Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

hyötypuutarha

Suosikit, osa2

Aikaisemmassa postauksessa (täällä) kerroin hyväksi havaituista hyötytarhan kasveista. Tässä vielä muutama lemppari, joita pystyn lämpimästi suosittelemaan.

DSC_9917

Raitajuurikas eli raidallinen punajuuri ’Chioggia’ veti puoleensa ulkonäkönsä vuoksi. Hauskojen raitojen lisäksi myös maku oli kohdillaan. Tämä oli tavallista punaista lajiketta vähän makeampaa ja mastui hyvin myös lapsille. Harmikseni kaunis raitakuviointi hävisi lähes kokonaan juureksia kypsennettäessä.

DSC_8417

Ikisuosikkini on punasipuli ’Red Baron’. Pidän punasipuleiden vähän miedommasta mausta sekä kauniista tummanpunaisesta väristä.

DSC_8578

Viime kesän kokeiluja oli salaattifenkoli ’Fino’. Sen kasvatus ja etenkin oikea ajoitus tuntui hieman hankalalta. Esikasvatetut taimet olivat hentoja hujoppeja. Myöhemmin piti tarkkailla lehtimukulan turpoamista, jotta se ei ala työntää kukkavartta. Siinä kohtaa voi nimittäin sanoa hyvästit hennosti anikselle maistuvalle herkulle. Osan siemenistä esikasvatin, osan kylvin suoraan maahan.

DSC_8853

Suorakylvöistä ei tullut pulleita lehtimukuloita, mutta fenkolin upea kukinta, se oli ihana! Kuin tillinkukintoja, mutta paljon korkeampia, suurempia ja kestävämpiä. Ne sopivat hienosti myös maljakkoon. Tänä vuonna aion suorakylvää fenkolia juuri tuon upean kukinnan vuoksi.

DSC_9093

Lehtikaali on jo pari vuotta ollut varsinainen trendikasvi. Viime kesänä kokeilemani ’Redbor’ F1 oli purppuranpunainen kaunistus. Alkukesästä vain lehtiruoti oli selvästi punertava.

DSC_6002

Pikkupakkasten myötä koko kasvi sai upean purppuran syysvärin.

DSC_2037

Istutin lehtikaalia laatikkotarhan lisäksi myös  kukkapenkkiä koristamaan. Sadonkorjuu jatkui pitkälle syksyyn, vielä ensilumien jälkeenkin. Tämä kasvi ei pienistä hätkähdä.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 2 Kommentit

Suunnitelmat selvillä?

Kevätaurinko on ollut ahkerana ja lumikerros ohenee silmissä. Vaan vielähän tuota riittää ainakin täällä päin Suomea. Napakat yöpakkaset muistuttavat, missä kohtaa kalenteria oikeasti eletään.

Nyt on hyvä hetki miettiä tulevia kylvöjä. Oliko viime kesänä kasvimaalla joku erityisen rapsakka salaatti tai makoisa porkkana? Laitoitko lajikkeet muistiin vai tarttuuko kaupasta joka vuosi uudet siemenpussit fiiliksen mukaan?

DSC_2830

Meillä hyötytarhaan pääsee ainakin pitkä ja rapea retiisi ’French Breakfast 3’ (kuvassa etualalla). Tässä veikeännäköisessä ja mureassa retiisissä on valkoinen kärkiosa. Mielestäni näistä ei tullut yhtä nopeasti puisevia, kuin joistakin aikaisemmin testaamistani retiisilajikkeista.

DSC_5863

Kesäkurpitsa kuuluu keittiöpuutarhamme vakiovarusteisiin. ’Latino’ F1 kesäkurpitsassa on kaunis, raidallinen pinta. Kannattaa huomioida lajikkeelle tyypilliset erityisen suuret lehdet, joiden tarkoituksena on torjua rikkaruohoja.

DSC_7010

Meillä ne piilottivat allensa monta puutarhurilta huomaamatta jäänyttä hedelmää. Piilossa kasvaneet jättiläiset alkoivat muistuttaa pieniä alligaattorinpoikasia!

DSC_8202

Itse tykkään kiinnittää huomiota hyötykasveissa herkullisen maun lisäksi myös kasvin ulkonäköön. Esimerkiksi valkoinen kesäkurpitsa ’Polo’ F1 on todella koristeellinen. Tätä kaunokaista kutsutaan myös ufokurpitsaksi.

DSC_9220

Satoisa ja helppohoitoinen avomaankurkku ’Wilma’ kuuluu sekin suosikkeihin. Muutamasta taimesta saa jo valtavasti rouskuteltavaa ruokapöytään.

IMG_2919 (1)

Olin hieman arastellut kaalien kasvattamista pelätessäni niiden joutuvan nopeasti tuholaisten suihin. Mutta viileä kesä oli kaalien kaveri ja kesäkurpitsa ’Amazing’ tuotti kauniin sadon.

DSC_9391

Siemenpussissa kehuttiin lajikkeen kuumuuden- ja stressinsietokykyä. Ja melkoisella stressillä viime kesän kasvatuksia (ja puutarhuria) kyllä koeteltiin.

Kukkivat kaalit valittiin vuoden 2016 vihannekseksi, joten huhtikuussa sitten joukolla esikasvatuspuuhiin!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Herkkuja puutarhasta

Loppukesästä puutarhan herkulliset sadot hemmottelivat ahkeria puutarhureita. Tomaatteja ja kurkkuja kypsyi runsaasti. Samoin monenlaiset yrtit kasvoivat runsaina kasvihuoneessa.

kasvihuone_2

Myös eksoottinen maissi alkoi pitkän viileän jakson jälkeen kasvaa täyteen mittaansa ja tähkät pääsivät myös kehittymään. Maissi kannattaa silti yrittää muistaa istuttaa mahdollisimman aikaisin maahan, koska Suomen kasvukauden pituudesta ja ajankohdasta ei koskaan tiedä niin kuin saimme huomata tänä vuonna.

maissi

Valtavat keltaisena hehkuvat aurinkopallot eli auringonkukat ovat paitsi iloa levittämään puutarhaan, niin myös hyödyllisiä ruokailuhetkiä silmällä pitäen. Loppukesästä voit katkaista auringonkukan ja irrottaa siitä lukuisat siemenet, jotka ovat hyvää ravintoa kuivattuina.

auringonkukka

Muistan kuinka eräskin vuosi minulla oli monta auringonkukkaa, joista halusin kuivata ja säilöä siemenet. Voin sanoa, että tähän käsinäppäryyttä vaativaan tehtävään täytyy varata aikaa. Kuivatuksen voi tehdä helposti auringossa jos sitä vielä riittää tai yhtä hyvin tähän käy alhainen lämpötila uunissa tai infrapunakuivain. Auringonkukan siemenet ovat terveellinen lisä muun muassa salaatteihin. Kannattaa myös kokeilla paahtaa auringonkukan siemeniä pannulla ja lopussa lisätä niihin hunajaa. Vuohenjuustosalaatti vesimelonin- tai hunajamelonin paloilla ja näillä hunajaisilla auringonkukansiemenillä on todella maukasta.

lehtikaali

Lehtikaalisipsit ovat joka syksyisiä herkkupaloja, jotka hurmaavat ruokaintoilijat terveellisyydellään. Paras lajike tähän on ehdottomasti “Westland Autumn”. Sen röpelöiset lehdet muuttuvat rapeiksi vihreiksi sipseiksi pienessä määrässä öljyä ja uunin lämpöä. Lopuksi päälle voi ripotella esimerkiksi vaaleanpunaista Himalajan suolaa tai hienoa merisuolaa. Ohessa tarkempi ohje.

lehtikaalisipsit

Pese ja kuivaa tuoreet lehtikaalit. Revi lehtikaaleista keskisuuria paloja varren kummaltakin puolelta niin, että keskellä oleva kova varsi jää käyttämättä.

Asettele lehtikaalipalat väljästi esimerksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Hiero lehtikaaliin oliiviöljyä kauttaaltaan. Tässä voit kokeilla kuinka öljyisiä haluat sipseistäsi. Suosittelen käyttämään öljyä kohtuudella, koska lehtikaalit kyllä kuivuvat uunissa ilman öljyäkin. Pieni silaus öljyä sen sijaan antaa lehtikaaleilla rapean tekstuurin. Ripottele vielä öljytyiden kaalien päälle hyppysellinen hienoa merisuolaa.

Aseta pelti uuniin, jossa on 140 astetta. Anna olla tässä lämpötilassa kymmenisen minuuttia. Laske sitten uunin lämpötilaa 100 asteeseen. Voit käydä tarkastamassa milloin lehdet alkavat kuivua, mutta itse olen joutunut kuivattamaan vielä tässä lämpötilassa sipsejä noin 50 minuuttia. Tärkeintä on, että lehtikaalisipsit jäävät vihreiksi. Heti kun ne alkavat muuttua ruskehtaviksi ne palavat ja tässä vaiheessa maku on jo menetetty. Täydellisen rapeuden ja suolaisuuden löytäminen onkin harjoituksen tulosta, joten jos ensimmäinen satsi ei onnistukaan, seuraavalla kerralla onnistuu varmasti jo paremmin.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Melkoinen tomaattikausi

Ei sitä huhtikuussa tomaatintaimia kouliessa arvannut, millainen kausi tuleman pitää. 

DSC_6706-001

Taimet ehtivät kasvaa kylmän kevään aikana sisätiloissa melkoisiksi hujopeiksi. Tomaatintaimien karaiseminen eli ulkoelämään totuttaminen pääsi alkamaan vasta paljon normaalia myöhempään ja paljon normaalia varovaisemmin.

DSC_1141

Onneksi tomaatti on melkoisen reilu kaveri, ei mikään hienohelma nirppanokka. Kesäkuussa kasvihuoneen multiin päästyään taimet alkoivat jämäköityä silmissä.

DSC_4645

Kasvihuoneen lisäksi istutin runkotomaatteja suojaisalle varastonseinustalle, Kasvumaasäkkeihin. Kasvu oli hyvin maltillista koko heinäkuun.

DSC_5528

Hyötytarhan puolella, isossa ruukussa kasvaneet amppelitomaatit Tumbler ja Losetto eivät sen sijaan viileästä kummastuneet. Molemmat ovat aikaisia lajikkeita ja ehtivät tehdä satoa myös kesän myöhästyessä.

DSC_6023

Heinäkuun lopulla kaikissa tomaatintaimissa näkyi jo komeita vihreitä palluroita.

DSC_7108

Oli pientä ja isoa, veikeää Tigerellaa. Punaista ei vain näkynyt, ei missään.

DSC_7493

Kunnes koitti ihana elokuu ja helteet. Aurinkoa aamusta iltaan. Tuntui, kuin kasvihuone olisi yhtäkkiä herännyt eloon! Punastelevat tomaatit loistivat kilpaa auringon kanssa.DSC_8175

Lehtiä runsaasti karsimalla auringonvalo pääsi perille asti. Ja nyt näitä ihania itse kasvatettuja, auringon lämmittämiä, vastapoimittuja aromikkaita tomaatteja riittää vaikka kuinka!

to

Oli se kaiken vaivan arvoista, tänäkin vuonna.

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa 4 Kommentit

Ensikertalaisen iloa!

Sadonkorjuuaika on ihanaa.  Mutta erityisen hyvältä tuntuu, kun onnistuu jonkin kasvin kanssa ensimmäistä kertaa. Meillä viljellään pitkälti tuttuja ja turvallisia lajeja, mutta joka kesä mukaan pääsee myös muutama ”uutuus”. Osa jää repertuaariin pidemmäksi aikaa, osa jää vain yhden kesän kokeiluksi.

DSC_8845

Tänä kesänä iloa ensikertalaiselle ovat tuottaneet muun muassa latva-artisokka ’Green Globe’. Ryhdikäs ja komean pystykasvuinen latva-artisokka alkoi nopeasti vallata tarvitsemaansa tilaa viljelylaatikossa. Mutta koska kasvi tarvitsee paljon lämpöä, olin lähes varma, että se ei ehdi muodostaa kauniita kukintojaan.

acTämä melko vaikeaksi kasvatettavaksi luokiteltu kaunotar piti jännityksessään elokuun puoliväliin asti. Silloin huomasin ensimmäiset upeat kukkanuput ja nyt niitä putkahtelee sieltä täältä.

DSC_8850

Myös salaattifenkoli ’Fino’ yllätti iloisesti.

DSC_8586

Esikasvatetut taimet ehtivät sittenkin muodostaa muhkean mukulan. Suorakylvökokeilu sen sijaan päättyi komeaan kukintaan ilman mukulaa. Onneksi salaattifenkolin kaikki osat ovat syötäviä ja tillimäisiä lehtiä voi käyttää aivan tillin tavoin. Nuorena niiden maku muistuttaakin hämmästyttävän paljon tilliä, vanhemmiten mukaan tulee voimakas aniksen vivahde.

DSC_8855

’Amazing’ kukkakaali oli sekin ensimmäistä kertaa kokeilussa. Esikasvatetut taimet tekivät komeat lehdet, mutta yhdessäkään ei näkynyt kukintoja.

DSC_7857

Ehdin jo luopua toivosta, kunnes elokuun lopussa lehtiä raotellessani vastassa oli näin upea näky!

DSC_9126

Varsin hauska tuttavuus on ollut tämä lahjaksi saatu TomTato eli tomaattiperuna.

DSC_1505

TomTatossa taimen latvuksessa kasvaa kirsikkatomaattisato ja samaan aikaan mullan alla valmistuu perunasato. Minun on rehellisesti myönnettävä, että olin varsin epäileväinen lopputuloksen suhteen, mutta ainakin tomaattisato on ollut maukasta ja sitä on saatu runsaasti.

vi

Perunasadon pitäisi olla valmis nautittavaksi tomaattikauden loputtua, jolloin kaikkensa antanut taimi nostetaan ylös ja päästään vihdoin käsiksi perunoihin. Odotan tätä todella suurella mielenkiinnolla!

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kesäiset krassit

Krassit kuuluvat ristikukkaiskasvien heimoon ja niitä esiintyy maailmanlaajuisesti. Nämä ruohovartiset kasvit ovat yksi- tai kaksivuotisia. Krasseja on niin koriste-, köynnös-, sekä pensaslajeina. Krassit eivät ole vaativia kasvupaikan suhteen. Jos etsit koko kesän kukkivaa kasvia, krassi saattaisi olla sinun valintasi. Taimena ostettu kasvi lisää luonnollisesti kukinta-ajan pituutta.

Krassi saa myös pisteet monipuolisuudesta. Se käy hyvin maanpeittoon, köynnöskehikoihin, sekä erilaisiin kukkaistutuksiin. Tässä kuvina muutamia ideoita ja vaihtoehtoja krassien käyttöön ja istutuksiin liittyen.

krassitemalimaljoissa

Oranssina ja keltaisena loistavat krassit käyvät hyvin yhteen suuriin vanhoihin käyttöastoihin kuten emalikattiloihin.

krassi_lato

Krassin voi sijoittaa myös amppelin tavoin koristamaan suuria seinän pintoja.

krassit

Suuret vanhat rautapadat ovat myös krassien rönsyilevään luonteeseen sopivia.

patsaitajakrasseja

Krassin kukkia voi käyttää syötävinä koristeina ruuissa, sekä juomissa. Krassissa on mausteinen, hieman kirpeähkö maku, johon kannattaa tutustua etukäteen. Jos pitää mausta niin krassin kukan nuppuja voi säilöä etikkaan. Niitä voi käyttää sitten ruoassa kapriksen tavoin. Krassin lehdet ovat myös syötäviä. Lehtiä ja kukkia voi huoletta kokeilla esimerkiksi kesäisen salaatin joukkoon.

Huomasin taannoin, että ruokakauppoihin oli tullut kandeerattuja eli sokeroituja kukkia myyntiin. Myytävät kukat olivat orvokkeja, mutta tähän tarkoitukseen olisi käynyt hyvin myös krassin kukat. Eli jos haluaa itse tehdä syötäviä kukkakoristeita leivonnaisiin krassit ovat ainakin kokeilemisen arvoisia!

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Hiljaa hyvä tulee…

Meillä puuhailtiin alkukesä keittiöpuutarhan parissa. Alkuperäisen hyötytarhamme vanhimmat laatikot purettiin ja tilalle rakennettiin uudet viljelylaatikot ekologisesta ja huoltovapaasta Accoya-laudasta.

DSC_7171

Viime kesänä valmistuneen kesähuoneen viereen tehtiin kokonaan uusi keittiöpuutarha. Vaikka kasvulaatikoiden määrä kasvoi, niin tuntuu, ettei tila vieläkään riitä. Mystistä.

DSC_6962

Hyötytarhan rakennustöiden takia kylvöpuuhiin päästiin vähän normaalia myöhempään. Kuvittelin kuitenkin, että aurinkoisella pihallamme, harson alla, saisimme nopeasti kiinni menetetyn ajan. No, kesä on ollut mitä on ja nyt näyttää pahasti siltä, että esimerkiksi ensimmäistä kertaa kokeilussa oleva latva-artisokka ei ehdi kypsyä.

DSC_7116

Salaattifenkoli on sekin itselleni uusi tuttavuus. Penkissä on sekä esikasvatettua että suorakylvettyä ’Fino’-fenkolia. Salaattifenkoli on kuulemma melkoisen vaatelias olosuhteistaan, katsotaan miten puutarhurin käy. Esikasvatetuissa taimissa salaattifenkolin muoto alkaa kyllä näkyä. Pitääkin toiveikkaasti etsiä jo muutama ruokaohje valmiiksi.

DSC_7016

Onneksi sadonkorjuutakin on päästy suorittamaan.  Salaattia tulee reilusti ja ainakaan se ei ole kuumuuden ja kuivuuden takia kitkerää! Nopeakasvuiset rucola ja retiisi ovat kiitollisia kasvatettavia, oli keli mikä hyvänsä. Kasvatin ensimmäisen satsin retiisiä ruukussa kasvihuoneessa (’Red Head’) ja satoa päästiin nauttimaan heti kesäkuun alussa. Nyt on meneillään jo kolmas kylvö, kaksi viimeistä avomaalla.

DSC_1623

Avomaankurkku ’Marketer’ on sekin tuottanut satoa ihan mukavasti. Tänä kesänä olen kasvattanut kurkkua sekä avomaalla että suojaisalla seinustalla Kasvumaa-säkissä. En ole ainakaan vielä huomannut eroa sadon suhteen eri kasvupaikoilla.

DSC_7192

Kokeilin ensimmäistä kertaa perunan esikasvatusta. Eipä ole tullut moinen mieleeni ikinä aikaisemmin.

DSC_0409

Vaikka siemenperunat pääsivät multiin normaalia myöhempään, esikasvatetusta ’Timo’-perunasta ehti kypsyä meille makoisat juhannusmaistiaiset.

Kädet ovat ristissä lämpimän elokuun suhteen. Kasvimaalla näyttää hyvältä, mutta ei siltä, miltä heinäkuun lopussa on tottunut.

DSC_7166

Mutta vielä ehtii, eikös vaan..?

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Kesän ensimmäiset mansikat

Kesän ensimmäiset mansikat ovat aina erityinen tapaus, varsinkin jos niitä kasvattaa itse. Mansikoita ei tarvitse kuitenkaan kasvattaa hehtaarikaupalla. Nykyään on saatavilla ihastuttavia mansikka-amppeleita, joita voi laittaa kasvamaan vaikka terassille ja näistä saa suuhunsa kesän ensimmäiset suussasulavat herkkupalat. Jos mansikkakausi viivästyy niin kuin tänä vuonna on käynyt, voi turvautua kaupan mansikoihin, joilla saa tunteen kesän alusta myös aivan varmasti.

HeidiRoth_IMG666

Mansikoista saa nopeasti päivän C-vitamiini tarpeen täyteen. Mansikoissa on C-vitamiinia jopa enemmän kuin appelsiineissa. Kuitujakin mansikoista saa, sen kuitupitoisuus on 2,4 prosenttia tuorepainosta. Mansikka sisältää runsaasti fenoliyhdisteitä, jotka vahvistavat elimistön suoja-mekanismeja, toimivat antioksidantteina ja estävät haitallisten mikrobien kasvua.

Mansikkamaa

Kesän ensimmäiset mansikat voi nauttia ilman mitään lisukkeita, mutta tuoreet, mehukkaat mansikat käyvät hyvin myös erilaisiin jälkiruokiin. Minulla on pari suosikkireseptiä, jotka kuuluvat alkukesään. Heti kun saatavilla on tuoreita mansikoita, teen perinteisen mansikkakakun, jossa yhdistyvät herkulliset mansikat, vaniljainen kerma ja valkosuklaa. Toinen mansikkaresepti kesän herkkuhetkiin on suklaamansikat mascarpone pedillä. Mansikan makuun ja täyteläiseen mascarponevaahtoon käy täydellisesti tumma balsamico, joka viimeistelee tämän herkullisen mansikkaisen jälkiruoan.

HeidiRoth_mansikkakakku

Kesän ensimmäinen mansikkakakku

Kakkupohja:

4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Lisäksi tarvitset:

4 dl kuohukermaa
3 rkl tomusokeria
1 tl kuivattua Bourbon vaniljaa rouhittuna myllystä
1 dl mansikkahilloa
n. 1 l tuoreita mansikoita
100g valkosuklaata

Kakun kostuttamiseen:

1,5 dl täysmaitoa
1 tl kuivattua Bourbon vaniljaa rouhittuna myllystä

Riko kananmunat leivontakulhoon ja lisää sokeri. Vatkaa sähkövatkaimella vaahdoksi. Mittaa vehnäjauhot toiseen kulhoon ja sekoita leivinjauhe niihin. Sekoita varovaisesti käännellen kuivat aineet kananmunasokeriseokseen.

Voitele kakkuvuoka voilla ja ripottele päälle korppujauhot. Kääntele vuokaa niin, että korppujauhot ovat levittäytyneet tasaisesti koko kakkuvuoan pinnalle. Paista kakkupohjaa noin parikymmentä minuuttia parissa sadassa asteessa (voit alentaa hieman lämpötilaa jos sinulla on hyvin tehokas uuni). Kumoa kakkupohja leivinpaperin päälle ja anna jäähtyä. Vatkaa kermavaahto sillä aikaa kun kakkupohja jäähtyy. Mausta kermavaahto tomusokerilla ja vaniljalla.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja puoliksi ja kostuta kakkupohjat vaniljamaidolla. Levitä mansikkahilloa kakkupohjan väliin ja sen päälle noin puolet kermavaahdosta.

Aseta täytteiden päälle kakun kansipuolisko ja levitä ohut kerros kermavaahtoa kauttaaltaan kakun päälle. Pilko tuoreet mansikat puoliksi ja asettele ne kakun päälle. Pursota reunoille loppu kermavaahto.

Sulata vesihauteessa valkosuklaapalat ja vedä rennosti sulanut suklaa viiruina mansikoiden päälle. Laita hetkeksi jääkaappiin tekeytymään ja tarjoa herkkusuille.

Suklaamansikat mascarpone pedillä

Mansikoita
tummaa suklaata

2 dl luomukermaa
1 prk Mascarpone-juustoa
1 rkl luomusokeria
1 tl vaniljaa (tai vaniljasokeria)

Sulata tumma suklaa vesihauteessa notkeaksi. Pyörittele mansikat kokonaan suklaassa tai vaihtoehtoisesti dippaa vain niiden päät suklaassa. Laita mansikat leivinpaperilla vuoratuun astiaan ja laita kylmään, jotta suklaa kovettuu mansikoiden päälle.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää mascarpone. Mausta se sokerilla ja vaniljalla. Levitä vaahto yksittäisiin jälkiruoka-astioihin tai suurempaan tarjoiluastiaan. Asettele suklaamansikat vaahdon päälle ja nauti välittömästi. Päälle käy myös hyvin tilkka siirappimaista balsamicoa (balsamietikka). Koristele jälkiruoka sitruunamelissan lehdillä.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Kurkkusatoa odotellessa

Vihdoin uskalsin istuttaa avomaankurkut ulos. Olen useana vuonna ostanut valmiit taimet Viherpeukaloiden puutarhamyymälästä. Itsepölyttyvä Wilma on ollut varsin satoisa ja kestävä lajike.

DSC_0079 13

Tänä vuonna esikasvatin Marketer-lajikkeen taimet siemenistä kasvihuoneessa toukokuun alkupuolella. Minulla on kätevä minikasvihuone, jonka kylvöpuuhien jälkeen kiikutin kahdeksi päiväksi kylpyhuoneeseen lattialämmityksen päälle itämään. Kaikki kuusi siementä itivät, eli avomaankurkkua on varsin helppo kasvattaa. Tämän jälkeen siirsin pikkuiset taimet takaisin kasvihuoneeseen, jossa ne saivat kasvaa, vankistua ja karaistua kaikessa rauhassa.

DSC_8926

Avomaankurkku on nopea kaveri, sen esikasvatus kannattaa siemenpussin ohjeistuksen mukaan aloittaa 3-4 viikkoa ennen ulosistutusta.

DSC_9391

Vaikka avomaankurkku on kehitetty juuri viileämpään avomaaviljelyyn sopivaksi, pitää sekin lämmöstä ja suojaisasta kasvupaikasta. Istutin kaksi Marketer-kurkkua kasvatussäkkiin varaston lämpimälle seinustalle.

DSC_2639

Taimet olivat jo ehtineet hujahtaa melko kookkaiksi. Loput neljä istutin kasvimaalle kohopenkkiin. (Kuvassa taustalla näkyvässä laatikossa on tulossa kesäkurpitsan taimia.) Peittelin kaikki taimet pakkasharsolla.

DSC_2654

Aikaisemmin kasvattamani Wilma on partenokarppinen eli itsepölyttyvä lajike. Tällöin harsoa voi halutessaan pitää lämmöstä pitävien kurkkujen päällä vaikka koko kasvukauden. Jos kurkku ei ole itsepölyttyvä, muista huolehtia pölyttäjien pääsystä kurkun kukintoihin harsoja avaamalla. Muuten jäät ilman satoa.

DSC_0079

Kumppanuuskasvitaulukon mukaan kurkulle sopivia kavereita ovat muun muassa pavut, herne, salaatti, punajuuri, porkkana, pinaatti ja sipulit. Huonoja kumppaneita ovat tomaatit ja perunat sekä voimakkaasti tuoksuvat yrtit.

DSC_0530

Meillä avomaankurkkuja käytetään eniten tuoreeltaan leivät päällä ja salaateissa. Muita kurkkuherkkuja ovat tzatziki, isoäidin hölskytyskurkut, suolakurkut sekä tietenkin kurkulla ja vaikkapa mintulla maustetut viilentävät kesäjuomat. Erityisen mahtavalta tuntuu, kun lapsi voileipää tehdessään kysyy:

DSC_0101 11

”Ovathan nämä varmasti oman maan kurkkuja?”

Kirjoittanut Marian hyötytarhassa Jätä kommentti

Yrttien tuoksua – osa 2

Piparminttu

Piparminttu on monipuolinen ja monivuotinen yrtti, jota on helppo kasvattaa. Se leviää rihmastoina nopeasti, jos sitä ei rajaa. Itse olen tehnyt piparmintuille omat kasvulaatikot kasvihuoneen eteen, jossa ne tuottavat satoa melkein koko kesän.

HeidiRoth-0965

Piparminttua käytetään lammas- ja riistaruokien maustamiseen ja erilaisten juomien, kuten teen valmistuksessa. Sen maku on muita minttuja voimakkaampi. Minttua on pidetty mm. rauhoittavana ja kouristuksia laukaisevana yrttinä. Sitä on käytetty aromaattina, vatsalääkkeenä, virkistävänä aineena, antiseptinä, paikallispuudutteena ja kouristuksia laukaisevana. Sillä on hoidettu ruuansulatusvaivoja, pahoinvointia, kurkkukipua, ripulia, flunssaa, päänsärkyä, hammassärkyä ja kouristuksia.

Olen piparmintun suurkuluttaja ja käytän sitä varsinkin kesällä päivittäin. Tässä muutama piparmintun hyväksi todettu käyttötarkoitus.

Piparminttujuoma

Hiilihapotettu vesi
Muutama piparmintun lehti
Sitruunan mehua

Jos sinulla on hiilihappokone (esim. Soda Stream), hiilihapota vesi ja lisää siihen piparmintun lehdet ja sitruunamehu. Anna kylmetä jääkaapissa hieman ennen tarjoilua, jotta piparmintuista ehtii irtoamaan makua. Halutessasi voit vielä lisätä muutaman jääpalan juomaan.

Piparminttukahvi

Lisää kahvimukiin pari piparmintun lehteä, sekoita ja anna olla vähän aikaa, jotta mintuista irtoaisi makua. Lisää maitoa ja teelusikallinen hunajaa. Juoma toimii myös kylmänä. Anna jäähtyä ja lisää muutama jääpala joukkoon ja saat pirteän keskipäivän kahvin.

Ruohosipuli

Ruohosipuli eli ruoholaukka on ehkä ensimmäinen yrtti, jonka muistan lapsuudestani. Tämä monivuotinen yrtti on usein jäänyt pihalle perintönä, eikä se kaipaa paljon huolehtimista. Sitä löytyy siis myös luonnonvaraisena. Rohtonakin sitä on käytetty muun muassa hengenahdistukseen ja yskään.

Satoa voi kerätä pitkin kesää ja ainoana ohjenuorana kannattaa muistaa katkoa ruohosipuleiden päästä kukinnot pois, muuten varret paksuuntuvat, eikä niitä voi enää syödä.

HeidiRoth_0816

Tämä yrtti on myös kovin kaunis puutarhassa ja sitä voi rohkeasti laittaa kasvamaan kukkien viereen. Tiesitkö muuten, että ruohosipuli sisältää myös runsaasti C-vitamiinia?

Ruohosipulia voi mutustella kesäpäivinä sellaisenaan, tai mikä saisi keittiöön paremmin kesän tuoksun kuin uudet perunat maitokastikkeella, jossa vihreät ruohosipulin palat uiskentelevat pinnalla. Koristeena se on myös varma valinta. Ajatelkaapa vaikka karjalanpiirakoita munavoilla, jotka saavat väriä ruohosipulikoristeista. Kesäjuhliin ruohosipulia kannattaa siis varata.

Kamomilla

Kamomillasaunio on desinfioiva lääke, sekä sisäisesti, että ulkoisesti. Se ehkäisee ja parantaa tulehduksia, rauhoittaa ruoansulatuselimistön toimintaa ja lievittää kuukautiskipuja. Kamomilla auttaa hermosärkyihin, silmäluomen tulehdukseen ja monenlaisiin kiputiloihin. Se auttaa ihotulehduksissa ja mahataudissa.

HeidiRoth_3556

Kamomilla on mitä ihanin kasvatettava. Se on helppo hoitoinen, sekä leviää kiitettävästi vuodesta toiseen. Kesällä satoa tulee runsaasti ja olen kuivattanut sitä infrakuivurilla. Koostumukseltaan karkeaksi jätetty kuivattu kamomilla käy teehen. Se on rauhoittava teevalinta illaksi. Tarvitaan vain kamomillaa, kuumaa vettä ja tilkka hunajaa. Olen jauhanut osan kuivatusta kamomillasta tehosekoittimessa hienoksi jauhoksi. Tätä olen käyttänyt mm. leivontaan. Eräs kokeileva reseptini tässä.

Kamomilla kääretorttu

Pohja:
3 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 rkl kaakaojauhetta
1 dl perunajauhoja
1/2 rkl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Täyte:
75 g voita
1/2 dl sokeria tai 1 dl tomusokeria
1 munan keltuainen
1 rkl hienonnettua kamomillaa

Vatkaa munat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja yhdistä ne taikinaan siivilän läpi kevyesti sekoittaen. Kaada taikina uuninpellille leivinpaperin päälle ohueksi levyksi. Paista 200 asteessa noin 6-10 minuuttia.
Kumoa lämmin torttulevy sokeroidulle leivinpaperille. Irrota paistamisessa käytetty paperi torttulevystä ja anna levyn jäähtyä.
Sekoita täytteen voi ja sokeri pehmeäksi vaahdoksi. Lisää keltuainen sekä kamomilla.
 Lisää seos jäähtyneelle torttulevylle. Kääri torttu leivinpaperin avulla tiukaksi rullaksi ja anna sen vetäytyä jääkaapissa puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti