Kiitoslahjoja

Meillä vietettiin marraskuussa merkkipäivää ja halusimme muistaa juhlaan osallistujia pienellä kasvilahjalla. Olin hamstrannut Viherpeukaloiden puutarhamyymälän kausiloppuunmyynnistä suloisia mehikasveja juuri tätä tarkoitusta varten. Kääräisin mehikasvit hauskaan vahapaperiin, jonka pinta saa eläväisen ulkonäön, kun paperia vähän rutistselee. Myös sanomalehti tai voipaperi kävisivät Lue koko kirjoitus

Puutarhassa marraskuussa

Marraskuu ei olisi voinut kauniimmin alkaa: kirpsakka ja kuulas syyspäivä auringonpaisteella kuorrutettuna. Syyspäivä siksi, että ulkona riitti vielä sekä vihreää että väriä. Kesähuoneen ruukutuspöydällä olevat lankaköynnökset jatkavat yhä vehreinä. Mikä siinä onkin, että ulkona nämä ovat sitkeitä ja vähään Lue koko kirjoitus

Kevättä kohti! Eli kukkasipulit maahan.

Aloitan kukkasipulien varovaisen hamstraamisen heti niiden ilmestyttyä kauppoihin. Varovaisen siksi, että yleensä siihen aikaan on vielä aivan liian lämmintä istuttaa kukkasipuleita täällä meidän kulmilla. Kannan sipulipusseja kotiin pitkin syksyä, kunnes lähes puolihuomaamatta niitä on jo kertynyt melkoinen saalis. Ja lopulta Lue koko kirjoitus

Syksyn väripilkut - syysasterit

Kerroin aikaisemmin kesällä, miten inhokista tuli ihastus, kun tätimäisenä pitämäni verenpisara osoittauikin varsin eksoottiseksi ja upeaksi kaunottareksi. Kesäinen postaus aiheesta löytyy täältä. Nyt huomaan vähän saman käyneen syysasterin kohdalla. Minulla ei ole tainnut ikinä olla syysistutuksissa ruukkuastereita. Olen pitänyt niitä Lue koko kirjoitus

Syyskuun summaus

Syyskuuhun on mahtunut keliä laidasta laitaan ja keittiöpuutarhan sato on yrittänyt pysyä sään vaihteluissa mukana. Täälläpäin ei onneksi vielä ole tarvinnut turvautua hallaharsoihin ja valmista satoakin on päästy korjaamaan. Uusi lämmin jakso ei kyllä tekisi pahaa, sillä raakileita riittää Lue koko kirjoitus

hyötäminen

Vihreitä virityksiä

Mustikka

Olen vastikään oppinut varsinaisen sanan toiminnalle, joka on hyvinkin tuttua jo nuoresta asti. Kyseessä on hyötäminen, kasvien vuosirytmin huijaaminen siten, että ne saadaan kukkimaan tai tekemään lehtiä väärään aikaan. Iät ja ajat olemme tuoneet esimerkiksi koivun oksia aikaisin keväällä maljakkoon hiirenkorvien kasvatusta varten.

Nyt minulla on maljakossa mustikkaa. Keräilin varvut noin kuukausi sitten, ja lehdessä ne ovat olleet jo pitkälti toista viikkoa. Varvuissa on myös pieniä kukkia. Saa nähdä pääsenkö poimimaan jopa marjat suoraan maljakosta. Mustikan varvut sopivat tuoreen vihreinä mainiosti piristämään kodin kevätilmettä, tai vaikka leikkokukkien kaveriksi tuomaan asetelmaan runsautta.

Hyötäminen kannattaa muuten pitää mielessä myös silloin, jos on suunnitelmissa hedelmäpuiden hoitoleikkauksia. Mikä sen ihanampaa kuin saada esimakua keväästä omenankukkien tai kirsikankukkien muodossa.

Yksi hienosti kukkia maljakossa kehittävistä puutarhakasveista on koreanonnenpensas. Sen pirteän keltaiset kukat kehittyvät ennen lehtiä, joten se on näyttävä väriläiskä keväisessä puutarhassakin. Koreanonnenpensas on suhteellisen varma kukkija, mutta ihan aina ei senkään kukittaminen maljakossa onnistu. Viime vuonna en nimittäin saanut kukkia maljakkoon tuomiini oksiin. Luin sittemmin, että syynä saattoi olla vähälumisen talven kireä pakkasjakso, joka palellutti kukintojen alut. Toivottavasti tämä talvi on ollut suotuisampi.

Kuihtuneet

Viherkasvien hyvinvoinnista ei juuri nyt voi puhua mitään. Kuva kertoo tilanteen ja ennen kaikkea sen, että kevättä odotellaan.

Jouluasetelma

Kevään korvalla ollaan, joten tein jouluasetelmalle viherpesun. Poistin ruukusta kuihtuneen tulilatvan sekä multaa peittävän sammaleen ja kuusenoksan. Sypressi ja mehiruusuke on jouluasetelmissa maalattu tai spreijattu, joten pesin varovasti pois pinnalta valkean kerroksen, niin hyvin kuin sain lähtemään. Nyt haluan nähdä ennen kaikkea vihreää.

Tammet

Meillä kasvaa sisällä viherkasvien joukossa nykyään myös tammia. Kyseiset taimet kuuluvat koululaisen projektiin kasvattaa terhosta taimi ja sittemmin puu. PS. Tavoitteena oli saada aikaan vankka, hieman pitkäikäisempi jalopuun taimi, mutta toisin kävi. Pari päivää kuvauksen jälkeen tammen alut olivat päätyneet parempiin suihin (alla oleva kuva). Koirakin kaipaa näinä aikoina näköjään kevättä ja tuoretta vihreää.

tammi_syodyt

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kevään korvalla

Maaliskuu on tällaisen haaveilevan puutarhakokeilijan parasta aikaa. Lehdet täyttyvät puutarhaideoista, tulppaanit, narsissit, krookukset ja muut kevään kukat ilmestyvät kauppoihin ja valo lisääntyy joka päivä. Puutarhassa ei vielä tarvitse tehdä mitään, mutta kevät on selvästi tulossa. Vettä tippuvat räystäät, lintujen laulu ja märän maan tuoksu virittävät puutarhahaaveiluun lisää kierroksia. Tulevan kesän työlista kasvaa kasvamistaan ja kaikki tuntuu vielä mahdolliselta.

Ensimmäiset kylvöt kasvimaata varten tein helmikuun lopulla. Nyt ikkunalla on jo tomaatin, munakoison, chilin ja paprikan pikkutaimia. Näistä tomaatteja kasvatin viime kesänäkin, mutta muut ovat tulevan kesän uutuuksia. Esikasvatettavaksi aion vielä kylvää ainakin kurkkua sekä kerä-, lehti- ja ruusukaalia. Saa nähdä miten näiden kanssa käy. Viime kesänä into kasvimaan hoitoon lopahti jossain juhannuksen tienoilla ja sato oli oikeastaan enemmän iloinen yllätys, kuin hellän hoitamisen tulos. Maaliskuisissa haaveissa ensi kesän kasvimaa kuitenkin näyttää kauniilta ja rehevältä ja tuottaa valtavan sadon, joka täyttää kellarin syksyllä. Pisimmän esikasvatusajan saavat chilit, paprikat ja munakoisot tosin eivät ole päätymässä kasvimaalle, vaan verannalle, joka on meillä kasvihuoneeseen verrattava kasvupaikka. Tomaatit päätynevät kasvamaan talon eteläseinustalle vanhoihin sinkkisaaveihin.

Munakoisot

Munakoisot lähdössä koulintaan

Pelargoniat, jotka aiemmin kukkivat kellarissa venyttävät nyt versojaan yläkerran rappusilla. Ehkä niitä ei olisi pitänyt leikata syksyllä ihan niin lyhyiksi kuin mitä tuli leikattua. En jotenkin usko, että noista kasvaa kesäksi tasaisen tuuheita ahkerasti kukkivia pelargonioita, sillä versot tosiaan venyvät ja venyvät, mutta mitään uutta haaraa ei näy. Tarvitsisivat varmaan vähän lisää valoa, mutta, mutta, saavat nyt selvitä siinä missä ovat. Pelargoniat rappusilla muuten näyttävät jotenkin romanttisilta, vai mitä?

Pelargoniat rappusilla

Pelargoniat venyttelevät kohti aurinkoa

Kirsikan kukat ne vasta romanttisia ovatkin ja hyötämällä niistä on jo mahdollista nauttia. Meillä on viime viikkojen aikana kaadettu vanha, rungoltaan aivan laho omenapuu, turhan korkeaksi kasvanut kirsikka, tulevaa kasvimaata varjostanut luumupuu ja neljä koivua. Saha on siis soinut ja kirveellä on edelleen töitä useampanakin päivänä ennen kuin kaikki metsänrajaan raahattu puutavara on halottu ja pinottu. Ja oksia on aivan järkyttävä määrä. Kirsikan oksista on kuitenkin iloa takan reunuksella, jossa ne kukkivat parhaillaan ja lumoavat herkällä kauneudellaan.

Kirsikka 2

Kirsikka 3

Kirsikka 1

Kirjoittanut Paluumuuttajan puutarhassa Jätä kommentti