Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

hyötypuutarha

Omenan tuoksuinen pihamaa Tallinnassa

omenapuunvarjossa

Yleensä suomalaisten Eestin matkat rajoittuvat Tallinnan vanhaan kaupunkiin ja maksimissaan pariin päivään. Minulla oli kunnia ja mahdollisuus majoittautua ystäväni omenan tuoksuisella perhetilalla, joka sijaitsee lähellä Tallinnaa. Sain tutustua vuosikymmenien uurastukseen puutarhassa ja pihan mahtavaan tunnelmaan. Pääsyy ihanaan tunnelmaan löytyi jykevistä suurista tammista ja paljon nähneistä vanhoista omenapuista.

Pellolla asustavat kurjet toivat myös oman tunnelmansa pihapiiriin. Ystäväni kertoi, että kerran yksi kurki oli tehnyt niin läheistä tuttavuutta, että oli tuonut nokkansa aivan ystäväni olkapäälle. Kurkien tekemiä pesiä pystyi myös bongaamaan korkeilta paikoilla, kuten sähkötolppien päältä.

pihamaa_tallinnassa

Kyselin mielenkiinnolla eestiläisistä puutarhan kasvatusmetodeista ja perinteistä. Pihamaalta löysin tuttuja kukkia ja kasveja, mutta myös hieman tuntemattomampia. Talon emäntä kertoi, että heillä on tapana kasvattaa omassa puutarhassaan niin paljon kasviksia, marjoja ja yrttejä kuin mahdollista, kauniita kukkia tietenkään unohtamatta. Puhdas ruoka omasta maasta on kunnia asia, joten opit halutaan säilyttää.

perunapelto

Pellolle tehty perunamaa on jokaisen pohjoisen kasvimaan kivajalka, niin myös täällä. Toinen jokapäiväinen ruokapöydän herkku on avomaankurkku, sekä yrteistä käytetyin taitaa olla tilli. En ollut ennen maistanut kurkkusalaattia, joka oli niin herkullista. Resepti oli hyvin yksinkertainen, avomaan kurkusta oli leikattu kuori pois ja ne oli pilkottu pieniksi suikaleiksi. Sekaan laitettiin smetanaa tai ranskankermaa, tosin kermaviilikin varmaan sopisi hyvin, sekä paljon tilliä silputtuna. Mausteeksi riitti hienojakoinen merisuola maun mukaan.

Sain myös maistaa ihanaa tuorepuristettua omenamehua. Pihamaalta löytyi myös punaviinimarja / punaherukka pensaita, karviaisia, vadelmia ja mansikoita, joista käytiin popsimassa tärkeät vitamiinit suoraan tuoreena vatsaan. Kyllä tällainen piha vaikutti oikealta kesäparatiisilta minun mielestäni ja olin hyvin kiitollinen kun sain olla vieraana sydämellisten ihmisten luona ja oppia taas hieman lisää puutarhan hoidosta.

punaviinimarjat

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Mansikkapenkin uudelleenistutus ja suut makiaksi parilla ohjeella

Pihastamme löytyy noin 13 metrin mittainen aidanpätkä, jonka juurelle on istutettu samalta matkalta mansikoita. Mukavan ergonomisen poiminta-asennon takaa vielä muutamalla muurikivellä nostettu penkki. Mansikkapuskien ollessa parhaimmassa kasvussaan rönsyt riippuivat nätisti muurikiveltä ja sen lisäksi, että mansikat tuottavat satoa, ovat ne myös nätin näköisiä.

Viime kesänä funtsin jo vakavissani, että pitäisi leikata mansikoista rönsyjä ja pistää koko penkki uusiksi, kun jo viime kesänä sato ei ollut enää huippuluokkaa. Se kuitenkin jäi ja kun tänä kesänä mansikat eivät oikein jaksaneet enää lähteä kunnolla kasvuun, niin ei auttanut muu, kuin ottaa nokka kohti puutarhamyymälää ja laittaa uudet taimet kasvamaan.

IMG_4675

Aikaisemmat mansikat olivat 90 % lajiketta Polka, joskin penkkiin mukaan oli eksynyt sinne istuttamiani eri lajikkeita amppelimansikoita ja ananasmansikoita. Nyt uudistaessani penkkiä revin vanhat kasvustot lähes kokonaan pois, kitkin rikkaruohot huolellisesti, lisäsin mukaan uutta multaa ja vähän lannoitetta. Osan olemassa olevista kasvustoista jätin paikalleen, jotka eivät olleet niitä vanhimpia, vaan varmaankin viime vuoden rönsyistä juurtuneita.

IMG_4677

Penkkiin istutin puolet lajiketta Polka, joka on ainakin oma ehdoton suosikkini mansikkalajikkeista ja toinen puoli onkin ihan uusi tuttavuus minulle. Ennakkoluulottomasti penkkiin on nyt istutettu lajiketta Kulkuri. Lajikkeen pitäisi olla kestävä, hieman myöhäisempi, kuin Polkan, marjan voimakkaan makuinen.

IMG_2073

Itse tykkään syödä mansikoita tuoreina ja vaikka tuosta omasta pihastani satoaikana tuleekin mansikkaa aivan tarpeeksi omiin tarpeisiin, eli heti syötäviksi, leivontaan ja säilöntään, voisi mansikkakausi kuitenkin olla mielestäni paljon pidempi. Vaikka läpi vuoden 😉

Ja näppärästi tästä päästiin aasinsiltana leivontaan, joka on yksi rakkaista harrastuksistani. Ei ole kesää, etteikö keittiössä syntyisi ainakin yksi mansikkakakku ja -piirakka. Vaikka oma leivonta nykyään painottuukin enemmän hieman terveellisemmälle puolelle mm. raakaleivonnaisiin, ovat nämä kaksi alla olevaa leivonnaista silti omalla top10-listallani. Ensimmäinen sen helppouden vuoksi ja toinen sen vuoksi, että maut vain kohtaavat niin hyvin yhteen; suklaata, vaniljaa ja marjoja.

IMG_6924

MANSIKKA-OMENAPIIRAS

Pohja
100 g kylmää voita
1½ rkl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
½ dl  kylmää vettä

Täyte
n. 1½ dl omenahilloa
mansikoita paloiteltuina

Muruseos
50 g kylmää voita
½ dl sokeria
1½ dl  vehnäjauhoja
2 rkl kookoshiutaleita
½ dl kaurahiutaleita

Laita uuni 200 asteeseen. Nypi  pohjan kuivat aineet keskenään murumaiseksi seokseksi ja lisää vesi. Painele  pohja voidellun piirakkavuoan  pohjalle ja reunoille.
Levitä omenahillo pohjalle ja mansikat paloina  päälle.
Yhdistä muruseoksen aineet keskenään ja ripottele se  mansikkapalojen päälle.
Paista uunin alatasolla 20-30 min. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

IMG_0410

VANILJAKAKKU TUOREILLA MARJOILLA

Pohja
125 g sokeria
4 munaa
100 g suklaata
100 g jauhoja
vajaa tl leivinjauhetta
25 g tummaa kaakaojauhetta

Vaniljamousse
150 g sokeria
6 munanvalkuaista
1 vaniljatangon siemenet
8 liivatetta
5 dl kermaa
2,5 dl vispautuvaa vaniljakastiketta

Pohja: Vaahdota sokeri ja munat. Sulata suklaa ja lisää vaahtoon. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakao keskenään ja lisää vaahtoon siivilän läpi. Laita irtokakkuvuoan pohjalle leivinpaperi ja kaada seos vuokaan. Irtokakkuvuoka saa olla suhteellisen iso. Itse käytin halkaisijaltaan 24 cm vuokaa. Paista 200 asteessa n. 10-15 min. Pohja saa jäädä aavistuksen pehmeäksi.

Vaniljamousse: Vatkaa valkuaiset, sokeri ja vanilja kovaksi vaahdoksi. Vatkaa kermat ja vaniljavispi eri astiassa. Liota liivatteet ja sulata pienessä määrässä (max 1 rkl) kiehautettua vettä. Ota valkuaisvaahdosta osa eri astiaan ja sekoita liivate siihen. Lisää loput valkuaisvaahdosta. Yhdistä valkuaisvaahto ja kermavaahto toisiinsa. Kaada mousse jäähtyneen pohjan päälle ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli. Koristele marjoilla. Nauti.

IMG_6164

 

Kirjoittanut Terhi Jätä kommentti

Vastapoimittuja makupaloja

Omenia_puussa

Puutarhan satokausi on parhaimmillaan. Kypsät marjat, hedelmät ja vihannekset tuottavat runsaasti iloa paitsi hyödyn ja herkullisuuden näkökulmasta, myös visuaalisuudellaan. Hyötytarha on mielestäni yhtä kaunis näky kuin värikäs kukkamaa. Satoa ei melkein malttaisi korjata pois.

Mustaherukka_pensasMustaherukkaa

Kesakurpitsa_laatikossaKesakurpitsa_tuolilla

Olen siis syönyt satoa silmilläni…mutta jossain vaiheessa sitä oli alettava keräämään myös talteen. Mustaherukat ja pensasmustikat onkin jo meidän pihalta pistelty parempiin suihin. Herukkaa riitti hiukan myös pakkaseen. Raikkaita omenia voi poimia puusta päivittäin, suoraan haukattavaksi. Omenaa riittää vielä pidemmälle syksyyn, vaikka sato onkin tänä vuonna vain yhden, ja vieläpä kääpiörunkoisen, puun varassa. Toinen omenapuistamme kun päätti pitää välivuoden. Kesäkurpitsa näyttää tuottavan ilmojen viilennyttyäkin vielä hiljakseen uutta syötävää. Päälle heitetty lämpöharso varmasti auttaa asiaa.

ChilipaprikatTomaatti

Chilipaprika ja tomaatti kypsyvät ja punertuvat päivä päivältä enemmän. Väriä pitäisi vielä saada pintaan. Avoterassilla ei voi täysin saavuttaa kasvihuonemaisia olosuhteita, mutta päälle viritelty muovipressu auttaa, ja satoa tulee todella mukavasti. Hitaasti mutta varmasti. Chilipaprikat kuvassa ovat Hot banana ylempänä ja Hot Carrot alempana.

Pienen pihan hyötykasvattajana olen tyytyväinen puutarhani tuottamaan satoon, vaikka toki runsaampiakin satovuosia on nähty. Maisteltavaa on ollut juuri sopivasti herkkuhetkiin, eikä kerääminen ja säilöminen ole päässyt uuvuttamaan. Jatkossa olisi varmasti hyödyllistä selvittää oikeat niksit maanparannukseen ja hoitoleikkauksiin. Väärän leikkauksen seuraukset näkyvät nyt ikävä kyllä karhunvadelmien puuttumisena, sillä vain uuteen paikkaan siirtämäni, leikkaamatta jääneet pensaat tuottavat marjaa. Puutarhan loppukesä jatkuu näiden herkkumarjojen kypsymistä odotellessa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Haaveet ja harhat

Lumen alta piti paljastua pienellä muokkauksella idylliseksi hyötypuutarhaksi muuttuva keidas, mutta eipä käyneet haaveet toteen ihan taikaiskusta. Kasvimaan paikkaa on jo viime vuonna valmisteltu taistelemalla siinä kasvaneita vuohenputkia ja muuta vastaan, mutta kivet, kylpyhuoneremontin ja vanhan tulisijan purkujätteet sekä rikkinäiset kattotiilet ovat talven aikana ilmaantuneet pyytämättä (ei tosin kovin yllättäen) juuri siihen missä piti jo kasvaa ensimmäisen kesän sato. No, se sato kasvaa sitten ensi vuonna.

Tältä tämä työmaa näyttää nyt ja päälle hahmoteltuna se, mitä siitä on tarkoitus tulla.

Tältä tämä työmaa näyttää nyt ja päälle hahmoteltuna se, mitä siitä on tarkoitus tulla.

Puutarha on ollut melkein kymmenen vuotta hyvin vähäisellä hoidolla, joten kitkemistä riittää vuosiksi eteen päin. Vuohenputkea on joka paikassa! Marjapensaat ja vadelmat ovat jo saaneet vähän tukea sekä haketta pitämään sekalaiset rikat ja nokkoset poissa, mutta muuten ollaan alkutekijöissä. Ensimmäinen homma on kivien vierittäminen kasvimaa-alueen pengerrykseen, purkujätteiden siivoaminen ja vanhan ovenkarmin raahaaminen tämän vuoden kasvimaan reunukseksi. Kasvikompostit ja kasteluvesitynnyri saadaan myös tällä kasvukaudella paikoilleen, mutta kiertoviljelypenkit ja mansikkamaa ovat ensi kesän hommia.

Vanhassa puutarhassa on ihan hullusti kunnostettavaa, mutta ainakin jotain satoa saadaan jo tänä vuonna. Punaherukoita on perinteisesti tullut yli oman tarpeen samoin kuin karviaisia. Toivottavasti vadelmatkin tuottavat enemmän kuin kolme madotonta marjaa. Mustaviinimarja on ainut, joita toivoisin enemmän. Pihassa on yksi ainut onnettoman pieni pensas, jota yritän epätoivoisesti saada piristymään. Toivottavasti puutarhaan saa mahtumaan toisenkin mustaviinimarjan. Kasvimaa-alueen länsipuolella muurin päällä kasvaa iso lehmus sekä pihlaja, joiden kohtaloa arvotaan jatkuvasti. Molemmat varjostavat tulevaa kasvimaata, mutta ovat kyllä aika komeita kaadettavaksi. Lehmus pitäisi kaiken lisäksi kaulata ja sitä ei nyt ainakaan tänä keväänä tehty. Tulevan kasvimaan etelälaidalla kasvaa epämääräinen sikermä hapankirsikkaa, yksittäisiä vadelmia ja pari saniaista, jotka myös joutavat kaikki pois.

Heti saatavan sadon lisäksi vanhan paikan etu ovat omalta tontilta löytyvät pihan tekemiseen soveltuvat kierrätysmateriaalit. Tämän kesän kasvimaa syntyy talossa tarpeettomaksi jääneen ovenkarmin sisään ja palkokasvien tueksi löytyy parikin vanhaa, ihanasti patinoitunut puista porttia. Tiiliä, kattotiiliä, valmiiksi patinoitunutta puutavaraa, ruosteisia metallijuttuja ja eri kokoisia saviruukkuja on vaikka kuinka paljon. Ehkä raahaan vintiltä pari vanhaa hetekaa ja nipun eri värisiä täkkejä omenapuiden alle ja kitkemisen sijaan keskityn kesän ajan vain valmiista puutarhasta haaveiluun.

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti
« Edellinen  1 2 3 4