Elämämme kallein heräteostos

Huikean aurinkoinen ja lämmin syyskuun viikonloppu muistutti minulle mieleen oman puutarhamme tarinan siitä kuinka se päätyi meille. Päätimme nimittäin ostaa mökkimme puutarhoineen yhtenä lämpimänä elokuun iltana kahdeksan vuotta sitten. Viaton pyörälenkki siirtolapuutarhalle sunnuntain ratoksi oli eskaloitunut järjettömäksi mökkikuumeeksi ja Lue koko kirjoitus

Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla. Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, Lue koko kirjoitus

Tulinen Kukkasipuli

    Jaahas..mikäs kukka tämä tällainen oikein... Tuhannen ja yhden yön tulppaanit.. Se jokin niissä vain on yhä vieläkin, vaikka statussymbolin asemansa ne menettivät jo kauan sitten 1600-luvulla, sen kuuluisan hollantilaisen tulppaanimanian myötä. Alunperinhän tuo Turkin Ottomaanien valtakunnassa suosituksi tullut kukka kannettiin Lue koko kirjoitus

Sadepäivän mielenrauhaa

  Kello nakuttaa hyllyn päällä. Välillä ohi kulkeva metro kiinnittää huomioni. Takkatuli rätisee ja humisee. Muuten on hiljaista. Juuri nyt ei sadakaan, mutta koko päivän on kyllä tullut vettä. Pojat lähtivät saunomaan ja minä istun takkatulen ääressä, nyt läppäri sylissä. Lue koko kirjoitus

Syysihanuuksia

Joku asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella puutarhakauden olevan kohti ohi. Mutta ehei, syksy tarjoaa vielä vaikka mitä ihanuuksia. Ei tarvitse kuin poiketa puutarhamyymälään ja huomaa sesongin pyörivän yhä täysillä. Hyllyt notkuvat syksyiseen mielentilaan ja puutarhaan sopivia kasveja. Syyskuu on mitä mainioin Lue koko kirjoitus

idänsinililja

Ken on heistä kaikkein kaunein?

x2idansinililja

Kukat tekevät keväästä kevään, ja ensimmäisten kukkien ihastelu saa sydämen sykähtelemään aivan erityisellä tavalla. Mutta mikähän olisi kevään kukkasista se kaikkein kaunein?

Heti kun viimeiset lumilaikut sulavat maasta aloittaa kukintonsa sähäkän sininen, pelottavaan Skylla-jumalattareen liitetty idänsinilija. Vanha kansantieto kertoo, että jos haluaa pysyä henkiolennon kanssa hyvissä väleissä, ei kukan päälle pidä astua. Pieni, sitkeä sipulikukka leviää helposti komeaksi kukkamatoksi, mutta tämä matto on tarkoitettu vain ihasteltavaksi, ei tallottavaksi.

xnarsissi

Entä kevätauringon kanssa kilpaa keltaisena hehkuva narsissi, olisiko se kevään merkeistä se kaikkein odotetuin ja kaunein? Kerrotaanhan Kreikan mytologiassa narsissin esikuvan, lähteelle juomaan kumartuneen Narkissoksen ihastuneen omaan kuvajaiseensa ikihyväksi. Ennen pitkää kuvajaistaan ihailemaan jäänyt nuorukainen muuttui narsissiksi.

xtulppaani_pun

Voiko kauneudessa piillä myös merkittävää vaikutusvaltaa, sellaista, joka pistää sekaisin talouselämän ja pörssin? Tällaista valtaa ovat pitäneet hallussaan ainakin tulppaaninsipulit, jotka saivat 1630-luvulla Alankomaissa aikaan ilmiön, joka tunnetaan historiassa nimellä tulppaanimania.

xtulppaani_vaalea

Sittemmin tulppaanit ja muut sipulikukat ovat vakiinnuttivat asemansa Alankomaiden taloudessa tärkeänä vientituotteena. Tänä päivänä maassa tuotetaan noin 65 % maailman kukkasipuleista. Kukkien jalostustyö jatkuu aktiivisena ja uusia, entistäkin kauniimpia lajikkeita kehitetään jatkuvasti.

xkukkiva_puu_talo

Onko hätkähdyttävintä kuitenkin sellainen kauneus, joka puhkeaa ylipursuavan huikeaan kukintaansa aivan yhtäkkiä peittäen kukkapaljouden taakse jopa suuren omakotitalon? Suoranaista liiottelun makua on monien hedelmäpuiden ja koristehedelmäpuiden kukinnassa. Upeaa kukintaa kestää vain joitakin päiviä, ja ennen kuin huomaakaan, ovat kukat lentäneet tuulen mukana tiehensä.

xrusokirsikka

Nyt kannattaa olla valppaana, sillä kirsikat ovat jo paikoin aloittaneet kukintansa.

xvoikukka

Kaikista puutarhojen kaunottarista huolimatta ei kevät ja kesä tuntuisi samalta kuin lapsuudessa ilman tienposkessa kukkivia leskenlehtiä ja voikukkia.

 

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja 1 Kommentti

Ruskean sävyjä ja viivähdys vihreää

Onnistuin varastamaan itselleni pari aamuista tuntia pihalla pienen pienien kevään merkkien metsästykseen. Varsinainen tehtävä oli omenapuiden maltillinen leikkaaminen ennen kuin se on auttamatta liian myöhäistä. Eivät silmut täällä toki ole vielä avautumassa, mutta kivasti ne jo pullistelevat. Poistin lähinnä kuivia oksia sekä sellaisia, jotka roikkuvat maahan asti. Kiristelin hampaitani pitkin talvea lasten ihastellessa pihan poikki kulkevia jänön jälkiä. Ne pirulaiset nimittäin loikkivat herkuttelemassa näillä meidän omenapuiden matalalla roikkuvilla oksilla. Nyt sain poistaa reilusti oksia, joista kaikki silmut olivat jo pistelty parempiin suihin.

IMG_1987

Ruokapöytä ja vessa kätevästi samassa – meidän omenatarhassa.

Pihan päävärejä ovat edelleen likainen valkoinen sekä ruskean ja harmaan monet sävyt. Oikein tarkkaan kun tiirailee löytää lämpimimmistä paikoista silti jo lupauksen keväästä.

IMG_1986

Omenapuutarhassa skillat (olisiko idänsinililja kuitenkin kivempi nimitys?) ovat jo rohkeasti nousseet pintaan. Joukossa taisi olla jokunen krookuskin. Olisi ihanaa, jos skillat vielä leviäisivät ja värittäisivät koko omenapuutarhan keväisin sinisellään. Ehkä asiaa voisi itsekin edistää. Ehkä, jos syksyllä vielä jaksaa muistaa tämän malttamattoman kevään odotuksen.

IMG_1996

Kevätvuohenjuuren lehtien alut vaikuttavat jotenkin varmoilta ja määrätietoisilta. Toivottavasti vaan ette enää palellu.

IMG_1992

IMG_1991

Joku rohkea pionin alkukin pilkistää pinkkinä viimevuotisten varsien juurella. Näiden siivoamisessa saa taas olla varovainen, etteivät arat alut saa kolhuja.

IMG_1995

Istutimme viime keväänä jyrkkään ja jokseenkin paahteiseen rinteeseen kokeiluksi jokusen lamoherukan toivoen, että ne jaksaisivat kasvaa epämääräisten vuorenkilpien (ja vuohenputkien) seassa ja peittää vielä osittain paljaan rinteen. Lopullinen tavoite on päästä tässä kohtaa eroon sekä vuorenkilvistä että vuohenputkista. Herukat oikovat jo silmujaan, joten toivoa on. Täytynee kuitenkin tänä kesänä hankkia pari tainta lisää, jotta koko rinne vielä joku syksy hehkuu lamoherukan hienossa syysvärissä.

IMG_1993

Tuulessa pitkin pihaa pyörivät syyshortensian kuivuneet kukinnot ovat jotenkin romanttisia. Auringossa ruskeaksi kuivunut kukinto näytti hetken aikaa lähes kultaiselta.

IMG_1990

Linnuillekin löytyisi vielä vähän siemeniä.

IMG_1994

Sisältä löytyy ihan oikeaa väriäkin, sillä koko tammikuun kukkinut kiinanruusu on taas innostunut. Aamulla auennut kukka hehkuu punaistaan ja nuppuja on ainakin kolme lisää. Tätä seuraillessa jaksaa odottaa niitä ihan oikeita puutarhan kevättöitä.

IMG_1997

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti

Ihanaa aurinkoa ja uhkarohkeita istutuksia

Eipä ollut helppoa palata toimistoon pääsiäisen ainutlaatuisen ihanien ulkoiluilmojen jatkuessa. Toisaalta voimat eivät olisi enää riittäneet monen päivän lapiointiin tai kottikärryilyyn. Paluumuuttajan puutarhassa saatiin kuitenkin pyhien aikana enemmän aikaan kuin osattiin suunnitella. Eikä tuntunut edes työleiriltä!

Ensin vähän pääsiäistunnelmaa verannalta, jossa voi jo nauttia myöhäisen aamukahvin paleltumatta.

Virpomisvitsat ovat pääasiassa viimevuotisia. Säilyvät ihan hyvin, kun niille ei anna vettä.

Virpomisvitsat ovat pääasiassa viimevuotisia. Säilyvät ihan hyvin, kun niille ei anna vettä.

Ihanat narsissit juuri ennen pääsiäistä. Pyhinä kastelija oli niin muissa maailmoissa, että nämä kuivuivat käytännössä pystyyn.

Ihanat narsissit juuri ennen pääsiäistä. Pyhinä kastelija oli niin muissa maailmoissa, että nämä kuivuivat käytännössä pystyyn.

 

Olen suunnitellut keittiöpuutarhaa jo puolitoista vuotta ja tänä kesänä päästään jotenkin enemmän kiinni aiheeseen. Viime kesänä hyötykasvipuoli hoitui yhdellä vanhaan ovenkarmiin tehdyllä kohopenkillä, johon kylvin aivan liian tiiviisti kesäkurpitsaa, papuja, herneitä, salaatteja ja kukkia. Samaan penkkiin sain mahtumaan vielä pari tomaattiakin. Nyt keittiöpuutarhaa on laajennettu kuuden lavakauluksen verran ja ”eteläpäähän” jää vielä tilaa raparpereille, pavuille ja ehkäpä parille mansikalle.

Erilaisia suunnitelmia penkkien sijoittelusta ja kasvien sijoittelusta penkkeihin olen tehnyt tammikuusta lähtien ja nyt, kun lavakaulukset ovat oikeasti paikoillaan, ei järjestys luonnollisestikaan noudata mitään suunnitelmaa. Tällä jaolla kiertoviljelyn suunnitteluun tarvitaan korkeampaa matematiikkaa. No, se ei haittaa menoa tänä kesänä toisin kuin tämä kumppanuuskasviasia. Kasvien järjestystäkin olen siis jo luonnostellut, mutta kun penkit ovat toisin, on suunnitelmat uusittava.  Miten tämä voi olla näin monimutkaista? Ja ihanaa!

Lapio on puhunut ja keittiöpuutarhaan on saatu järjestys.

Lapio on puhunut ja keittiöpuutarhaan on saatu järjestys.

 

Kitkettävää tässä puutarhassa on sen verran, että penkkien välit laatoitettiin vanhoilla betonilaatoilla, joille ei alkuperäisillä paikoillaan ole käyttöä. Laattoja on vielä lisää, joten penkkien päädytkin saanevat päällysteen.

Piinaviikon ällöttävin löytö oli munakoison taimiruukkuihin ilmestyneet sienet. Googlailin asiaa, mutta en pystynyt tekemään ihan varmaa lajintunnistusta. Sekalaisissa lähteissä kuitenkin vakuuteltiin, että tuulettaminen, mullan kuivahtaminen ja ehkä uusi kerros multaa korjaisivat tilanteen.

Pyytämättä ja yllätyksenä.

Pyytämättä ja yllätyksenä.

 

Turveruukut, joissa taimia olen kasvatellut, ovat tosiaan olleet aika tiiviisti kylvölaatikoissa, joten ei ihme, jos hometta ja sieniä ruukkuihin ilmestyy. Nyt niistä toivottavasti päästään eroon, sillä suurin osa taimista pääsi auringossa suurempiin ruukkuihin. Tai patojahan nuo pääsääntöisesti ovat, mutta lisää tilaa ja multaa siis kasvaville taimille.

Ihan ite kasvatettuja.

Ihan ite kasvatettuja.

 

Nyt ongelmaksi taitaa muodostua näiden patojen, kattiloiden ja ämpäreiden sijoittelu. Mitään ei voi vielä jättää ulos ja verannallakin saattaa kylminä öinä olla liian kylmää. Pieniin ruukkuihin päätyneet taimet pääsivät vielä sisään, mutta muut saavat olla verannalla. Paleltumisen uhallakin. Laitan vaikka kynttilöitä palamaan, jos meinaa mennä liian kylmäksi. Tuikkuja saan varmaan viritellä myös näille tomaateille, joiden istuttamista ulos en voinut vastustaa.

’Money maker’ lasin alla lämmittelemässä.

’Money maker’ lasin alla lämmittelemässä.

 

Viikonlopun aikana tapahtui myös muualla puutarhassa.  Lapset saivat vihdoin hiekkaa hiekkalaatikkoon (kiinnostus kasvoi eksponentiaalisesti) ja loputkin kevättalvella kaadetut puut saatiin pätkittyä ja halottua. Vuohenputki- ja nokkossatoa saa jo kohta alkaa keräämään, mutta onneksi pihassa kasvaa jo jotain kaunistakin.

Idänsinililja

Krookukset

Tämähän siis on

 

 

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti