Syyskukkia

Syksy tekee tuloaan ja puutarha alkaa pikku hiljaa valmistautua talvilevolle. Onneksi kukkailoa riittää yhä. Jos pihasta ei löydy pitkälle syksyyn kukkivia myöhäiskesän perennoja, voi kukkaisaa tunnelmaa jatkaa erilaisilla syysistutuksilla. Nuupahtaneita kesäkukkaistutuksia on helppo päivittää muutamalla syyskasvilla. Vaihda ränsistyneet kesäkukat koristekaaleihin, kukonharjaan, Lue koko kirjoitus

Tulinen Kukkasipuli

    Jaahas..mikäs kukka tämä tällainen oikein... Tuhannen ja yhden yön tulppaanit.. Se jokin niissä vain on yhä vieläkin, vaikka statussymbolin asemansa ne menettivät jo kauan sitten 1600-luvulla, sen kuuluisan hollantilaisen tulppaanimanian myötä. Alunperinhän tuo Turkin Ottomaanien valtakunnassa suosituksi tullut kukka kannettiin Lue koko kirjoitus

Sadepäivän mielenrauhaa

  Kello nakuttaa hyllyn päällä. Välillä ohi kulkeva metro kiinnittää huomioni. Takkatuli rätisee ja humisee. Muuten on hiljaista. Juuri nyt ei sadakaan, mutta koko päivän on kyllä tullut vettä. Pojat lähtivät saunomaan ja minä istun takkatulen ääressä, nyt läppäri sylissä. Lue koko kirjoitus

Syysihanuuksia

Joku asiaan vihkiytymätön voisi kuvitella puutarhakauden olevan kohti ohi. Mutta ehei, syksy tarjoaa vielä vaikka mitä ihanuuksia. Ei tarvitse kuin poiketa puutarhamyymälään ja huomaa sesongin pyörivän yhä täysillä. Hyllyt notkuvat syksyiseen mielentilaan ja puutarhaan sopivia kasveja. Syyskuu on mitä mainioin Lue koko kirjoitus

Chilien kypsymistä ja ensimmäistä satoa

Kesä alkaa olla ohi ja chilinkasvattajat odottavat vesi kielellä hedelmien kypsymistä. Sato tuntuisi olevan hieman myöhässä, joka johtunee kylmästä kesästä. Raakileita on valtavasti mutta kypsiä hedelmiä ollaan saatu vasta muutamia. Ne ovatkin sitten olleet sitäkin maukkaampia, etenkin koska joukossa Lue koko kirjoitus

huonekasvit

Sisäpuutarhan ikivihreät

Palmuvehka_1

Viirivehka

Viherkasvit raikastavat sisutusta ja puhdistavat kodin sisäilmaa. Näyttävän viherkeitaan saa rakennettua jo muutamalla viherkasvilla. Ryhmän perustaksi ja tukipilareiksi kannattaa valita kasveja, jotka ovat helppohoitoisia ja kestäviä. Tällaisia ovat omankin kokemukseni mukaan kaksi tavallisimpiin viherkasveihimme kuuluvaa lajia: palmuvehka ja viirivehka. Ne ilahduttavat kauniin vihreillä lehdillään ja uskomattomalla kasvuvoimallaan läpi vuoden. Palmuvehka työntää uutta vaaleanvihreää lehtivartta käsittämättömän sinnikkäästi jopa keskellä pimeintä talvea. Viirivehka ihastuttaa joka vuosi suloisella valkoisella kukinnallaan, joka kestää viikkojen ajan.

Palmuvehka_lehto

Palmuvehka (Zamioculcas zamiifolia) on Itä-Afrikasta lähtöisin oleva kasvi, joka sopeutuu niin aurinkoiseen kuin hyvinkin varjoiseen kasvupaikkaan. Kokemuksesta voin sanoa, että kasvi menestyy jopa paikassa, jossa lähimpään ikkunaan on matkaa yli kuusi metriä. Talvenkaan pimeys ei ole saanut palmuvehkaani väsähtämään, päinvastoin. Se on täynnä elämää. Kaamoksen aikana kasvi on kasvattanut lukuisia uusia lehtivarsia, jotka nyt ovat jo pitkiä ja reheviä.

Palmuvehka

Normaali huoneenlämpö on palmuvehkalle ihanteellinen lämpötila läpi vuoden. Keväästä syksyyn sitä kastellaan reilummin, mutta mullan on syytä antaa kuivahtaa välissä. Talvella kastelu on niukkaa. Itse olen huomannut, että sumutinpullolla suihkuttelu tekee lehdille hyvää. Palmuvehka on viherkasveistani ainoa, jota en ole vienyt kesäksi ulos, mikä onkin osoittautunut sille sopivaksi hoidoksi. Ensinnäkin kasvi on turhan suuri ja painava kannettavaksi. Toisena syynä on se, että kasvi on isossa altakasteluruukussa, mitä ei sovi pitää kesälläkään taivasalla. Sateellahan sinne kertyisi liikaa vettä.

Viirihehka_kukkii

Etelä-Amerikasta kotoisin olevaa viirivehkaa (Spathiphyllum alana) pidetään tehokkaana ilmanpuhdistajana, sillä kasvilla on kyky poistaa ilmasta monia epäpuhtauksia. Viirivehkakaan ei edellytä runsasta valoa menestyäkseen, joten sen voi sijoittaa kotona lähes minne tahansa. Kastelussa noudatetaan samaa linjaa kuin palmuvehkan kanssa. Kesällä runsaammin vettä ja talvella niukemmin. Suihkuttelu ja sumuttelu pitää lehdet virkeinä ja näyttävinä. Tasainen huoneenlämpö on viirivehkallekin paras olotila.

Viirivehka_kukka2

Oma yksilöni viettää kesät ulkona, sillä se ruukun pohjassa on oikeaoppisesti reikä. Ulkoilevat kasvit on tärkeää sijoittaa paikkaan, jossa ne ovat suojassa suoralta auringon paahteelta. Puun varjo tai muu puolivarjoisa paikka on paras. Hyvässä hoidossa viirivehka palkitsee hoitajansa kauniin valkoisella kukinnalla. Tyypillisintä kukinta on keväällä, mutta kukat voivat yllättää ihan mihin vuodenaikaan tahansa.

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Yhdeksän täydellistä kukkaa

orkidea2 copy

Yhdeksän täydellisen kaunista valkeaa kukintoa työhuoneeni ikkunalaudalla ovat yhä hämärämmäksi käyvän marraskuun pieni ihme. Ensimmäinen uudelleen kukittamani orkidea pitää ajatuksia vielä hitusen kiinni menneessä kesässä. Pienet nuput saivat nimittäin alkunsa kesän ulkoilun aikana, ja nyt kukka on komeimmillaan. Pitkään ja sinnikkäästi kukkivana orkidea kurkottelee samalla myös kohti tulevaa kevättä ja uutta kasvukautta. Seitsemän uutta nuppua on vielä odottamassa vuoroaan, joten talviunesta ei ole tietoakaan. Aikamoinen ihmekukka.

orkidea3

Olen vasta alkanut hoitaa orkideaa ”oikeiden oppien mukaan” upottamalla sen juuriston noin kerran viikossa tai parissa viikossa kokonaan veteen reiluksi tunniksi. Kastelutarpeen näkee tiettävästi kuitenkin parhaiten orkidean juurien väristä, siksi orkideoilla onkin läpinäkyvä ruukku. Hopeanharmaat juuret kertovat siitä, että kasvi on kuiva ja tarvitsee vettä, ja vihreät juuret kertovat riittävästä kastelusta. Orkideaa pitää katsella siis myös alhaaltapäin.

Yleensä huonekasveille voin antaa talvihoidon yleisohjeeksi vähentää kastelua juurien kautta, mutta suihkutella niitä ahkerasti lehtien pinnalle. Sumutinpullolla saa ihanteellisen kevyen suihkun. Lehdet kannattaa pitää pölyttöminä, jotta ne saavat täyden tehon irti vähäisestä valosta.

Kasveista kannattaa pitää hyvää huolta, sillä ne pitävät meistä huolta. Visuaalisen ilahduttamisen lisäksi viherkasveilla on monien lähteiden mukaan vaikutusta sisäilman laatuun. Kasvit parantavat ilman laatua tuottamalla happea ja haihduttamalla lehdistään kosteutta. Voit lukea lisää esimerkiksi täältä.

Kotikasveistamme ovat kukintaansa aloittelemassa parhaillaan myös lehtikaktus ja viirivehka.

3.lehtikaktuksen_kukka

Tämän lehtikaktuksen olen jo monta kertaa aikonut heittää pois todella vaatimattoman ulkonäkönsä takia. Joka kerta se aloittaa kukinnan juuri ennen kuin ehdin tehdä sen. Viivytystaistelija.

2.viirivehkan_kukka

1. hurmesilkkiheina_siirretty

Nämä hurmesilkkiheinät siirsin ruukuista maaperään talvehtimaan loka-marraskuun vaihteessa. Vähän lehtiä päälle vielä – ja toivottavasti myös lunta. Lumikerros on pakkasta vastaan paras suoja.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Parhaimmat kesäkukkamme – osa 3

Kolmas osa artikkelisarjasta Parhaimmat kesäkukkamme esittelee hyvin perinteisen ja tunnetun verenpisaran, sekä viime aikoina suosituksi nousseen maljaköynnöksen. Nämä kesäkukat eivät kuitenkaan ole pelkkiä pihalla viihtyviä kaunokaisia, vaan niitä voi yhtä hyvin kasvattaa huonekasveina.

Verenpisara

Olen aina miettinyt tämän valtoimenaan riippuvan koristekasvin nimeä. Jos oikein kuvittelee, niin ehkä nuput saa todellakin näyttämään tippuvilta verisiltä pisaroilta. Mielenkiintoisen nimensä lisäksi verenpisaralla on mielenkiintoinen historia. Tämä vanhan ajan kukka on lähtöisin Keski- ja Etelä-Amerikasta. Siellä se kasvaa korkealla vuoristolaaksoissa pensasmaisesti. Voin kyllä kuvitella miten kaunis se on villissä luonnossakin.

Verenpisara_lahikuva

Verenpisaraa tapaa lähinnä kesällä ruukuissa ja amppeleissa asustelevana ulkokukkana, mutta se viihtyy myös sisällä. Verenpisara pitää puolivarjoisista paikoista. Muistathan kastella sitä säännöllisin väliajoin, koska kauniit pisaraiset nuput putoavat jos kasvualusta pääsee kuivahtamaan. Ulkona ollessaan se saattaa kestää sadetta aika hyvin, mutta liika tuulen riepotteleminen voi katkoa sen versoja. Jos verenpisaran jättää kesällä sisälle niin sille parhaimpia paikkoja ovat viileämmät länsi- ja itäikkunat.

Jos haluaa maksimoida verenpisaran kasvun, kukinnan jälkeen voi nyppiä siihen muodostuvat ”hedelmät” pois. Tämän jälkeen on myös hyvä viedä se lepäämään johonkin viileään paikkaan. Kun kesän jälkeen verenpisara vaipuu horrokseen, sille sopiva lämpötila olisi 5-10 °C. Talven aikana on hyvä antaa verenpisaran juurakon pysyä suhteellisen kuivana, koska liika kastelu voi pilata hyvin suunnitellun talvehtimisen.

Aikaisin keväällä verenpisaraan on hyvä vaihtaa mullat ja sitä voi myös silloin leikata ihan runsaalla kädellä. Varsinkin keväällä olisi hyvä muistaa antaa kasville myös hieman lisävoimaa kukkalannoitteen muodossa.

Verenpisara

Suositun amppelissa roikkuvan verenpisaran rinnalla on myös saatavana rungollisia versiota. Yksi upeimmista Verenpisara lajikkeista on mielestäni Jättiverenpisara Bella Rosella. Minulla itselläni ei ole siitä kuvaa, mutta tästä Viherpeukaloiden linkistä pääset katsomaan miltä se näyttää ja voit itse katsoa mitä mieltä olet.

Maljaköynnös

Maljaköynnös on monivuotinen kiiltävälehtinen köynnös, joka kasvaa kiertymällä tukeensa. Miten kauniina tämä kasvi kukkiikin. Se on oiva kesäkukka, koska sillä riittää kukkia alkukesästä syksyyn asti. Syksyn tullen sen voi ottaa sisällä ja huolehtia siitä huonekasvina.

Maljakoynnos_laaja

Jos kesäisestä maljaköynnöksestä haluaa nauttia seuraavanakin vuonna, se kannattaa tuoda sisälle hyvissä ajoin ennen kuin ilmat alkavat mennä liian viileäksi. Paras lämpötila maljaköynnöksen talvehtimiseen on 12-15 °C. Jos näin viileää tilaa ei löydy talosta niin huoneenlämpöinenkin paikka käy, mahdollisimman viileimmästä osasta asuntoa tai taloa tietenkin. Sisällä ollessaankin se kaipaa valoa. Kastelemisesta ei tarvitse huolehtia paljon talvenaikana, koska multa saa olla aika kuivaa pimeinä kuukausina. Voit myös hieman parturoida eli leikkailla reippaasti oksia pois maljaköynnöksestä kun talvehtiminen alkaa.

Pieni vinkki. Jos sinulla on talven aikana useampia monivuotisia kukkia kesäpihalta talvehtimassa niin kasvien talvehtiminen saattaa onnistua paremmin jos niille tarjoaa talvella keinotekoista valoa. Markkinoilla on paljon myös kotipuutarhureille suunnattuja LED- kasvivalaisimia ja kasvupaneelivaloja. Vähän niin kuin me ihmisetkin, kasvitkin nuupahtavat pimeässä, joten tätä kannattaa harkita. Näitä valoja voi myös käyttää esimerkiksi chilien tai yrttien sisäkasvatukseen. Kylläpä myös nykyään hyvin suosittuina sisustuselementteinä käytettävät bonsaipuut sekä erilaiset orkideat ilahtuisivat jos saisivat hieman lisävaloa pimeään talveen.

Keväällä on hyvä aika vaihtaa mullat maljaköynnökselle. Miettiessä puutarhan parasta paikkaa maljaköynnökselle vain mielikuvitus on rajana. Tämä upeasti kukkia köynnös käy vaikkapa hyvin amppeleihin, joista se on syksyllä helppo viedä talviteloille. Maljaköynnös-amppeli käy myös hieman huolettomillekin puutarhureille, koska se antaa anteeksi jos sitä sattuu kastelemaan hieman liikaa tai jos yksi kastelukerta jää välistä. Tai miksei antaisi kauniiden köynnösten kasvaa pitkin seinää tai vaikkapa kesäkeittiön puita vasten. Kunhan vain tämä kukka saa tarpeeksi valoa ja taivaalta vettä, niin sillä on hyvä olla.

Tulisiko maljaköynnöksestä sinun ensi kesän suosikkikukkasi? Ainakin minä ihastuin tähän tummanpunaiseen yksilöön, kun sen ensi kertaa näin. Tästä linkistä voit toivoa sitä myyntiin ensi kesäksi.

maljaköynnös, viherpeukalot

Kirjoittanut Heidi Roth Jätä kommentti

Afrikan kaunotar kuumalla terassilla

2.kliivia_lahi

Trooppisia helleviikkoja eletään. Niinpä terassillamme oleilee parhaillaan lämpimistä oloista nauttiva upea ilmestys, klassinen kaunotar Afrikasta.

Siirsin alkukesällä kaikki sisäkasvit ulos viettämään kesää pihalle. Siellä ne ovat  majailleet ulkoilman hyvää tekevässä energialatauksessa, serbiankuusten alla suojassa liialta paahteelta. Jokin aika sitten huomasin, että kaksi iäkästä kliiviaa olivat juuri aloittamassa kukinnan. Niin nostin kaunokaiset esittelemään parhaita puoliaan terassin paraatipaikalle, missä ne koristavat olemuksellaan koko etupihaa.

Alun perin kliivian (myös punasarja tai isopunasarja) toi eteläisestä Afrikasta huonekasviksi englantilainen Charlotte Clive, jolta kasvi on saanut nimensäkin. 1870-luvulla kliivia alkoi yleistyä huonekasvina Suomessa. Viime vuosina tämä vanhan ajan kaunotar tuntuu jääneen monen uudemman tulokkaan varjoon, mutta miksi ihmeessä? Mikä onkaan sen mukavampaa kuin omistaa yhdessä kasviyksilössä sekä näyttävä viherkasvi että huikean kaunis kesäkukka.

1.kliivia_lahi

3.kliivia

4.kliivia_nuput_keinu

Kliivian kukat tässä vielä osin nupulla. 

Kliivia nauttii runsaasta valosta, eikä kovakaan paahde saa sitä nuutumaan. Hoito-ohjeissakin mainitaan kasvin viihtyvän kesällä ulkona. Kliiviaa voi pitää ulkona jopa lähes pakkasten tuloon saakka – viileä kausi jopa edistää tulevaa kukintaa. Ohjeissa neuvotaan myös, että kliivialle tulisi suoda talvilepo syyskuulta tammikuulle niukalla kastelulla. Hyvin hoidettu kliivia palkitsee hoitajansa kukkimalla maalis–huhtikuussa. Iäkkäillä kliivioilla voi olla useita kukintoja, ja kukkiminen voi kestää jopa muutaman kuukauden!

Omat kliiviani ovat vanhaa kantaa, ja siirtyneet lahjana kodista toiseen. Vaalin niitä vanhan ajan huonekasveina, joissa on historian havinaa. Kliiviaa voi tällä hetkellä toivoa myyntiin Viherpeukaloille, kuten monia muitakin kasveja jotka eivät ole tällä hetkellä myynnissä.

Kotipihan satokuulumisina omenat ja marjat kypsyvät ja kasvavat kohisten…

5.omena

6.mustaherukka

Mustaherukoista osa on jo kypsiä.

7.pansasmustikka

Pensasmustikan raakileet kypsyvät päivä päivältä.

 

Kirjoittanut Pihatontun päiväkirja Jätä kommentti

Kukkaistuoksujen aatelia

Olen niitä ihmisiä, joille viihtyisä koti merkitsee myös hyviä tuoksuja. Parhaana vaihtoehtona koen luonnonmukaiset, luonnon omat tuoksuöljyt. Uskon, että tuoksuilla voi vaikuttaa paljon mieleen ja omaan olotilaan. Eteeriset öljyt valmistetaan kasvien eri osista höyrytislaamalla, jolloin saadaan vettä hylkivä neste, joka sisältää haihtuvia aromeita. Itse käytän mielialasta ja halutusta mielialasta riippuen tiettyjä tuoksuja. Tässä muutama suosikkini, kukkaistuoksujen aatelia.

Lootus

lotus

Lootus on upea kukka, joka kasvaa mutaisissa vesissä. Lootuksen nousua puhtaana, kauniina kukkana mutaisista vesistä on verrattu muun muassa valaistumiseen. Lootuksella on kuitenkin omat merkityksensä riippuen uskonnosta tai kulttuurista. Tärkeimmät lootukseen liittyvät uskomukset löytyvät muinaisten egyptiläisten, buddhalaisten ja hindujen parista. Egyptiläisille lootus symbolisoi uudelleensyntymää, sekä myöskin siihen liittyen kuolemaa. Kuvassa oleva Egyptin lootus onkin nykytiedon mukaan Water Lily eli lumme (Nymphaea caerulea). Buddhalaisuudessa lootus liitetään puhtauteen, henkisyyteen ja uskollisuuteen. Hinduille lootuksella on paljon eri merkityksiä. Sen uskotaan symbolisoivan kauneutta, hedelmällisyyttä, vaurautta, henkisyyttä sekä ikuisuutta. Kukkana lootuksella on oma rytminsä. Useimmiten se nukkuu nuppuna illan ja yön. Aamulla se herää auki omaan loistoonsa auringon voimasta. Tuoksuna lootuksen kukka on omaa luokkaansa. Se on puhdistava tuoksu, jota voi käyttää energian lisäämiseen sekä myös ajatuksia puhdistavana, rentouttavana ja seesteisyyttä lisäävänä tuoksuna.

Temppelipuut / Frangipani

plumeria_taivas

Plumeria, josta käytetään englanniksi sanaa frangipani ja suomeksi temppelipuut, kasvavat trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Ne kuuluvat oleanterikasvien heimoon. Frangipani on saanut nimensä 1600-luvulla eläneestä italialaisesta aatelismiehestä Marquis Muzio Frangipanista, joka voiteli hansikkaansa tämän kukan tuoksusta tehdystä parfyymista. Eikä ihme, koska frangipaanissa on huumaavan makea tuoksu. Muinaiset intiaanit uskoivat, että elämänpuuksikin nimetyllä kasvilla on parantavia ominaisuuksia. Tuoksun sanotaan kohottavan mieltä ja laskevan stressiä.

trooppisetkukat

Jasmiini

Jasmiinia (Jasminum) viljellään aika paljon sen tuoksun takia, mutta sitä käytetään myös teehen. Se kuuluu öljypuukasvien heimoon ja lajeja on yli parisataa. Lähiten jasmiinin tuoksuun pääsee Suomen pihoilla jasmikkeella (Philadelphus), joka on sekin hyvin kaunis puutarhan koristaja. Sen sijaan huonekasvina jasmiinia voi yrittää saada menestymään Suomessakin.

Jasmiini

Kuvassa oleva jasmiiniköynnös (Trachelospermum jasminoides “Variegatum”) on lähtöisin Kiinasta. Se tekee pieniä, tuoksuvia spiraalia / tähteä muistuttavia kukkia. Jasmiinilla väitetään olevan useita terveysvaikutteita. Sen tuoksua käytetään aromaterapiassa mm. stressin lievittämiseen, masennukseen, väsymykseen ja levottomuuteen. Jasmiinia kutsutaan myös lemmenrohdoksi.

Kevään tunnetta rinnassa voi siis vielä tehostaa näillä kukkaistuoksulla. Viimeiseksi haluaisin kertoa vielä kirsikankukasta, joka tunnetaan myös nimellä Sakura eteerisistä öljyistä puhuttaessa. Tämä tuoksu on myös upea kevättunnelman nostattaja. Ehkäpä vielä joku päivä pääsen Japaniin asti ottamaan kuvia keväisistä kirsikankukista, mutta sitä ennen tyydyn oman pihan kirsikkapuun loistoon, joka antoi näin upeat kukat viime keväänä.

kirsikkapuu, kirsikkapuunkukka

Kirjoittanut Heidi Roth 6 Kommentit