Jotain sentään tapahtuu!

Kyllä on odottavan aika tuntunut pitkältä! Keittiöpuutarhan sato on kypsynyt ennätyshitaasti. Viime päivien ihana lämpö ja aurinko on kuitenkin saanut kaiken ottamaan isoja harppauksia. Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan ensimmäisiä oman sadon tomaatteja. 'Sungold'-kirsikkatomaatit olivat juuri niin makeita ja Lue koko kirjoitus

Mahtavat ja monipuoliset laukat

Laukkojen suku (Allium) on rikas ja mielenkiintoinen. On matala- ja korkeakasvuisia, suuri- ja sirokukkaisia laukkoja. Laukkoja voisikin käyttää puutarhoissamme paljon nykyistä ahkerammin. Kuten muutkin sipulikasvit, laukat ovat parhaimmillaan perenna- ja pensasryhmissä. Sipulien lepokauden alkaessa lehdet alkavat kellastua usein jo Lue koko kirjoitus

Kesätaikurin Paikka Avoin

  Jos olisin syksy…hidastelisin nyt. Laahaisin jalkoja, pysähtelisin muina naisina pitkin matkaa. Silkasta myötätunnosta. Seisoskelisin eteerisenä patsaana niityn heinillä, pehmeänä ilmanpyörteenä pientareen poskessa.  Makaisin metsän siimeksessä kuin menninkäinen, mustikat ja puolukat heinänkorressa laskemassa lampaita. En tulisi vielä. Silmäluomien välistä salaa Lue koko kirjoitus

Perhosia puutarhaan

Kouvolasta löydettiin viime viikolla uusi perhoslaji. Artikkelin Helsingin Sanomista luettuani havahduin toteamaan, että tänä kesänä perhosia on näkynyt todella vähän. Artikkelin mukaan kylmä kesä on ollut perhosille haasteellinen ja sen on myös huomannut kotipuutarhassa. Perhosia voi houkutella puutarhaan valitsemalla kasveja, Lue koko kirjoitus

Upeat hortensiat

Pallohortensioiden kukinta puutarhoissa alkaa olla upeimmillaan. Nuoret kukinnot ovat aluksi limenvihreitä, mutta vaihtavat väriä puhtaan valkoiseen kukintojen muuttuessa suuriksi ja pallomaisiksi. Suuret ja painavat kukinnot saavat oksat usein nuokkumaan, erityisesti sateen jälkeen. Pallohortensia on näyttävä pensas, joka sopii kasvatettavaksi sekä Lue koko kirjoitus

keittiöpuutarha

Jotain sentään tapahtuu!

Kyllä on odottavan aika tuntunut pitkältä! Keittiöpuutarhan sato on kypsynyt ennätyshitaasti. Viime päivien ihana lämpö ja aurinko on kuitenkin saanut kaiken ottamaan isoja harppauksia.

Voi sitä riemua, kun pääsimme maistelemaan ensimmäisiä oman sadon tomaatteja. ’Sungold’-kirsikkatomaatit olivat juuri niin makeita ja herkullisia kuin muistinkin. Ei näistä vielä säilykkeitä tarvitse tehtailla, mutta maistiaisia sentään saa jo joka päivä.

Tähän aikaan satokaudesta olen yleensä jaellut kesäkurpitsoja naapureille ja kadunmiehille ihan kyllästymiseen asti. Vaan tänä vuonna ei ole tarvinnut. Meillä grillattiin ensimmäiset ’Latino’-kesäkurpitsat vasta viime viikonloppuna. Kukkia ja pieniä alkuja on kyllä lupaavasti, kunhan kelit vain pysyisivät hyvinä.

Mustaherukat sen sijaan yllättivät positiivisesti todella runsaalla sadolla. Niitä on herkuteltu tuoreeltaan ja leivonnaisissa, hillottu ja pakastettu. Rungollisen punaherukan marjat puolestaan katosivat rastaiden suuhun ennen kuin ehdin keräyskulhoa hakea. Jospa ensi vuonna muistaisin viritellä verkot tai linnunpelättimen hyvissä ajoin.

Avomaankurkku ’Profi’ on vasta pääsemässä vauhtiin. Tästäkin on ehditty popsia vain muutama herkullisen rapea kurkku. ’Profi’ on yleensä ollut varsin satoisa lajike, joten toiveet ovat nyt korkealla.

Tämän kesä on suosinut kuvan mangoldia sekä lehtikaaleja. Ne ovat olleet ötökkävapaita ja suorastaan kukoistaneet viileässä ja kosteassa säässä.

Yhtä onnekkaita eivät puolestaan ole olleet latva-artisokat ja maissit. Kesään nähden hyvän alun jälkeen tuli Kiira ja katkaisi lähes kaikki kasvustot. Nyt yritän selvitellä, voiko maissia jälkikypsentää kuten vihreitä tomaatteja sisätiloissa vai oliko sato nyt tässä, katkenneissa tähkäpäissä?

Keittiöpuutarha tarjoaa siis yhä jännitysnäytelmää: miten käy kukkakaalien, maistuuko maissi, ehtivätkö kaikki tomaatit punastella? Nyt peukut pystyyn lämpimän syksyn puolesta!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 1 Kommentti

Kasvihuonekuulumisia

Kasvihuoneen alkukesä on ollut rauhallinen. Yölämpötilat ovat kovin alhaisia, joten odottelen yhä lämpöaallon tuomaa kasvuspurttia. Jotain sentään ansarin suojissakin tapahtuu.

Tomaattien ja yrttien kasvatuksen lisäksi kokeilussa on uusia tuttavuuksia.

Kasvihuoneen perällä komeilee persikka ’Bonanza’. Tämä on hillittykasvuinen ja itsepölytteinen lajike, eli se tuottaa hedelmiä ilman toista lajikumppania. Talvetusta kellarissa tai vastaavissa oloissa suositellaan, omani yritän talvettaa syksyn tullen varastossa.

Kiiviköynnös Jenny sopii hyvin ruukkuviljelyyn ja tuottaa aurinkoisella ja lämpimällä paikalla pieniä ja maukkaita hedelmiä. Köynnöksen pitäisi olla voimakaskasvuinen, mutta ainakin tämän vuoden kasvulämpötiloissa se on edennyt kovin verkkaiseen tahtiin. Tämäkin pääsee talveksi varastoon odottamaan uutta, lämpimämpää kesää.

Sitruunaruoho on sekin kokeilussa ensi kertaa. Tämän esikasvatus on kuulemma tolkuttoman hidasta, joten olin oikein tyytyväinen löytäessäni reilun kokoisen taimen. En ole varma, tulenko käyttämään sitruunaruohoa ruoanvalmistuksessa, mutta kasvi oli mielestäni kuin kaunis koristeheinä. Joten siellä se nyt majailee kasvihuoneessa, persikan kyljessä.

Banaanista olen kirjoittanut blogiin ennenkin, esimerkiksi täällä. Nyt purkkiin pääsi taas uusi banaanivauva, katsotaan millainen jättiläinen tästä tällä kertaa kasvaa!

Onko kenelläkään teistä kokemuksia kiiviköynnöksen tai persikan kasvatuksesta? Kuulisin mielelläni lisävinkkejä hoitoon ja talvetukseen liittyen.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Keittiöpuutarhassa

Kirjoitin heinäkuussa 2015 Kanelia ja kardemummaa -blogissani epäkesästä. Miten koko kesän olin odottanut ”kunnon” kesää alkavaksi ja sitten heinäkuun lopussa huomasin kesän hiipineen ohi vähän varkain. Kun nyt vertailen tämän vuoden puutarhakuvia parin vuoden takaisiin, on jotenkin lohdutonta huomata sadon olevan vielä tuotakin ”epäkesää” jäljessä. Auringon osuessa kohdalle on siis otettava ihan kaikki ilo irti, sekä puutarhurin että kasvisten.

Kesähuoneen viljelylaatikot lepäilivät hallaharson alla juhannukseen asti, aika lailla omissa oloissaan.

Juhannuksen tienoilla huomasin harsojen pullottavan lupaavasti ja kurkkaus harsotunneliin osoitti tilan käyvän ahtaaksi. Pitkänhuiskea koreanminttu nousi jo kaarien yläpuolelle.

Koreanminttu onkin hauska kasvi. Se on samalla sekä mintun että aniksen makuinen, koristeellinen ja pystykasvuinen. Tämä yksilö talvehti kasvimaalla nyt toista talvea.

Vihdoin myös keittiöpuutarha syötävät kukkaset ovat alkaneet kukkia, pitkän odottelun jälkeen. Yläkuvassa reunan yli kurkottelee kääpiösamettikukka ’Golden Gem’ ja alakuvassa itsestään siementänyt tarhakehäkukka.

Nyt laitan kaikki sormet ja varpaat ristiin, jotta sää vihdoin lämpenisi ja keittiöpuutarhan kasvu pääsisi kunnolla vauhtiin. Maissit, tomaatit, latva-artisokat ja muut lämpöä vaativat kasvit ovat vielä kovin alkutekijöissään.

Aurinkoista heinäkuun alkua siis toivotellen ja toivoen!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Oikotie onneen

Kun on koko kevään puuhastellut tomaatintaimien ja muiden esikasvatettavien vihannesten parissa, tuntuu melkein huijaamiselta ostaa valmis ja tanakka taimi. Parhaimmillaan sadonkorjuusta pääsee nauttimaan saman tien.

Erilaiset ”pick-&-joy” -kasvit ovat yleistyneet puutarhamyymälöissä ja helpottavat etäiseltä tuntuvaa sadonkorjuun odottelua. Erityisesti näin kylmänä kesänä, kun kaikki (myös puutarhuri) laahaa kovasti jäljessä. On ihanaa päästä nauttimaan sadonkorjuun ilosta ja samalla saa näköä ja väriä kasvihuoneeseen, parvekkeelle tai terassille.

Olen aikaisemmin kokeillut munakoison kasvatusta siemenestä, mutta koleana kesänä satoa tuli niukasti ja homma oli muutenkin hieman turhauttavaa. Viime kesänä valmiina ostettu kasvi tarjosi satoa tasaiseen tahtiin ja oli hieno lisä terassille. Joten tänäkin vuonna edettiin hyväksi havaitulla kaavalla.

Munakoison muoto vaihtelee pallomaisesta pitkulaiseen lajikkeen mukaan. Tällaiset pienihedelmäiset lajikkeet sopivat ruukkukasvatukseen ja pienen tilan keittiöpuutarhaan. Munakoiso nautiskelee lämpimästä ja suojaisesta kasvupaikasta. Se pitää myös ravinteista ja kasvia olisin hyvä lannoittaa aina kastelun yhteydessä.

Munakoison lehdet ovat hauskan nukkaiset ja harmaanvihertävät, kukat yleensä violetit. Kukkien pölyttymistä voi varmistaa täristämällä kasvia hellästi. Alimpia lehtiä voi poistaa, jotta kasvusto pysyy ilmavana ja sato kypsyy tasaisesti. Itse hedelmä on kauniin kiiltäväpintainen.

Olen hieman huono käyttämään munakoisoa monipuolisesti. Munakoison mieto maku pääsee oikeuksiinsa vasta kypsennettäessä hedelmälihaa. Yleisin tapa lienee paistaa tai grillata suolalla ”itketetyt” munakoisoviipaleet oliiviöljytilkassa.

Kaunis kasvi on mainio lisä keittiöpuutarhaan ja sopii tällaisessa muodossa loistavasti kärsimättömälle köökkipuutarhurille. Oman yksilöni löysin Viherpeukaloiden Puutarhamyymälästä, jossa oli myynnissä myös ”puolivalmiita” paprika- ja napostelukurkkuruukkuja.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Peruna – Etumatkaa esikasvattamalla

Joko olet kokeillut perunan esikasvatusta? Esikasvattamalla perunat voit saada satoa 2-3 viikkoa aikaisemmin. Joten ei muuta kuin hommiin ja juhannuspottuja kasvattamaan!

Perunan esikasvatukseen on olemassa ihan varta vasten suunniteltuja kasvatussettejä. Istutusastiaksi käy yhtä hyvin maito- tai mehutölkki tai vaikka vanha kukkaruukku, kunhan multatilaa on riittävästi.

Täytä istutusastia mullalla noin puoleen väliin ja kastele multa hyvin. Painele siemenperunat tukevasti multaan, idut ylöspäin. Ja muista, että vaikka vihertynyt peruna ei ole kelvollinen syötäväksi, niin siemenperunaksi se sopii loistavasti!

Siirrä esikasvatettavat siemenperunat valoisaan paikkaan, noin 15 asteen lämpötilaan. Esikasvata perunoita 2-4 viikkoa. Kastele tarvittaessa, mutta ei liikaa, jotta peruna ei ala homehtua.

Esikasvatuksen aikana perunoihin kasvaa vahvat naatit ja hyvä juuristo. Itse karaisen näitä esikasvatettavia perunoita ennen istutusta eli totutan niitä ulkoilmaan vähitellen.

Kun maa on kuivunut muokkauskuntoon (yleensä toukokuussa), päästään perunan istutukseen. Muista kuitenkin, että peruna on hallanarka, eli levitä suojaava harso perunoiden päälle kevään ja alkukesän hallaöitä vastaan.

Kaiva perunapenkkiin kuoppa istutettavalle perunalle. Istuta esikasvatetut perunat niin, että vain vihreät lehdet jäävät mullan päälle. Kuvassa takana oleva peruna odottaa siis vielä multalisäystä.

Ja sitten vain juhannuspottuja odottelemaan!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Latva-artisokan lumoissa

Taas on se aika vuodesta, kun meillä kylvetään latva-artisokat. Moni on aloittanut tässä hommassa jo tammikuun puolella, mutta itse aloitan kylvöpuuhat vasta hiihtolomareissujen jälkeen. Vähän myöhäisemmästä kylvöajankohdasta huolimatta latva-artisokat ovat viime vuosina ehtineet tuottaa makoisan sadon kasvulaatikoissa, 2-vyöhykkeellä.

Latva-artisokan kylvövaihe on helppo, mutta kasvi vaatii pitkän esikasvatuksen. Taimi on myös sen verran rapsakka varreltaan ja hento juuristoltaan, että napsahtaa helposti poikki koulintavaiheessa. Siitä huolimatta ihmettelen latva-artisokan kasvattamiseen liittyvää haasteellisen kasvin leimaa. Itselleni ainakin oli yllätys miten helppoa koko homma oli, kun sitä ensi kertaa kokeilin. Ihan turhaan olin pelännyt tätä vaikeana pidettävää kasvia.

Koska olen laiska ja koska latva-artisokan on hieman nirppanokka koulinnan suhteen, kylvän aina siemenen per kylvöpurkki. Näin latva-artisokka saa rauhassa vankistua ennen ensimmäistä koulintaa. Latva-artisokan itämistä voi nopeuttaa liottamalla siemeniä vedessä vuorokauden ennen kylvöä. Tämä pätee kutakuinkin kaikkiin suurikokoisiin siemeniin.

Kylvä latva-artisokan siemenet 1-2 cm syvyyteen kostutettuun taimimultaan. Peitän kylvökset muovikuvulla tai rei’itetyllä muovilla ja nosta itämään lämpimään, esimerkiksi kylpyhuoneen lattialämmityksen päälle. Kun siemenet ovat itäneet, kylvöastia siirretään valoisaan paikkaan. Itämisaika on vajaa viikko.

Koulin taimet isompiin ruukkuihin, kun ne ovat tehneet sirkkalehtien lisäksi ensimmäiset varsinaiset lehtensä. Myöhemmin keväällä latva-artisokka tarvitsee hellää karaisua eli totuttamista ulkoilmaan. Itse suojaan artisokat hallaharsolla vielä kasvulaatikoissakin, sillä se vaatii paljon lämpöä ja suojaa tuulilta.

’Green Globe’ on ryhdikäs ja komea pystykasvuinen latva-artisokka. Huolehdi, etteivät nuoret taimet jää muiden kasvien jalkoihin. Kasvuun päästyään latva-artisokka tarvitsee paljon tilaa, hyvä istutusetäisyys on vähintään 60 cm.

Olen käyttänyt katteena ruohosilppua, joka sitoo kosteutta, ravitsee ja helpottaa hoitoa. Kasvupaikan olisi hyvä olla suojaisa ja aurinkoinen ja kasvualustan ravinteikas. Ensimmäisenä kokeiluvuonna oli poikkeuksellisen kylmä kesä ja olin aivan varma, ettei latva-artisokka ehdi muodostaa kauniita kukintojaan. Vaan toisin kävi! Kukintoja tuli jokaiseen varteen useampi ja kasvi ilostutti lämpöisenä syksynä pitkään.

Istutin pari taimea kokeilumielessä myös ruukkuihin. Niissä satoa ei ehtinyt tulla. Osasyynä voi tosin olla vähän laiska kastelija, sillä ruukuissa multa kuivahtaa kasvimaata nopeammin. Artisokkaruukut olivat hauska lisä puutarhassa, mutta satoa ajatellen suosittelen multavaa ja lannoitettua maata.

Jos siis haaveilet tästä kasvimaan kuninkaallisesta herkusta, kylvä siemenet heti just nyt ja ehdit vielä kasvattaa komean sadon itsellesi.

Peukut pystyyn suotuisalle artisokka-kesälle!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 3 Kommentit

Kohti kylvöjä

Hiihtoloman kunniaksi saatiin kunnon kerros lunta. Lasten mielestä tämä on tietenkin aivan mahtavaa, mutta itselläni katseet ovat jo tiukasti kohti kylvöjä. Helmi-maaliskuun vaihde on oikein hyvä hetki istahtaa alas ja pohtia, mitä tulevalta kasvukaudelta haluaa. Onko aikeissa kylvää pidemmän esikasvatuksen vaativia kasveja, kuten chiliä tai latva-artisokkaa, vai täyttyykö kasvimaa tänä vuonna suorakylvöistä?

Itse suosin kasvimaalla suorakylvettäviä lajeja, sillä keväisin ikkunan edustat täyttyvät meillä tomaatintaimista. Hyötytarhasta löytyy ikisuosikkeja, mutta joka vuosi kokeilen myös jotakin uutta. Osa näistä jää repertuaariin, osa haudataan yhden kerran kokeiluiksi kaikessa hiljaisuudessa.

Yksi varsin veikeä kokeilu on ollut ’Harlequin mix’ porkkanat. Sekoitus sisältää neljää eriväristä lajiketta; violettia, keltaista, oranssia ja valkoista. Suosikkini oli tämä kaunis violetti porkkana, joka kyllä valitettavasti menettää upean värinsä kypsennyksen aikana. Eli nämä kaunokaiset kannattaa rouskutella tuoreeltaan.

Lehtikaalit tuovat kasvimaalle näyttävyyttä ja runsautta. Tänä kesänä kokeiluun lähtee koristeellinen ’Black Magic’ -lajike. Sen lehdet ovat pitkät ja suipot ja kasvavat kuin palmun latvus. Lehtikaalit hyötyvät lyhyestä esikasvatuksesta. Tärkeintä on suojata kaalintaimet kasvimaalla heti istutuksen jälkeen esimerkiksi hallaharsolla, jotta kaalikasvien monet tuholaiset eivät popsi nuoria taimia poskeensa. Pidä harsoa kasvuston päällä heinäkuulle asti.

Lehtisalaatit ovat ihanan helppoja ja nopeakasvuisia ja satoa voi napsia läpi kesän. Kuvassa oikealla oleva lehtisalaatti ’Australischer Gele’ on maukas ja takuuvarma kasvatettava. Sen voi suorakylvää aikaisin, heti kun maa on muokattavissa. Koska salaatinlehdet ovat parhaimmillaan nuorina ja rapeina, kannattaa uusintakylvöjä tehdä pitkin kesää.

Tomaateista ehdoton suosikkini on juovikas ’Tigerella’. Se on hauskannäköinen jo vihertävänä, kypsyessään tomaatti saa kullankeltaisia raitoja punaiseen kylkeensä.

’Tigerella’ on aikainen lajike, eli se ehtii tehdä satoa myös suojaisalla ja lämpimällä seinustalla. Tämä kuva on viime vuoden elokuulta, varaston takaseinältä.

Jos kasvattaa tomaattia, on melkeinpä pakko kasvattaa myös basilikaa, niin klassinen makupari ne ovat! Itse kylvän basilikat yleensä suoraan kasvihuoneeseen ruukkuihin, josta sitten siirrän niitä tarpeen mukaan sekä tomaatin kasvukumppaneiksi että erikokoisiin istutuspusseihin- ja ruukkuihin. Jos haluat ottaa varman päälle, esikasvata lämpöä rakastava basilika sisällä. Kunhan basilikaa muistaa latvoa ahkerasti, saa tuuhean kasvuston ja maukkaan sadon.

Viherpeukaloilla on juuri nyt siemenlajitelma tarjouksessa: setti sisältää maustebasilikan, timjamin, rosmariinin ja baby leaf -salaattisekoituksen. 4 pussia siemeniä yhteensä 7,95€. Löydät tarjouksen täältä.

Uskomattomaltahan se tuntuu, mutta enää pari kuukautta ja pääsemme nauttimaan lämmittävästä auringosta. Kohta hyötypuutarha pullistee salaatteja ja juureksia, ja kasvihuone täyttyy kohti kattoa kurkottelevasta vihreästä seinämästä. Ihanaa, että tämä kaikki on taas edessäpäin!

Ps. Jos kylvöt jo kutkuttavat, käy osallistumassa hauskojen esikasvatussettien arvontaan Kanelia ja kardemummaa -blogissani. Pääset arvontaan tästä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Puutarhan vuosi

Vuosi 2016 lähenee loppuaan. Nyt onkin hyvä aika summata puutarhavuoden kuulumiset.

Tammikuussa saatiin nauttia lumesta ja pakkasesta. Aurinko antoi jo lupauksia tulevasta, jotka kevätkaipuinen puutarhasielu tietenkin liitti uuteen kasvukauteen, ei hyviin hiihtokeleihin.

Helmikuussa ikkunalla vihersi pieniä keittiöviljelmiä. Nämä toivat ihanaa makua salaatteihin ja leivän päälle. Mielen energiasta puhumattakaan!

Maaliskuussa pääsiäinen toi mukanaan pajunkissat ja keväänkeltaiset narsissit sekä aimo annoksen aurinkoa.

Huhtikuussa oltiin jo kädet mullassa ja täydessä työn touhussa esikasvatettavien kesäkukkien parissa.

Toukokuu, oi ihana toukokuu! Lämpimiä päiviä, kevään vihreää, upeita tulppaaneita, esikasvatuksia, taimia, puutarhakiireitä, paljaita varpaita nurmikolla. Ehkäpä koko vuoden paras kuukausi!

Kesäkuussa nautittiin puutarhan loistosta ja arvuuteltiin millainen kesä olisi tulossa. Tuoko heinäkuu helteet? Nautitaanko elokuussa intiaanikesästä? Pitääkö kasvimaata kastella vai huolehtiiko luonto kosteudesta?

Heinäkuussa hoivattiin keittiöpuutarhaa ja odoteltiin kasvihuoneen tomaattisatoa kypsyväksi.

Elokuussa nautittiin yltäkylläisyydestä niin kasvimaalla kuin kukkapuutarhassakin.

Syyskuussa korjattiin satoa ja soseutettiin, pilkottiin, säilöttiin, keitettiin ja pakastettiin tuoreita makuja talteen talven varalle.

Lokakuussa saatiin nauttia upeasta syysauringon värittämästä ruskasta. Puutarha räväytti vielä kertaalleen ihaltavaksi koko väriskaalan.

Marraskuussa katseet alkoivat kääntyä kohti joulua ja oli aikaa askarrella sammalpalloja ja erilaisia kransseja.

Joulukuussa arvuuteltiin minkä värinen joulusta tulee. Riittääkö lumi aattoon asti? Tuleeko sitä lisää? Vai haetaanko tänäkin jouluna joulupöytään yrttejä kasvimaalta? Puutarha sai jouluista asua ja paljon lyhtyjä.

Joulun välipäivät nautitaan kuusesta, joulukukista ja herkuista. Samalla kiitän kuluneesta vuodesta! Kohta ajatukset jo suuntautuvat kohti uutta kasvukautta. Mielessä alkavat pyöriä siemenhankinnat, kevätkylvöt ja uudet kokeilut.

Hei hei vuosi 2016 ja tervetuloa uusi puutarhavuosi. Täällä odotetaan jo innolla!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Keittiöpuutarhan sato talteen

Syyskuu antoi parastaan. Meillä sää ei ole vielä kertaakaan painunut hallan puolelle, joten syyskuun aurinko ja lämpö kypsyttivät upean sadon. Kukkakaalit ja monet muut kerättiin talteen hyvissä ajoin, mutta paljon löytyy kasvimaalta vielä syötävää.

dsc_2735

Kasvihuoneen takana maa-artisokka kurkottelee kohti taivasta.

dsc_2567-1

Maa-artisokat kukat loistavat kuin pikkuauringot! Satoa pääsee korjaamaan syys-lokakuussa.

dsc_2568

Maa-artisokan satoa voi korjata niin pitkään kuin maa on sula. Ja jos maahan jää mukuloita talveksi, ne säilyvät siellä hyvin, parantavat jopa makuaan ja sadonkorjuuta voi jatkaa taas kevään tullen. Tavattoman helppoa ja kätevää. Tässä maa-artisokan kaverin on Shetland Black -perunaa.

dsc_0118

Itselläni kasvihuone on vielä täynnä tomaatteja. Paljon on jo saatu eriväristä, -makuista ja -kokoista satoa. Toivon, että hallayöt odottelisivat vielä pari viikkoa, sillä tomaatteihin tulee niin paljon parempi maku kasvihuoneessa, kuin raakileita keittiön pöydällä kypsytellessä.

dsc_2249

Avomaankurkku Profi F1 antoi hyvän ja pitkäkestoisen sadon. Nyt suurin osa kurkuista on kerätty ja kasvi odottelee kompostiin pääsyä. Avomaankurkkua menee meillä todella paljon tuoreeltaan, mutta säilöin sitä myös viipaleina ja kokonaisina. Testissä oli kaksi uutta säilöntäohjetta, katsotaan pääseekö jompi kumpi jatkoon ja jaettavaksi tännekin.

dsc_2621

Porkkanat, palsternakat ja punajuuret ovat tänä vuonna olleet tasaisen kauniita ja suuria. Joka vuosi manailen, että näitä tuli sittenkin laitettua liian vähän. Ensi vuonna siis vähemmän kesäkurpitsaa ja enemmän juureksia.

dsc_9913

Suurin osa maisseista antaa vielä odotuttaa itseään. Taimet ovat kyllä kasvaneet komeiksi, mutta tähkäpäät eivät ole tarpeeksi ruskettuneita. Joskus olen myös kurkkinut varovasti suojuslehtien alle, joskos siellä odottelisi kypsät ja pulleat jyvät. Se on kyllä vähän haastavaa, kun ainakin tämän vuoden lajikkeissa on melkoisen paksu kerros suojuslehtiä päällä.

dsc_1937

Latva-artisokkaan ihastuin viime kesänä, kun se antoi kylmästä kesästä huolimatta näyttävän sadon. Ja niin se on tehnyt tänäkin vuonna. Hopeanharmaan lehdistön keskeltä puskee yhä kaunista kukkamykeröä. Ja näin loppukaudesta edes tavanomaiset kirvat eivät kiusaa kasvia.

dsc_2823

Vaikka suurin osa sadosta on jo kerätty talteen, niin paljon on puutarhassa vielä sadonkorjuupuuhaa. Chilit, lehtikaalit, juurekset, tomaatit, omenat, maissit, yrtit. Toiveissa siis lämmintä myös lokakuulle!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Herukoiden huumaa

Istutin viime vuonna puutarhaamme rungollisia herukoita. Minua viehätti rungollisten herukoiden ulkomuoto sekä tietenkin ajatus siitä, että marjojen poimiminen olisi jatkossa vähän selkäystävällisempää. Tykkään kovasti, kun keittiöpuutarhassa on korkeuseroja ja mukavaa vaihtelua silmälle.

DSC_7819

Hentorakenteinen punaherukka kantoi marjoja jo heti ensimmäisenä kesänä.

DSC_7829

Samaan aikaan viereen istutettu rotevampi rungollinen karviainen ei ole vielä häikäissyt sadollaan. Sitä odotellessa.

DSC_7816

Yksi rungollinen mustaherukka pääsi kasvihuoneen kupeeseen. Satoa saatiin nauttia jo viime kesänä, mutta tänä vuonna pikkupuu intoutui hurjaan kasvuun.

DSC_4676

Marjoja tuli reilusti. Jopa siinä määrin, että koko marjapuu oli vaarassa rojahtaa ruohosipulipöheikön päälle.

DSC_1172

Yksi tärkeimmistä asioista rungollisten herukoiden kanssa onkin kunnon tuenta. Viimevuotiset bambukepit eivät jaksaneet tukea latvuksesta vauhdilla kasvavaa herukkapuuta. Päälle tämän kesäiset sateet ja tuulet, niin runkoparka oli kovilla.

DSC_7510

Tukikepit on hyvä pitää paikoillaan ihan jatkuvasti. Kannattaa myös tarkistaa niiden kestävyys sekä tuentanarujen sidonta vuosittain.

DSC_0029

Kesähuoneen päädyssä oleva hyötytarha sai yhteen kasvulaatikkoon rungollisen mustaherukan. Sen juurella kasvaa amppelimansikkaa, sitruunatimjamia, tupsulaventelia, iisoppia ja jättiverbenaa. Nämä kaikki ovat viihtyneet mainiosti yhdessä, toisiaan täydentäen. Mansikka, sitruunatimjami ja iisoppi myös talvehtivat viime vuonna herukan kaverina. Pidän kovasti juuri tästä laatikosta, se on helppohoitoinen ja kaunis ympäri kesän.

DSC_9967

Rungolliset herukat ovat mitä mainioin lisä pieneen puutarhaan. Ne säästävät tilaa ja niiden tyven voi hyödyntää monella tavalla. Paras marjasato saadaan aurinkoisella kasvupaikalla, mutta herukka viihtyy myös puolivarjossa. Kunhan sato on korjattu, on aika antaa syyslannoite. Sillä varmistat hyvän kasvun ja marjasadon myös ensi kesänä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit