Jotain sentään tapahtuu!

Kyllä on odottavan aika tuntunut pitkältä! Keittiöpuutarhan sato on kypsynyt ennätyshitaasti. Viime päivien ihana lämpö ja aurinko on kuitenkin saanut kaiken ottamaan isoja harppauksia. Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan ensimmäisiä oman sadon tomaatteja. 'Sungold'-kirsikkatomaatit olivat juuri niin makeita ja Lue koko kirjoitus

Mahtavat ja monipuoliset laukat

Laukkojen suku (Allium) on rikas ja mielenkiintoinen. On matala- ja korkeakasvuisia, suuri- ja sirokukkaisia laukkoja. Laukkoja voisikin käyttää puutarhoissamme paljon nykyistä ahkerammin. Kuten muutkin sipulikasvit, laukat ovat parhaimmillaan perenna- ja pensasryhmissä. Sipulien lepokauden alkaessa lehdet alkavat kellastua usein jo Lue koko kirjoitus

Kesätaikurin Paikka Avoin

  Jos olisin syksy…hidastelisin nyt. Laahaisin jalkoja, pysähtelisin muina naisina pitkin matkaa. Silkasta myötätunnosta. Seisoskelisin eteerisenä patsaana niityn heinillä, pehmeänä ilmanpyörteenä pientareen poskessa.  Makaisin metsän siimeksessä kuin menninkäinen, mustikat ja puolukat heinänkorressa laskemassa lampaita. En tulisi vielä. Silmäluomien välistä salaa Lue koko kirjoitus

Perhosia puutarhaan

Kouvolasta löydettiin viime viikolla uusi perhoslaji. Artikkelin Helsingin Sanomista luettuani havahduin toteamaan, että tänä kesänä perhosia on näkynyt todella vähän. Artikkelin mukaan kylmä kesä on ollut perhosille haasteellinen ja sen on myös huomannut kotipuutarhassa. Perhosia voi houkutella puutarhaan valitsemalla kasveja, Lue koko kirjoitus

Upeat hortensiat

Pallohortensioiden kukinta puutarhoissa alkaa olla upeimmillaan. Nuoret kukinnot ovat aluksi limenvihreitä, mutta vaihtavat väriä puhtaan valkoiseen kukintojen muuttuessa suuriksi ja pallomaisiksi. Suuret ja painavat kukinnot saavat oksat usein nuokkumaan, erityisesti sateen jälkeen. Pallohortensia on näyttävä pensas, joka sopii kasvatettavaksi sekä Lue koko kirjoitus

keittiöpuutarha

Ensikertalaisen iloa!

Sadonkorjuuaika on ihanaa.  Mutta erityisen hyvältä tuntuu, kun onnistuu jonkin kasvin kanssa ensimmäistä kertaa. Meillä viljellään pitkälti tuttuja ja turvallisia lajeja, mutta joka kesä mukaan pääsee myös muutama ”uutuus”. Osa jää repertuaariin pidemmäksi aikaa, osa jää vain yhden kesän kokeiluksi.

DSC_8845

Tänä kesänä iloa ensikertalaiselle ovat tuottaneet muun muassa latva-artisokka ’Green Globe’. Ryhdikäs ja komean pystykasvuinen latva-artisokka alkoi nopeasti vallata tarvitsemaansa tilaa viljelylaatikossa. Mutta koska kasvi tarvitsee paljon lämpöä, olin lähes varma, että se ei ehdi muodostaa kauniita kukintojaan.

acTämä melko vaikeaksi kasvatettavaksi luokiteltu kaunotar piti jännityksessään elokuun puoliväliin asti. Silloin huomasin ensimmäiset upeat kukkanuput ja nyt niitä putkahtelee sieltä täältä.

DSC_8850

Myös salaattifenkoli ’Fino’ yllätti iloisesti.

DSC_8586

Esikasvatetut taimet ehtivät sittenkin muodostaa muhkean mukulan. Suorakylvökokeilu sen sijaan päättyi komeaan kukintaan ilman mukulaa. Onneksi salaattifenkolin kaikki osat ovat syötäviä ja tillimäisiä lehtiä voi käyttää aivan tillin tavoin. Nuorena niiden maku muistuttaakin hämmästyttävän paljon tilliä, vanhemmiten mukaan tulee voimakas aniksen vivahde.

DSC_8855

’Amazing’ kukkakaali oli sekin ensimmäistä kertaa kokeilussa. Esikasvatetut taimet tekivät komeat lehdet, mutta yhdessäkään ei näkynyt kukintoja.

DSC_7857

Ehdin jo luopua toivosta, kunnes elokuun lopussa lehtiä raotellessani vastassa oli näin upea näky!

DSC_9126

Varsin hauska tuttavuus on ollut tämä lahjaksi saatu TomTato eli tomaattiperuna.

DSC_1505

TomTatossa taimen latvuksessa kasvaa kirsikkatomaattisato ja samaan aikaan mullan alla valmistuu perunasato. Minun on rehellisesti myönnettävä, että olin varsin epäileväinen lopputuloksen suhteen, mutta ainakin tomaattisato on ollut maukasta ja sitä on saatu runsaasti.

vi

Perunasadon pitäisi olla valmis nautittavaksi tomaattikauden loputtua, jolloin kaikkensa antanut taimi nostetaan ylös ja päästään vihdoin käsiksi perunoihin. Odotan tätä todella suurella mielenkiinnolla!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Hiljaa hyvä tulee…

Meillä puuhailtiin alkukesä keittiöpuutarhan parissa. Alkuperäisen hyötytarhamme vanhimmat laatikot purettiin ja tilalle rakennettiin uudet viljelylaatikot ekologisesta ja huoltovapaasta Accoya-laudasta.

DSC_7171

Viime kesänä valmistuneen kesähuoneen viereen tehtiin kokonaan uusi keittiöpuutarha. Vaikka kasvulaatikoiden määrä kasvoi, niin tuntuu, ettei tila vieläkään riitä. Mystistä.

DSC_6962

Hyötytarhan rakennustöiden takia kylvöpuuhiin päästiin vähän normaalia myöhempään. Kuvittelin kuitenkin, että aurinkoisella pihallamme, harson alla, saisimme nopeasti kiinni menetetyn ajan. No, kesä on ollut mitä on ja nyt näyttää pahasti siltä, että esimerkiksi ensimmäistä kertaa kokeilussa oleva latva-artisokka ei ehdi kypsyä.

DSC_7116

Salaattifenkoli on sekin itselleni uusi tuttavuus. Penkissä on sekä esikasvatettua että suorakylvettyä ’Fino’-fenkolia. Salaattifenkoli on kuulemma melkoisen vaatelias olosuhteistaan, katsotaan miten puutarhurin käy. Esikasvatetuissa taimissa salaattifenkolin muoto alkaa kyllä näkyä. Pitääkin toiveikkaasti etsiä jo muutama ruokaohje valmiiksi.

DSC_7016

Onneksi sadonkorjuutakin on päästy suorittamaan.  Salaattia tulee reilusti ja ainakaan se ei ole kuumuuden ja kuivuuden takia kitkerää! Nopeakasvuiset rucola ja retiisi ovat kiitollisia kasvatettavia, oli keli mikä hyvänsä. Kasvatin ensimmäisen satsin retiisiä ruukussa kasvihuoneessa (’Red Head’) ja satoa päästiin nauttimaan heti kesäkuun alussa. Nyt on meneillään jo kolmas kylvö, kaksi viimeistä avomaalla.

DSC_1623

Avomaankurkku ’Marketer’ on sekin tuottanut satoa ihan mukavasti. Tänä kesänä olen kasvattanut kurkkua sekä avomaalla että suojaisalla seinustalla Kasvumaa-säkissä. En ole ainakaan vielä huomannut eroa sadon suhteen eri kasvupaikoilla.

DSC_7192

Kokeilin ensimmäistä kertaa perunan esikasvatusta. Eipä ole tullut moinen mieleeni ikinä aikaisemmin.

DSC_0409

Vaikka siemenperunat pääsivät multiin normaalia myöhempään, esikasvatetusta ’Timo’-perunasta ehti kypsyä meille makoisat juhannusmaistiaiset.

Kädet ovat ristissä lämpimän elokuun suhteen. Kasvimaalla näyttää hyvältä, mutta ei siltä, miltä heinäkuun lopussa on tottunut.

DSC_7166

Mutta vielä ehtii, eikös vaan..?

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kesän ensimmäiset mansikat

Kesän ensimmäiset mansikat ovat aina erityinen tapaus, varsinkin jos niitä kasvattaa itse. Mansikoita ei tarvitse kuitenkaan kasvattaa hehtaarikaupalla. Nykyään on saatavilla ihastuttavia mansikka-amppeleita, joita voi laittaa kasvamaan vaikka terassille ja näistä saa suuhunsa kesän ensimmäiset suussasulavat herkkupalat. Jos mansikkakausi viivästyy niin kuin tänä vuonna on käynyt, voi turvautua kaupan mansikoihin, joilla saa tunteen kesän alusta myös aivan varmasti.

HeidiRoth_IMG666

Mansikoista saa nopeasti päivän C-vitamiini tarpeen täyteen. Mansikoissa on C-vitamiinia jopa enemmän kuin appelsiineissa. Kuitujakin mansikoista saa, sen kuitupitoisuus on 2,4 prosenttia tuorepainosta. Mansikka sisältää runsaasti fenoliyhdisteitä, jotka vahvistavat elimistön suoja-mekanismeja, toimivat antioksidantteina ja estävät haitallisten mikrobien kasvua.

Mansikkamaa

Kesän ensimmäiset mansikat voi nauttia ilman mitään lisukkeita, mutta tuoreet, mehukkaat mansikat käyvät hyvin myös erilaisiin jälkiruokiin. Minulla on pari suosikkireseptiä, jotka kuuluvat alkukesään. Heti kun saatavilla on tuoreita mansikoita, teen perinteisen mansikkakakun, jossa yhdistyvät herkulliset mansikat, vaniljainen kerma ja valkosuklaa. Toinen mansikkaresepti kesän herkkuhetkiin on suklaamansikat mascarpone pedillä. Mansikan makuun ja täyteläiseen mascarponevaahtoon käy täydellisesti tumma balsamico, joka viimeistelee tämän herkullisen mansikkaisen jälkiruoan.

HeidiRoth_mansikkakakku

Kesän ensimmäinen mansikkakakku

Kakkupohja:

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Lisäksi tarvitset:

4 dl kuohukermaa
3 rkl tomusokeria
1 tl kuivattua Bourbon vaniljaa rouhittuna myllystä
1 dl mansikkahilloa
n. 1 l tuoreita mansikoita
100g valkosuklaata

Kakun kostuttamiseen:

1,5 dl täysmaitoa
1 tl kuivattua Bourbon vaniljaa rouhittuna myllystä

Riko kananmunat leivontakulhoon ja lisää sokeri. Vatkaa sähkövatkaimella vaahdoksi. Mittaa vehnäjauhot toiseen kulhoon ja sekoita leivinjauhe niihin. Sekoita varovaisesti käännellen kuivat aineet kananmunasokeriseokseen.

Voitele kakkuvuoka voilla ja ripottele päälle korppujauhot. Kääntele vuokaa niin, että korppujauhot ovat levittäytyneet tasaisesti koko kakkuvuoan pinnalle. Paista kakkupohjaa noin parikymmentä minuuttia parissa sadassa asteessa (voit alentaa hieman lämpötilaa jos sinulla on hyvin tehokas uuni). Kumoa kakkupohja leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä. Vatkaa kermavaahto sillä aikaa kun kakkupohja jäähtyy. Mausta kermavaahto tomusokerilla ja vaniljalla.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja puoliksi ja kostuta kakkupohjat vaniljamaidolla. Levitä mansikkahilloa kakkupohjan väliin ja sen päälle noin puolet kermavaahdosta.

Aseta täytteiden päälle kakun kansipuolisko ja levitä ohut kerros kermavaahtoa kauttaaltaan kakun päälle. Pilko tuoreet mansikat puoliksi ja asettele ne kakun päälle. Pursota reunoille loppu kermavaahto.

Sulata vesihauteessa valkosuklaapalat ja vedä rennosti sulanut suklaa viiruina mansikoiden päälle. Laita hetkeksi jääkaappiin tekeytymään ja tarjoa herkkusuille.

Suklaamansikat mascarpone pedillä

Mansikoita
tummaa suklaata

2 dl luomukermaa
1 prk Mascarpone-juustoa
1 rkl luomusokeria
1 tl vaniljaa (tai vaniljasokeria)

Sulata tumma suklaa vesihauteessa notkeaksi. Pyörittele mansikat kokonaan suklaassa tai vaihtoehtoisesti dippaa vain niiden päät suklaassa. Laita mansikat leivinpaperilla vuoratuun astiaan ja laita kylmään, jotta suklaa kovettuu mansikoiden päälle.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää mascarpone. Mausta se sokerilla ja vaniljalla. Levitä vaahto yksittäisiin jälkiruoka-astioihin tai suurempaan tarjoiluastiaan. Asettele suklaamansikat vaahdon päälle ja nauti välittömästi. Päälle käy myös hyvin tilkka siirappimaista balsamicoa (balsamietikka). Koristele jälkiruoka sitruunamelissan lehdillä.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Kurkkusatoa odotellessa

Vihdoin uskalsin istuttaa avomaankurkut ulos. Olen useana vuonna ostanut valmiit taimet Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä. Itsepölyttyvä Wilma on ollut varsin satoisa ja kestävä lajike.

DSC_0079 13

Tänä vuonna esikasvatin Marketer-lajikkeen taimet siemenistä kasvihuoneessa toukokuun alkupuolella. Minulla on kätevä minikasvihuone, jonka kylvöpuuhien jälkeen kiikutin kahdeksi päiväksi kylpyhuoneeseen lattialämmityksen päälle itämään. Kaikki kuusi siementä itivät, eli avomaankurkkua on varsin helppo kasvattaa. Tämän jälkeen siirsin pikkuiset taimet takaisin kasvihuoneeseen, jossa ne saivat kasvaa, vankistua ja karaistua kaikessa rauhassa.

DSC_8926

Avomaankurkku on nopea kaveri, sen esikasvatus kannattaa siemenpussin ohjeistuksen mukaan aloittaa 3-4 viikkoa ennen ulosistutusta.

DSC_9391

Vaikka avomaankurkku on kehitetty juuri viileämpään avomaaviljelyyn sopivaksi, pitää sekin lämmöstä ja suojaisasta kasvupaikasta. Istutin kaksi Marketer-kurkkua kasvatussäkkiin varaston lämpimälle seinustalle.

DSC_2639

Taimet olivat jo ehtineet hujahtaa melko kookkaiksi. Loput neljä istutin kasvimaalle kohopenkkiin. (Kuvassa taustalla näkyvässä laatikossa on tulossa kesäkurpitsan taimia.) Peittelin kaikki taimet pakkasharsolla.

DSC_2654

Aikaisemmin kasvattamani Wilma on partenokarppinen eli itsepölyttyvä lajike. Tällöin harsoa voi halutessaan pitää lämmöstä pitävien kurkkujen päällä vaikka koko kasvukauden. Jos kurkku ei ole itsepölyttyvä, muista huolehtia pölyttäjien pääsystä kurkun kukintoihin harsoja avaamalla. Muuten jäät ilman satoa.

DSC_0079

Kumppanuuskasvitaulukon mukaan kurkulle sopivia kavereita ovat muun muassa pavut, herne, salaatti, punajuuri, porkkana, pinaatti ja sipulit. Huonoja kumppaneita ovat tomaatit ja perunat sekä voimakkaasti tuoksuvat yrtit.

DSC_0530

Meillä avomaankurkkuja käytetään eniten tuoreeltaan leivät päällä ja salaateissa. Muita kurkkuherkkuja ovat tzatziki, isoäidin hölskytyskurkut, suolakurkut sekä tietenkin kurkulla ja vaikkapa mintulla maustetut viilentävät kesäjuomat. Erityisen mahtavalta tuntuu, kun lapsi voileipää tehdessään kysyy:

DSC_0101 11

”Ovathan nämä varmasti oman maan kurkkuja?”

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Yrttien tuoksua – osa 2

Piparminttu

Piparminttu on monipuolinen ja monivuotinen yrtti, jota on helppo kasvattaa. Se leviää rihmastoina nopeasti, jos sitä ei rajaa. Itse olen tehnyt piparmintuille omat kasvulaatikot kasvihuoneen eteen, jossa ne tuottavat satoa melkein koko kesän.

HeidiRoth-0965

Piparminttua käytetään lammas- ja riistaruokien maustamiseen ja erilaisten juomien, kuten teen valmistuksessa. Sen maku on muita minttuja voimakkaampi. Minttua on pidetty mm. rauhoittavana ja kouristuksia laukaisevana yrttinä. Sitä on käytetty aromaattina, vatsalääkkeenä, virkistävänä aineena, antiseptinä, paikallispuudutteena ja kouristuksia laukaisevana. Sillä on hoidettu ruuansulatusvaivoja, pahoinvointia, kurkkukipua, ripulia, flunssaa, päänsärkyä, hammassärkyä ja kouristuksia.

Olen piparmintun suurkuluttaja ja käytän sitä varsinkin kesällä päivittäin. Tässä muutama piparmintun hyväksi todettu käyttötarkoitus.

Piparminttujuoma

Hiilihapotettu vesi
Muutama piparmintun lehti
Sitruunan mehua

Jos sinulla on hiilihappokone (esim. Soda Stream), hiilihapota vesi ja lisää siihen piparmintun lehdet ja sitruunamehu. Anna kylmetä jääkaapissa hieman ennen tarjoilua, jotta piparmintuista ehtii irtoamaan makua. Halutessasi voit vielä lisätä muutaman jääpalan juomaan.

Piparminttukahvi

Lisää kahvimukiin pari piparmintun lehteä, sekoita ja anna olla vähän aikaa, jotta mintuista irtoaisi makua. Lisää maitoa ja teelusikallinen hunajaa. Juoma toimii myös kylmänä. Anna jäähtyä ja lisää muutama jääpala joukkoon ja saat pirteän keskipäivän kahvin.

Ruohosipuli

Ruohosipuli eli ruoholaukka on ehkä ensimmäinen yrtti, jonka muistan lapsuudestani. Tämä monivuotinen yrtti on usein jäänyt pihalle perintönä, eikä se kaipaa paljon huolehtimista. Sitä löytyy siis myös luonnonvaraisena. Rohtonakin sitä on käytetty muun muassa hengenahdistukseen ja yskään.

Satoa voi kerätä pitkin kesää ja ainoana ohjenuorana kannattaa muistaa katkoa ruohosipuleiden päästä kukinnot pois, muuten varret paksuuntuvat, eikä niitä voi enää syödä.

HeidiRoth_0816

Tämä yrtti on myös kovin kaunis puutarhassa ja sitä voi rohkeasti laittaa kasvamaan kukkien viereen. Tiesitkö muuten, että ruohosipuli sisältää myös runsaasti C-vitamiinia?

Ruohosipulia voi mutustella kesäpäivinä sellaisenaan, tai mikä saisi keittiöön paremmin kesän tuoksun kuin uudet perunat maitokastikkeella, jossa vihreät ruohosipulin palat uiskentelevat pinnalla. Koristeena se on myös varma valinta. Ajatelkaapa vaikka karjalanpiirakoita munavoilla, jotka saavat väriä ruohosipulikoristeista. Kesäjuhliin ruohosipulia kannattaa siis varata.

Kamomilla

Kamomillasaunio on desinfioiva lääke, sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Se ehkäisee ja parantaa tulehduksia, rauhoittaa ruoansulatuselimistön toimintaa ja lievittää kuukautiskipuja. Kamomilla auttaa hermosärkyihin, silmäluomen tulehdukseen ja monenlaisiin kiputiloihin. Se auttaa ihotulehduksissa ja mahataudissa.

HeidiRoth_3556

Kamomilla on mitä ihanin kasvatettava. Se on helppo hoitoinen, sekä leviää kiitettävästi vuodesta toiseen. Kesällä satoa tulee runsaasti ja olen kuivattanut sitä infrakuivurilla. Koostumukseltaan karkeaksi jätetty kuivattu kamomilla käy teehen. Se on rauhoittava teevalinta illaksi. Tarvitaan vain kamomillaa, kuumaa vettä ja tilkka hunajaa. Olen jauhanut osan kuivatusta kamomillasta tehosekoittimessa hienoksi jauhoksi. Tätä olen käyttänyt mm. leivontaan. Eräs kokeileva reseptini tässä.

Kamomilla kääretorttu

Pohja:
3 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 rkl kaakaojauhetta
1 dl perunajauhoja
1/2 rkl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte:
75 g voita
1/2 dl sokeria tai 1 dl tomusokeria
1 munan keltuainen
1 rkl hienonnettua kamomillaa

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä ne taikinaan siivilän läpi kevyesti sekoittaen. Kaada taikina uuninpellille leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. Paista 200 asteessa noin 6-10 minuuttia.
Kumoa lämmin torttulevy sokeroidulle leivinpaperille. Irrota paistamisessa käytetty paperi torttulevystä ja anna levyn jäähtyä.
Sekoita täytteen voi ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi. Lisää keltuainen sekä kamomilla.
 Lisää seos jäähtyneelle torttulevylle. Kääri torttu leivinpaperin avulla tiukaksi rullaksi ja anna sen vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Hyötypuutarha parhaimmillaan

Hyötypuutarha_tomaatti_Heidinkesa

Hyötypuutarha on merkinnyt minulle monena vuotena puhdasta ruokaa omasta maasta. On tullut kokeiltua kaikkea laidasta laitaan. Peruspilareina hyötypuutarhassa ovat olleet pieni mansikkamaa, sekä kasvulaatikot, joihin saa mielensä mukaan istuttaa mitä kunakin vuotena tahtoo.

Hyötypuutarha_Heidinkesa

Yleensä kasvuun on laitettu perunaa, porkkanaa, lanttua, punajuurta, herneitä, varsiselleriä, papuja, kurpitsaa, munakoisoa, purjosipulia, sipulia, sekä monivuotiset valkosipulitkin ovat olleet pihanperällä käytettävissä. Lisäksi olen kokeillut paprikaa, chilejä, lehtikaaleja, kukkakaalia, parsakaalia ja perinteistä keräkaalia muutamia mieleenjääneitä mainitakseni.

Hyötypuutarha_2_heidinkesa

Kasvihuone on ollut myös kovassa käytössä pääasiassa tomaattien, kurkkujen ja salaattien kasvatuksessa. Lisäksi siellä ovat kasvaneet monet eri yrtit.

Tässä kuva normaalista kesäpäivän sadosta.

hyötypuutarha_3_heidinkesa

Metsänlaidalla asumisessa on ollut myös omat hyötynsä. Puutarhaan on tullut villejä vadelmapensaita, lisäksi mustikat ovat kivenheiton päässä. Syksyisin on saatu myös kaikki sienet lähimetsästä. Myös isot ja mehevät pensasmustikat antavat oman lisänsä puutarhan tarjontaan, unohtamatta pihan perällä olevia tyrni- ja herukkapensaita. Omia kanojakin on kokeiltu ja saatu monena vuotena maistaa miltä omat luomukananmunat maistuvat. Näillä aineksilla kesät on vietetty hyvin omavaraisesti ja luonnonhelmassa puuhaten.

Kesäkurpitsa

Kesäkeittiön nopeat kasvispohjaiset ruoat syntyvät helposti kesäkurpitsoista, porkkanoista, sipuleista ja muista kasviksista. Nopeaa ja vaivatonta kun vain saa pilkotuksi kasvikset. Loraus öljyä ja suolaa (+muita mausteita tai yrttejä halutessa) ja sitten uuniin paistumaan.

Kasvisten kanssa sopivat myös erinomaisesti erilaiset juustot. Grillaa esimerkiksi halloumi juustoa ja kasviksia. Tai kokeile helppoa fetajuusto-kesäkurpitsa lisuketta. Siihen ei tarvita kuin kesäkurpitsaa pieninä paloina, sekä fetajuustoa öljyssä. Olen myös käyttänyt valmiita valkosipuli-oliivi-fetajuusto öljymarinadi pakkauksia. Nämä sekoitetaan kesäkurpitsan palojen kanssa ja laitetaan uuniin paistumaan niin että kesäkurpitsa ehtii pehmentyä hieman ja juusto on ihanan pehmeää. Samaa voi myös kokeilla sinihomejuustolla.

Kesakurpitsa_Heidinkesa

Olen yleensä ostanut kesäkurpitsan taimet valmiina ja istuttanut ne multaisaan maahan. Jos et käytä kasvulaatikoita, pääset kaikkein helpommalla jos asennat muovin kohopenkin päälle. Tee siihen kaksi noin 15cm viiltoa ristikkäin ja istuta taimen siihen. Taimenten väliksi kannattaa jättää ainakin 40cm. Näin vältyt turhalta rikkaruohojen kitkemiseltä, joka ei ainakaan ole minun lempipuuhaani.

Aluksi taimia kannattaa kastella runsaasti, jotta niiden kasvuun lähtö varmistuu. Parin viikon päästä ne voi jättää jo luontoäidin hyvään hoitoon ja kerätä sitten sadon pois sitä mukaa kun sitä alkaa tulla. Tietenkin pitkät sadettomat jaksot tekevät poikkeuksen ja silloin kesäkurpitsoja on hyvä kastella muutaman päivän välein.

Kesäkurpitsoissa onkin hyvää juuri tämä todella runsas sato. En tiedä onko syynä olleet luomulannoitteet, joita olen käyttänyt (tuore, vasta leikattu ruoho ja eräänä kesänä käytin myös kuvassa näkyvää kanalan pellettipurua) mutta kesäkurpitsoita on voinut syyllä kutsua jättikesäkurpitsoiksi, niin valtavia ne ovat olleet.

Runsaan sadon myötä minun on pitänyt myös keksiä tapoja säilöä näitä jättimäisiä kesäkurpitsoja. Eräänä keinona olen käyttänyt pakastusta. Olen pessyt ja paloitelut kesäkurpitsat sopivan kokoisiin annoksiin ja pakastanut ne. Tätä samaa ”valmisannospussi” -taktiikkaa olen myös käyttänyt säilöessäni muita kasviksia ja kasvissekoituksia. Helppoa ja hyvin paljon arkea helpottavaa toimintaa hyötypuutarhurin keittiöpuuhiin!

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Puutarhurin kaarituet

Kohta meilläkin päästään aloittamaan kylvöt kasvimaalla. Suomen suvessa kylvökset kannattaa suojata hallaharsolla. Muistan hyvin, miten viime vuoden kesäkuussa(kin) sateli lunta.

DSC_0031

Tuli lunta tai ei, hallaharsot suojaavat myös tuholaisilta. Esimerkiksi rucola menee suojaamattomana usein kirpan suuhun. Siinäpä sitä sitten katselee reikäistä satoa salaattikulho kainalossa.

DSC_0056

Kasvilavojen kaaret ovat kätevä ja hermoja säästävä kikka kasvuston suojaamiseen. Olen vuosien varrella kokeillut erilaisia virityksiä. Olen törkännyt multaan muoviputkea sekä muun muassa teltan alumiinikaaria, mutta en ole saanut ankkuroitua kaaria riittävän tukevasti. Usein tuuli tai rankkasade onkin kaatanut koko viritelmän ja hallaharso on liiskaantunut märkänä ja raskaana vasten hentoja salaatinalkuja.

DSC_0097

Tukevia kaaria varten tarvitaan kahta eri paksuutta muovista sähköputkea sekä metallista reikänauhaa. Pätkä paksumpaa putkea kiinnitetään reikänauhalla lavan reunaan. Ohut, pitkä kaari työnnetään paksun kaaren sisään.

DSC_0082

On makuasia, laittaako kaarituet kasvulaatikon sisä- vai ulkopuolelle. Sisäpuolella ankkuroinnit eivät näy, mutta saattavat helpommin täyttyä mullalla. Ulkopuolella ne taas ovat koko ajan näkyvissä, mutta ankkuriputket on helpompi pitää puhtaana.

DSC_0095

Vaikka kaaret olisi paikoillaan, ne saa tarvittaessa siirrettyä kätevästi sivuun ottamalla toisen pään pois ”ankkurista”. Ja kun kaaria ei enää tarvita, ne on helppo irrottaa kokonaan. Ankkurointisysteemit ovat meillä paikoillaan kesät talvet, ja hyvin ovat kestäneet.

DSC_0081

Olen laittanut harsojen liepeiden päälle heinäseipäät, näin harsot pysyvät paikoillaan kovassakin tuulessa. Toki tähän voi käyttää myös kivenmurikoita tai vaikkapa telttakoukkuja.

DSC_0099

 Siitä tosin kannattaa muistaa mainita perheen retkeilijälle.

DSC_0271

Joskus puutarhuria on nimittäin manattu melkoisesti, kun yösijan pystytys ei olekaan sujunut niin joutuisasti…

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 7 Kommentit

Mintusta on moneksi

Kasvatin vuosikausia kasvimaallani minttua osaamatta käyttää sitä oikein mihinkään. Sen maku toi mieleeni lapsuuden minttuteet, eikä pelkästään positiivisella tavalla. Tuo vahva, mutta jollakin tapaa pistävä maku maistui itselleni pitkään ainoastaan suklaan muodossa.

DSC_0076

Olin saanut ”mintuntaimen” (ilmeisesti piparminttua) lahjaksi ja sen kummemmin asiaa miettimättä istutin taimen silloiseen kasvimaahani, ruohosipulin ja lipstikan väliin. Paikkavalinta oli vahingossa hyvä, sillä nuo kaikki kolme ovat melkoisen vahvoja kavereita ja elivätkin pitkään sovussa rehottaen.

DSC_0029

Sittemmin olen tutustunut minttujen sielunelämään vähän tarkemmin ja oppinut myös käyttämään niitä. Nykyäänhän on saatavilla monenlaista minttua: on omenaminttua, suklaaminttua, mansikkaminttua. Erikoisuuksia tulee joka vuosi.

DSC_0247_2

Mintut ovat helppohoitoisia ja monivuotisia, ja oman kokemukseni mukaan vähään tyytyväisiä. Ne pitävät aurinkoisesta ja lämpimästä kasvupaikasta, mutta menestyvät myös puolivarjossa.

Mintut ovat hanakoita leviämään ja niiden kasvua joutuu usein rajoittamaan. Itse kasvatan minttuja kasvihuoneen kulmauksen lisäksi ruukuissa. Syksyn tullen siirrän mintut ruukuista perunapenkkiimme talvehtimaan.  Toki koko mintun voi talvehdittaa ruukkuineen päivineen kaivamalla sen talveksi avomaalle.

DSC_0056

Huhtikuussa minttu versoo jo uusia alkuja, jolloin kaivan paakun ylös, jaan sen lapiolla useampaan osaan ja istutan taas ruukkuihin. Minttujen jakaminen on siis varsin helppoa ja ne lisääntyvät pienestäkin juurenpätkästä koko kasvukauden ajan. Eri minttulajikkeet myös risteytyvät helposti keskenään ja lopputuloksena onkin sitten epämääräisiä jälkeläisiä. Mintut kannattaa pitää erillään toisistaan avomaalla ja jättää mintturuukkujenkin väliin etäisyyttä.

DSC_7561

Voimakastuoksuiset mintut toimivat tuholaisten karkotekasveina sekoittaen tuholaisten tuoksusuuntavaiston. Moni osaa jo istuttaa samettikukkia kasvimaalle tuholaisten kiusaksi, mutta myös mintuilla on samainen ominaisuus. Mintut ovat myös hyviä perhoskasveja ja houkuttelevat hyödyllisiä pölyttäjiä.

Hyötytarhassa mintut sopivat hyvin erilaisten kaalien, punajuurten ja tomaattien kumppaniksi. Huono naapuri mintulle on persilja. Hyötytarhan lisäksi on tietenkin vielä kukkapenkeistä tutummat erilaiset värimintut ja mirrinminttu, hyviä pölyttäjämagneetteja nekin.

DSC_0066

No mihin sitten käytän minttuja? Suklaaminttu on ehdoton suosikkini ja sopii moneen: hedelmäsalaatteihin, jäätelöön, suklaamousseen, brownies-taikinaan. Pari lehteä kahvikuppiin ja kuumaa kahvia päälle, niin saat herkullisen tuoksuisen makukahvin. Minttu raikastaa myös jäävedet ja muut kesäjuomat ja sen lehdet sopivat monen leivonnaisen koristeluun. Kuuman kesäpäivän helppo klassikkosalaatti syntyy vesimeloni- ja fetakuutioista sekä hienonnetusta mintusta. Kastikkeeksi riittää loraus oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa, päälle rouhaisu mustapippuria sekä sipaisu sormisuolaa.

DSC_0100

Sato on maukkaimmillaan juuri ennen kukintaa ja sanotaan, että kukat tulisi leikata pois. Itse pidän mintun viehkeistä kukinnoista ja annan minttujen rehottaa niitä leikkaamatta. Havittelen vielä kirjavalehtisiä lajikkeita. Nämä ovat kuulemma hillittykasvuisempia. Olisi ihanaa tuoksutella vaikkapa omenaminttua tai ananasminttua!

DSC_0239

Jos haluat tietää lisää mintuista tai yrteistä ylipäätään, käy osallistumassa uunituoreen Sonjan yrttitarha -kirjan arvontaan blogissani Kanelia ja kardemummaa. Pääset sinne tästä. Arvonta jatkuu vappuaattoon, 30.4.2015 klo 24 asti.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit

Hyötytarha laatikoissa

Nyt kun maa alkaa pikku hiljaa sulaa, pääsee taas puutarhaprojektien kimppuun. Etupihallemme valmistui viime vuonna kesähuone, jonka yhteyteen on tarkoitus perustaa pieni lisäkeittiöpuutarha. Muutama istutuslaatikko, sepeliä kulkuväylille, laatikoihin yrttejä, salaatteja, mangoldia, syötäviä kukkia. Kasvihuoneemme ympärillä oleva hyötytarha on jo kokonaan laatikoissa, joten jatkamme hyväksi havaitulla linjalla.

DSC_0015 19

Pidän laatikkopuutarhan helppoudesta ja selkeydestä. Sekä kylväminen, hyötytarhan hoitaminen että sadonkorjuu on helppoa laatikoista. Maa lämpenee kohopenkissä nopeammin ja kylvöpuuhiin pääsee maan tasossa olevaa kasvimaata aikaisemmin. Myös taistelu rikkaruohoja vastaan on laatikkopuutarhassa huomattavasti helpompaa.

DSC_0058

Meillä laatikkopuutarha on syntynyt pikku hiljaa, ei siis huolellisen etukäteissuunnittelun pohjalta. Siksi miehen nikkaroimat istutuslaatikot ovat eri kokoisia ja niitä putkahtelee milloin minnekin, olemassa olevien penkkien ja terassien kylkeen. Sinne, mistä emäntä vain keksii raivata nurmea pois. Miehelle on yhä mysteeri, miksi nurmea ensin kasvatetaan, hoivataan, ravitaan ja leikataan. Kun se kuitenkin jossakin vaiheessa kaivetaan pois. Mutta pitäähän sitä vähän yllätysmomentteja olla!

DSC_0021-001

Kasvihuoneemme nousi aikoinaan kasvimaan sijoille. Ympärille jääneet kasvimaan rippeet rajattiin laatikkopuutarhaksi.

DSC_0022

Hyvin pian kasvihuoneen vieressä ollut kapea, vaikeasti hoidettava nurmikaistale kaivettiin sekin ylös ja tilalle tehtiin lisää laatikoita.

DSC_0064 21

Pari vuotta myöhemmin pähkäilin takapihalla olevaa ”turhaa” tilaa. Kodinhoitohuoneen terassin yhteydessä oli nurmialue, jolla ei ollut oikein mitään käyttöä. Siellä ei loikoiltu, ei pelattu, ei ihailtu ikkunasta kukkapenkkejä

DSC_0008 20

Joten ei muuta kuin hommiin! Nurmi irrotettiin ihan lapiolla kaivamalla ja koko alueen päälle levitettiin rakennuskangasta. Kankaan päälle aseteltiin miehen nikkaroimat istutuskehikot.

DSC_0067 9

Lopuksi alue viimeisteltiin sepelillä.

DSC_0067 10

Nurmen ja sepelin väliin laitettiin nurminauhaa ja sitä vasten pihalaattoja. Tämä erottaa laatikkopuutarhan siististi nurmialueesta ja nurmikon leikkuu sujuu helpommin myös laatikoiden vierestä.

DSC_0031 15-001

Vähän myöhemmin sain vielä pienen portin sekä kehikon terassin seinään. Tähän on tarkoitus laittaa ritilä ja kasvattaa näkösuojaa tuovaa köynnöstä, mutta pika-apua saa vaijerista ja kevyesti kesätuulessa heiluvasta verhosta.

Vertailuksi kuva heinäkuulta 2009. Kuvassa on nykyisen 14 istutuslaatikon sijaan vasta kaksi laatikkoa eikä kasvihuoneesta tai takapihan laatikkopuutarhasta vielä tietoakaan.

101_0361

Täytyy myöntää, että olen varsin tyytyväinen muutokseen ja nykyiseen hyötytarhaamme. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tämä olisi nyt tässä. Vielä olisi pari otollista nurmialuetta kaivettavaksi…

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 7 Kommentit

Ihana iisoppi

Ryytimaalla on mukava kasvattaa syötävän sadon lisäksi myös jotakin oikein kaunista ja silmäniloa tuottavaa. Vaikkapa erilaisia samettikukkia, kehäkukkia tai yhtä lemppareistani, iisoppia.

DSC_0074

Toki nämä kaikki sopivat tavalla tai toisella keittiön puolelle. Niillä on myös tärkeä tehtävänsä hyötytarhassa. Samettikukat ja kehäkukat houkuttelevat tuholaisia pois hyötykasveista tuoksullaan ja väreillään. Iisoppi puolestaan houkuttelee perhosia ja mehiläisiä.

DSC_0044

Iisoppi on kokemukseni mukaan helppo kasvatettava ja varsin sitkeä kasvi. Tuota kaunista ja herkän näköistä, yrtti- ja rohdoskasvien sukuun kuuluvaa kasvia on kutsuttu myös pohjolan laventeliksi. Enkä kyllä ihmettele miksi! Sitkeydestään huolimatta se tuo muodollaan ja väreillään puutarhaan ihanaa cottage garden -henkeä. Lisäksi iisoppi on monivuotinen.

DSC_0108

Kylvin joitakin vuosia sitten jo pidempään laatikon pohjalla pyörineen iisoppipussin siemenet kasvihuoneen vieressä olevaan laatikkoon. Siinä oli juuri iisopin mentävä kolo.

DSC_0017 14

En oikein tiennyt mitä odottaa, muistin vain lukeneeni iisopin olevan kaunis ja monivuotinen. Ja sitä se tosiaan on! Kukkii pitkään ja kestää hyvin maljakossa. Yrttinä en ole käyttänyt sitä vielä kertaakaan, mutta aion lisätä tuota helppoa ja kaunista kasvia myös muualle puutarhaan.

DSC_0038

Siemenet voi kylvää suorakylvönä, kuten itse tein. Toki esikasvattamalla saa aikaisemman kukinnan. Huomasin vasta ensimmäisen talven jälkeen, että siemenpussissa suositeltiin talvisuojausta. Mutta ainakin meillä 2-kasvuvyöhykkeellä iisoppi pärjäsi loistavasti ihan itsekseen.

DSC_0092

Olen istuttanut kasvihuoneen vieressä olevaan iisoppilaatikkoon tulppaaneja.

DSC_0224

Tulppaanit kukkivat toukokuussa, kun iisoppi vasta kasvattelee varttaan.

DSC_0237

Tulppaanien lopettaessa kukintansa kesäkuussa, isommaksi kasvanut iisoppi peittää kuihtuvat kukkavanat.

DSC_0015

Alunperin käyttämäni siemenpussi oli monivärinen sekoitus (vaaleanpunaisia, sinisiä ja valkoisia kukkia). Nyt, pari vuotta myöhemmin, huomaan valkoisten kukkien hävinneen lähes kokonaan. Sininen ja vaaleanpunainen sen sijaan porskuttavat vahvoina eteenpäin.

DSC_0073

Iisoppi sopii mainiosti sekä ryytimaalle että kukkapenkkiin.  Koska iisopin kasvutapa on pysty ja tuuhea, voi sitä kasvattaa matalana reunuskasvina tai aidanteena.

DSC_0104

Tänä kesänä aion lisätä iisoppia etupihan uuteen kukkapenkkiin sekä kylvötaimista että suorakylvönä siemenistä. Katsotaan mitä nousee ja milloin nousee!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit