Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

kasvihuone

Herkkuja puutarhasta

Loppukesästä puutarhan herkulliset sadot hemmottelivat ahkeria puutarhureita. Tomaatteja ja kurkkuja kypsyi runsaasti. Samoin monenlaiset yrtit kasvoivat runsaina kasvihuoneessa.

kasvihuone_2

Myös eksoottinen maissi alkoi pitkän viileän jakson jälkeen kasvaa täyteen mittaansa ja tähkät pääsivät myös kehittymään. Maissi kannattaa silti yrittää muistaa istuttaa mahdollisimman aikaisin maahan, koska Suomen kasvukauden pituudesta ja ajankohdasta ei koskaan tiedä niin kuin saimme huomata tänä vuonna.

maissi

Valtavat keltaisena hehkuvat aurinkopallot eli auringonkukat ovat paitsi iloa levittämään puutarhaan, niin myös hyödyllisiä ruokailuhetkiä silmällä pitäen. Loppukesästä voit katkaista auringonkukan ja irrottaa siitä lukuisat siemenet, jotka ovat hyvää ravintoa kuivattuina.

auringonkukka

Muistan kuinka eräskin vuosi minulla oli monta auringonkukkaa, joista halusin kuivata ja säilöä siemenet. Voin sanoa, että tähän käsinäppäryyttä vaativaan tehtävään täytyy varata aikaa. Kuivatuksen voi tehdä helposti auringossa jos sitä vielä riittää tai yhtä hyvin tähän käy alhainen lämpötila uunissa tai infrapunakuivain. Auringonkukan siemenet ovat terveellinen lisä muun muassa salaatteihin. Kannattaa myös kokeilla paahtaa auringonkukan siemeniä pannulla ja lopussa lisätä niihin hunajaa. Vuohenjuustosalaatti vesimelonin- tai hunajamelonin paloilla ja näillä hunajaisilla auringonkukansiemenillä on todella maukasta.

lehtikaali

Lehtikaalisipsit ovat joka syksyisiä herkkupaloja, jotka hurmaavat ruokaintoilijat terveellisyydellään. Paras lajike tähän on ehdottomasti “Westland Autumn”. Sen röpelöiset lehdet muuttuvat rapeiksi vihreiksi sipseiksi pienessä määrässä öljyä ja uunin lämpöä. Lopuksi päälle voi ripotella esimerkiksi vaaleanpunaista Himalajan suolaa tai hienoa merisuolaa. Ohessa tarkempi ohje.

lehtikaalisipsit

Pese ja kuivaa tuoreet lehtikaalit. Revi lehtikaaleista keskisuuria paloja varren kummaltakin puolelta niin, että keskellä oleva kova varsi jää käyttämättä.

Asettele lehtikaalipalat väljästi esimerksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Hiero lehtikaaliin oliiviöljyä kauttaaltaan. Tässä voit kokeilla kuinka öljyisiä haluat sipseistäsi. Suosittelen käyttämään öljyä kohtuudella, koska lehtikaalit kyllä kuivuvat uunissa ilman öljyäkin. Pieni silaus öljyä sen sijaan antaa lehtikaaleilla rapean tekstuurin. Ripottele vielä öljytyiden kaalien päälle hyppysellinen hienoa merisuolaa.

Aseta pelti uuniin, jossa on 140 astetta. Anna olla tässä lämpötilassa kymmenisen minuuttia. Laske sitten uunin lämpötilaa 100 asteeseen. Voit käydä tarkastamassa milloin lehdet alkavat kuivua, mutta itse olen joutunut kuivattamaan vielä tässä lämpötilassa sipsejä noin 50 minuuttia. Tärkeintä on, että lehtikaalisipsit jäävät vihreiksi. Heti kun ne alkavat muuttua ruskehtaviksi ne palavat ja tässä vaiheessa maku on jo menetetty. Täydellisen rapeuden ja suolaisuuden löytäminen onkin harjoituksen tulosta, joten jos ensimmäinen satsi ei onnistukaan, seuraavalla kerralla onnistuu varmasti jo paremmin.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Melkoinen tomaattikausi

Ei sitä huhtikuussa tomaatintaimia kouliessa arvannut, millainen kausi tuleman pitää. 

DSC_6706-001

Taimet ehtivät kasvaa kylmän kevään aikana sisätiloissa melkoisiksi hujopeiksi. Tomaatintaimien karaiseminen eli ulkoelämään totuttaminen pääsi alkamaan vasta paljon normaalia myöhempään ja paljon normaalia varovaisemmin.

DSC_1141

Onneksi tomaatti on melkoisen reilu kaveri, ei mikään hienohelma nirppanokka. Kesäkuussa kasvihuoneen multiin päästyään taimet alkoivat jämäköityä silmissä.

DSC_4645

Kasvihuoneen lisäksi istutin runkotomaatteja suojaisalle varastonseinustalle, Kasvumaasäkkeihin. Kasvu oli hyvin maltillista koko heinäkuun.

DSC_5528

Hyötytarhan puolella, isossa ruukussa kasvaneet amppelitomaatit Tumbler ja Losetto eivät sen sijaan viileästä kummastuneet. Molemmat ovat aikaisia lajikkeita ja ehtivät tehdä satoa myös kesän myöhästyessä.

DSC_6023

Heinäkuun lopulla kaikissa tomaatintaimissa näkyi jo komeita vihreitä palluroita.

DSC_7108

Oli pientä ja isoa, veikeää Tigerellaa. Punaista ei vain näkynyt, ei missään.

DSC_7493

Kunnes koitti ihana elokuu ja helteet. Aurinkoa aamusta iltaan. Tuntui, kuin kasvihuone olisi yhtäkkiä herännyt eloon! Punastelevat tomaatit loistivat kilpaa auringon kanssa.DSC_8175

Lehtiä runsaasti karsimalla auringonvalo pääsi perille asti. Ja nyt näitä ihania itse kasvatettuja, auringon lämmittämiä, vastapoimittuja aromikkaita tomaatteja riittää vaikka kuinka!

to

Oli se kaiken vaivan arvoista, tänäkin vuonna.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Yrttien tuoksua – osa 2

Piparminttu

Piparminttu on monipuolinen ja monivuotinen yrtti, jota on helppo kasvattaa. Se leviää rihmastoina nopeasti, jos sitä ei rajaa. Itse olen tehnyt piparmintuille omat kasvulaatikot kasvihuoneen eteen, jossa ne tuottavat satoa melkein koko kesän.

HeidiRoth-0965

Piparminttua käytetään lammas- ja riistaruokien maustamiseen ja erilaisten juomien, kuten teen valmistuksessa. Sen maku on muita minttuja voimakkaampi. Minttua on pidetty mm. rauhoittavana ja kouristuksia laukaisevana yrttinä. Sitä on käytetty aromaattina, vatsalääkkeenä, virkistävänä aineena, antiseptinä, paikallispuudutteena ja kouristuksia laukaisevana. Sillä on hoidettu ruuansulatusvaivoja, pahoinvointia, kurkkukipua, ripulia, flunssaa, päänsärkyä, hammassärkyä ja kouristuksia.

Olen piparmintun suurkuluttaja ja käytän sitä varsinkin kesällä päivittäin. Tässä muutama piparmintun hyväksi todettu käyttötarkoitus.

Piparminttujuoma

Hiilihapotettu vesi
Muutama piparmintun lehti
Sitruunan mehua

Jos sinulla on hiilihappokone (esim. Soda Stream), hiilihapota vesi ja lisää siihen piparmintun lehdet ja sitruunamehu. Anna kylmetä jääkaapissa hieman ennen tarjoilua, jotta piparmintuista ehtii irtoamaan makua. Halutessasi voit vielä lisätä muutaman jääpalan juomaan.

Piparminttukahvi

Lisää kahvimukiin pari piparmintun lehteä, sekoita ja anna olla vähän aikaa, jotta mintuista irtoaisi makua. Lisää maitoa ja teelusikallinen hunajaa. Juoma toimii myös kylmänä. Anna jäähtyä ja lisää muutama jääpala joukkoon ja saat pirteän keskipäivän kahvin.

Ruohosipuli

Ruohosipuli eli ruoholaukka on ehkä ensimmäinen yrtti, jonka muistan lapsuudestani. Tämä monivuotinen yrtti on usein jäänyt pihalle perintönä, eikä se kaipaa paljon huolehtimista. Sitä löytyy siis myös luonnonvaraisena. Rohtonakin sitä on käytetty muun muassa hengenahdistukseen ja yskään.

Satoa voi kerätä pitkin kesää ja ainoana ohjenuorana kannattaa muistaa katkoa ruohosipuleiden päästä kukinnot pois, muuten varret paksuuntuvat, eikä niitä voi enää syödä.

HeidiRoth_0816

Tämä yrtti on myös kovin kaunis puutarhassa ja sitä voi rohkeasti laittaa kasvamaan kukkien viereen. Tiesitkö muuten, että ruohosipuli sisältää myös runsaasti C-vitamiinia?

Ruohosipulia voi mutustella kesäpäivinä sellaisenaan, tai mikä saisi keittiöön paremmin kesän tuoksun kuin uudet perunat maitokastikkeella, jossa vihreät ruohosipulin palat uiskentelevat pinnalla. Koristeena se on myös varma valinta. Ajatelkaapa vaikka karjalanpiirakoita munavoilla, jotka saavat väriä ruohosipulikoristeista. Kesäjuhliin ruohosipulia kannattaa siis varata.

Kamomilla

Kamomillasaunio on desinfioiva lääke, sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Se ehkäisee ja parantaa tulehduksia, rauhoittaa ruoansulatuselimistön toimintaa ja lievittää kuukautiskipuja. Kamomilla auttaa hermosärkyihin, silmäluomen tulehdukseen ja monenlaisiin kiputiloihin. Se auttaa ihotulehduksissa ja mahataudissa.

HeidiRoth_3556

Kamomilla on mitä ihanin kasvatettava. Se on helppo hoitoinen, sekä leviää kiitettävästi vuodesta toiseen. Kesällä satoa tulee runsaasti ja olen kuivattanut sitä infrakuivurilla. Koostumukseltaan karkeaksi jätetty kuivattu kamomilla käy teehen. Se on rauhoittava teevalinta illaksi. Tarvitaan vain kamomillaa, kuumaa vettä ja tilkka hunajaa. Olen jauhanut osan kuivatusta kamomillasta tehosekoittimessa hienoksi jauhoksi. Tätä olen käyttänyt mm. leivontaan. Eräs kokeileva reseptini tässä.

Kamomilla kääretorttu

Pohja:
3 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 rkl kaakaojauhetta
1 dl perunajauhoja
1/2 rkl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte:
75 g voita
1/2 dl sokeria tai 1 dl tomusokeria
1 munan keltuainen
1 rkl hienonnettua kamomillaa

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä ne taikinaan siivilän läpi kevyesti sekoittaen. Kaada taikina uuninpellille leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. Paista 200 asteessa noin 6-10 minuuttia.
Kumoa lämmin torttulevy sokeroidulle leivinpaperille. Irrota paistamisessa käytetty paperi torttulevystä ja anna levyn jäähtyä.
Sekoita täytteen voi ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi. Lisää keltuainen sekä kamomilla.
 Lisää seos jäähtyneelle torttulevylle. Kääri torttu leivinpaperin avulla tiukaksi rullaksi ja anna sen vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Yrttien tuoksua – osa 1

Kesäisten yrttien kasvatus on helppo aloittaa vaikka kauniissa ruukuissa, jotka voidaan sijoittaa keväällä ikkunalaudalle nauttimaan auringonsäteistä. Yrtit ovat myös helppoja kasvattaa avomaassa, joten kun maa on lämmennyt tarpeeksi ja aurinkoa riittää, on suorakylvön aika. Yrttien siemenet ripotellaan suoraan multavaan maahan lähelle maanpintaa ja kastellaan runsaasti. Ei pidä säikähtää jos luulee kesken kesän, että on liian myöhässä yrttien kasvatusten kanssa. Itse olen ihan hyvällä menestyksellä laittanut vielä heinäkuussakin yrttejä kasvamaan ja kun kesää on riittänyt pitkälle syksyyn, satoa ehtii varmasti saada. Aina voi myös ostaa valmiiksi kasvatettuja taimia ja istuttaa nämä osaksi omaa puutarhaa. Sadosta pääsee nauttimaan lähes heti.

Jos on aikaa ja halua näperrellä pieniä, sieviä yksityiskohtia, yrtit voi hyvin merkitä eritavoin puutarhaan. Voi käyttää vaikka jäätelötikkuja, vanhoja lusikoita, viinipullon korkkeja, pieniä kiviä tai oksia. Tässä ideataulustani ottamani kuva esimerkiksi.

yrtti_ideat

Persilja

Persilja on kaksivuotinen ruohovartinen yrtti, jonka mieto maku käy hyvin moniin eri kastikkeisiin ja keittoihin, niin sekä lihan, kalan, että linturuokien kanssa. Persiljaa kannattaa myös kokeilla erilaisiin juusto- ja munaruokiin, sekä kasvis- ja pastaruokiin. Varsinkin tätä kähärälehtipersiljaa käytetään myös paljon ruoan koristeluun, perinteisinä esimerkkeinä leipäpohjaiset alkupalat, sekä voileipäkakut.

HeidiRoth_persilja

Olen kasvattanut tätä maustekasvia sekä avomaalla, että kasvihuoneessa. Useampana kesänä olen myös halunnut sen lähelle keittiötä, joten olen istuttanut sitä pieninä määrinä saviruukkuihin lasiterassille.

Kun kasvatat itse persiljaa kotona yrtin ollessa täysikasvuista, satoa on helppo poimia pikkuhiljaa ja käyttää sitä mukaa kun tarvitsee.

Käytän persiljaa paljon esimerkiksi antamaan makua aamuisiin omeletteihin. Persiljaa käytettäessä säästyt paljon turhalta suolalta ja ruoka saa makua terveellisistä yrteistä, joilla muuten saattaa olla myös suotuisia rohdosvaikutuksia.

Jättibasilika

Basilika on lempiyrttini. Vaikka maustebasilikalla on kymmeniä eri alalajeja ja satoja lajikkeita ja niitä on saatava erilaisilla aromeilla höystettyinä (mm. anis, lakritsa, sitruuna) niin mikään ei mielestäni vedä vertoja alkuperäiselle basilikan maulle ja pyöreälehtiselle jättibasilikalle. Sen isot, mehevät lehdet ovat kuin tehtyjä kesäiseen tomaatti-mozzarella salaattiin ja muihin ruokiin. Lehtiä voi myös ripotella pizzan päälle ja varsinkin italiaisiin ruokiin se käy todella hyvin. Se on erinomainen kumppani juusto- ja liharuokiin, joissa maistuu lisäksi tomaatit ja valkosipulit. Jos siis kokeilet kasvattaa tomaatteja, kannattaa muistaa ainakin yksi yrtti eli basilika. Sen siemeniä voi myös istuttaa suoraan tomaatin taimien viereen, aluskasviksi. Basilika karkoittaa myös tuholaisia  tomaattiviljelyksistä (sekä kurkkuviljelyksiltä), joten senkin vuoksi se on mitä erinomaisin kumppani kasvihuoneeseen.

HeidiRoth-0862

Basilikaa ja muita yrttejä voi säilöä kuivaamalla tai pakastamalla niitä suoraan ilmavaan pakastepussiin. Myös eräs ihana tapa on ottaa jääpalakuutioastia ja täyttää ne kylmäpuristetulla oliiviöljyillä ja yrteillä. Monena vuotena olen myös tehnyt omaa pestoa. Omasta maasta olen saanut basilikat ja valkosipulit, mutta kaupasta on pitänyt käydä hakemassa pinjansiemenet, oliiviöljy, sekä parmesaanijuusto.

Stevia

Stevia (Stevia rebaudiana) on makeutuskasvi, joka on 200-300 kertaa makeampaa kuin tavallinen sokeri. Stevian hyvä puoli on ehdottomasti sen kalorittomuus.

Kokeilin kasvattaa Steviaa muutama kesä sitten. Kasvusato oli erittäin hyvä, eikä sitä ollut edes vaikea kasvattaa. Laitoin siemenet multaan, vettä päälle, lämpöä ja aurinkoa ja satoa riitti. Kasvupaikaksi valitsin kasvihuoneen runsasmultaisen kasvulaatikon.

HeidiRoth-0983

Makeuden steviasta saa irtoutumaan kaatamalla kuumaa vettä sen päälle, jonka jälkeen tätä makeutusvettä voi käyttää ruoanlaitossa. Se käy hyvin erilaisiin kesäisiin juomiin tuomaan makeutta. Käytin sitä myös leivontaan silputtuna taikinan joukkoon ja omatekoiseen jäätelöön. Loppukesän sadon kuivatin ja tätä vihreää jauhetta käytin todella pitkään monissa eri käyttötarkoituksissa. Kannattaa kokeilla!

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Hyötypuutarha parhaimmillaan

Hyötypuutarha_tomaatti_Heidinkesa

Hyötypuutarha on merkinnyt minulle monena vuotena puhdasta ruokaa omasta maasta. On tullut kokeiltua kaikkea laidasta laitaan. Peruspilareina hyötypuutarhassa ovat olleet pieni mansikkamaa, sekä kasvulaatikot, joihin saa mielensä mukaan istuttaa mitä kunakin vuotena tahtoo.

Hyötypuutarha_Heidinkesa

Yleensä kasvuun on laitettu perunaa, porkkanaa, lanttua, punajuurta, herneitä, varsiselleriä, papuja, kurpitsaa, munakoisoa, purjosipulia, sipulia, sekä monivuotiset valkosipulitkin ovat olleet pihanperällä käytettävissä. Lisäksi olen kokeillut paprikaa, chilejä, lehtikaaleja, kukkakaalia, parsakaalia ja perinteistä keräkaalia muutamia mieleenjääneitä mainitakseni.

Hyötypuutarha_2_heidinkesa

Kasvihuone on ollut myös kovassa käytössä pääasiassa tomaattien, kurkkujen ja salaattien kasvatuksessa. Lisäksi siellä ovat kasvaneet monet eri yrtit.

Tässä kuva normaalista kesäpäivän sadosta.

hyötypuutarha_3_heidinkesa

Metsänlaidalla asumisessa on ollut myös omat hyötynsä. Puutarhaan on tullut villejä vadelmapensaita, lisäksi mustikat ovat kivenheiton päässä. Syksyisin on saatu myös kaikki sienet lähimetsästä. Myös isot ja mehevät pensasmustikat antavat oman lisänsä puutarhan tarjontaan, unohtamatta pihan perällä olevia tyrni- ja herukkapensaita. Omia kanojakin on kokeiltu ja saatu monena vuotena maistaa miltä omat luomukananmunat maistuvat. Näillä aineksilla kesät on vietetty hyvin omavaraisesti ja luonnonhelmassa puuhaten.

Kesäkurpitsa

Kesäkeittiön nopeat kasvispohjaiset ruoat syntyvät helposti kesäkurpitsoista, porkkanoista, sipuleista ja muista kasviksista. Nopeaa ja vaivatonta kun vain saa pilkotuksi kasvikset. Loraus öljyä ja suolaa (+muita mausteita tai yrttejä halutessa) ja sitten uuniin paistumaan.

Kasvisten kanssa sopivat myös erinomaisesti erilaiset juustot. Grillaa esimerkiksi halloumi juustoa ja kasviksia. Tai kokeile helppoa fetajuusto-kesäkurpitsa lisuketta. Siihen ei tarvita kuin kesäkurpitsaa pieninä paloina, sekä fetajuustoa öljyssä. Olen myös käyttänyt valmiita valkosipuli-oliivi-fetajuusto öljymarinadi pakkauksia. Nämä sekoitetaan kesäkurpitsan palojen kanssa ja laitetaan uuniin paistumaan niin että kesäkurpitsa ehtii pehmentyä hieman ja juusto on ihanan pehmeää. Samaa voi myös kokeilla sinihomejuustolla.

Kesakurpitsa_Heidinkesa

Olen yleensä ostanut kesäkurpitsan taimet valmiina ja istuttanut ne multaisaan maahan. Jos et käytä kasvulaatikoita, pääset kaikkein helpommalla jos asennat muovin kohopenkin päälle. Tee siihen kaksi noin 15cm viiltoa ristikkäin ja istuta taimen siihen. Taimenten väliksi kannattaa jättää ainakin 40cm. Näin vältyt turhalta rikkaruohojen kitkemiseltä, joka ei ainakaan ole minun lempipuuhaani.

Aluksi taimia kannattaa kastella runsaasti, jotta niiden kasvuun lähtö varmistuu. Parin viikon päästä ne voi jättää jo luontoäidin hyvään hoitoon ja kerätä sitten sadon pois sitä mukaa kun sitä alkaa tulla. Tietenkin pitkät sadettomat jaksot tekevät poikkeuksen ja silloin kesäkurpitsoja on hyvä kastella muutaman päivän välein.

Kesäkurpitsoissa onkin hyvää juuri tämä todella runsas sato. En tiedä onko syynä olleet luomulannoitteet, joita olen käyttänyt (tuore, vasta leikattu ruoho ja eräänä kesänä käytin myös kuvassa näkyvää kanalan pellettipurua) mutta kesäkurpitsoita on voinut syyllä kutsua jättikesäkurpitsoiksi, niin valtavia ne ovat olleet.

Runsaan sadon myötä minun on pitänyt myös keksiä tapoja säilöä näitä jättimäisiä kesäkurpitsoja. Eräänä keinona olen käyttänyt pakastusta. Olen pessyt ja paloitelut kesäkurpitsat sopivan kokoisiin annoksiin ja pakastanut ne. Tätä samaa ”valmisannospussi” -taktiikkaa olen myös käyttänyt säilöessäni muita kasviksia ja kasvissekoituksia. Helppoa ja hyvin paljon arkea helpottavaa toimintaa hyötypuutarhurin keittiöpuuhiin!

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Puutarhurin kaarituet

Kohta meilläkin päästään aloittamaan kylvöt kasvimaalla. Suomen suvessa kylvökset kannattaa suojata hallaharsolla. Muistan hyvin, miten viime vuoden kesäkuussa(kin) sateli lunta.

DSC_0031

Tuli lunta tai ei, hallaharsot suojaavat myös tuholaisilta. Esimerkiksi rucola menee suojaamattomana usein kirpan suuhun. Siinäpä sitä sitten katselee reikäistä satoa salaattikulho kainalossa.

DSC_0056

Kasvilavojen kaaret ovat kätevä ja hermoja säästävä kikka kasvuston suojaamiseen. Olen vuosien varrella kokeillut erilaisia virityksiä. Olen törkännyt multaan muoviputkea sekä muun muassa teltan alumiinikaaria, mutta en ole saanut ankkuroitua kaaria riittävän tukevasti. Usein tuuli tai rankkasade onkin kaatanut koko viritelmän ja hallaharso on liiskaantunut märkänä ja raskaana vasten hentoja salaatinalkuja.

DSC_0097

Tukevia kaaria varten tarvitaan kahta eri paksuutta muovista sähköputkea sekä metallista reikänauhaa. Pätkä paksumpaa putkea kiinnitetään reikänauhalla lavan reunaan. Ohut, pitkä kaari työnnetään paksun kaaren sisään.

DSC_0082

On makuasia, laittaako kaarituet kasvulaatikon sisä- vai ulkopuolelle. Sisäpuolella ankkuroinnit eivät näy, mutta saattavat helpommin täyttyä mullalla. Ulkopuolella ne taas ovat koko ajan näkyvissä, mutta ankkuriputket on helpompi pitää puhtaana.

DSC_0095

Vaikka kaaret olisi paikoillaan, ne saa tarvittaessa siirrettyä kätevästi sivuun ottamalla toisen pään pois ”ankkurista”. Ja kun kaaria ei enää tarvita, ne on helppo irrottaa kokonaan. Ankkurointisysteemit ovat meillä paikoillaan kesät talvet, ja hyvin ovat kestäneet.

DSC_0081

Olen laittanut harsojen liepeiden päälle heinäseipäät, näin harsot pysyvät paikoillaan kovassakin tuulessa. Toki tähän voi käyttää myös kivenmurikoita tai vaikkapa telttakoukkuja.

DSC_0099

 Siitä tosin kannattaa muistaa mainita perheen retkeilijälle.

DSC_0271

Joskus puutarhuria on nimittäin manattu melkoisesti, kun yösijan pystytys ei olekaan sujunut niin joutuisasti…

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 7 Kommentit

Mintusta on moneksi

Kasvatin vuosikausia kasvimaallani minttua osaamatta käyttää sitä oikein mihinkään. Sen maku toi mieleeni lapsuuden minttuteet, eikä pelkästään positiivisella tavalla. Tuo vahva, mutta jollakin tapaa pistävä maku maistui itselleni pitkään ainoastaan suklaan muodossa.

DSC_0076

Olin saanut ”mintuntaimen” (ilmeisesti piparminttua) lahjaksi ja sen kummemmin asiaa miettimättä istutin taimen silloiseen kasvimaahani, ruohosipulin ja lipstikan väliin. Paikkavalinta oli vahingossa hyvä, sillä nuo kaikki kolme ovat melkoisen vahvoja kavereita ja elivätkin pitkään sovussa rehottaen.

DSC_0029

Sittemmin olen tutustunut minttujen sielunelämään vähän tarkemmin ja oppinut myös käyttämään niitä. Nykyäänhän on saatavilla monenlaista minttua: on omenaminttua, suklaaminttua, mansikkaminttua. Erikoisuuksia tulee joka vuosi.

DSC_0247_2

Mintut ovat helppohoitoisia ja monivuotisia, ja oman kokemukseni mukaan vähään tyytyväisiä. Ne pitävät aurinkoisesta ja lämpimästä kasvupaikasta, mutta menestyvät myös puolivarjossa.

Mintut ovat hanakoita leviämään ja niiden kasvua joutuu usein rajoittamaan. Itse kasvatan minttuja kasvihuoneen kulmauksen lisäksi ruukuissa. Syksyn tullen siirrän mintut ruukuista perunapenkkiimme talvehtimaan.  Toki koko mintun voi talvehdittaa ruukkuineen päivineen kaivamalla sen talveksi avomaalle.

DSC_0056

Huhtikuussa minttu versoo jo uusia alkuja, jolloin kaivan paakun ylös, jaan sen lapiolla useampaan osaan ja istutan taas ruukkuihin. Minttujen jakaminen on siis varsin helppoa ja ne lisääntyvät pienestäkin juurenpätkästä koko kasvukauden ajan. Eri minttulajikkeet myös risteytyvät helposti keskenään ja lopputuloksena onkin sitten epämääräisiä jälkeläisiä. Mintut kannattaa pitää erillään toisistaan avomaalla ja jättää mintturuukkujenkin väliin etäisyyttä.

DSC_7561

Voimakastuoksuiset mintut toimivat tuholaisten karkotekasveina sekoittaen tuholaisten tuoksusuuntavaiston. Moni osaa jo istuttaa samettikukkia kasvimaalle tuholaisten kiusaksi, mutta myös mintuilla on samainen ominaisuus. Mintut ovat myös hyviä perhoskasveja ja houkuttelevat hyödyllisiä pölyttäjiä.

Hyötytarhassa mintut sopivat hyvin erilaisten kaalien, punajuurten ja tomaattien kumppaniksi. Huono naapuri mintulle on persilja. Hyötytarhan lisäksi on tietenkin vielä kukkapenkeistä tutummat erilaiset värimintut ja mirrinminttu, hyviä pölyttäjämagneetteja nekin.

DSC_0066

No mihin sitten käytän minttuja? Suklaaminttu on ehdoton suosikkini ja sopii moneen: hedelmäsalaatteihin, jäätelöön, suklaamousseen, brownies-taikinaan. Pari lehteä kahvikuppiin ja kuumaa kahvia päälle, niin saat herkullisen tuoksuisen makukahvin. Minttu raikastaa myös jäävedet ja muut kesäjuomat ja sen lehdet sopivat monen leivonnaisen koristeluun. Kuuman kesäpäivän helppo klassikkosalaatti syntyy vesimeloni- ja fetakuutioista sekä hienonnetusta mintusta. Kastikkeeksi riittää loraus oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa, päälle rouhaisu mustapippuria sekä sipaisu sormisuolaa.

DSC_0100

Sato on maukkaimmillaan juuri ennen kukintaa ja sanotaan, että kukat tulisi leikata pois. Itse pidän mintun viehkeistä kukinnoista ja annan minttujen rehottaa niitä leikkaamatta. Havittelen vielä kirjavalehtisiä lajikkeita. Nämä ovat kuulemma hillittykasvuisempia. Olisi ihanaa tuoksutella vaikkapa omenaminttua tai ananasminttua!

DSC_0239

Jos haluat tietää lisää mintuista tai yrteistä ylipäätään, käy osallistumassa uunituoreen Sonjan yrttitarha -kirjan arvontaan blogissani Kanelia ja kardemummaa. Pääset sinne tästä. Arvonta jatkuu vappuaattoon, 30.4.2015 klo 24 asti.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 6 Kommentit

Hyötytarha laatikoissa

Nyt kun maa alkaa pikku hiljaa sulaa, pääsee taas puutarhaprojektien kimppuun. Etupihallemme valmistui viime vuonna kesähuone, jonka yhteyteen on tarkoitus perustaa pieni lisäkeittiöpuutarha. Muutama istutuslaatikko, sepeliä kulkuväylille, laatikoihin yrttejä, salaatteja, mangoldia, syötäviä kukkia. Kasvihuoneemme ympärillä oleva hyötytarha on jo kokonaan laatikoissa, joten jatkamme hyväksi havaitulla linjalla.

DSC_0015 19

Pidän laatikkopuutarhan helppoudesta ja selkeydestä. Sekä kylväminen, hyötytarhan hoitaminen että sadonkorjuu on helppoa laatikoista. Maa lämpenee kohopenkissä nopeammin ja kylvöpuuhiin pääsee maan tasossa olevaa kasvimaata aikaisemmin. Myös taistelu rikkaruohoja vastaan on laatikkopuutarhassa huomattavasti helpompaa.

DSC_0058

Meillä laatikkopuutarha on syntynyt pikku hiljaa, ei siis huolellisen etukäteissuunnittelun pohjalta. Siksi miehen nikkaroimat istutuslaatikot ovat eri kokoisia ja niitä putkahtelee milloin minnekin, olemassa olevien penkkien ja terassien kylkeen. Sinne, mistä emäntä vain keksii raivata nurmea pois. Miehelle on yhä mysteeri, miksi nurmea ensin kasvatetaan, hoivataan, ravitaan ja leikataan. Kun se kuitenkin jossakin vaiheessa kaivetaan pois. Mutta pitäähän sitä vähän yllätysmomentteja olla!

DSC_0021-001

Kasvihuoneemme nousi aikoinaan kasvimaan sijoille. Ympärille jääneet kasvimaan rippeet rajattiin laatikkopuutarhaksi.

DSC_0022

Hyvin pian kasvihuoneen vieressä ollut kapea, vaikeasti hoidettava nurmikaistale kaivettiin sekin ylös ja tilalle tehtiin lisää laatikoita.

DSC_0064 21

Pari vuotta myöhemmin pähkäilin takapihalla olevaa ”turhaa” tilaa. Kodinhoitohuoneen terassin yhteydessä oli nurmialue, jolla ei ollut oikein mitään käyttöä. Siellä ei loikoiltu, ei pelattu, ei ihailtu ikkunasta kukkapenkkejä

DSC_0008 20

Joten ei muuta kuin hommiin! Nurmi irrotettiin ihan lapiolla kaivamalla ja koko alueen päälle levitettiin rakennuskangasta. Kankaan päälle aseteltiin miehen nikkaroimat istutuskehikot.

DSC_0067 9

Lopuksi alue viimeisteltiin sepelillä.

DSC_0067 10

Nurmen ja sepelin väliin laitettiin nurminauhaa ja sitä vasten pihalaattoja. Tämä erottaa laatikkopuutarhan siististi nurmialueesta ja nurmikon leikkuu sujuu helpommin myös laatikoiden vierestä.

DSC_0031 15-001

Vähän myöhemmin sain vielä pienen portin sekä kehikon terassin seinään. Tähän on tarkoitus laittaa ritilä ja kasvattaa näkösuojaa tuovaa köynnöstä, mutta pika-apua saa vaijerista ja kevyesti kesätuulessa heiluvasta verhosta.

Vertailuksi kuva heinäkuulta 2009. Kuvassa on nykyisen 14 istutuslaatikon sijaan vasta kaksi laatikkoa eikä kasvihuoneesta tai takapihan laatikkopuutarhasta vielä tietoakaan.

101_0361

Täytyy myöntää, että olen varsin tyytyväinen muutokseen ja nykyiseen hyötytarhaamme. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tämä olisi nyt tässä. Vielä olisi pari otollista nurmialuetta kaivettavaksi…

 

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 7 Kommentit

Tomaattikuumetta

Kun on pitkin talvea syönyt lähes mauttomia kirsikkatomaatteja, alkaa kevään myötä kohota melkoinen tomaattikuume. Kesäauringon kypsyttämät pienet ja isot pallerot, makeina ja mehukkaina, nam!

DSC_0151

Täällä on taas kaivettu siemenpussit esiin ja tehty tomaattikylvöjä. Multiin pääsi Marmandino One, Sungold, Tigerella, Chocolate Cherry, Pink Plum Baby sekä Ace 55 tomaatinsiemeniä. Vielä tekisi mieli kokeilla jotakin keltaista tomaattia, isoa tai pientä. Olisiko teillä vinkata hyväksi havaittua lajiketta?

DSC_5920

Kasvun ihme siemenestä lautaselle jaksaa hämmästyttää joka kerta. Tuntuu ihan uskomattomalta, että pieni, kuiva, lähes huomaamaton siemen voi myöhemmin tuottaa jotakin niin makeaa ja mehevää. Kuten vaikkapa maailman makeimmaksi tomaatiksi tituleerattuja oransseja Sungold-kirsikkatomaatteja. Ne ovat kuin tuoreita karamelleja!

DSC_0022

Mutta ennen kuin sadosta pääsee nauttimaan, siemenistä kasvavia taimia on jaksettava hoivata asiaankuuluvalla tavalla.

Maaliskuun alkupuolella kylvin siemenet kosteaan taimimultaan, noin puolen sentin syvyyteen. Kylvökset peitin rei’itetyllä muovilla (tuorekelmu / pakastepussi / minikasvihuoneen kansi). Koska siemen itää parhaiten lämpimässä, laitoin kylvökset pesuhuoneen lattialle nauttimaan lattialämmityksestä.

DSC_6511

Kun siemenet sitten olivat itäneet, siirsin ne valoon. Ihanteellinen kasvupaikka olisi valoisa ja hieman normaalia huonelämpötilaa viileämpi. Tavallisesta omakotitalosta on kuitenkin hankala löytää passelia paikkaa. Niinpä pienet taimenalut nököttävät nyt työhuoneemme ikkunalla.

DSC_6484

Taimet tulee koulia, eli siirtää kasvamaan isompaa astiaan, kun taimissa on sirkkalehtien lisäksi ensimmäinen oikea lehtipari. Astia voi olla vaikkapa muoviruukku tai maitotölkki. Kun taimi vankistuu ja ruukku alkaa käydä ahtaaksi, taimi tulisi ruukuttaa entistä kasvusyvyyttä syvempään, aina alimpaan lehtipariin asti. Näin tomaatti muodostaa vahvan ja vankan juuriston.

DSC_3549

Tämä onnistuu helposti esimerkiksi juuri maitotölkissä, johon lisään multaa taimen kasvaessa. Hieman hontelot tomaatintaimet kannattaa tukea kepillä jo alkuvaiheessa.

Maltillisen lannoituksen voi aloittaa, kun ensimmäisestä koulinnasta on kulunut muutama viikko. Itse käytän tomaateille tarkoitettua mietoa kastelulannoitetta.

DSC_3614

Toukokuussa alkaa mielestäni se työläin vaihe, taimien karaiseminen eli ulkoiluttaminen. Huoneenlämmössä kasvaneista taimista tulee ainakin meillä honteloita ja ne tahtovat kaatuilla ulkoilun yhteydessä. Jos käytössäsi ei ole kasvihuonetta, valitse mahdollisimman suojaisa ulkoilupaikka, tai muuten saat selvitellä sikin sokin kasassa makoilevia tomaatintaimia. Kokemusta nimittäin on.

DSC_4957

Taimet kuitenkin vankistuvat nopeasti, kunhan pääsevät lopullisesti muuttamaan multiin kasvihuoneeseen. Älä siis turhaan murehdi pitkäksi venähtäneitä alkuja.

DSC_5274

Jos esikasvatus tuntuu liian työläältä, voit ostaa tanakat taimet vaikkapa Viherpeukaloilta. Täydennän usein kasvihuoneen lajivalikoimaani valmiilla taimilla.

DSC_0068

Taimet voi istuttaa kasvihuoneeseen, tai ulos lämpimään ja suojaisaan paikkaan, kun lämpötila on pysyvästi yli kahdeksan astetta. Suomen kesässä kannattaa kuitenkin varata reilusti hallaharsoa viileiden öiden varalle. Olen peitellä taimet yöunille monet kerrat kesäkuussa.

DSC_0113

Sitten vain tarjotaan otolliset kasvuolot ja toivotaan lämpimiä kelejä! Tomaatinkasvatus voi kuulostaa vaateliaalta, mutta oikeasti se ei ole sitä. Tomaatti sopii aloittelijankin käsiin, se on nimittäin melko armelias kasvattajaansa kohtaan.

DSC_0111

Lisää tomaateista myöhemmin, kun on aika siirtää ne kasvihuoneen lämpöön. Nyt palaan pikkutaimien pariin ja jatkan haaveilua pitkästä ja lämpimästä kesästä!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 13 Kommentit

Keittiötarha ikkunalla

Pitkältä tuntuvat talvikuukaudet ovat hyvää aikaa suunnitella tulevia kylvöksiä. Tässä vaiheessa kautta kaikki on vielä mahdollista ja aikaa tuntuu olevan rajattomasti. Innokkaimmat koulivat jo aarteitaan, itse puuhastelen minikeittiöpuutarhan parissa.

DSC_0068

Minun on heti alkuun tunnustettava, että olen hieman laiskanpuoleinen esikasvattaja. Chilit, rosmariinit ja muut pitkää pinnaa vaativat yksilöt ostan suosiolla valmiina. Onnekseni Viherpeukaloiden puutarhamyymälä sijaitsee aivan kotikulmillani.

DSC_0176

Kun en vielä tässä vaiheessa askartele tähkälaventeli- tai jättiläisverbenakylvösten kanssa, ja tekee kuitenkin mieli työntää sormet multaan, löytyy apu pienestä sisäkeittiöpuutarhasta.

Useimpia yrttejä voi kasvattaa ikkunalla läpi vuoden. Nopeimmin talvikuukausien viherkaipuuta voi lievittää kaupan ruukkuyrteillä, joiden eloa voi pitkittää pitämällä niitä valoisassa paikassa ja huolehtimalla tasaisesta kosteudesta. Vihannestiskillä kannattaa valita mahdollisimman hyväkuntoisia ja tanakoita yrttejä. Elinvoimaisen yksilön juuristo on vaalea.

DSC_1712

Itselläni vihannestiskiltä kannetut yrtit tahtovat nuupahtaa melko nopeasti, joten teen aina alkuvuodesta pienet keittiöviljelykset talvipäiviä ja ruoanlaittoa piristämään. Lisäksi lapsista on huisin hauskaa sumutella miniviljelyksiä suihkupullolla. Ihmettelen vaan, missä pikkuapurit ovat kesäaikaan, kun kasteluapua kasvimaan kanssa todella tarvittaisiin??

DSC_0123

Jos pystyt tarjoamaan kasveille viileän paikan, ne pärjäävät vähemmällä valolla ja kasvavat tanakammiksi. Eli mitä lämpimämpi paikka, sen enemmän valoa tarvitaan. Meillä on ihan tavallisen omakotitalon ihan tavallinen ikkuna, joten alkuvuoden keittiötarhassani kasvaa hieman honteloita yksilöitä. Makua, vehreyttä ja iloa pieni keittiösato kuitenkin tuo, joten olen onnellinen kaikenkokoisista vihreistä herkuista.

DSC_0126

Jokavuotisia keittiökavereitani ovat muun muassa todella maukkaat valkosipuliversot, kirpeänraikas vihanneskrassi, rivakkakasvuinen rucola, koristeelliset herneenversot ja aromikas timjami. Ja jos sipulikorista työntyy vihreää versoa, niin sipulit vaan multiin. Kaikenlaiset uutta elämää puskevat maustekasvit ovat tervetulleita tähän aikaan vuodesta ja ihana lisä ruoanlaittoon.

DSC_0064

Yrteille sopii vähäravinteinen ja hiekansekainen multa. Ruukuiksi käyvät muoviruukut, turveruukut, saviruukut tai vaikkapa mummon emaliastiat. Jos haluat nauttia yrteistä pidempään, on viisasta valita tarpeeksi iso astia. Juuret nimittäin täyttävät pienet ruukut nopeasti. Jos astiassa ei ole pohjareikää, salaojita se esimerkiksi lekasoralla. Näin ylimääräinen kasteluvesi ei jää seisomaan juuristoon ja tukahduta sitä. Muuten yrtit kyllä pääsääntöisesti pitävät tasaisesta kosteudesta, sisäkeittiöpuutarhassa sumuttelu toimii mainiosti.

DSC_0010

Hellällä hoivalla ja kasvustoa latvomalla saadaa satoisat ja reilunkokoiset yrtit. Sinnikkäimmät kaverit pääsevät muuttamaan kasvihuoneeseen suurempiin ruukkuihin ilmojen lämmettyä.

DSC_0089

Tosin ihan vielä ei olla näin pitkällä. Tässä vaiheessa hontelompikin keväänvihreä kasvusto kelpaa vallan mainiosti  tämän kotikokin tarpeisiin!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti