivän helppo klassikkosalaatti syntyy vesimeloni- ja fetakuutioista sekä hienonnetusta mintusta. Kastikkeeksi riittää loraus oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa, päälle rouhaisu mustapippuria sekä sipaisu sormisuolaa.

DSC_0100

Sato on maukkaimmillaan juuri ennen kukintaa ja sanotaan, että kukat tulisi leikata pois. Itse pidän mintun viehkeistä kukinnoista ja annan minttujen rehottaa niitä leikkaamatta. Havittelen vielä kirjavalehtisiä lajikkeita. Nämä ovat kuulemma hillittykasvuisempia. Olisi ihanaa tuoksutella vaikkapa omenaminttua tai ananasminttua!

DSC_0239

Jos haluat tietää lisää mintuista tai yrteistä ylipäätään, käy osallistumassa uunituoreen Sonjan yrttitarha -kirjan arvontaan blogissani Kanelia ja kardemummaa. Pääset sinne tästä. Arvonta jatkuu vappuaattoon, 30.4.2015 klo 24 asti.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit

Hyötytarha laatikoissa

Nyt kun maa alkaa pikku hiljaa sulaa, pääsee taas puutarhaprojektien kimppuun. Etupihallemme valmistui viime vuonna kesähuone, jonka yhteyteen on tarkoitus perustaa pieni lisäkeittiöpuutarha. Muutama istutuslaatikko, sepeliä kulkuväylille, laatikoihin yrttejä, salaatteja, mangoldia, syötäviä kukkia. Kasvihuoneemme ympärillä oleva hyötytarha on jo kokonaan laatikoissa, joten jatkamme hyväksi havaitulla linjalla.

DSC_0015 19

Pidän laatikkopuutarhan helppoudesta ja selkeydestä. Sekä kylväminen, hyötytarhan hoitaminen että sadonkorjuu on helppoa laatikoista. Maa lämpenee kohopenkissä nopeammin ja kylvöpuuhiin pääsee maan tasossa olevaa kasvimaata aikaisemmin. Myös taistelu rikkaruohoja vastaan on laatikkopuutarhassa huomattavasti helpompaa.

DSC_0058

Meillä laatikkopuutarha on syntynyt pikku hiljaa, ei siis huolellisen etukäteissuunnittelun pohjalta. Siksi miehen nikkaroimat istutuslaatikot ovat eri kokoisia ja niitä putkahtelee milloin minnekin, olemassa olevien penkkien ja terassien kylkeen. Sinne, mistä emäntä vain keksii raivata nurmea pois. Miehelle on yhä mysteeri, miksi nurmea ensin kasvatetaan, hoivataan, ravitaan ja leikataan. Kun se kuitenkin jossakin vaiheessa kaivetaan pois. Mutta pitäähän sitä vähän yllätysmomentteja olla!

DSC_0021-001

Kasvihuoneemme nousi aikoinaan kasvimaan sijoille. Ympärille jääneet kasvimaan rippeet rajattiin laatikkopuutarhaksi.

DSC_0022

Hyvin pian kasvihuoneen vieressä ollut kapea, vaikeasti hoidettava nurmikaistale kaivettiin sekin ylös ja tilalle tehtiin lisää laatikoita.

DSC_0064 21

Pari vuotta myöhemmin pähkäilin takapihalla olevaa ”turhaa” tilaa. Kodinhoitohuoneen terassin yhteydessä oli nurmialue, jolla ei ollut oikein mitään käyttöä. Siellä ei loikoiltu, ei pelattu, ei ihailtu ikkunasta kukkapenkkejä

DSC_0008 20

Joten ei muuta kuin hommiin! Nurmi irrotettiin ihan lapiolla kaivamalla ja koko alueen päälle levitettiin rakennuskangasta. Kankaan päälle aseteltiin miehen nikkaroimat istutuskehikot.

DSC_0067 9

Lopuksi alue viimeisteltiin sepelillä.

DSC_0067 10

Nurmen ja sepelin väliin laitettiin nurminauhaa ja sitä vasten pihalaattoja. Tämä erottaa laatikkopuutarhan siististi nurmialueesta ja nurmikon leikkuu sujuu helpommin myös laatikoiden vierestä.

DSC_0031 15-001

Vähän myöhemmin sain vielä pienen portin sekä kehikon terassin seinään. Tähän on tarkoitus laittaa ritilä ja kasvattaa näkösuojaa tuovaa köynnöstä, mutta pika-apua saa vaijerista ja kevyesti kesätuulessa heiluvasta verhosta.

Vertailuksi kuva heinäkuulta 2009. Kuvassa on nykyisen 14 istutuslaatikon sijaan vasta kaksi laatikkoa eikä kasvihuoneesta tai takapihan laatikkopuutarhasta vielä tietoakaan.

101_0361

Täytyy myöntää, että olen varsin tyytyväinen muutokseen ja nykyiseen hyötytarhaamme. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tämä olisi nyt tässä. Vielä olisi pari otollista nurmialuetta kaivettavaksi…

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 7 Kommentit

Ihana iisoppi

Ryytimaalla on mukava kasvattaa syötävän sadon lisäksi myös jotakin oikein kaunista ja silmäniloa tuottavaa. Vaikkapa erilaisia samettikukkia, kehäkukkia tai yhtä lemppareistani, iisoppia.

DSC_0074

Toki nämä kaikki sopivat tavalla tai toisella keittiön puolelle. Niillä on myös tärkeä tehtävänsä hyötytarhassa. Samettikukat ja kehäkukat houkuttelevat tuholaisia pois hyötykasveista tuoksullaan ja väreillään. Iisoppi puolestaan houkuttelee perhosia ja mehiläisiä.

DSC_0044

Iisoppi on kokemukseni mukaan helppo kasvatettava ja varsin sitkeä kasvi. Tuota kaunista ja herkän näköistä, yrtti- ja rohdoskasvien sukuun kuuluvaa kasvia on kutsuttu myös pohjolan laventeliksi. Enkä kyllä ihmettele miksi! Sitkeydestään huolimatta se tuo muodollaan ja väreillään puutarhaan ihanaa cottage garden -henkeä. Lisäksi iisoppi on monivuotinen.

DSC_0108

Kylvin joitakin vuosia sitten jo pidempään laatikon pohjalla pyörineen iisoppipussin siemenet kasvihuoneen vieressä olevaan laatikkoon. Siinä oli juuri iisopin mentävä kolo.

DSC_0017 14

En oikein tiennyt mitä odottaa, muistin vain lukeneeni iisopin olevan kaunis ja monivuotinen. Ja sitä se tosiaan on! Kukkii pitkään ja kestää hyvin maljakossa. Yrttinä en ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan, mutta aion lisätä tuota helppoa ja kaunista kasvia myös muualle puutarhaan.

DSC_0038

Siemenet voi kylvää suorakylvönä, kuten itse tein. Toki esikasvattamalla saa aikaisemman kukinnan. Huomasin vasta ensimmäisen talven jälkeen, että siemenpussissa suositeltiin talvisuojausta. Mutta ainakin meillä 2-kasvuvyöhykkeellä iisoppi pärjäsi loistavasti ihan itsekseen.

DSC_0092

Olen istuttanut kasvihuoneen vieressä olevaan iisoppilaatikkoon tulppaaneja.

DSC_0224

Tulppaanit kukkivat toukokuussa, kun iisoppi vasta kasvattelee varttaan.

DSC_0237

Tulppaanien lopettaessa kukintansa kesäkuussa, isommaksi kasvanut iisoppi peittää kuihtuvat kukkavanat.

DSC_0015

Alunperin käyttämäni siemenpussi oli monivärinen sekoitus (vaaleanpunaisia, sinisiä ja valkoisia kukkia). Nyt, pari vuotta myöhemmin, huomaan valkoisten kukkien hävinneen lähes kokonaan. Sininen ja vaaleanpunainen sen sijaan porskuttavat vahvoina eteenpäin.

DSC_0073

Iisoppi sopii mainiosti sekä ryytimaalle että kukkapenkkiin.  Koska iisopin kasvutapa on pysty ja tuuhea, voi sitä kasvattaa matalana reunuskasvina tai aidanteena.

DSC_0104

Tänä kesänä aion lisätä iisoppia etupihan uuteen kukkapenkkiin sekä kylvötaimista että suorakylvönä siemenistä. Katsotaan mitä nousee ja milloin nousee!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Tomaattikuumetta

Kun on pitkin talvea syönyt lähes mauttomia kirsikkatomaatteja, alkaa kevään myötä kohota melkoinen tomaattikuume. Kesäauringon kypsyttämät pienet ja isot pallerot, makeina ja mehukkaina, nam!

DSC_0151

Täällä on taas kaivettu siemenpussit esiin ja tehty tomaattikylvöjä. Multiin pääsi Marmandino One, Sungold, Tigerella, Chocolate Cherry, Pink Plum Baby sekä Ace 55 tomaatinsiemeniä. Vielä tekisi mieli kokeilla jotakin keltaista tomaattia, isoa tai pientä. Olisiko teillä vinkata hyväksi havaittua lajiketta?

DSC_5920

Kasvun ihme siemenestä lautaselle jaksaa hämmästyttää joka kerta. Tuntuu ihan uskomattomalta, että pieni, kuiva, lähes huomaamaton siemen voi myöhemmin tuottaa jotakin niin makeaa ja mehevää. Kuten vaikkapa maailman makeimmaksi tomaatiksi tituleerattuja oransseja Sungold-kirsikkatomaatteja. Ne ovat kuin tuoreita karamelleja!

DSC_0022

Mutta ennen kuin sadosta pääsee nauttimaan, siemenistä kasvavia taimia on jaksettava hoivata asiaankuuluvalla tavalla.

Maaliskuun alkupuolella kylvin siemenet kosteaan taimimultaan, noin puolen sentin syvyyteen. Kylvökset peitin rei’itetyllä muovilla (tuorekelmu / pakastepussi / minikasvihuoneen kansi). Koska siemen itää parhaiten lämpimässä, laitoin kylvökset pesuhuoneen lattialle nauttimaan lattialämmityksestä.

DSC_6511

Kun siemenet sitten olivat itäneet, siirsin ne valoon. Ihanteellinen kasvupaikka olisi valoisa ja hieman normaalia huonelämpötilaa viileämpi. Tavallisesta omakotitalosta on kuitenkin hankala löytää passelia paikkaa. Niinpä pienet taimenalut nököttävät nyt työhuoneemme ikkunalla.

DSC_6484

Taimet tulee koulia, eli siirtää kasvamaan isompaa astiaan, kun taimissa on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen oikea lehtipari. Astia voi olla vaikkapa muoviruukku tai maitotölkki. Kun taimi vankistuu ja ruukku alkaa käydä ahtaaksi, taimi tulisi ruukuttaa entistä kasvusyvyyttä syvempään, aina alimpaan lehtipariin asti. Näin tomaatti muodostaa vahvan ja vankan juuriston.

DSC_3549

Tämä onnistuu helposti esimerkiksi juuri maitotölkissä, johon lisään multaa taimen kasvaessa. Hieman hontelot tomaatintaimet kannattaa tukea kepillä jo alkuvaiheessa.

Maltillisen lannoituksen voi aloittaa, kun ensimmäisestä koulinnasta on kulunut muutama viikko. Itse käytän tomaateille tarkoitettua mietoa kastelulannoitetta.

DSC_3614

Toukokuussa alkaa mielestäni se työläin vaihe, taimien karaiseminen eli ulkoiluttaminen. Huoneenlämmössä kasvaneista taimista tulee ainakin meillä honteloita ja ne tahtovat kaatuilla ulkoilun yhteydessä. Jos käytössäsi ei ole kasvihuonetta, valitse mahdollisimman suojaisa ulkoilupaikka, tai muuten saat selvitellä sikin sokin kasassa makoilevia tomaatintaimia. Kokemusta nimittäin on.

DSC_4957

Taimet kuitenkin vankistuvat nopeasti, kunhan pääsevät lopullisesti muuttamaan multiin kasvihuoneeseen. Älä siis turhaan murehdi pitkäksi venähtäneitä alkuja.

DSC_5274

Jos esikasvatus tuntuu liian työläältä, voit ostaa tanakat taimet vaikkapa Viherpeukaloilta. Täydennän usein kasvihuoneen lajivalikoimaani valmiilla taimilla.

DSC_0068

Taimet voi istuttaa kasvihuoneeseen, tai ulos lämpimään ja suojaisaan paikkaan, kun lämpötila on pysyvästi yli kahdeksan astetta. Suomen kesässä kannattaa kuitenkin varata reilusti hallaharsoa viileiden öiden varalle. Olen peitellä taimet yöunille monet kerrat kesäkuussa.

DSC_0113

Sitten vain tarjotaan otolliset kasvuolot ja toivotaan lämpimiä kelejä! Tomaatinkasvatus voi kuulostaa vaateliaalta, mutta oikeasti se ei ole sitä. Tomaatti sopii aloittelijankin käsiin, se on nimittäin melko armelias kasvattajaansa kohtaan.

DSC_0111

Lisää tomaateista myöhemmin, kun on aika siirtää ne kasvihuoneen lämpöön. Nyt palaan pikkutaimien pariin ja jatkan haaveilua pitkästä ja lämpimästä kesästä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 13 Kommentit

Keittiötarha ikkunalla

Pitkältä tuntuvat talvikuukaudet ovat hyvää aikaa suunnitella tulevia kylvöksiä. Tässä vaiheessa kautta kaikki on vielä mahdollista ja aikaa tuntuu olevan rajattomasti. Innokkaimmat koulivat jo aarteitaan, itse puuhastelen minikeittiöpuutarhan parissa.

DSC_0068

Minun on heti alkuun tunnustettava, että olen hieman laiskanpuoleinen esikasvattaja. Chilit, rosmariinit ja muut pitkää pinnaa vaativat yksilöt ostan suosiolla valmiina. Onnekseni Viherpeukaloiden puutarhamyymälä sijaitsee aivan kotikulmillani.

DSC_0176

Kun en vielä tässä vaiheessa askartele tähkälaventeli- tai jättiläisverbenakylvösten kanssa, ja tekee kuitenkin mieli työntää sormet multaan, löytyy apu pienestä sisäkeittiöpuutarhasta.

Useimpia yrttejä voi kasvattaa ikkunalla läpi vuoden. Nopeimmin talvikuukausien viherkaipuuta voi lievittää kaupan ruukkuyrteillä, joiden eloa voi pitkittää pitämällä niitä valoisassa paikassa ja huolehtimalla tasaisesta kosteudesta. Vihannestiskillä kannattaa valita mahdollisimman hyväkuntoisia ja tanakoita yrttejä. Elinvoimaisen yksilön juuristo on vaalea.

DSC_1712

Itselläni vihannestiskiltä kannetut yrtit tahtovat nuupahtaa melko nopeasti, joten teen aina alkuvuodesta pienet keittiöviljelykset talvipäiviä ja ruoanlaittoa piristämään. Lisäksi lapsista on huisin hauskaa sumutella miniviljelyksiä suihkupullolla. Ihmettelen vaan, missä pikkuapurit ovat kesäaikaan, kun kasteluapua kasvimaan kanssa todella tarvittaisiin??

DSC_0123

Jos pystyt tarjoamaan kasveille viileän paikan, ne pärjäävät vähemmällä valolla ja kasvavat tanakammiksi. Eli mitä lämpimämpi paikka, sen enemmän valoa tarvitaan. Meillä on ihan tavallisen omakotitalon ihan tavallinen ikkuna, joten alkuvuoden keittiötarhassani kasvaa hieman honteloita yksilöitä. Makua, vehreyttä ja iloa pieni keittiösato kuitenkin tuo, joten olen onnellinen kaikenkokoisista vihreistä herkuista.

DSC_0126

Jokavuotisia keittiökavereitani ovat muun muassa todella maukkaat valkosipuliversot, kirpeänraikas vihanneskrassi, rivakkakasvuinen rucola, koristeelliset herneenversot ja aromikas timjami. Ja jos sipulikorista työntyy vihreää versoa, niin sipulit vaan multiin. Kaikenlaiset uutta elämää puskevat maustekasvit ovat tervetulleita tähän aikaan vuodesta ja ihana lisä ruoanlaittoon.

DSC_0064

Yrteille sopii vähäravinteinen ja hiekansekainen multa. Ruukuiksi käyvät muoviruukut, turveruukut, saviruukut tai vaikkapa mummon emaliastiat. Jos haluat nauttia yrteistä pidempään, on viisasta valita tarpeeksi iso astia. Juuret nimittäin täyttävät pienet ruukut nopeasti. Jos astiassa ei ole pohjareikää, salaojita se esimerkiksi lekasoralla. Näin ylimääräinen kasteluvesi ei jää seisomaan juuristoon ja tukahduta sitä. Muuten yrtit kyllä pääsääntöisesti pitävät tasaisesta kosteudesta, sisäkeittiöpuutarhassa sumuttelu toimii mainiosti.

DSC_0010

Hellällä hoivalla ja kasvustoa latvomalla saadaa satoisat ja reilunkokoiset yrtit. Sinnikkäimmät kaverit pääsevät muuttamaan kasvihuoneeseen suurempiin ruukkuihin ilmojen lämmettyä.

DSC_0089

Tosin ihan vielä ei olla näin pitkällä. Tässä vaiheessa hontelompikin keväänvihreä kasvusto kelpaa vallan mainiosti  tämän kotikokin tarpeisiin!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Mainioita makuja yrteillä

Tuoksuvat, aromaattiset yrtit kuuluvat keittiöpuutarhaan. Niiden kasvattaminen ja hoito on lisäksi niin helppoa, että aloittelijakin onnistuu. Yrteistä riittää satoa koko kesäksi, ja monet niistä ovat vielä monivuotisia.

Jos yrteille ei ole tarjota pihassa varsinaista kasvimaata, ne sopivat oikeastaan minne vain, pensaiden ja perennojen juurille, ruukkuihin joko yksin tai yhdessä muiden yrttien kanssa tai vaikka kukan lisukkeeksi. Omalla pihalla yrttejä on istutettu useampaan paikkaan kasvimaalla ja lisäksi yrttilaatikkoon. Olen tehokkaasti hyödyntänyt kaiken liikenevät tilan myös marjapensaiden ja raparperin reunoilta.

Kasvimaa

Kasvimaalta löytyvät monivuotiset ruohosipuli, timjami, minttu, sitruunamelissa, persilja (monivuotinen minulla, kun saa siementää), lipstikka, mäkimeirami ja rucola. Rikkaruohojakin pitäisi näköjään kitkeä…

2.yrttilaatikko

Yrttilaatikko on lähellä keittiötä ja terassia, joten näin yrttejä tulee käytettyä melkein joka päivä. Laatikossa viihtyvät toistaiseksi vielä vaatimaton rosmariini, oregano, ruohosipuli, minttu ja persilja. Basilika on omassa ruukussaan, sillä kylmänarkana se majaili alkuun sisällä.

Käytän yrttejä paljon tuoreeltaan ja kuivaan niitä myös talven varalle. Lisäksi hyödynnän ruuanlaitossa ravintorikkaita villiyrttejä, joista hortoilubuumin myötä on alettu puhua villivihanneksina. Moni tuttu ruoka saa yrteistä mainiota lisämakua. Eräänä iltana leivoin pellillisen litteää yrttileipää.

yrtit

taikina

valmis

MAUKAS FOCCACCIA-YRTTILEIPÄ

Löysähkö peprustaikina:

  • 8 dl vettä
  • 50 g hiivaa
  • n. 1 kg vehnäjauhoja
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 1 tl suolaa
  • Aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna

Lisäksi taikinaan yrttejä + osa yrteistä pinnalle:

  • Nokkosta
  • Vuohenputkea
  • Rosmariinia
  • Timjamia
  • Basilikaa
  • Ruohosipulia

Pinnalle yrttien lisäksi:

  • Oliiviöljyä – pirskotellaan tai voidellaan kaikkialle pintaan ennen yrttien levitystä
  • Suolaa – mielellään karkeaa merisuolaa
  • Oliiveja
  • Marinoituja valkosipuleja

Löysähköksi jätetty taikina on helppo levittää pellille. Taikina kohotetaan normaaliin tapaan kahteen kertaan ja paistetaan 200 asteessa 20 minuuttia.

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti